Supreme Court dismisses forgery charge where a coach signed a match sheet omitting a player's name without altering the document. The court ruled the act did not constitute forgery under Finnish Criminal Code provisions. The court held that the act did not constitute forgery under the Criminal Code because the document was not falsified or altered, despite the omission of a player's name. The Supreme Court dismissed the appeal, quashing the lower court's conviction for forgery. The court emphasized that the document was not falsified or altered, despite the omission of a player's name. The court held that the act did not constitute forgery under the Criminal Code because the document was not falsified or altered, despite the omission of a player's name. The Supreme Court dismissed the appeal, quashing the lower court's conviction for forgery. The court emphasized that the document was not falsified or altered, despite the omission of a player's name.

Jalkapallojoukkueen valmentaja oli antanut erotuomarille allekirjoittamansa ottelupöytäkirjan, josta hänen tietensä oli puuttunut yhden peliin osallistuneen nimi. Asiakirja ei ollut väärä eikä väärennetty eikä teko niin ollen täyttänyt väärennysrikoksen tunnusmerkistöä.

RL 33 luku 3 §

RL 33 luku 6 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Äänekosken käräjäoikeuden tuomio 25.10.2002

Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että erään jalkapalloklubin valmentajana toiminut A oli 14.5.2001 pelatussa B-poikien eli vuonna 1984 syntyneiden välisessä ottelussa peluuttaessaan kolmea yli-ikäistä pelaajaa jättänyt ilmoittamatta kolmannen yli-ikäisen, B:n, nimen ottelupöytäkirjaan. Seuran toimitusjohtaja oli laatinut pöytäkirjan seuran pelaajien osalta. A puolestaan oli allekirjoittanut pöytäkirjan jättäen kuitenkin korjaamatta sen totuutta vastaavaksi, johon hänellä oli ollut velvollisuus. Joukkueen valmentajana A oli varmasti tiennyt, ettei B:tä olisi saanut hänen ikänsä johdosta peluuttaa ottelussa. Todistajan mukaan A oli jo ennen ottelun alkua soittanut B:n pelaamaan, vaikka tämä oli saapunut peliin vasta sen alettua. A:n olisi tullut ilmoittaa B pöytäkirjaan joukkueensa jäsenenä jo ennen pöytäkirjan antamista erotuomarille.

Pöytäkirjaa pidettiin pääasiassa Palloliiton omien tarkastusmahdollisuuksien johdosta ja sen harjoittaman toiminnan sujumisen vuoksi. Pöytäkirjalla oli merkitystä myös pelaajille henkilökohtaisesti. Sen avulla tarkistettiin se, että pelaajat olivat vakuutettuja mahdollisten pelissä tapahtuvien tapaturmien varalta. Siten kyseisiä pöytäkirjoja ei voitu pitää sellaisina asiakirjoina, joilla ei olisi lainkaan todistustarkoitusta tai joilla olisi niin pieni todistustarkoitus, etteivät ne kelpaisi väärennyksen kohteeksi.

Ottaen huomioon pöytäkirjan vähäinen todistustarkoitus teko myös kokonaisuutena arvioiden oli vähäinen. Käräjäoikeus luki A:n syyksi lievän väärennyksen.

Rangaistuksen mittaamisen osalta käräjäoikeus totesi, että A oli jo saanut Suomen Palloliiton Keski-Suomen piiri r.y:ltä rangaistuksen hänen syykseen luetusta teosta. Sen vuoksi ja ottaen huomioon, että A oli myös ensikertalainen, käräjäoikeus harkitsi kohtuulliseksi rangaistukseksi lievän sakkorangaistuksen. Käräjäoikeus ei ottanut lieventävänä seikkana huomioon asian aiheuttamaa julkisuutta, jonka pääasiallisena syynä ei ollut ollut nyt käsiteltävänä oleva syyte, vaan jalkapalloseuran toimihenkilöiden erimielisyydet.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen luetusta rikoksesta sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Esa Pekkarinen ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 15.12.2003

A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte hylätään. Toissijaisesti A vaati, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

Hovioikeus lausui, että A oli tiennyt B:n yli-ikäisyydestä ja siitä, että hänen allekirjoittamastaan ottelupöytäkirjasta puuttui B:n nimi. A oli siten ollut tietoinen kaikista väärennyksen tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Jättämällä korjaamatta ottelupöytäkirjassa olleen virheen A oli suhtautunut hyväksyvästi ottelupöytäkirjan käyttämiseen todisteena. Näillä perusteilla teko oli ollut tahallinen. Näillä ja käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus katsoi, ettei ollut aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lasse Silvennoinen, Kaija Suvilehto-Nieminen sekä viskaali Topi Kilpeläinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin. Valituksessaan A ensisijaisesti vaati, että syyte hylätään. Toissijaisesti A vaati, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Rikoslain 33 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan väärennyksestä on tuomittava se, joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena. Rikoslain 33 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan todistuskappale on väärä, jos se todisteena käytettäessä on omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä. Saman pykälän 3 momentin mukaan todistuskappale on väärennetty, jos sen sisältöä on oikeudettomasti muutettu jonkin todistelun kannalta merkityksellisen tiedon osalta. Mainitun luvun 6 §:n 1 momentin mukaan asiakirjaa pidetään todistuskappaleena, jos sitä käytetään tai voidaan käyttää oikeudellisesti merkityksellisenä todisteena oikeuksista, velvoitteista tai tosiasioista.

2. A on käräjäoikeuden tuomiossa selostetulla tavalla antanut jalkapallo-ottelun erotuomarille allekirjoittamansa ottelupöytäkirjan, johon oli jätetty merkitsemättä pelaaja, vaikka A oli tiennyt tämän pelaavan ottelussa.

3. Asiassa on ensisijaisesti arvioitava, onko A rikoslain 33 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla valmistanut väärän asiakirjan tai väärentänyt sellaisen.

4. Kuten 1 kohdassa kuvatuista säännöksistä ilmenee, asiakirja on väärä silloin, kun sen antajaksi on merkitty tai jollakin muulla tavoin ilmaistu joku muu kuin sen todellinen antaja, ja väärennetty, jos asiakirjan sisältöä on oikeudettomasti muutettu. Molemmissa tapauksissa kysymys on todistuskappaleen oikeaperäisyyttä koskevasta harhauttamisesta.

5. Kysymyksessä oleva A:n allekirjoittama ottelupöytäkirja on ollut 2 kohdassa kerrotulla tavalla sisällöltään virheellinen. Asiakirja on kuitenkin ollut A:n allekirjoittama ja antama eikä myöskään sen sisältöä ole muutettu. Se, mitä asiakirjassa on ilmaistu, ei edellä 2 kohdassa todetuin tavoin ole vastannut tosiasioita, mutta asiakirja ei ole väärennysrikoksen edellyttämin tavoin ollut väärä eikä väärennetty. A ei siten ole syyllistynyt rikoslain 33 luvussa tarkoitettuun väärennysrikokseen.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan ja syyte lievästä väärennyksestä hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Pauliine Koskelo ja Juha Häyhä. Esittelijä Sari Ruokojärvi.

---

[SV]

Tränaren för ett fotbollslag hade undertecknat och givit domaren i en fotbollsmatch ett matchprotokoll i vilket med hans vetskap namnet på en av spelarna saknades. Handlingen var inte falsk och inte heller förfalskad och gärningen uppfyllde således inte brottsbeskrivningen för förfalskningsbrott.

SL 33 kap 3 §

SL 33 kap 6 §