Legislator Case Law & Legislation
HD:2005:140 AI generated

Supreme Court allows new insurance claim after criminal charge dismissal but civil liability remains unadjudicated.

Case Number HD:2005:140
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland overturned the High Court's dismissal of a new insurance recovery claim against a defendant. Although the lower courts had rejected the criminal charge against the defendant, they had not explicitly ruled on the civil liability for damages arising from the same incident. The Court held that the dismissal of the criminal charge did not legally bind the outcome of the separate civil claim for damages, necessitating a fresh examination of the liability issue.

Legislator headnote

AI generated

BRL 3 kap 1 §; BRL 3 kap 8 §: The dismissal of a criminal charge in a specific case does not constitute a final and binding decision on a separate civil claim for damages arising from the same facts, requiring the civil claim to be re-examined.

Keywords

AI generated
criminal charge dismissal civil liability determination insurance recovery claim resubmission of case separate legal proceedings

Cited Legislation

AI generated
BRL 3 kap 1 §
BRL 3 kap 8 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Vakuutusyhtiö oli käräjäoikeudessa tuhotyötä koskevan rikosasian käsittelyn yhteydessä vaatinut takautumisoikeuden perusteella A:n velvoittamista suorittamaan yhtiön maksamia vakuutuskorvauksia. Käräjäoikeus oli hylännyt A:ta vastaan nostetun syytteen mutta ei ollut lausunut esitetystä korvausvaatimuksesta. Vakuutusyhtiö, joka ei ollut hakenut muutosta, nosti uuden, samaan perusteeseen nojautuvan korvauskanteen A:ta vastaan. Pelkästään se, että syyte A:ta vastaan oli käräjäoikeudessa hylätty, ei tarkoittanut, että myös tekoon perustuva korvausvaatimus olisi sitovasti ratkaistu. Tämän vuoksi uusi korvauskanne olisi tullut tutkia.

ROL 3 luku 1 §

ROL 3 luku 8 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tausta

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia (jäljempänä Fennia) vaati rikosasian yhteydessä Tuusulan käräjäoikeudessa takautumisoikeuden nojalla A:ta yhteisvastuullisesti muiden rikoksentekijöiden ohella suorittamaan Fennian maksamia vakuutuskorvauksia yhteensä 1 124 657,64 euroa. Vaatimuksen perusteena oli, että A oli yhdessä muiden vastaajien kanssa syyllistynyt tuhotyöhön ja siten aiheuttanut Fennian vakuutuksesta korvaamat vahingot. Tuusulan käräjäoikeus hylkäsi syytteen A:n osalta, mutta ei lausunut A:n korvausvastuusta.

Virallinen syyttäjä ja yksi asianomistaja hakivat hovioikeudessa muutosta A:n vapauttaneeseen tuomioon. Hovioikeus tuomitsi lainvoimaiseksi tulleella tuomiolla A:n rangaistukseen tuhotyöstä ja vakuutuspetoksesta.

Vantaan käräjäoikeuden päätös 13.4.2004

Fennia nosti Vantaan käräjäoikeudessa uuden korvauskanteen, missä se vaati A:lta takautumisoikeuden perusteella vastaavaa suoritusta kuin se oli vaatinut Tuusulan käräjäoikeudessa. Korvausvaatimus perustui samaan tosiseikastoon kuin Tuusulan käräjäoikeudessa rikosasian yhteydessä esitetty vaatimus.

Käräjäoikeus ei tutkinut kannetta. Se katsoi päätöksessään, että koska korvausvaatimuksesta A:ta vastaan ei ollut lausuttu, Fennialla olisi ollut mahdollisuus oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 10 §:n mukaan pyytää tuomion täydentämistä. Fennia olisi voinut myös valittaa hovioikeuteen. Sillä oli näin ollen ollut mahdollisuus vaatia hovioikeutta arvioimaan myös tosiseikastoa toisin ja näin päästä oikeuksiinsa. Fennia ei ollut väittänyt, että Tuusulan käräjäoikeus olisi laiminlyönyt käyttää kyselyoikeuttaan tai että korvausvaatimus olisi muutoin tullut puutteellisesti tutkituksi. Koska syyte hylättiin, myös korvausvaatimus olisi hylätty. Fennian jätettyä hakematta muutosta Tuusulan käräjäoikeuden tuomioon, korvausvaatimus on tullut lainvoimaisesti ratkaistuksi ja tuomion oikeusvoima esti samalla perusteella nostetun uuden kanteen tutkimisen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sini Leppänen.

Helsingin hovioikeuden päätös 19.10.2004

Myös hovioikeus jätti kanteen tutkimatta. Se totesi muun muassa, että Tuusulan käräjäoikeus ei ollut lausunut nimenomaisesti mitään vakuutusyhtiön A:han kohdistaman korvausvaatimuksen osalta. Näin tehtyä puutteellista ratkaisua ei hovioikeuden mukaan voitu kuitenkaan tulkita siten, että kysymyksessä olevaa A:han kohdistettua korvausvaatimusta ei olisi Tuusulan käräjäoikeudessa tutkittu. Sen vuoksi korvausvaatimus ei ollut enää esitettävissä uudessa oikeudenkäynnissä. Fennialla oli ollut Tuusulan käräjäoikeuden päätöksen jälkeen käytettävissään erilaisia oikeussuojakeinoja, kuten tuomion täydennyttäminen, muutoksenhaku sekä ylimääräiset muutoksenhakukeinot. Koska Fennia ei ollut näitä keinoja käyttänyt, sen oli katsottava tyytyneen siihen, ettei A:ta ollut tuomittu korvausvastuuseen Fenniaa kohtaan. Koska korvausvaatimuksen peruste oli hovioikeudessa sama kuin se oli ollut Tuusulan käräjäoikeudessa, hovioikeus ei oikeusvoimavaikutuksen vuoksi tutkinut asiaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Monika Kuhlefelt, Petri Leskinen ja Elisabeth Bygglin. Esittelijä Heli Sankari.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Fennialle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Fennia vaati ensisijaisesti hovioikeuden päätöksen kumoamista ja A:n velvoittamista suorittamaan sille korvausta kanteen mukaisesti. Toissijaisesti se vaati asian palauttamista.

A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Fennia on rikosasian yhteydessä Tuusulan käräjäoikeudessa vaatinut takautumisoikeuden nojalla A:n velvoittamista yhteisvastuullisesti eräiden muiden syytettyjen kanssa suorittamaan Fennian maksamia vakuutuskorvauksia yhteensä 1 124 657,64 euroa. Vaatimuksen perusteena on ollut, että A oli yhdessä muiden vastaajien kanssa syyllistynyt tuhotyöhön ja siten tahallisesti tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta aiheuttanut Fennian vakuutuksesta korvaamat vahingot. A on kiistänyt korvausvaatimuksen perusteeltaan. Tuusulan käräjäoikeus on hylännyt syytteen A:n osalta. Hylätessään syytteen Tuusulan käräjäoikeus ei ole lausunut A:n korvausvastuusta.

2. Fennia on nostanut Vantaan käräjäoikeudessa uuden korvauskanteen, missä se on takautumisoikeuden perusteella vaatinut A:lta vastaavaa suoritusta kuin se oli vaatinut Tuusulan käräjäoikeudessa. Korvausvaatimus on perustunut samaan tosiseikastoon kuin Tuusulan käräjäoikeudessa rikosasian yhteydessä esitetty vaatimus. Vantaan käräjäoikeus on katsonut aikaisemman tuomion oikeusvoiman estävän korvausvaatimuksen tutkimisen. Myös hovioikeus on jättänyt kanteen oikeusvoimavaikutuksen vuoksi tutkimatta.

3. Pelkästään se, että syyte tuhotyöstä A:ta vastaan on Tuusulan käräjäoikeudessa hylätty, ei tarkoita, että myös Fennian tuhotyön perusteella esittämä korvausvaatimus, josta käräjäoikeuden tuomiossa ei ollut lausuttu mitään, olisi sitovasti ratkaistu. Koska käräjäoikeus ei ole lausunut Fennian korvausvaatimuksesta ja ottaen huomioon, ettei oikeudenkäyntijärjestelmämme edellytä, että vahingonkorvausvaatimus olisi aina esitettävä ja tutkittava samaan tapahtumien kulkuun perustuvan rikosasian yhteydessä, ei asian arvioinnissa ole merkitystä sillä, että käytettävissä olisi ollut myös tuomion täydennyttämisen ja muutoksenhaun mahdollisuus. Fennian uusi korvausvaatimus olisi tullut ottaa Vantaan käräjäoikeudessa tutkittavaksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Pertti Välimäki, Pauliine Koskelo, Hannu Rajalahti ja Ilkka Rautio. Esittelijä Pauli Ståhlberg.

---

[SV]

I tingsrätten hade ett försäkringsbolag i anslutning till handläggningen av ett brottmål om sabotage med stöd av regressrätt yrkat att A skulle åläggas att till bolaget erlägga försäkringsersättningar som bolaget utbetalat. Tingsrätten hade förkastat åtalet mot A men inte uttalat sig om försäkringsbolagets skadeståndsyrkande. Försäkringsbolaget, som inte sökt ändring, väckte på samma grund en ny skadeståndstalan mot A. Enbart den omständigheten att åtalet mot A hade förkastats i tingsrätten innebar inte att även yrkandet på skadestånd på grund av gärningen skulle ha avgjorts på ett bindande sätt. Försäkringsbolagets nya skadeståndstalan skulle således prövas.

BRL 3 kap 1 §

BRL 3 kap 8 §