Supreme Court allows partial use of trademarked name as business identifier but bans use as product signifier.

Yhtiö A:lla oli Suomessa rekisteröity tavaramerkki. Kysymys siitä, oliko yhtiö B:llä oikeus käyttää kyseisen tavaramerkin kanssa sekoitettavissa olevaa toiminimeään tavaroittensa tunnuksena.

TavaramerkkiL 4 §

TavaramerkkiL 6 §

ToiminimiL 10 §

Tavaramerkkidirektiivi (89/104/ETY) 5 art 2 kohta

Tavaramerkkidirektiivi (89/104/ETY) 6 art 1 kohta a alakohta

TRIPS-sopimus 16 art

TRIPS-sopimus 17 art

Pariisin yleissopimus 8 art

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Budéjovický Budvar, národni podnik -nimisen yhtiön (jäljempänä myös Budéjovický Budvar) toiminimi oli merkitty Tsekkoslovakian kaupparekisteriin 1.2.1967. Toiminimi oli rekisteröity paitsi kyseisessä tsekinkielisessä muodossa, myös englanninkielisenä käännöksenä "Budweiser Budvar, National Corporation" ja ranskankielisenä käännöksenä "Budweiser Budvar, Enterprise nationale".

Budéjovický Budvarille oli vuonna 1962 merkitty Suomen tavaramerkkirekisteriin tavaramerkki "Budvar" tavaramerkkiluokkaan 32 sekä vuonna 1972 tavaramerkki "Budweiser Budvar" tavaramerkkiluokkaan 32. Helsingin hovioikeus oli kuitenkin 28.12.1984 annetulla, lainvoiman saaneella tuomiolla julistanut kyseiset tavaramerkkirekisteröinnit menetetyiksi, koska näyttämättä oli jäänyt, että Budéjovický Budvar olisi käyttänyt kyseisiä tavaramerkkejä Suomessa viimeisten viiden vuoden aikana.

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Anheuser-Busch kertoi Budéjovický Budvaria vastaan nostamassaan kanteessa, että Budweiser oli maailman tunnetuimpia ja arvokkaimpia tavaramerkkejä. Anheuser-Busch oli myynyt ja markkinoinut Budweiser-nimistä olutta tavaramerkillä "BUDWEISER" jo vuodesta 1876, ja tavaramerkin käyttö oli jatkunut keskeytyksettä siitä lähtien.

Budéjovický Budvar oli tietoisena edellä mainituista tavaramerkkirekisteröinnin menetetyksi julistamista koskevasta Helsingin hovioikeuden tuomiosta sekä Anheuser-Buschin tavaramerkkirekisteröinneistä ryhtynyt myymään oluttaan nimellä Budéjovický Budvar Suomeen sekä kauppaedustajan välityksellä markkinoimaan oluttaan Suomessa. Lisäksi Budéjovický Budvar oli pannut vireille tavaramerkkihakemuksen tavaramerkin "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" rekisteröimiseksi. Anheuser-Busch oli tehnyt väitteen hakemusta vastaan, ja väitteen käsittely oli edelleen kesken.

Vaikka Budéjovický Budvar oli muuttanut tuotenimensä Budweiser Budvarista Budéjovický Budvariksi, oli yhtiö kuitenkin huolehtinut siitä, että alan elinkeinonharjoittajat ja kuluttajat tiedostavat yhtiön oluen Budweiseriksi.

Anheuser-Busch katsoi, että Budéjovický Budvar-tuote kuului samaan luokkaan 32 kuin Anheuser-Buschin tuote. Tavaramerkit olivat siten tavaramerkkilain 6 §:n mukaan sekoitettavissa, koska ne tarkoittivat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja. Tunnusmerkkien sekoitettavuuteen voitiin vedota myös sellaisen tunnusmerkin hyväksi, joka oli laajalti tunnettu Suomessa, jos toisen samankaltaisen tunnusmerkin käyttäminen ilman hyväksyttävää syytä merkitsi aikaisemman merkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä tai oli haitaksi aikaisemman merkin erottamiskyvylle tai maineelle.

Anheuser-Buschin mukaan tavaramerkkioikeudellisen tarkastelun lähtökohtana oli tavaramerkkien sekoitettavuus. Sekoitettavuusarviointi tehtiin aina tapauskohtaisesti. Tavaramerkkien sekoitettavuudesta oli kysymys silloin, kun kilpailevissa tavaroissa käytettiin suojatun merkin kanssa samaa tai samankaltaista merkkiä, joka saattoi kyseisten tavaroiden kohderyhmässä synnyttää identiteettielämyksen. Sekoitettavuusarviointi oli suoritettava ei pelkästään merkkien kokonaisvaikutelman osalta, vaan myös merkkikohtaisesti.

Tavaramerkin yksinoikeussuoja kattoi myös tavaramerkkeihin liittyvän markkinoimisintressin ja mainosarvon. Tavaramerkin loukkauksesta oli siten kysymys, kun samankaltaisen tunnusmerkin hyväksikäyttäminen merkitsi Anheuser-Buschin tavaramerkkien erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka käyttö oli haitaksi yhtiön tavaramerkkien erottamiskyvylle tai maineelle.

Sekoitettavuusarvioinnin osalta oli otettava huomioon, että Anheuser-Buschin tavaramerkit "BUDWEISER" ja "BUD" olivat erittäin erottamiskykyisiä, arvokkaita ja laajalti tunnettuja sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Kun Budéjovický Budvarin tuotteet olivat lisäksi identtisiä Anheuser-Buschin tuotteiden kanssa, Anheuser-Buschin tavaramerkeille oli annettava laaja suojapiiri.

Anheuser-Busch lausui, että Budéjovický Budvar oli käyttänyt Suomessa tunnuksia "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR", "BUDWEISER BUDVAR", "BUDWEISER", "BUDWEIS", "BUDVAR", "BUD" ja "BUDWEISER BUDBRÄU". Kun kyseisiä tunnuksia verrattiin Anheuser-Buschin Suomessa rekisteröityihin tavaramerkkeihin "BUDWEISER" ja "BUD", kuten myös muihin yhtiön Bud-alkuisiin Suomessa rekisteröityihin tavaramerkkeihin, oli kiistatonta, että merkit olivat sekä ulkoasultaan että lausuttuina osittain identtisiä. Lisäksi tunnuksen "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" osalta Anheuser-Busch viittasi siihen, että Budweiser oli saksankielinen käännös sanasta Budéjovický. Koska Budweiser oli Suomessa tunnettu nimenomaan Anheuser-Buschin olutmerkkinä, johon yhtiöllä oli tavaramerkkilain nojalla yksinoikeus, ei Budéjovický Budvarilla Teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen (jäljempänä Pariisin yleissopimus) 6 bis artiklan mukaan ollut oikeutta elinkeinotoiminnassaan Suomessa käyttää kyseiseen tunnukseen sekoitettavissa olevaa käännöstä.

Anheuser-Busch katsoi, että kaikki edellä mainitut Budéjovický Budvarin tunnukset olivat tavaramerkkilain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa Anheuser-Buschin rekisteröityihin tavaramerkkeihin.

Anheuser-Busch lausui lisäksi, että Budéjovický Budvar käytti tunnusta "BUDWEISER BUDVAR" myös toiminimensä käännöksessä toissijaisena tunnuksena ja myös tavaramerkinomaisesti tuotteidensa tunnuksena olutpullojensa etiketeissä ja markkinoinnissaan. Tällainen rekisteröidyn, laajalti tunnetun tavaramerkin käyttäminen toiminimessä piti sinänsä jo sisällään tavaramerkin liikearvon sopimatonta hyväksikäyttöä ja oli Anheuser-Buschin tavaramerkin yksinoikeuden loukkaus.

Väite siitä, että Budéjovický Budvarilla olisi Pariisin yleissopimuksen 8 artiklan nojalla oikeus Suomessa käyttää tunnusta "BUDWEISER BUDVAR" toiminimessään, oli virheellinen, koska saadakseen suojaa Budéjovický Budvarin toissijaisen tunnuksen olisi pitänyt olla Suomessa asianomaisissa elinkeinopiireissä ainakin melko hyvin tunnettu jo ennen kuin Anheuser-Buschin hakemus tavaramerkin "BUDWEISER" rekisteröimiseksi jätettiin tavaramerkkirekisteriin. Mikäli Budéjovický Budvar olisi Suomessa rekisteröinyt toiminimekseen Budweiser Budvar, myös kyseinen toiminimioikeus olisi menetetty toiminimilain 19 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla käyttämättömyyden perusteella ajetun kumoamiskanteen seurauksena.

Mainituilla perusteilla Anheuser-Busch vaati, että

Budéjovický Budvaria kielletään tavaramerkkilain 4 §:n 1 momentin ja 38 §:n 1 momentin nojalla jatkamasta tai toistamasta Anheuser-Buschin rekisteröityjen tavaramerkkien "BUDWEISER", "BUD", "BUD LIGHT" ja "BUDWEISER KING OF BEERS" loukkausta,

Budéjovický Budvar velvoitetaan suorittamaan Anheuser- Buschille korvauksena tavaramerkin loukkauksesta aiheutuneesta vahingosta yhteensä 3 000 000 markkaa korkoineen,

kaikki Budéjovický Budvarin Suomessa olevat etiketit, mainokset, hinnastot ja muut asiakirjat, joihin Anheuser-Buschin tavaramerkit tai niiden kanssa sekoitettavissa olevat merkit oikeudettomasti oli pantu, määrätään poistettavaksi tai merkitty omaisuus hävitettäväksi, ja

Budéjovický Budvaria kielletään toiminimilain 10 §:n 4 kohdan nojalla 1 000 000 markan uhkasakon uhalla Suomessa käyttämästä Anheuser-Buschin tavaramerkkien "BUDWEISER" ja "BUD" kanssa sekoitettavissa olevia toiminimiä: "Budéjovický Budvar, národni podnik", "Budweiser Budvar", "Budweiser Budvar, national enterprise", "Budweiser Budvar, Entreprise nationale" ja "Budweiser Budvar, National Corporation".

Vastaus

Budéjovický Budvar lausui, että se oli vuonna 1994 päättänyt käyttää tsekinkielistä tavaramerkkiään Budéjovický Budvar välttääkseen kaikenlaisia mielleyhtymiä Anheuser-Buschin tuotteiden ja tuotemerkkien kanssa.

Budéjovický Budvar kiisti pyrkineensä hyötymään AnheuserBuschin tavaramerkkioikeudellisella tai kaupallisella maineella Suomessa. Yhtiöllä ei ollut ollut missään vaiheessa tarkoitus - sen enempää Suomessa kuin muuallakaan - samaistua Anheuser-Buschin tavaramerkkien kanssa. Anheuser-Busch ei ollut esittänyt kanteensa tueksi näyttöä, joka olisi antanut aiheen edes oletukseen siitä, että Budéjovický Budvar olisi pyrkinyt Suomen markkinoilla edistämään oman oluensa menekkiä käyttämällä hyväkseen Anheuser-Buschin rekisteröityjä tavaramerkkejä.

Budéjovický Budvarin oluita myytiin Suomessa tavaramerkillä "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR". Tälle tavaramerkille yhtiö oli hakenut suomalaista tavaramerkkirekisteröintiä. Yhtiöllä ei ollut Suomessa vireillä mitään tavaramerkkihakemusta, johon sisältyi tuotetunnus "BUDWEISER".

Budéjovický Budvar kiisti, että se olisi Suomessa käyttänyt tavaramerkkeihin "BUDWEISER" ja "BUD" sekoitettavissa olevaa merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai liikeasiakirjoissa tai muulla tavalla, mukaan luettuna myös suullinen käyttäminen.

Yhtiöiden olutmerkit kuuluivat tuoteryhmään, jossa tietyn tyyppisiä kestokulutushyödykkeitä ja niin sanottuja luksustavaroita edustavat tavaramerkit kohdistuivat kohderyhmiin, joiden merkkitietoisuus oli poikkeuksellisen suuri. Olutmerkkeihin perehtyneet tahot tekivät selkeästi eron tsekkioluen ja amerikkalaisoluen välillä.

Tavaramerkit "BUDWEISER" ja "BUD" erosivat tavaramerkistä "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" sekä visuaalisesti että foneettisesti päätteiden osalta, jotka viimeistään antoivat osapuolten merkeille erilaiset kokonaisvaikutelmat. Myös Suomessa esiintyvät osapuolten tuotepakkaukset ja -etiketit olivat väreiltään, sommitelmiltaan, tekstityypeiltään ja kokonaisvaikutelmiltaan niin erilaisia, ettei kuluttajalle jommankumman osapuolen tuotetta valitessaan joko itsepalvelutiskiltä, itsepalvelumyymälän hyllyltä tai yleisemmin anniskeluliikkeestä tullut erehtymisen vaaraa.

Siltä osin kuin oli kysymys tunnuksen "BUDWEISER BUDVAR" käyttämisestä toiminimessään Budéjovický Budvar viittasi lisäksi Pariisin yleissopimuksen 8 artiklaan ja katsoi, että koska yhtiö oli rekisteröinyt toiminimekseen "Budweiser Budvar, National Corporation" ja "Budweiser Budvar, Entreprise nationale", yhtiö saattoi tehokkaasti vedota artiklan antamaan suojaan myös Suomessa. Kyseisen artiklan nojalla Budéjovický Budvarilla oli aikaprioriteetti suhteessa Anheuser-Buschin suomalaisiin tavaramerkkirekisteröinteihin.

Budéjovický Budvar katsoi, että tunnus "BUDWEISER BUDVAR" oli Suomessa asianomaisissa elinkeinopiireissä siinä määrin tunnettu kuin ratkaisussa KKO 1994:23 edellytettiin. Yhtiö kiisti, että merkintää "Budweiser Budvar national enterprise" olisi käytetty tavaramerkinomaisesti. Etiketissä luki, että tuote oli valmistettu ja pullotettu panimon Budweiser Budvar kansallinen yhtiön toimesta. Tämä oli tunnuksen toiminimioikeudellista käyttöä.

Lisäksi oli huomattava, että elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä 10.5.1991 annetun asetuksen 6 §:n mukaan elintarvikkeiden pakkauksessa tuli olla muun muassa valmistajan, pakkaajan tai Suomessa toimivan myyjän nimi. Kun Budéjovický Budvar -olutta tuotiin Suomeen agenttisopimuksen perusteella, sekä pakkaaja ja valmistaja olivat sama taho, joten ainoa mahdollisuus oli merkitä pakkaukseen eli olutpullojen etikettiin valmistajan toiminimi "Budweiser Budvar, National Enterprise" tai "Budweiser Budvar, National Corporation", jotka olivat rekisteröidyt englanninkieliset versiot yhtiön toiminimestä. Se seikka, että valmistaja oli ilmaistu käyttäen nimenomaan englanninkielistä toiminimiversiota, johtui siitä, että muukin lähempi informaatio tuotteesta oli etiketissä ilmaistu englanniksi.

Mainituilla perusteilla Budéjovický Budvar kiisti Anheuser-Buschin vaatimukset ja vaati, että kanne hylätään kokonaisuudessaan.

Käräjäoikeuden tuomio 1.10.1998

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että Budéjovický Budvar oli julkaissut Olut-lehden numerossa 2/96 mainoksen, jossa oli kookkain kirjainmerkein, dominoivasti ja tavaramerkinomaisesti käytetty tunnusta "BUDWEISER BUDVAR". Käräjäoikeuden mukaan sanotun kaltainen mainonta loukkasi AnheuserBuschin rekisteröityjä tavaramerkkejä "BUDWEISER" ja "BUD" ja oli omiaan aiheuttamaan sekaannusvaaraa yhtiöiden oluttuotteiden kesken.

Huomioon ottaen, että mainitun kaltainen mainos oli julkaistu vain kerran suhteellisen pienilevikkeisessä lehdessä, käräjäoikeus katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että kyseinen menettely olisi aiheuttanut Anheuser-Buschille taloudellista vahinkoa.

Käräjäoikeus katsoi edelleen selvitetyksi, että Budéjovický Budvar oli käyttänyt laskulomakkeissaan, joille se laati kauppalaskunsa, tunnusta "BUDWEISER BUDVAR" sekä muita Anheuser-Buschin rekisteröimiä tavaramerkkejä muistuttavia tunnuksia. Kun kauppalaskut kuitenkin kuuluivat liikesalaisuuden piiriin kuuluviin liikeasiakirjoihin eivätkä olleet tulleet olutta käyttävän suuren yleisön tietoisuuteen, käräjäoikeus katsoi, ettei menettely ollut aiheuttanut oluttuotteiden sekoitettavuutta.

Verratessaan Budéjovický Budvarin olutpulloetiketissään dominoivasti ja tavaramerkinomaisesti käyttämää tunnusta "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" Anheuser-Buschin rekisteröityihin tavaramerkkeihin "BUDWEISER", "BUDWEISER KING OF BEERS", "BUD" ja "BUD LIGHT" käräjäoikeus totesi, että tunnukset poikkesivat sekä kirjoitus- että äänneasultaan siinä määrin toisistaan, etteivät niillä merkityt oluttuotteet olleet sekoitettavissa toisiinsa.

Verratessaan sitten yhtiöiden Suomessa käyttämiä olutpulloetikettejä kokonaisuuksina toisiinsa käräjäoikeus totesi, että ne poikkesivat graafisesti asultaan siinä määrin toisistaan, ettei sekoitettavuusvaaraa ollut.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus, kanteen enemmälti hyläten, kielsi Budéjovický Budvaria 100 000 markan sakon uhalla toistamasta sellaista mainontaa, jota se on harjoittanut Olut-lehden numerossa 2/96 julkaistussa olutmainoksessa, jossa kookkain kirjainmerkein, dominoivasti ja tavaramerkinomaisesti oli käytetty tunnusta "BUDWEISER BUDVAR".

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Tapio Takki, Matti Kalske ja Jussi Nilsson.

Helsingin hovioikeuden tuomio 27.6.2000

Anheuser-Busch valitti hovioikeuteen ja uudisti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset siltä osin kuin sen kanne oli hylätty.

Hovioikeus lausui, että tavaramerkkilain 4 §:n mukaan oikeus tavaran tunnusmerkkiin sisälsi sen, että elinkeinotoiminnassa kukaan muu kuin merkin haltija ei saanut tavaroittensa tunnuksena käyttää siihen sekoitettavissa olevaa merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai liikeasiakirjoissa tai muulla tavalla, siihen luettuna myös suullinen käyttäminen.

Toiminimilain 10 §:n 4 kohdan mukaan toiminimessä ei ilman asianmukaista suostumusta saanut olla mitään sellaista, joka oli sekoitettavissa toisen suojatun toiminimen, toissijaisen tunnuksen tai tavaramerkin kanssa. Saman lain 18 §:n 1 momentin mukaan toiminimen käyttö voitiin sakon uhalla kieltää muun muassa silloin, kun se saattoi johtaa yleisöä harhaan.

Budéjovický Budvar oli käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin käyttänyt laskulomakkeissaan tunnusta "BUDWEISER BUDVAR" ja olutpulloissaan englanninkielistä lausetta "Brewed and bottled by brewery BUDWEISER BUDVAR National Enterprise". Sanottu olutpullo oli ollut kuvattuna myös linja-auton kyljessä olleessa mainoksessa. Hovioikeus katsoi, että mainituissa tunnuksissa käytetty ilmaisu "BUDWEISER" oli sinänsä tavaramerkkilain 4 §:n 1 momentin mukaisesti ja toiminimilain 10 §:n 4 kohdan mukaisesti sekoitettavissa Anheuser-Buschin rekisteröityihin tavaramerkkeihin "BUDWEISER" ja "BUDWEISER KING OF BEERS".

Hovioikeus totesi, että Pariisin yleissopimuksen 8 artiklan mukaan toiminimen tuli olla suojattu ilman hakemusta ja rekisteröintivelvollisuutta kaikissa liittomaissa, olipa se tehtaan- tai kauppamerkin osana tai ei. Oikeuskäytännössä oli katsottu, että ulkomailla rekisteröity toiminimi sai sanotun sopimuksen mukaan suojaa ilman rekisteröintiä Suomessa, jos se oli asianomaisissa elinkeinopiireissä ainakin jossain määrin tunnettu.

Budéjovický Budvarin toiminimeksi oli tsekkiläiseen kaupparekisteriin merkitty "Budéjovický Budvar, národni podnik" ja sen englanninkielinen käännös "Budweiser Budvar, National Corporation". Saadakseen suojaa Pariisin yleissopimuksen perusteella olisi yhtiön toiminimen englanninkielisen käännöksen "Budweiser Budvar, National Corporation" pitänyt olla asianomaisissa elinkeinopiireissä ainakin jossakin määrin tunnettu, ennen kuin Anheuser-Busch 5.6.1985 rekisteröi Suomessa tavaramerkin "BUDWEISER". Mikäli käräjäoikeuden tavoin katsottiin selvitetyksi, että Budéjovický Budvarilla oli Pariisin yleissopimuksen perusteella parempi oikeus tunnukseen "BUDWEISER" kuin Anheuser-Buschilla tavaramerkkien rekisteröinnin perusteella, Budéjovický Budvar saattoi vaatia Anheuser-Buschin tavaramerkkien rekisteröinnin kumoamista vetoamalla aikaisempaan oikeusperusteeseen.

Hovioikeuden mielestä käräjäoikeudessa kuultujen todistajien kertomukset eivät riittäneet näytöksi siitä, että Budéjovický Budvarin toiminimen englanninkielinen käännös "Budweiser Budvar, National Corporation" olisi ollut Suomessa ennen Anheuser-Buschin tavaramerkkien rekisteröintiä Pariisin yleissopimuksen tulkinnan tarkoittamalla tavalla jossain määrin tunnettu asianomaisissa elinkeinopiireissä ja että se sillä perusteella olisi saanut tunnukseen "BUDWEISER" paremman oikeuden kuin Anheuser-Busch sai siihen rekisteröinnin perusteella. Hovioikeus ei siten hyväksynyt käräjäoikeuden tuomion perusteluja siltä osin, kuin niissä oli katsottu, että Budéjovický Budvarin toiminimen englanninkielinen käännös "Budweiser Budvar, National Corporation" sai Suomessa suojaa Pariisin yleissopimuksen 8 artiklan nojalla.

Hovioikeus katsoi, että Budéjovický Budvar oli loukannut Anheuser-Buschin rekisteröityjä tavaramerkkejä käyttämällä olutpullojensa etiketeissä, linja-auton kyljessä olleessa mainoksessaan ja laskulomakkeessaan niihin sekoitettavissa olevaa ilmaisua "BUDWEISER". Tämän vuoksi Budéjovický Budvarin menettely oli kiellettävä tavaramerkkilain 38 §:n nojalla.

Käyttäessään edellä kuvatulla tavalla toiminimensä englanninkielistä käännöstä laskuissaan ja olutpullojen etiketeissään Budéjovický Budvar oli toiminut myös toiminimilain 10 §:n 4 kohdan vastaisesti. Tämä menettely ei kuitenkaan ollut ollut toiminimilain 18 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla harhaanjohtavaa. Näin ollen myöskään sanotun lainkohdan mukaista kieltoa ei voitu antaa sakon uhalla. Koska Budéjovický Budvarin toiminimen englanninkieliseen käännökseen toiminimilain 10 §:n 4 kohdan vastaisesti sisältyi kuitenkin Anheuser-Buschin suojattu tavaramerkki "BUDWEISER", oli toiminimen englanninkielisen käännöksen käyttäminen kiellettävä viimeksi mainitun lainkohdan nojalla.

Anheuser-Buschin vahingonkorvausvaatimuksen osalta hovioikeus totesi, että Budéjovický Budvarin tavaramerkki "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" ja myös sen olutpullon etiketti kokonaisuudessaan erottuivat käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin selvästi Anheuser-Buschin rekisteröimistä tavaramerkeistä. Kun Budéjovický Budvarin dominoivasti käytetyt tunnukset aiheuttivat sen, että yhtiöiden oluet erottuivat markkinoilla selvästi toisistaan, Budéjovický Budvarin laskuissa ja olutpullon etiketeissä käyttämien tavaramerkkejä loukkaavien tunnusten ei voitu katsoa tosiasiallisesti aiheuttaneen tuotteiden sekaantumista markkinoilla. Anheuser-Buschille ei siten myöskään ollut aiheutunut korvattavaa vahinkoa. Tämän vuoksi asiassa esitetyt korvausvaatimukset oli hylättävä.

Näillä perusteilla hovioikeus, käräjäoikeuden tuomion muilta osin pysyttäen, muutti käräjäoikeuden tuomiota kieltämällä Budéjovický Budvaria 1.1.2001 lukien käyttämästä olutpullojensa etiketeissä, laskuissaan ja markkinoinnissaan ilmaisua "BUDWEISER".

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Pirkko Kauppinen ja Olli Mäkinen, joka myös esitteli asian.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Anheuser-Buschille ja Budéjovický Budvarille myönnettiin valituslupa.

Anheuser-Busch vaati valituksessaan, että Budéjovický Budvaria kielletään käyttämästä tuote-etiketeissään, laskuissaan, mainonnassaan tai muissa liikeasiakirjoissaan tunnuksia "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR", "BUDWEIS", "BUD" ja "BUDVAR". Lisäksi Anheuser-Busch vaati, että Budéjovický Budvar velvoitetaan suorittamaan korvauksena tavaramerkkien loukkauksesta aiheutuneesta vahingosta yhteensä 3 000 000 markkaa korkoineen sekä että kaikki Budéjovický Budvarin Suomessa olevat etiketit, mainokset ja liikeasiakirjat, joihin Anheuser-Buschin tavaramerkit tai niiden kanssa sekoitettavissa olevat merkit on oikeudettomasti pantu, määrätään tavaramerkkilain 41 §:n nojalla poistettaviksi tai merkitty omaisuus hävitettäväksi. Anheuser-Busch vielä vaati, että Budéjovický Budvar velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.

Budéjovický Budvar vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan. Lisäksi Budéjovický Budvar vaati, että Anheuser-Busch velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuden osalta 287 837,80 markalla, hovioikeuden osalta 12 000 markalla sekä Korkeimman oikeuden osalta 59 485,51 eurolla, kaikki määrät korkoineen.

Anheuser-Busch ja Budéjovický Budvar vastasivat toistensa valituksiin.

Välitoimet

Korkein oikeus toimitti 6.5.2002 asiassa suullisen käsittelyn.

Asianosaisia kuultuaan Korkein oikeus päätöksellään 3.7.2002 nro 1802 pyysi ennakkoratkaisun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta, joka 16.11.2004 antamallaan tuomiolla antoi pyydetyn ratkaisun.

Anheuser-Busch ja Budéjovický Budvar antoivat ennakkoratkaisun johdosta pyydetyt lausumat. Anheuser-Busch ja Budéjovický Budvar vastasivat toistensa lausumiin.

Anheuser-Busch ilmoitti 9.2.2005 Korkeimpaan oikeuteen toimittamassaan kirjelmässä peruuttavansa valituksensa siltä osin kuin siinä on vaadittu, että Budéjovický Budvaria kielletään käyttämästä tuote-etiketeissään, laskuissaan, mainonnassaan tai muissa liikeasiakirjoissaan tunnusta "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR".

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Anheuser-Busch on 9.2.2005 Korkeimpaan oikeuteen toimittamassaan kirjelmässä ilmoittanut peruuttavansa valituksensa siltä osin kuin siinä on vaadittu, että Budéjovický Budvaria kielletään käyttämästä tuote-etiketeissään, laskuissaan, mainonnassaan tai muissa liikeasiakirjoissaan tunnusta "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR". Tämän vuoksi lausunnon antaminen Anheuser-Buschin valituksesta sanotulta osin raukeaa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta

1. Anheuser-Busch valmistaa ja markkinoi olutta. Anheuser-Busch on markkinoinut olutta nimellä Budweiser 1800-luvun loppupuolelta lähtien.

2. Myös Budéjovický Budvar valmistaa ja markkinoi olutta. Budéjovický Budvarin kotipaikka on Tsekin tasavallassa sijaitseva Ceské Budéjovicen kaupunki, jonka saksankielinen nimi on Budweis. Budéjovický Budvarin toiminimi on 1.2.1967 merkitty Tsekkoslovakian kaupparekisteriin. Toiminimi on rekisteröity paitsi tsekinkielisessä muodossa "Budéjovický Budvar, národni podnik", myös englanninkielisenä versiona "Budweiser Budvar, National Corporation" sekä ranskankielisenä versiona "Budweiser Budvar, Entreprise nationale".

3. Budéjovický Budvarille oli 21.5.1962 rekisteröity Suomessa tavaramerkki "BUDVAR" nro 38450 tavaramerkkiluokkaan 32 sekä 13.11.1972 tavaramerkki "BUDWEISER BUDVAR" nro 59985 samaan tavaramerkkiluokkaan 32. Anheuser-Buschin kanteesta Helsingin raastuvanoikeus on julistanut päätöksellään 5.4.1982 kyseiset Budéjovický Budvarin tavaramerkkirekisteröinnit menetetyiksi muun muassa sillä perusteella, että oli jäänyt näyttämättä, että Budéjovický Budvar olisi käyttänyt kyseisiä tavaramerkkejä viimeisten viiden vuoden aikana. Helsingin hovioikeus ei tuomiollaan 28.12.1984 ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

4. Anheuser-Buschille on rekisteröity Suomessa seuraavat tavaramerkit:

5.6.1985 (hakemus 24.10.1980) tavaramerkki "BUDWEISER" (etiketti) nro 92738 tavaramerkkiluokkaan 32;

5.6.1985 (hakemus 22.7.1981) tavaramerkki "BUDWEISER" nro 92741 tavaramerkkiluokkiin 25 ja 30;

5.9.1986 (hakemus 30.9.1981) tavaramerkki "BUD" nro 95920 tavaramerkkiluokkaan 32;

22.10.1990 (hakemus 27.10.1986) tavaramerkki "BUDWEISER" nro 109222 tavaramerkkiluokkaan 32;

5.12.1990 (hakemus 17.11.1988) tavaramerkki "BUD LIGHT" nro 109826 tavaramerkkiluokkaan 32;

5.12.1991 (hakemus 15.2.1990) tavaramerkki "BUD" (etiketti) nro 115437 tavaramerkkiluokkiin 16, 18, 21, 24, 25 sekä 28;

6.4.1992 (hakemus 21.6.1990) tavaramerkki "BUDWEISER KING OF BEERS" nro 118053 tavaramerkkiluokkiin 6, 21, 25, 28, 32 sekä 34;

5.8.1992 (hakemus 5.3.1991) tavaramerkki "BUD" nro 120895 tavaramerkkiluokkiin 16, 21, 25, 28 sekä 34.

5. Asiassa on käräjäoikeuden tuomiolla lainvoimaisesti katsottu, että Budéjovický Budvar on loukannut Anheuser-Buschin tavaramerkkejä Olut-lehden numerossa 2/96 julkaistulla mainoksella, jossa kookkain kirjainmerkein, dominoivasti ja tavaramerkinomaisesti on käytetty tunnusta "BUDWEISER BUDVAR". Tästä mainonnasta ei siten enää ole kyseisen tunnuksen osalta kysymys.

6. Budéjovický Budvarin Suomessa markkinoimien olutpullojen etiketissä on ollut sanat "Budéjovický Budvar" sekä näiden sanojen alapuolella pienemmällä kirjasinlajilla teksti: "Brewed and Bottled by the brewery BUDWEISER BUDVAR national enterprise Ceské Budéjovice (Budweis) Czech Republic" (etiketti tuomion liitteenä). Anheuser-Busch on vedonnut tähän etikettiin. Anheuser-Busch on myös vedonnut yhteen bussin kyljessä olleeseen Budéjovický Budvarin mainokseen, jossa on ollut suurikokoinen valokuva olutpullosta edellä kuvattuine etiketteineen.

7. Asiassa on lisäksi esitetty jäljennökset kolmesta Budéjovický Budvarin laskulomakkeesta. Niissä esiintyvät lomakkeiden reunusta kiertävänä "ketjuna" vuorotellen toistuen tunnukset "BUD", "BUDVAR", "BUDWEISER", "BUDWEISER BUDVAR" ja "BUDWEISER BUDBRÄU". Lisäksi tunnus "BUDWEISER BUDVAR" esiintyy näkyvästi lomakkeiden vasemmassa yläkulmassa ikään kuin "logona" sekä yhdessä laskujäljennöksessä vielä erillisessä leimasimella painetussa merkissä yhdessä yhtiön yhteystietojen kanssa. Viimeksi mainituilta osin, siis laskulomakkeen vasemmassa yläkulmassa sekä leimasinmerkissä, tunnuksen sanat on kirjoitettu muuhun tekstiin verrattuna selvästi kookkaammin kirjaimin ja erilaisella kirjasinlajilla. Lisäksi kyseiset sanat ovat allekkain siten, että sana "BUDVAR" on hieman pienemmällä alleviivatun sanan "BUDWEISER" alapuolella (laskulomake tuomion liitteenä).

8. Hovioikeus on kieltänyt Budéjovický Budvaria käyttämästä olutpullojensa etiketeissä, laskuissaan ja markkinoinnissaan ilmaisua "BUDWEISER".

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavina olevat kieltovaatimukset

9. Korkeimmassa oikeudessa on Budéjovický Budvarin valituksen perusteella kysymys siitä, voidaanko yhtiötä tavaramerkkilain nojalla kieltää käyttämästä ilmaisun "BUDWEISER" käsittäviä tai sisältäviä tunnuksia ("BUDWEISER", "BUDWEISER BUDVAR", "BUDWEISER BUDBRÄU") sen markkinoiman oluen tuote-etiketeissä ja markkinoinnissa sekä liikeasiakirjoissa. Anheuser-Buschin valituksen perusteella on puolestaan vastaavasti kysymys tunnusten "BUDWEIS", "BUD" ja "BUDVAR" käytön kieltämisestä tavaramerkkilain nojalla. Lisäksi on Budéjovický Budvarin valituksen perusteella kysymys myös siitä, voidaanko yhtiötä toiminimilain nojalla kieltää käyttämästä yhtiön toiminimen käännöksiä sen vuoksi, että niihin sisältyy ilmaisu "BUDWEISER".

10. Budéjovický Budvar on katsonut, etteivät sen käyttämät tunnukset ole sekoitettavissa Anheuser-Buschin tavaramerkkeihin. Tunnuksen Budweiser Budvar osalta Budéjovický Budvar on lisäksi vedonnut siihen, että yhtiön toiminimi on rekisteröity sekä tsekinkielisenä että englannin- ja ranskankielisenä, jälkimmäisten sisältäessä ilmaisun Budéjovický Budvar käännöksenä ilmaisun Budweiser Budvar. Yhtiö on viitannut Pariisin yleissopimuksen 8 artiklaan ja katsonut, että Budéjovický Budvarilla on sen nojalla Anheuser-Buschin tavaramerkkejä aikaisempi oikeus Suomessa ja tämä oikeus siten nauttii suojaa Anheuser-Buschin tavaramerkkeihin nähden.

Oikeudelliset lähtökohdat tavaramerkkilakiin perustuvien kieltovaatimusten osalta

11. Tavaramerkkilain mukainen yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää lain 4 §:n 1 momentista ilmenevin tavoin sen, ettei kukaan muu kuin merkin haltija saa elinkeinotoiminnassa käyttää tavaroittensa tunnuksena kyseiseen tavaramerkkiin sekoitettavissa olevaa merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai liikeasiakirjassa tai muulla tavalla, siihen luettuna myös suullinen käyttäminen.

12. Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin mukaan tunnusmerkkien katsotaan olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja. Tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin mukaan tavaramerkkien sekoitettavuuteen voidaan kuitenkin 1 momentin estämättä vedota sellaisen tunnusmerkin hyväksi, joka on laajalti tunnettu Suomessa, jos toisen samankaltaisen tunnusmerkin käyttäminen ilman hyväksyttävää syytä merkitsisi aikaisemman merkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi haitaksi aikaisemman merkin erottamiskyvylle tai maineelle.

13. Tavaramerkkiä ja sille annettavaa suojaa koskevia säännöksiä on tulkittava ja sovellettava ottamalla huomioon jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi (89/104/ETY, jäljempänä tavaramerkkidirektiivi).

14. Pariisin yleissopimuksen 8 artiklan mukaan toiminimen tulee olla suojattu ilman hakemusta ja rekisteröintivelvollisuutta kaikissa liittomaissa, olipa se tehtaan- tai kauppamerkin osana tai ei.

15. Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liitteenä 1C oleva teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskeva sopimus (jäljempänä TRIPS-sopimus) sisältää määräyksiä muun muassa tavaramerkeistä. Tavaramerkkiä koskevat erityisesti sopimuksen II osan 2 luvun määräykset. Lisäksi sopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen mukaan jäsenten tulee muun muassa II osan suhteen mukauttaa lainsäädäntönsä Pariisin yleissopimuksen 1-12 ja 19 artiklan mukaiseksi. Muun muassa toiminimeä koskeva Pariisin yleissopimuksen 8 artikla on siten mainitun viittauksen kautta sisällytetty TRIPS-sopimukseen.

16. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 14.12.2000 antamassaan tuomiossa (yhdistetyt asiat C-300/98 ja C-392/98, Dior ym., 14.12.2000, Kok. 2000, s. I-11307) katsonut olevansa toimivaltainen tulkitsemaan sellaisia TRIPS-sopimuksen määräyksiä, joita voidaan soveltaa sekä kansallisen oikeuden että yhteisön oikeuden piiriin kuuluvissa tilanteissa, kuten tavaramerkkeihin liittyvissä tilanteissa (tuomion kohta 35).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu

17. Edellä mainittujen säännösten ja määräysten valossa tavaramerkille annettava suoja suhteessa ulkomaiselle toiminimelle annettavaan suojaan, johon Budéjovický Budvar on kohdassa 10 mainitulta osin asiassa vedonnut, riippuu siten TRIPS-sopimuksen asianomaisten määräysten tulkinnasta. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yllä kohdassa 16 mainittu yksinomainen tulkintatoimivalta, Korkein oikeus on pyytänyt asiassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisun TRIPS-sopimuksen tulkinnasta.

18. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto) on tuomiollaan 16.11.2004 (asia C-245/02) antanut seuraavan ennakkoratkaisun:

1) Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS-sopimus), joka on 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta hyväksytyn Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteessä 1 C, soveltuu tavaramerkin ja sitä loukkaavaksi väitetyn tunnuksen kollisioon, kun kyseinen kollisio on alkanut ennen TRIPS-sopimuksen soveltamispäivää mutta jatkunut sen jälkeen.

2) Toiminimi voi muodostaa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun merkin. Tässä määräyksessä annetaan tavaramerkin haltijalle yksinoikeus estää se, että kolmas osapuoli käyttää merkkiä, jos kyseinen käyttö aiheuttaa tai voi aiheuttaa vahinkoa tavaramerkin tehtäville ja erityisesti sen keskeiselle tehtävälle, joka on tavaran alkuperän takaaminen kuluttajalle.

Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) 17 artiklassa määrätyillä poikkeuksilla pyritään erityisesti siihen, että kolmas osapuoli voi käyttää merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, ilmoittaakseen toiminimensä, kunhan tämä käyttö on hyvän liiketavan mukaista.

3) Toiminimeä, jota ei ole rekisteröity eikä vakiinnutettu siinä jäsenvaltiossa, jossa tavaramerkki on rekisteröity ja jossa tavaramerkille haetaan suojaa kyseistä toiminimeä vastaan, voidaan pitää teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimuksen) 16 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettuna olemassa olevana aikaisempana oikeutena, jos toiminimen haltijalla on kyseisen sopimuksen aineelliseen ja ajalliseen soveltamisalaan kuuluva oikeus, joka on syntynyt aiemmin kuin tavaramerkkiin liittyvä oikeus, jonka kanssa tämän oikeuden väitetään olevan kollisiossa, ja jonka nojalla toiminimen haltija voi käyttää merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tämä tavaramerkki.

19. Ratkaisunsa perusteluissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut muun muassa, että koska Euroopan yhteisö on TRIPS-sopimuksen sopimuspuoli, tuomioistuimen on tulkittava yhteisön tavaramerkkilainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle tämän sopimuksen sanamuodon ja tarkoituksen valossa (tuomion kohta 42). Vaikka TRIPS-sopimuksen määräyksillä ei ole niin sanottua välitöntä oikeusvaikutusta (tuomion kohta 54), kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin yhteisön oikeuden nojalla sovellettava tavaramerkkisuojaa koskevissa asioissa kansallisia oikeussääntöjä TRIPS-sopimuksen asianomaisten määräysten sanamuotoa ja tarkoitusta mahdollisimman pitkälle noudattaen (tuomion kohta 55). Asian kannalta merkityksellisiä kansallisen tavaramerkkilainsäädännön säännöksiä on siten sovellettava ja tulkittava mahdollisimman pitkälle sekä yhteisön tavaramerkkidirektiivin asianomaisten säännösten että TRIPS-sopimuksen asianomaisten määräysten sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti (tuomion kohta 57).

20. Tiivistäen voidaan todeta, että ennakkoratkaisussa vahvistetaan, että myös toiminimi on sellainen tunnus, jota vastaan tavaramerkille on annettava suojaa, mikäli toiminimeä käytetään tavaran tunnuksena. Lisäksi ennakkoratkaisussa vahvistetaan, että toiminimi, ulkomainenkin, voi olla myös sellainen tunnus, jolle aikaprioriteetin perusteella on annettava suojaa myöhempään tavaramerkkioikeuteen nähden. Tähän liittyen ennakkoratkaisussa vahvistetaan, että vaikka ulkomaisen toiminimen suojan edellytykseksi Pariisin yleissopimuksen ja nyttemmin TRIPS-sopimuksen mukaan ei saa asettaa rekisteröintivaatimusta siinä maassa, jossa suojaan vedotaan, ei ole estettä asettaa suojalle tiettyä vähimmäiskäyttöä tai vähimmäistunnettuutta koskevia edellytyksiä. Vielä ennakkoratkaisussa katsotaan, että tavaramerkin suojaa joka tapauksessa rajoittaa sääntö, jonka mukaan toinen saa käyttää toiminimeään tavaran tunnuksena sillä edellytyksellä, että se tapahtuu hyvän liiketavan mukaisesti.

Korkeimman oikeuden arviointi: "Budweiser Budvar" -ilmaisu pullojen etiketissä

Kysymys ilmaisun käyttämisestä tavaran tunnuksena

21. Niin kuin kohdassa 11 on todettu, tavaramerkkilain mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää sen, ettei kukaan muu kuin tavaramerkin haltija saa elinkeinotoiminnassa käyttää tavaroittensa tunnuksena tavaramerkkiin sekoitettavissa olevaa merkkiä. Viittaus merkin käyttöön tavaran tunnuksena vastaa sitä vaatimusta, ja on tulkittava yhdenmukaisesti sen kanssa, että tavaramerkille annettava suoja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan käsittää lähtökohtaisesti suojan sellaista toiminimen käyttöä vastaan, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa vahinkoa tavaramerkin tehtäville ja erityisesti sen keskeiselle tehtävälle eli tavaran alkuperän takaamiselle kuluttajaan nähden (tuomio tässä asiassa, tuomiolauselman kohta 2 ja perustelujen kohta 59).

23. Tavaramerkin tuottamaa yksinoikeutta loukkaava menettely voi siis olla käsillä, jos toiminimeä on käytetty tuotteen kaupallisen alkuperän ilmaisemiseksi (tuomio tässä asiassa, kohta 60) ja siten tavaroiden erottamiseksi muista tavaroista (kohta 64).

24. Näin ollen asiassa on ensin arvioitava, merkitseekö Budéjovický Budvarin olutpullojen etiketissä oleva maininta "BUDWEISER BUDVAR" tämän ilmaisun käyttämistä tavaran tunnuksena. Tällöin on kysymys siitä, voivatko asianomaiset kuluttajat tulkita Budéjovický Budvarin käyttäneen sanontaa "BUDWEISER BUDVAR" siten, että sillä ilmoitetaan tai pyritään ilmoittamaan yritys, josta Budéjovický Budvarin tuotteet ovat peräisin (tuomio tässä asiassa, kohta 60). Tällöin on otettava huomioon käsillä olevat konkreettiset seikat (kohta 61).

25. Anheuser-Buschin kanteessa tarkoitetussa, Budéjovický Budvarin Suomessa markkinoimien olutpullojen etiketissä on etiketin alareunassa esiintynyt teksti "Brewed and Bottled by the brewery BUDWEISER BUDVAR national enterprise Ceské Budéjovice (Budweis) Czech Republic". Tässä tekstissä sanat "BUDWEISER BUDVAR" on kirjoitettu alareunan muuhun tekstiin verrattuna suuremmalla ja paksummalla kirjasinlajilla.

26. Etiketin pääosan muodostaa kuvio, jossa on valkoisella pohjalla kookkain punaisin kirjaimin sanat "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" ja sen alla teksti "Original Czech Lager". Tämä etiketin yläosa on sekä kooltaan että visuaaliselta asultaan sellainen, että huomio kiinnittyy ensisijaisesti siihen. Tavaran tunnuksena etiketissä on siten ensisijaisesti ilmaisu "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR".

27. Edellisessä kohdassa lausuttu ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö etiketin muukin sisältö voisi käsittää merkkejä, joita niin ikään voidaan katsoa käytetyn tavaran tunnuksena siinä merkityksessä, josta tässä yhteydessä on kysymys. Selvää on, että etiketin alareunassa olevan tekstin "Brewed and Bottled by the brewery BUDWEISER BUDVAR national enterprise Ceské Budéjovice (Budweis) Czech Republic" tarkoituksena on nimenomaan ilmoittaa tuotteen valmistaja eli yritys, josta kyseinen olut on peräisin. Sanat "BUDWEISER BUDVAR" on edellä mainituin tavoin painettu alareunan muuta tekstiä erottuvammalla tavalla. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että myös kyseistä englanninkielisen toiminimen iskuosaa on etiketissä käytetty tavaran tunnuksena.

Laajalti tunnetun tavaramerkin suojasta

29. Tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentissa on tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu säännös, jonka mukaan tavaramerkkien sekoitettavuuteen voidaan pykälän 1 momentin estämättä vedota sellaisen tunnusmerkin hyväksi, joka on laajalti tunnettu Suomessa, jos toisen samankaltaisen tunnusmerkin käyttäminen ilman hyväksyttävää syytä merkitsisi aikaisemman merkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi haitaksi aikaisemman merkin erottamiskyvylle tai maineelle. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yllä mainitun ratkaisun johdosta tavaramerkkilakia on siten tulkittava ja sovellettava ottaen huomioon tavaramerkkidirektiivistä johtuva vaatimus siitä, että lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun suojan tulee koskea myös samanlajisia tavaroita.

Kysymys tavaramerkistä "BUDWEISER" laajalti tunnettuna merkkinä

30. Tässä tapauksessa on riidatonta, että kysymyksessä on tunnusten käyttö samaa tavaralajia eli olutta varten. Asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että Anheuser-Buschin tavaramerkki "BUDWEISER" on yllä mainitussa tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu laajalti tunnettu merkki.

Kysymys tunnusten samankaltaisuudesta

Vuoden 1911 asiakirja ja vuoden 1939 sopimus

32. Budéjovický Budvar on kanteen kiistämisen tueksi vedonnut sopimukseksi otsikoituun asiakirjaan vuodelta 1911 sekä Budéjovický Budvarin ja Anheuser-Buschin väliseen vuonna 1939 allekirjoitettuun sopimukseen. Vuoden 1911 asiakirjassa on muun ohessa mainittu, että Budéjovický Budvar ei luovu oikeudestaan käyttää tunnusta "BUDWEISER" ilmaisemaan tuotteidensa maantieteellistä alkuperää.

33. Vuoden 1911 asiakirjan sisällöstä ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että Anheuser-Busch olisi antanut Budéjovický Budvarille oikeuden käyttää tunnusta "BUDWEISER" tavaramerkkinä tai muutoin tuotteidensa tunnuksena niiden kaupallisen alkuperän ilmaisemiseksi. Vuonna 1939 Budéjovický Budvarin ja Anheuser-Buschin välillä allekirjoitettu sopimus on selvityksen mukaan koskenut ainoastaan osapuolten välisiä suhteita Pohjois-Amerikassa. Vuoden 1939 sopimuksella ei näin ollen ole merkitystä tässä asiassa. Asiassa ei siten ole selvitetty, että Budéjovický Budvar voisi perustaa oikeuden ilmaisun "BUDWEISER" käyttämiseen tavaran tunnuksena Anheuser-Buschin antamaan suostumukseen.

Kysymys aikaprioriteetista tavaramerkin ja toiminimen välillä

34. Edellä kohdassa 4 tarkemmin selostetuin tavoin Anheuser-Buschin tavaramerkkiä "BUDWEISER" koskeva rekisteröintihakemus on tehty vuonna 1980, ja tämä sanamerkki on rekisteröity vuonna 1985. Asiassa on riidanalaista, onko Budéjovický Budvarilla oikeus Anheuser-Buschin mainitun tavaramerkin estämättä hyödyntää englanninkielistä toiminimeään (sen iskuosaa) tuotteidensa tunnuksena sillä perusteella, että kyseinen toiminimi nauttisi aikaprioriteetin perusteella Suomessa parempaa suojaa kuin Anheuser-Buschin mainittu tavaramerkki.

35. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tässä asiassa antamasta ennakkoratkaisusta ilmenee, WTO:n jäsenvaltioiden on nyttemmin suojattava ulkomaisiakin toiminimiä TRIPS-sopimuksen nojalla (tuomion kohta 91), mistä seuraa, että sikäli kuin kysymyksessä oleva toiminimi on TRIPS-sopimuksen 70 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu olemassa oleva suojan kohde, sille on annettava suojaa TRIPS-sopimuksen nojalla (kohta 92). Jos tavaran tunnuksena käytetyn toiminimen suojan edellytykset Suomessa ovat olleet käsillä jo silloin, kun tavaramerkin rekisteröintiä Suomessa haettiin, tuo myöhempi tavaramerkki ei siten ole esteenä mainitunlaisen, aikaprioriteetin vuoksi ensisijaista suojaa nauttivan toiminimen käytölle toiminimenhaltijan tavaran tunnuksena.

37. Ratkaisun KKO 1994:23 perusteluissa on siis katsottu, että ulkomaisen toiminimen tulee Pariisin yleissopimuksen 8 artiklassa tarkoitettua suojaa saadakseen olla myös Suomessa asianomaisissa elinkeinopiireissä ainakin jossain määrin tunnettu. Mainitussa tapauksessa oli kysymys Suomessa rekisteröidyn toiminimen rekisteröinnin kumoamisesta sillä perusteella, että toiminimi oli sekoitettavissa ulkomaisen toiminimen iskuosaan, jota käytettiin hyötyajoneuvojen merkkinä ja jolla katsottiin olevan Suomessa aikaisempi oikeusperuste, koska se oli täällä asianomaisissa elinkeinopiireissä melko hyvin tunnettu ennen kuin Suomessa rekisteröidyn toiminimen rekisteröintihakemus oli tehty. Korkein oikeus päätyi tähän johtopäätökseen alioikeuden toteamin perustein, joista ilmenee, että arvioinnissa merkityksellisinä elinkeinopiireinä tuossa tapauksessa olivat suomalaiset hyötyajoneuvojen ostajat ja käyttäjät.

38. Nyt käsiteltävässä tapauksessa kysymys on siitä, loukkaako tavaran tunnuksena käytetty toiminimi toisen tavaramerkkiin perustuvaa yksinoikeutta. Arvioitaessa, onko ulkomaisella toiminimellä tai sen iskuosalla tavaran tunnuksena Suomessa aikaisempi oikeusperuste kuin täällä rekisteröidyllä tavaramerkillä, Korkein oikeus katsoo, että huomio on kiinnitettävä kyseisen toiminimen iskuosan tunnettuuteen tavaran tunnuksena siinä kohderyhmässä, joka on merkityksellinen myös tavaramerkkioikeudellisen suojan yleisenä edellytyksenä olevan tunnusten sekoitettavuuden arvioinnin kannalta. Kun kysymys on oluesta, tavaran tunnuksena käytetyn toiminimen iskuosan tunnettuus kuluttajien keskuudessa ei siten voi jäädä vaille merkitystä.

Toiminimen käyttöä koskeva tavaramerkkisuojan rajoitus

41. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisusta ilmenee, mainitussa tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa on kysymys tavaramerkin tuottaman yksinoikeuden rajoituksesta. Kolmas osapuoli voi vedota tähän poikkeukseen voidakseen käyttää toiminimensä ilmoittamiseksi merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, vaikka kyse olisi direktiivin 5 artiklan 1 kohdan piiriin kuuluvasta käytöstä, jonka tavaramerkin haltija lähtökohtaisesti voisi kieltää tuossa säännöksessä hänelle myönnetyn yksinoikeuden perusteella (tuomion kohta 81). Tämä merkitsee, että tavaramerkin tuottama yksinoikeus ei käsitä oikeutta kieltää toista käyttämästä tavaransa tunnuksena toiminimeään, vaikka se olisi sekoitettavissa aikaisempaan oikeusperusteeseen nojautuvaan tavaramerkkiin, jos toiminimen mainitunlainen käyttö on hyvän liiketavan mukaista.

Kysymys hyvän liiketavan noudattamisesta

45. Edellä todetusta seuraa, että Anheuser-Buschin tavaramerkin estämättä Budéjovický Budvarilla on ollut oikeus käyttää toiminimeään tavaroidensa tunnuksena, mikäli voidaan katsoa, että tällöin on menetelty hyvän liiketavan mukaisesti.

47. Tavaramerkkidirektiivin 6 artiklan 1 kohtaan liittyvän hyvää liiketapaa koskevan edellytyksen osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tässä asiassa antamansa ennakkoratkaisun jälkeen 17.3.2005 antamassaan tuomiossa (asia C-228/03, The Gillette Company ym., Kok. 2005, s. I-2337) todennut, että hyvää liiketapaa koskeva edellytys ilmaisee lähinnä velvoitteen toimia lojaalisti tavaramerkin haltijan perusteltuihin intresseihin nähden. Kyseisen tuomion kohdassa 49 yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että tavaramerkin käyttäminen ei ole hyvän liiketavan mukaista erityisesti, jos

tavaramerkkiä käytetään sillä tavoin, että käyttämisen perusteella voi syntyä vaikutelma siitä, että kolmannen ja tavaramerkin haltijan välillä on liikesuhde,

käyttämisellä heikennetään tavaramerkin arvoa hyödyntämällä perusteettomasti tavaramerkin erottamiskykyä tai laajaa tunnettuutta,

käyttämisellä vähätellään tai panetellaan tätä tavaramerkkiä (l'usage entraîne le discrédit ou le dénigrement de ladite marque), tai

kolmas esittää tavaransa sellaisella tavaramerkillä varustetun tavaran jäljitelminä tai toisintoina, jonka haltija se ei ole.

Arviointi kanteessa tarkoitetun olutpullon etiketin osalta

48. Kuten edellä kohdassa 26 on todettu, kysymyksessä olevan etiketin pääosan muodostaa kuvio, jossa on kookkain kirjaimin tunnus "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR", ja sen alla teksti "Original Czech Lager". Etiketin tämä osa on sekä kooltaan että visuaaliselta asultaan sellainen, että huomio kiinnittyy ensisijaisesti siihen. Tavaran tunnuksena on siten ensisijaisesti käytetty ilmaisua "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" eikä Anheuser-Buschin tavaramerkin kanssa sekoitettavissa olevaa ilmaisua "BUDWEISER BUDVAR". Englanninkielinen toiminimi esiintyy vain etiketin alareunan tekstissä.

50. Edellä todetun jälkeen kysymys on etiketin osalta lähinnä siitä, voidaanko hyvän liiketavan vastaisena pitää sitä tapaa, jolla toiminimen iskuosa "BUDWEISER BUDVAR" on etiketin alaosassa esitetty. Kuten aiemmin kohdassa 25 on mainittu, sanat "BUDWEISER BUDVAR" on painettu etikettiin alareunan muuta tekstiä suuremmalla ja paksummalla kirjasinlajilla. Näin ollen kyseinen toiminimen iskuosa erottuu etiketistä selvemmin kuin muu etiketin alareunassa oleva teksti. Tätä voidaan pitää arveluttavana siihen nähden, että Anheuser-Buschin tavaramerkki "BUDWEISER" on laajalti tunnettu amerikkalaisen oluen merkkinä. Merkin laaja tunnettuus on muiden seikkojen ohella otettava huomioon arvioitaessa, onko kysymyksessä hyvän liiketavan vastaisena pidettävä pyrkimys hyödyntää toiselle kuuluvan merkin mainetta. Tämä seuraa myös siitä, mitä edellä kohdissa 28 ja 29 on todettu laajalti tunnettujen tavaramerkkien suojasta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännön valossa.

52. Koska Budéjovický Budvarin menettely kanteessa tarkoitetun olutpullon etiketin osalta ei ole hyvän liiketavan vastaista, tavaramerkkiin "BUDWEISER" perustuva yksinoikeus ei siten luo Anheuser-Buschille oikeutta estää sellaista käyttöä.

Korkeimman oikeuden arviointi: "Budweiser Budvar" -ilmaisu bussimainoksessa

53. Anheuser-Busch on edellä kohdassa 6 mainituin tavoin vedonnut asiassa myös bussin kylkeen kiinnitettyyn Budéjovický Budvarin mainokseen. Siinä on ollut suurikokoinen valokuva Budéjovický Budvarin kallellaan olevasta olutpullosta edellä tarkasteltuine etiketteineen. Sen vieressä mainoksessa on suurennettuna hyvin kookkain kirjaimin toisinto etiketin pääasiallisesta tunnuksesta "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR" ja tämän yläpuolella niin ikään kookkain kirjaimin ainakin sanat "ORIGINAL CZECH LAGER" viimeksi mainitun sanan puuttuessa asiassa näyttönä esitetystä valokuvasta, jossa bussi näkyy vain osittain.

55. Korkein oikeus katsoo, ettei bussimainoksen arvioinnin osalta ole perusteita päätyä toiseen tulokseen kuin itse pullossa olevan etiketin osalta. Näin ollen Budéjovický Budvarin ei myöskään kyseisen bussimainoksen osalta voida katsoa käyttäneen toiminimensä englanninkielistä iskuosaa tavaran tunnuksena hyvän liiketavan vastaisesti.

Korkeimman oikeuden arviointi: Muut etikettiin liittyvät kysymykset

56. Anheuser-Busch on valituksessaan viitannut myös edellä tarkastellussa Budéjovický Budvarin olutpullon etiketissä esiintyvään ilmaisuun "Budweis". Tältä osin on kysymys etiketin alareunassa olevasta tekstistä: "Brewed and Bottled by brewery BUDWEISER BUDVAR national enterprise Ceské Budéjovice (Budweis) Czech Republic". Korkein oikeus katsoo, että sulkeissa olevan sanan "Budweis" mainitseminen on selvästi ollut ymmärrettävissä yksinomaan paikkakuntaa koskevaksi ilmaukseksi. Sanotulta osin kysymys ei siten ole ollut merkin käyttämisestä tavaramerkkilaissa tarkoitetulla tavalla Budéjovický Budvarin tavaroiden tunnuksena. Tällä perusteella ilmaisun "Budweis" käyttö etiketissä ei ole loukannut Anheuser-Buschin rekisteröityjen tavaramerkkien tuottamaa yksinoikeutta.

57. Ottaen huomioon edellä tunnuksen "BUDWEISER" osalta esitetyt perusteet Korkein oikeus katsoo, ettei Budéjovický Budvar ole olutpulloissaan ja bussin kyljessä käyttämällään etiketillä loukannut muitakaan Anheuser-Buschin rekisteröityjä tavaramerkkejä.

Korkeimman oikeuden arviointi: Budéjovický Budvarin käyttämät liikeasiakirjat

Kysymys ilmaisujen käyttämisestä tavaran tunnuksena

58. Edellä kohdassa 7 selostetuin tavoin Anheuser-Busch on vedonnut eräisiin Budéjovický Budvarin käyttämiin laskulomakkeisiin, joissa esiintyvät lomakkeiden reunusta kiertävänä sanaketjuna vuorotellen toistuen ilmaisut "BUD", "BUDVAR", "BUDWEISER", "BUDWEISER BUDVAR" ja "BUDWEISER BUDBRÄU". Lisäksi ilmaisu "BUDWEISER BUDVAR" esiintyy näkyvästi lomakkeiden vasemmassa yläkulmassa ikään kuin "logona" sekä yhdessä lomakkeessa vielä erikseen leimasimella painetussa merkissä yhdessä yhtiön yhteystietojen kanssa. Viimeksi mainituilta osin, siis lomakkeen vasemmassa yläkulmassa sekä leimasinmerkissä, ilmaisun sanat on kirjoitettu muuhun tekstiin verrattuna selvästi kookkaammilla kirjaimilla sekä lihavoituna. Lisäksi kyseiset sanat ovat allekkain siten, että sana "BUDVAR" on hieman pienemmällä sanan "BUDWEISER" alapuolella.

59. Kaikkien edellä mainittujen laskulomakkeen reunuksissa esiintyvien ilmaisujen osalta Korkein oikeus katsoo, että Budéjovický Budvar on käyttänyt niitä kyseisissä lomakkeissa tavaroidensa tunnuksena. Mitään muuta perustetta näiden ilmaisujen painamiseen lomakkeiden reunukseen ei ole nähtävissä. Tässä yhteydessä sama johtopäätös koskee myös ilmaisua "BUDWEISER BUDVAR", joka tosin samalla on Budéjovický Budvarin vieraskielisen toiminimen iskuosa mutta joka nyt tarkasteltavissa lomakkeissa ei esiinny toiminimen ilmaisemiseksi, vaan selvästi Budéjovický Budvarin oluen tunnuksena.

Kysymys tunnusten ja kysymyksessä olevien tavaramerkkien samankaltaisuudesta

60. Tunnukset "BUDWEISER" ja "BUD" ovat identtisiä Anheuser-Buschin rekisteröityjen sanamerkkien kanssa. Koska kysymys on samanlajisista tavaroista, tavaramerkin suoja identtistä tunnusta vastaan ei tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan riipu lisäedellytyksistä, kuten sekaannusvaaran erillisestä arvioimisesta. Tavaramerkkilain 4 §:n 1 momenttia on tältä osin tulkittava samalla tavoin. Tunnuksen "BUDWEISER BUDVAR" käytön on edellä kohdassa 31 todettu aiheuttavan sekaannuksen ja myös mielleyhtymän vaaran suhteessa Anheuser-Buschin sanamerkkiin "BUDWEISER". Korkein oikeus katsoo, että sama koskee tunnusta "BUDWEISER BUDBRÄU" suhteessa tavaramerkkiin "BUDWEISER".

61. Tunnuksen "BUDVAR" osalta on tarkasteltava sekä tämän tunnuksen suhdetta Anheuser-Buschin sanamerkkiin "BUDWEISER" että sen suhdetta sanamerkkiin "BUD". Tunnusmerkkien samankaltaisuutta arvioitaessa huomiota tulee kiinnittää sekä sisällölliseen, foneettiseen että visuaaliseen samankaltaisuuteen (KKO 2004:49, kohta 14).

62. Tunnuksen "BUDVAR" ja Anheuser-Buschin tavaramerkin "BUDWEISER" alkuosat ovat sekä kirjoitusasultaan että suomenkielisen ääntämisen osalta samanlaiset. Vaikka edellä todetun mukaisesti tavaramerkkiä "BUDWEISER" voidaan pitää laajalti tunnettuna, Korkein oikeus katsoo, että kun verrataan keskenään tunnuksia "BUDVAR" ja "BUDWEISER" kokonaisuudessaan, sekä kirjoitusasun että suomenkielisen ääntämisen perusteella saatava kokonaisvaikutelma on siinä määrin erilainen, ettei tunnuksen "BUDVAR" osalta sinänsä synny sekaannuksen tai mielleyhtymän vaaraa suhteessa Anheuser-Buschin rekisteröityyn tavaramerkkiin "BUDWEISER".

63. Tunnukseen "BUDVAR" sisältyy kokonaisuudessaan Anheuser-Buschin sanamerkki "BUD". Asiassa esitetyn näytön perusteella ei voida katsoa, että tavaramerkkiä "BUD" olisi pidettävä Suomessa laajalti tunnettuna. Siten sen ei voida katsoa nauttivan laajempaa suojaa kuin niiden tavaramerkkien, joiden erottamiskyky on sitä heikompi. Vaikka tunnukseen "BUDVAR" sisältyykin Anheuser-Buschin sanamerkki "BUD", Korkein oikeus katsoo, että verrattaessa kyseisiä tunnuksia kokonaisuudessaan niistä saatava vaikutelma on siinä määrin erilainen, ettei tunnus "BUDVAR" ole tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa Anheuser-Buschin rekisteröityyn tavaramerkkiin "BUD".

Kysymys aikaprioriteetista

64. Edellä on Budéjovický Budvarin olutpullojen etikettiä koskevan tarkastelun yhteydessä päädytty siihen, ettei Budéjovický Budvarin englanninkielisen toiminimen iskuosan "BUDWEISER BUDVAR" voida katsoa nauttivan Suomessa aikaprioriteetin perusteella etusijaa tavaroiden tunnuksena suhteessa Anheuser-Buschin täällä rekisteröityihin tavaramerkkeihin. Vastaavin perustein myöskään nyt arvioitavien Budéjovický Budvarin laskulomakkeiden osalta ei voida katsoa, että Budéjovický Budvarilla olisi aikaprioriteetin perusteella parempi oikeus käyttää tavaroidensa tunnuksena laskulomakkeissa esiintyviä Anheuser-Buschin tavaramerkin kanssa samankaltaisia tunnuksia.

Johtopäätökset laskulomakkeiden osalta

65. Laskulomakkeiden reunuksia kiertävä sanaketju, jossa esiintyvät ilmaisut "BUD", "BUDWEISER", "BUDWEISER BUDWAR" ja "BUDWEISER BUDBRÄU" ja joka siten käsittää Anheuser-Buschin tavaramerkkien kanssa samankaltaisia tunnuksia Budéjovický Budvarin tavaroiden tunnuksena, on loukannut Anheuser-Buschin tavaramerkkien "BUDWEISER", "BUD", "BUDWEISER KING OF BEERS" ja "BUD LIGHT" tuottamaa yksinoikeutta.

66. Tunnus "BUDWEISER BUDVAR" käsittää Budéjovický Budvarin englanninkielisen toiminimen iskuosan. Toisin kuin edellä on katsottu olutpullojen etiketin osalta, mainitun tunnuksen käyttämistä siten, kuin se on esitetty kanteessa tarkoitettujen laskulomakkeiden vasemmassa yläkulmassa näkyvänä "logona", leimasinmerkissä sekä laskulomakkeiden reunuksissa, ei voida pitää hyvän liiketavan mukaisena. Tältä osin Budéjovický Budvarin menettelylle ei siten ole tavaramerkkioikeuden rajoituksista johtuvaa, edellä kohdassa 45 tarkoitettua oikeuttamisperustetta, vaan kysymyksessä on Anheuser-Buschin tavaramerkin "BUDWEISER" tuottaman yksinoikeuden loukkaus.

67. Vastaavasti kuin edellä kohdassa 33 on todettu olutpullon etikettiä koskevan arvioinnin yhteydessä, ei myöskään laskulomakkeissa käytettyjen tunnusten osalta voida katsoa vuoden 1911 asiakirjasta tai vuoden 1939 sopimuksesta seuraavan, että Budéjovický Budvar voisi perustaa oikeuden ilmaisun "BUDWEISER" käyttämiseen tavaran tunnuksena Anheuser-Buschin antamaan suostumukseen.

Korkeimman oikeuden arviointi: Tunnuksen "BUDVAR" käyttäminen eräässä mainoksessa

68. Budéjovický Budvar on julkaissut Olut-lehden numerossa 2/96 mainoksen, jossa on markkinoitu sen olutta. Kuten edellä kohdassa 5 on todettu, tuosta mainoksesta ei ole enää kysymys Korkeimmassa oikeudessa siltä osin kuin mainoksessa on käytetty tunnusta "BUDWEISER BUDVAR". Sen ohella kyseisessä mainoksessa on käytetty Budéjovický Budvarin oluen tunnuksena sanaa "BUDVAR", joka esiintyy jakelijoiden luetteloa edeltävässä tekstissä "Distributors for BUDVAR in Finland". Edellä kohdassa 61-63 mainituilla perusteilla tunnus "BUDVAR" ei kuitenkaan ole tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa Anheuser-Buschin rekisteröityihin tavaramerkkeihin "BUDWEISER" ja "BUD". Tunnus "BUDVAR" ei siten ole myöskään sekoitettavissa Anheuser-Buschin rekisteröityihin tavaramerkkeihin "BUDWEISER KING OF BEERS" ja "BUD LIGHT". Tunnuksen "BUDVAR" käyttäminen edellä mainitussa mainoksessa ei näin ollen ole loukannut Anheuser-Buschin rekisteröityjen tavaramerkkien tuottamaa yksinoikeutta.

Toiminimilakiin perustuvat kieltovaatimukset

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

69. Anheuser-Busch on kanteessaan vaatinut toiminimilain perusteella, että Budéjovický Budvaria kielletään toiminimilain 10 §:n 4 kohdan nojalla 1 000 000 markan uhkasakon uhalla Suomessa käyttämästä sen rekisteröityjen tavaramerkkien kanssa sekoitettavissa olevia toiminimiä "Budéjovický Budvar, národni podnik", "Budweiser Budvar", "Budweiser Budvar, national enterprise", "Budweiser Budvar, Entreprise nationale" ja "Budweiser Budvar, National Corporation".

70. Hovioikeus on kieltänyt Budéjovický Budvaria käyttämästä olutpullojensa etiketeissä, laskuissaan ja markkinoinnissaan ilmaisua "BUDWEISER". Tuomionsa perusteluissa hovioikeus on lausunut, että käyttäessään toiminimensä englanninkielistä käännöstä laskuissaan ja olutpullojensa etiketeissä Budéjovický Budvar on toiminut myös toiminimilain 10 §:n 4 kohdan vastaisesti. Kyseinen menettely ei kuitenkaan ole ollut toiminimilain 18 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla harhaanjohtavaa. Näin ollen sanotun lainkohdan mukaista sakon uhalla annettavaa kieltoa ei myöskään voitu antaa. Koska Budéjovický Budvarin toiminimen englanninkieliseen käännökseen toiminimilain 10 §:n 4 kohdan vastaisesti sisältyi Anheuser-Buschin suojattu tavaramerkki "BUDWEISER", hovioikeus on katsonut, että kyseisen toiminimen englanninkielisen käännöksen käyttäminen oli kiellettävä viimeksi mainitun lainkohdan nojalla (KKO 1997:150).

71. Ottaen huomioon sen, miten Anheuser-Busch on valituksessaan yksilöinyt muutosvaatimuksensa, Anheuser-Busch ei ole hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon toiminimilain säännöksiin perustettujen vaatimusten osalta. Budéjovický Budvar on puolestaan vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan. Näin ollen Korkeimmassa oikeudessa on kysymys enää ilmaisun "BUDWEISER" kieltämisestä toiminimilain nojalla Budéjovický Budvarin vieraskielisissä toiminimissä "Budweiser Budvar national enterprise", "Budweiser Budvar National Corporation", "Budweiser Budvar Entreprise Nationale" sekä "Budweiser Budvar" pulloetikettien ja laskujen yhteydessä.

Oikeudelliset lähtökohdat

72. Toiminimilain 10 §:ssä on säännöksiä, jotka ensisijaisesti koskevat kansallisen lain mukaisia toiminimen rekisteröinnin edellytyksiä. Pykälän 4 kohdan mukaan toiminimessä ei saa ilman asianmukaista suostumusta olla mitään sellaista, joka on sekoitettavissa toisen suojatun toiminimen, toissijaisen tunnuksen tai tavaramerkin kanssa.

73. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee, tavaramerkkiin perustuvaan yksinoikeuteen voi vedota ainoastaan niissä tilanteissa, joissa merkkiin sekoitettavissa olevan tunnuksen käytöstä sivullisen toimesta voi aiheutua vahinkoa tavaramerkin tehtävälle ja erityisesti sen keskeiselle tehtävälle, joka on tavaran alkuperän takaaminen kuluttajalle (tuomio tässä asiassa, kohta 59, sekä tuomio asiassa Arsenal Football Club, kohdat 51 ja 54). Tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 5 kohdasta kuitenkin seuraa, että jäsenvaltio voi halutessaan ja asettaminsa edellytyksin suojata tavaramerkkiä muuhun tarkoitukseen kuin tavaroiden tai palvelujen erottamiseksi tapahtuvaa merkin käyttämistä vastaan, jos merkin aiheeton käyttö ("sans juste motif", "without due cause") merkitsee tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle (asia C-23/01, Robelco, tuomio 21.11.2002, Kok. 2002, s.I-10913, kohta 36).

Korkeimman oikeuden kannanotto

74. Budéjovický Budvarin englanninkielisen toiminimen iskuosan "BUDWEISER BUDVAR" käyttämistä Budéjovický Budvarin tavaroiden tunnuksena ja Anheuser-Buschin tavaramerkkiin perustuvan yksinoikeuden tuottamaa suojaa sitä vastaan on käsitelty aiemmin tässä tuomiossa. Siltä osin kuin Budéjovický Budvarin on katsottu käyttäneen toiminimeään tavaroidensa tunnuksena hyvän liiketavan mukaisesti ja siten tavaramerkin tuottaman yksinoikeuden ulkopuolelle jäävin tavoin, Korkein oikeus toteaa, ettei kyseistä menettelyä voida tavaramerkin suojaamiseksi kieltää myöskään toiminimilain nojalla.

76. Korkein oikeus toteaa, että Anheuser-Buschin vaatimusta toiminimilakiin perustuvana ei ole erikseen yksilöity tai perusteltu. Niissä laskulomakkeissa, joihin asiassa on vedottu, on tosin edellä käsiteltyjen tavaran tunnuksena käytettyjen ilmaisujen ohella toiminimi ilmaistuna lomakkeen oikeassa yläreunassa olevien osoite- ja muiden yhteystietojen kohdalla vieraskielisessä muodossa eli iskuosin BUDWEISER BUDVAR. Toiminimilain nojalla esitetyn vaatimuksen tueksi ei kuitenkaan ole esitetty sellaisia perusteita, joiden vuoksi vaatimuksen hyväksymiselle olisi edellytyksiä.

Vahingonkorvausvaatimus ja muut seuraamusvaatimukset

78. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole aihetta tavaramerkkilain 41 §:ssä tarkoitetun, tunnusmerkkien poistamista tai omaisuuden hävittämistä tarkoittavan määräyksen antamiseen.

Oikeudenkäyntikulut

79. Asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa on ratkaistu kantajan eli Anheuser-Buschin ja osa vastaajan eli Budéjovický Budvarin hyväksi. Korkeimmassa oikeudessa Anheuser-Buschin vaatimuksista suurempi osa ratkaistaan vastaajan kuin kantajan hyväksi. Tämän lisäksi Anheuser-Busch on Korkeimmassa oikeudessa peruuttanut valituksensa siltä osin kuin yhtiö on vaatinut, että Budéjovický Budvaria kielletään käyttämästä tuote-etiketeissään, laskuissaan, mainonnassaan tai muissa liikeasiakirjoissaan tunnusta "BUDÉJOVICKÝ BUDVAR", mikä sitä ennen on ollut yksi oikeudenkäynnin pääasiallisista riitakysymyksistä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että on syytä velvoittaa Anheuser-Busch oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla osaksi korvaamaan Budéjovický Budvarin oikeudenkäyntikulut asiassa. Tämän osittaisen kulukorvauksen määräksi Korkein oikeus harkitsee 60 000 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Hovioikeuden määräämää kieltoa muutetaan siten, ettei kielto koske ilmaisun "BUDWEISER BUDVAR" käyttämistä Budéjovický Budvar, národni podnik -yhtiön toiminimen ilmaisemiseksi eikä tunnuksen "BUDWEISER BUDVAR" käyttämistä hyvää liiketapaa noudattaen olutpullojen etiketeissä Budéjovický Budvar, národni podnik -yhtiön toiminimen osana siinä yhteydessä, kun etiketissä ilmoitetaan tavaran valmistaja. Näiltä osin Anheuser-Busch, Incorporatedin kanne hylätään.

Budéjovický Budvar, národni podnik -yhtiötä kielletään käyttämästä olutpullojensa etiketeissä, markkinoinnissaan ja liikeasiakirjoissaan tavaroidensa tunnuksena merkkiä "BUD".

Siltä osin kuin hovioikeus on muutoin hylännyt Anheuser-Busch, Incorporatedin kanteen, hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Kieltoja on noudatettava 1.3.2006 lukien.

Anheuser-Busch, Incorporated velvoitetaan suorittamaan Budéjovický Budvar, národni podnik -yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 60 000 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Mikael Krogerus, Pertti Välimäki, Pauliine Koskelo ja Juha Häyhä. Esittelijä Jussi Karttunen.

Liite 1 (367kB)

Liite 2 (1921kB)

Euroopan Yhteisön tuomioistuimen ennakkopäätös 16.11.2004

---

[SV]

Bolaget A var innehavare av ett varumärke som registrerats i Finland. Fråga om bolaget B hade rätt att som kännetecken för sina produkter använda sin firma som var förväxlingsbar med A:s varumärke.

VarumärkesL 4 §

VarumärkesL 6 §

FirmaL 10 §

Varumärkesdirektivet (89/104/EEG) 5 art 2 st

Varumärkesdirektivet (89/104/EEG) 6 art 1 st a punkten

TRIPS-avtalet 16 art

TRIPS-avtalet 17 art

Pariskonventionen 8 art