Supreme Court remands case for retrial due to lack of main hearing on key disputed facts regarding driving and intoxication.

Kysymys seulontamenettelyn edellytyksistä törkeää rattijuopumusta ja liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevassa asiassa. (Ään.)

OK 26 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Nilsiän käräjäoikeuden tuomio 9.3.2004

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ajaman syytteen johdosta selvitetyksi, että A oli 24.12.2003 Nilsiässä kuljettanut henkilöautoa yleisillä teillä nautittuaan ennen ajoa alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana oli ollut vähintään 1,2 promillea, ja olosuhteiden ollessa sellaiset, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisten turvallisuudelle, samoin kuin että A oli laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi ja menettänyt kuljettamansa auton hallinnan niin, että se oli suistunut tieltä ojaan. Myös tämä A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisten turvallisuudelle.

A oli kiistänyt syytteet sillä perusteella, että hän ei ollut kuljettanut autoa vaan ollut siinä matkustajana. Mikäli hänen katsottaisiin kuljettaneen autoa, hänen olisi katsottava syyllistyneen enintään rattijuopumukseen, koska hänen humalatilansa voimakkuudesta ei ollut esitetty luotettavaa selvitystä. Auton tieltä suistuminen oli saattanut johtua teknisestä viasta eikä kuljettajan tuottamuksesta.

Tuomiossaan käräjäoikeus totesi esitetystä näytöstä, että A oli kertonut nauttineensa päivällä klo 12 - 14 puoli pulloa viinaa ja kolme pulloa keskiolutta. Autoa oli A:n mukaan kuljettanut hänen miespuolinen tuttavansa, jonka nimeä hän ei muistanut. Ennen tieltä suistumista auto oli heittelehtinyt tiellä. Tieltä suistumisen jälkeen kuljettajana toiminut henkilö oli lähtenyt hakemaan apua A:n jäädessä autoon odottamaan. A ei ollut muistanut todistajana kuullun X:n paikallaoloa. Kävellessään A oli saattanut kertomansa mukaan horjahdella polvivammansa vuoksi. Hänen puheensa oli voinut vaikuttaa epäselvältä siksi, että hänellä ei ollut ollut hammasproteesia suussaan.

Todistaja X oli kertonut käräjäoikeudessa, että hänen käsityksensä mukaan A oli juuri ennen hänen paikalle tuloaan kello 17.40 ajanut auton ojaan. Kun hän oli tullut paikalle, A oli istunut autossa kuljettajan paikalla. A oli tehnyt eleen käynnistääkseen auton. X:n tekemien havaintojen mukaan auto oli ollut syvällä hangessa kallellaan eikä sen ympärillä ollut ollut jalanjälkiä. Jos joku olisi poistunut autosta ennen hänen tuloaan, hän olisi nähnyt nämä jäljet. A:n hengitys oli haissut voimakkaasti alkoholilta, hänen puheensa oli ollut sammaltavaa ja kävelynsä horjuvaa. A ei ollut maininnut X:lle, että autoa olisi kuljettanut toinen henkilö.

Näyttöä koskevana arvionaan käräjäoikeus lausui, että A oli kuljettanut autoa. Todistaja X:n luotettavana pidettävästä kertomuksesta ilmeni, että autossa ei sen ojaan suistuessa ollut ollut A:n lisäksi muita henkilöitä. A ei myöskään ollut nimennyt auton kuljettajaksi ilmoittamaansa henkilöä.

Siitä, oliko A:n syyksi luetussa menettelyssä kysymys törkeästä rattijuopumuksesta, käräjäoikeus lausui, että A oli kertonut nauttineensa reilusti alkoholia ennen syytteessä tarkoitettuja tapahtumia eikä ollut muistanut tavanneensa todistaja X:ää tapahtumapaikalla. Näiden seikkojen ja sen perusteella, mitä X oli edellä selostetuin tavoin kertonut A:n olemuksesta ja esiintymisestä, käräjäoikeus katsoi riittävällä varmuudella näytetyksi, että A:n veren alkoholipitoisuus ajon aikana oli ollut vähintään 1,2 promillea ja että tämä oli siten syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen.

Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta käräjäoikeus totesi, että A oli kertonut ajoneuvon heittelehtineen tiellä ennen tieltä suistumista ja että X:n kertomuksen mukaan auto oli ollut syvällä hangessa. Auton ojaan suistumisen oli näin ollen katsottava johtuneen A:n tekemästä ohjausvirheestä, ja A oli syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta yhteiseen 25 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä maksamaan sen ohella 20 päiväsakkoa ja määräsi hänet ajokieltoon.

Asian ovat ratkaisseet määräaikainen käräjätuomari Eero Antikainen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 27.5.2004

A valitti hovioikeuteen vaatien ensisijaisesti syytteen hylkäämistä kokonaan. Toissijaisesti A vaati, että hänen katsottaisiin syyllistyneen törkeän rattijuopumuksen asemesta enintään rattijuopumukseen ja että hänelle ehdollisen vankeusrangaistuksen sijasta tuomittaisiin rangaistukseksi sakkoa. A vaati vielä pääkäsittelyn toimittamista.

Hovioikeus lausui, että käräjäoikeuden ratkaisun ja valituksen perusteella oli selvää, ettei asiassa ollut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä ja ettei käräjäoikeuden ratkaisu eikä käräjäoikeudessa noudatettu menettely ollut virheellinen ja ettei A:n oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellyttänyt valituksen käsittelyn jatkamista. Hovioikeus lopetti valituksen käsittelyn seulontamenettelyssä ja jätti käräjäoikeuden tuomion noudatettavaksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olavi Snellman, Anna-Kaarina Mäkinen ja Tiina Ruikka.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen täystutkintaisesti käsiteltäväksi.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus voinut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n nojalla seulontamenettelyssä jättää ottamatta A:n valituksen enempään tutkintaan.

2. Mainitun 2 §:n nojalla valituksen tutkimista ei jatketa, jos hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että: 1) asiassa ei ole 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä; 2) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen; eikä 3) asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellytä valituksen käsittelyn jatkamista. Säännöksessä viitatun 15 §:n mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely sitä koskevasta vaatimuksesta riippumatta, jos asian ratkaiseminen riippuu käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta.

3. Käräjäoikeus on tuominnut A:n rangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. A oli käräjäoikeudessa kiistänyt syytteen ensisijaisesti sillä perusteella, ettei hän ollut kuljettanut autoa, vaan oli ollut siinä matkustajana, ja toissijaisesti sen vuoksi, ettei hänen humalatilansa voimakkuudesta ollut luotettavaa selvitystä. Käräjäoikeus on katsonut osaksi sen vuoksi, ettei A ollut ilmoittanut auton kuljettajaksi väittämänsä henkilön nimeä, ja osaksi todistajana kuulustellun X:n luotettavana pidettävän kertomuksen perusteella selvitetyksi, että A oli toiminut auton kuljettajana. Käräjäoikeus on edelleen A:n oman ja todistaja X:n kertomuksen perusteella katsonut riittävällä varmuudella näytetyksi, että A oli ennen ajoa nauttinut alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana oli ollut vähintään 1,2 promillea.

5. Juopumustilansa osalta A on hovioikeudessa lausunut nauttineensa aiemmin päivällä yhdessä toisen mieshenkilön kanssa pullon Koskenkorva-viinaa ja kolme pulloa keskiolutta, mistä määrästä tämä toinen henkilö oli hyvinkin voinut juoda suurimman osan. A:n veren alkoholipitoisuus oli ollut tapahtumahetkellä laskennallisesti enintään 0,5 - 0,7 promillea. Todistaja X oli käräjäoikeudessa kertonut haistaneensa alkoholin tuoksun A:n hengityksessä, tämän puheen ehkä sammaltaneen ja kävelyn olleen ehkä vähän horjahtelevaa. Tämän vuoksi asiassa oli näytetty enintään se, että A oli syyllistynyt rattijuopumukseen.

6. A on siten valituksessaan hovioikeudelle riitauttanut käräjäoikeuden tuomion perusteena olevan tapahtumainkulun sekä autolla ajamisen että juopumustilan osalta siltä osin kuin se ei ole vastannut hänen antamaansa kertomusta. A on erityisesti riitauttanut käräjäoikeuden tuomioon ratkaisevasti vaikuttaneen todistajan kertomuksen. Tämä riitauttaminen on koskenut sekä sitä, mitä havaintoja todistaja oli voinut tapahtumapaikalla tehdä, että sitä, mitä todistaja oli käräjäoikeudessa kertonut. Hovioikeudessa on näin ollen ollut näiltä osin kysymys A:n ja todistajan kertomusten uskottavuuden arvioinnista. Tätä arviointia hovioikeus ei ole voinut tehdä luotettavasti pelkästään käräjäoikeuden tuomion ja valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella.

7. Asiassa olisi tullut toimittaa hovioikeudessa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n nojalla pääkäsittely. Sen vuoksi hovioikeudella ei ole ollut perustetta olla jatkamatta valituksen käsittelemistä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. A:n valituksen käsittelyn jatkamiseksi asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee, huomioon ottaen palauttamisen syy, omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustaf Möller, Mikko Tulokas (eri mieltä), Eeva Vuori ja Kari Kitunen. Esittelijä Iiro Liukkonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas

:

Käräjäoikeuden tuomion ja A:n hovioikeudelle tekemän valituksen valossa on riidatonta, että

A oli tapahtumapäivänä klo 12 - 14 nauttinut verraten runsaasti alkoholia;

hänet oli muutamia tunteja myöhemmin tavattu istumassa tieltä suistuneessa autossaan ohjaajan paikalla;

A:n hengitys oli haissut voimakkaasti alkoholille, hänen puheensa oli sammaltanut ja hänen kävelynsä oli ollut horjuvaa.

A:n puolustus on rakentunut väitteelle, jonka mukaan autoa oli ajanut toinen henkilö, jonka nimeä hän ei muistanut. Lisäksi A on riitauttanut humalatilansa asteen ja selittänyt horjahtelun johtuneen polvivammasta ja epäselvän puheen tekohampaiden puuttumisesta.

Totean, ettei asiassa ole ollut tarpeen hovioikeudessa järjestää pääkäsittelyä. Keskeiset oikeustosiseikat ovat olleet riidattomat.

Veren alkoholipitoisuuden osalta käräjäoikeuden ratkaisu on perustunut A:n omaan ja todistaja X:n kertomaan. Sattumalta paikalle tullut todistaja havaitsi vahvan humalatilan tyypilliset tunnusmerkit. Ei ole aihetta epäillä todistajan uskottavuutta. Lisäselvitystä humalatilan asteesta ei olisi ollut odotettavissa pääkäsittelystä hovioikeudessa.

Tämän vuoksi ja kun valituksen käsittelyn jatkaminen ei ole pelkästään A:n ilmeisen epärealististen oikeusturvaodotusten vuoksi ollut tarpeellista, päädyn hyväksymään hovioikeuden seulontaratkaisun.

---

[SV]

Fråga om förutsättningarna för sållningsförfarande i ett mål angående rattfylleri och äventyrande av trafiksäkerheten. (Omröstn.)

RB 26 kap 2 §