Supreme Court dismisses appeal; 2500 drug tablets not 'large quantity' due to low potency and dosage limits.

Tekijät olivat pitäneet hallussaan 2 500 kappaletta huumausaineeksi luettavia lääketabletteja. Kysymys siitä, oliko rikoksen kohteena rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettu suuri määrä huumausainetta ja oliko rikosta siten pidettävä törkeänä, arvioitiin tablettien sisältämän huumausaineen määrän ja niistä saatavien käyttöannosmäärien perusteella.

RL 50 luku 1 §

RL 50 luku 2 § 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Virallisen syyttäjän syyte Oulun käräjäoikeudessa

Käräjäoikeuden tuomio 15.1.2003

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi A:n ja B:n tunnustamisensa perusteella menetelleen syytteessä kuvatulla tavalla. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että A ja B olisivat syyllistyneet törkeään huumausainerikokseen, koska asiassa ei ollut esitetty selvitystä lääkkeiden tarkemmasta huumausainepitoisuudesta eikä lääkeannos sellaisenaan ollut peruste luotettavasti arvioida lääkkeen sisältämän huumausaineen määrää tai vaarallisuutta. Lääkkeiden suuren määrän perusteella voitiin kuitenkin arvioida, että ainakin osa lääkkeistä oli tarkoitettu myyntiin, minkä vuoksi kysymys ei voinut olla huumausaineen käyttörikoksesta. Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n huumausainerikoksesta ja eräistä muista heidän syykseen luetuista rikoksista A:n 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja B:n 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Keijo Siljander ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 7.11.2003

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A ja B tuomitaan huumausainerikoksen asemesta törkeästä huumausainerikoksesta.

Hovioikeus lausui, että rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua huumausaineen suurta määrää ei voitu ilmaista täsmällisesti. Suureksi katsottava määrä vaihteli aineittain ja arvioinnissa oli kiinnitettävä huomiota muun ohella huumausaineen vaarallisuuteen ja voimakkuuteen. Syytteessä mainituista lääkkeistä Panacodin ja Panacod poren sisältämä huumausaineeksi luokiteltava lääkeaine kuului vaarallisuudeltaan niin sanottuun keskiryhmään. Mainittujen tablettien lukumäärän ja vahvuuksien perusteella voitiin laskea, että ne sisälsivät huumausaineeksi luokiteltavaa lääkeainetta enintään runsaat 12 grammaa. Vaarallisuudeltaan kyseiseen lääkeaineeseen rinnastui tavanomaisista huumausaineista lähinnä amfetamiini, jonka suurena määränä oli oikeuskäytännössä pidetty vähintään 100 grammaa. Amfetamiinin huumausainepitoisuus oli yleisesti 20 - 40 prosenttia. Mainittuja lääketabletteja ei hovioikeuden mukaan siten voitu pitää laissa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta.

Syytteessä tarkoitetuista lääkkeistä Diapamin, Oxepamin, Rivatrilin, Tenoxin ja Xanorin sisältämät huumausaineeksi luokiteltavat lääkeaineet kuuluivat vaarallisuudeltaan niin sanottuun lievään ryhmään. Mainittujen tablettien lukumäärän ja vahvuuksien perusteella voitiin laskea, että ne sisälsivät huumausaineeksi luokiteltavia lääkeaineita yhteensä enintään runsaat 19 grammaa. Tuota määrää lääketabletteja, kuten ei kaikkia noin 2 500 lääketablettia yhdessäkään voitu pitää laissa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta. Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, etteivät A ja B olleet syyllistyneet törkeään huumausainerikokseen. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ritva Supponen, Maija Liisa Pariola ja Vesa Kota-aho.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan virallinen syyttäjä toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset.

Välitoimet

A ja B vastasivat valitukseen.

Kansanterveyslaitos ja Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitos ja Lääkelaitos antoivat pyynnöstä asiantuntijalausunnot, joiden johdosta virallinen syyttäjä, A ja B antoivat heiltä pyydetyt lausumat.

Virallinen syyttäjä toimitti lausumansa ohessa vielä Kansanterveyslaitoksen 7.4.2004 antaman asiantuntijalausunnon. A ja B eivät käyttäneet heille varattua tilaisuutta antaa tämän johdosta lausumaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. A ja B ovat pitäneet laittomasti hallussaan yhteensä 2 500 kappaletta Diapam, Oxepam, Tenox, Xanor, Xanor Depot ja Rivatril -nimisiä lääketabletteja, jotka ovat Lääkelaitoksen luettelon mukaan huumausaineiksi luettavia lääkevalmisteita, ja Panacod ja Panacod pore -nimisiä lääketabletteja, jotka ovat huumausaineina pidettäviä lääkevalmisteita. Asiassa on kysymys siitä, onko tuota määrää pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta.

2. Kuten lainkohdan esitöissä (HE 180/1992 vp s. 22) on todettu, huumausaineen suurta määrää ei voida ilmaista täsmällisesti esimerkiksi painoyksiköissä. Se vaihtelee aineittain, ja arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota myös huumausaineen voimakkuuteen. Sekä määrän arvioinnissa että eri aineiden keskinäisessä vertailussa on oikeuskäytännössä käytetty mittarina huumausaineen yleisesti tunnettua käyttöannostusta.

4. Asiantuntijalausuntojen mukaan tavanomaiset väärinkäyttöön soveltuvat kerta-annokset suun kautta otettuna ovat seuraavat: diatsepaami noin 15 milligrammaa, oksatsepaami noin 50 milligrammaa, tematsepaami noin 30 milligrammaa, alpratsolaami noin 2 milligrammaa, klonatsepaami noin 2 milligrammaa ja kodeiini noin 60 milligrammaa. Huumausainekäyttönä pidetään aina tabletin liuottamista ja saadun liuoksen pistämistä suoneen.

6. Asiassa on lisäksi selvitetty, että lääkeaineita ja muita huumausaineita ei molempien kolmeryhmäisestä vaarallisuusluokittelusta huolimatta voida suoraan verrata toisiinsa. Esimerkiksi vaarallisuudeltaan lievään ryhmään kuuluvien bentsodiatsepiinien on todettu olevan kokonaisuudessaan kannabisvalmisteita haitallisempia mutta vähemmän haitallisia kuin esimerkiksi amfetamiini ja ekstaasi. Oikeuskäytännössä huumausaineiden osalta vakiintuneita määriä voidaan pitää suuntaa antavina arvioitaessa, minkälaisia määriä voidaan törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistön kannalta pitää suurina, kun kysymys on huumausaineeksi luokitelluista lääkevalmisteista. Tässä tapauksessa kummankin ryhmän lääkeaineista saatavat käyttöannosmäärät jäävät alle sen, mitä voidaan pitää suurena määränä huumausainetta. Tämän vuoksi A:n ja B:n hallussa pitämää syytteen mukaan 2 500 lääketablettia ei voida pitää rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kati Hidén, Eeva Vuori, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Leena Söderholm.

---

[SV]

Gärningsmännen hade innehaft 2 500 tabletter av sådana läkemedel som räknades som narkotika. Frågan om föremålet för brottet var en sådan stor mängd narkotika som avses i 50 kap. 2 § 1 punkten strafflagen och om brottet således skulle anses vara grovt bedömdes utgående från hur mycket narkotika tabletterna innehöll samt hur många doser som kunde erhållas av dem.

SL 50 kap 1 §

SL 50 kap 2 § 1 punkten