Supreme Court dismisses appeal; company property seized for directors' debts as artificial arrangement under Insolvency Act.

Yhtiön kiinteistö oli ulosmitattu yhtiön hallituksen jäsenen A:n ja varajäsenen B:n veloista sillä perusteella, että kiinteistön hankkiminen yhtiön nimiin oli katsottu ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitetuksi keinotekoiseksi järjestelyksi, jonka tarkoituksena oli ollut turvata A:n ja B:n asuminen kiinteistöllä. Kysymys siitä, voitiinko järjestelyä pitää mainitussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin keinotekoisena. (Ään.)

UL 4 luku 9 § 4 mom

UL 4 luku 9 § 5 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Ulosmittaus

Ulosottomiehen määräyksestä ulosmitattiin 28.5.2002 ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla A:n ja B:n veloista kummankin osalta puolet Y Oy:n omistamasta ulosmittauspöytäkirjassa yksilöidystä tontista.

Lahden käräjäoikeuden päätös 18.10.2002

Y Oy vaati käräjäoikeudessa, että ulosmittaus kumotaan.

Ulosottomies katsoi käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa, että kysymyksessä oleva kiinteistö voitiin ulosmitata A:n ja B:n veloista, koska kysymyksessä oli ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin tarkoittama sopimaton järjestely, jonka tarkoituksena oli pitää kiinteistö A:n ja B:n velkojien ulottumattomissa. Ulosottomies perusteli kantaansa sillä, että A ja B asuivat kiinteistöllä sijaitsevassa talossa ja käyttivät Y Oy:ssä tosiasiallista päätösvaltaa.

Käräjäoikeus totesi, että ulosottolain 4 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan velalliselta ei saa ulosmitata toisen omaisuutta.

Kysymyksessä olevan kiinteistön omistaa Y Oy, joka oli ostanut sen 23.6.1993 toimitetussa pakkohuutokaupassa 305 000 markan kauppahinnalla.

Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin mukaan väite siitä, että omaisuus kuuluu sivulliselle, ei estä omaisuuden ulosmittaamista, jos havaitaan, että sivullisen asema perustuu sellaiseen varallisuus- tai muuhun järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta ottaen huomioon velallisen omistajan määräysvaltaan verrattava valta tai verrattavat toimet taikka hänen saamansa edut ja muut vastaavat seikat, ja sellaista oikeudellista muotoa ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa.

Arvioitaessa, onko kysymyksessä edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettu sopimaton järjestely, on sanotun lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 275/1998 vp) mukaan otettava huomioon muun muassa, edustaako sivullinen velalliseen nähden itsenäistä taloudellista intressitahoa, onko velallinen toimistaan jollekulle tilivelvollinen, sekä kuka saa mahdollisen tuoton ja hyödyn arvonnoususta ja vastaavasti kantaa riskin arvon alentumisesta.

A ja B eivät omista Y Oy:n osakkeita. Y Oy edustaa siten A:han ja B:hen nähden itsenäistä taloudellista intressitahoa. A on Y Oy:n hallituksen varsinainen jäsen ja toimitusjohtaja. B on Y Oy:n hallituksen varajäsen. Näissä toimissaan A ja B ovat tilivelvollisia Y Oy:lle, jonka omistajat voivat halutessaan milloin tahansa vaihtaa yhtiön johdon. Kiinteistöstä tulevan tuoton ja hyödyn sen arvonnoususta saa Y Oy, joka vastaavasti kantaa myös riskin kiinteistön arvon alentumisesta.

Edellä mainittuihin seikkoihin nähden käräjäoikeus katsoi, että kysymyksessä ei ollut ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin tarkoittama sopimaton järjestely.

Käräjäoikeus kumosi ulosmittauksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petri Honka.

Kouvolan hovioikeuden päätös 8.5.2003

Velkoja C&A Finland Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja ulosmittaus pysytetään voimassa. Yhtiön mukaan kysymyksessä on ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin tarkoittama tilanne, jossa varallisuus on sopimattomasti järjestelty velkojan ulottumattomiin, eikä ulkoisesti havaittava tilanne vastaa todellisuutta.

Ulosottomies antoi hovioikeudelle lausuman.

Hovioikeus lausui, että ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 275/1998 vp) on todettu muun muassa, että lainkohta merkitsee ulosotossa noudatetun nimiperiaatteen syrjäyttämistä siinä säädetyillä edellytyksillä. Ristiriita järjestelyssä käytetyn oikeudellisen muodon ja asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen välillä voi näkyä muun muassa siinä, että velallinen määrää omaisuudesta kuten omistaja taikka toimii muutoin omistajan tavoin. Myös velallisen järjestelyssä saama etu, kuten käyttöoikeus, olisi merkityksellinen. Kysymyksessä on kokonaisarvostelu, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Se, että järjestelyä ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa, näkyy siinä, että järjestelyyn on ryhdytty velkaantumisen uhatessa tai ylivelkatilanteessa.

Kommandiittiyhtiö, jonka vastuunalaisia yhtiömiehiä A ja B olivat olleet, oli mennyt konkurssiin 14.10.1991. A ja B oli velvoitettu Riihimäen kihlakunnanoikeuden yksipuolisella tuomiolla 30.7.1992 maksamaan kommandiittiyhtiön rahoittajapankin saatavia yhteensä yli viidellä miljoonalla markalla viivästyskorkoineen. Avustavan ulosottomiehen 18.6.2002 päiväämän selvityksen mukaan A:n ja B:n ulosotossa perittävinä olevien velkojen määrä korkoineen ja kuluineen oli lähes 10 miljoonaa markkaa.

Y Oy on perustettu 21.1.1992 ja yhtiön koko osakekannan ovat merkinneet A:n ja B:n tyttäret C, D ja E. A on holhoojana edustanut osakeyhtiön perustamisessa yhtä tyttäristään, joka tuolloin on vielä ollut alaikäinen. Perustamiskokouksessa A oli valittu Y Oy:n hallituksen ainoaksi varsinaiseksi jäseneksi ja B varajäseneksi. He ovat näissä asemissa edelleen. A on lisäksi yhtiön toimitusjohtaja. Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön toiminimen kirjoittavat hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja kumpikin erikseen.

Y Oy:n hallituksen kokouksessa 9.11.1992 on päätetty ottaa lainaa arvopaperikauppaa varten C:ltä, D:ltä ja E:ltä kultakin 90 000 markkaa eli yhteensä 270 000 markkaa. Lainalle ei ollut annettu vakuutta. Kuhunkin 90 000 markan velkakirjaan on merkitty, että velan takaisinmaksu tapahtuu neljännesvuosittain koronmaksun yhteydessä takaisinmaksuerän ollessa 9 000 markkaa lisättynä koroilla. Ensimmäisen lyhennyksen olisi tullut tapahtua 16.2.1993.

Y Oy:n hallituksen kokouksessa 22.6.1993 A on valtuutettu ostamaan nyt kysymyksessä oleva kiinteistö pakkohuutokaupassa. A on pakkohuutokaupassa 23.6.1993 ostanut kiinteistön Y Oy:n nimissä perustettavan yhtiön lukuun. Y Oy on 17.8.1993 saanut lainhuudon kiinteistöön. A ja B ovat asuneet kiinteistöllä vuodesta 1977 lukien, ensin kiinteistön omistajina ja pakkohuutokaupan jälkeen Y Oy:n vuokralaisina.

Asiakirjaselvityksen perusteella ei saanut luotettavaa kuvaa siitä, olivatko A ja B maksaneet yhtiölle vuokraa. A oli 16.4.2002 laaditussa ulosottoselvityksessä ilmoittanut, että vuokraa oli maksamatta puolen vuoden ajalta. Asiassa ei ollut myöskään selvitetty, kuinka paljon yhtiö oli lyhentänyt C:ltä, D:ltä ja E:ltä ottamaansa lainaa ja mikä oli ollut lainarahojen tosiasiallinen alkuperä.

Edellä esitetyn perusteella hovioikeus katsoi, että Y Oy:n asema kiinteistön omistajana perustui sellaiseen järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta, ja että tätä oikeudellista muotoa ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi. Kysymyksessä on ollut siis keinotekoinen järjestely, jossa kiinteistö on ulosoton välttämiseksi hankittu Y Oy:n nimiin tarkoituksella turvata A:n ja B:n asuminen kiinteistöllä. Y Oy ei ollut saattanut todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa sen todellista oikeutta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja vahvisti, että Y Oy:n muodollisesta omistusoikeudesta huolimatta kyseessä olevan kiinteistön ulosmittaus A:n ja B:n omaisuutena oli ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 ja 5 momentin nojalla oikein suoritettu.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Ikävalko, Satu Salmi ja Timo Palmgren (eri mieltä). Esittelijä Ritva Hiltunen. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Palmgren lausui hovioikeuden perustelujen kuuden ensimmäisen kappaleen jälkeen seuraavan. Harkittaessa, onko kysymyksessä ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitettu järjestely, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta, ratkaisevaa on se, ovatko kiinteistön ostoon käytetyt varat olleet tosiasiallisesti A:n ja B:n varoja vai heidän lastensa varoja, jotka he ovat lainanneet yhtiölle.

Y Oy:n puolesta on esitetty, että C:llä, D:llä ja E:llä on ollut varoja, joita he ovat voineet lainata yhtiölle. A oli 1980-luvulla lahjoittanut tyttärilleen osakkeita. Osakkeet oli myyty ja näitä varoja oli lainattu Y Oy:lle. Lisäksi tyttärien lapsilisiä oli säästetty heidän lukuunsa. Y Oy on esittänyt lahjaveropäätöksiä vuosilta 1981, 1982 ja 1987, joista ilmenee, että A oli lahjoittanut lapsilleen osakkeita. Toisaalta A on 4.11.1993 esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä muistellut, että nämä osakkeet oli noin vuotta ennen kommandiittiyhtiön konkurssia myyty ja myyntihinnalla oli lyhennetty kommandiittiyhtiön velkoja. Tämän asian yhteydessä A:n esitutkintakertomuksen oikeellisuus on kiistetty.

Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 5 momentin mukaan ulosmittausta ei saa toimittaa, jos järjestelyssä mukana ollut sivullinen saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan. Y Oy ei ole edellä kerrotulla selvityksellä saattanut todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa yhtiön todellista oikeutta. Yhtiö on kuitenkin esittänyt oikeudestaan jonkinasteista selvitystä, jonka näyttöarvo ei ole täysin olematon.

Edellä kerrotuilla perusteilla eri mieltä ollut jäsen kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja varasi Y Oy:lle tilaisuuden nostaa kanne esittääkseen todennäköisiä perusteita sille, että ulosmittaus loukkaa yhtiön todellista oikeutta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Y Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati, että hovioikeuden päätös ja toimitettu ulosmittaus kumotaan.

C&A Finland Oy antoi siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta

1. A ja B ovat olleet vuonna 1978 perustetun X Ky:n henkilökohtaisesti vastuunalaiset yhtiömiehet. Kommandiittiyhtiö on asetettu konkurssiin lokakuussa 1991. Yhtiömiesten vastuulle on jäänyt muun muassa yrityksen velkaa rahoittajapankille, määrältään yli 5 miljoonaa markkaa.

2. Y Oy on perustettu 21.1.1992 ja merkitty kaupparekisteriin 25.3.1992. Yhtiön toimialaksi on merkitty muun muassa elintarvikkeiden ja päivittäistavaroiden kauppa, vienti ja tuonti sekä arvopaperi- ja kiinteistökauppa. Yhtiön osakkeet ovat merkinneet A:n ja B:n tyttäret C, D ja E, joista C ja D ovat tuolloin olleet 19-vuotiaita ja A:n holhoojana edustama E 12-vuotias. Yhtiön hallituksen varsinaiseksi jäseneksi on valittu A ja varajäseneksi B. Yhtiön toimitusjohtajana on ollut A. Hänellä on ollut oikeus yksin kirjoittaa yhtiön toiminimi.

3. Kesäkuussa 1993 Y Oy on yhtiön hallituksen tekemän päätöksen perusteella ostanut pakkohuutokaupassa 305 000 markan kauppahinnalla A:n ja B:n velkojen vakuutena olleen omakotikiinteistön, jolla perhe oli asunut vuodesta 1977 saakka. Yhtiö on saanut kiinteistöön lainhuudon 17.8.1993. Pakkohuutokaupan jälkeen A ja B ovat hallinneet kiinteistöä yhtiön vuokralaisina.

4. Avustava ulosottomies on 28.5.2002 ulosottomiehen määräyksestä ulosmitannut ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla A:n ja B:n veloista Y Oy:n omistaman kiinteistön. Ulosottomies on katsonut, että kiinteistön omistukselle oli annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastannut varsinaista asiaintilaa ja tarkoitusta ottaen huomioon A:n ja B:n todellinen määräysvalta yhtiössä, heidän saamansa etu ja muu yhtiön nimissä mahdollistettu toiminta tileineen. Oikeudellista muotoa ilmeisesti käytettiin ulosoton välttämiseen ja omaisuuden pitämiseen velkojien ulottumattomissa.

5. Y Oy on vaatinut hovioikeuden tuomion ja ulosmittauksen kumoamista. Yhtiö oli avoimessa pakkohuutokaupassa velkojan siihen puuttumatta ostanut kiinteistön omilla varoillaan ja on sen todellinen omistaja. Pakkohuutokaupassa maksettu kauppahinta oli käytetty A:n ja B:n velkojen maksamiseen. Nyt saman velkojan toimesta oli kohdistettu kiinteistöön uudelleen ulosmittaus samoista veloista. Varat kiinteistön hankintaan yhtiö oli saanut lainaamalla 16.11.1992 C:ltä, D:ltä ja E:ltä 270 000 markkaa ja käymällä niillä arvopaperikauppaa. Lisäksi yhtiö oli 25.5.1993 lainannut D:ltä 25 000 markkaa. Lainanantajilla oli ollut lainanantoon todelliset edellytykset. A ja B olivat maksaneet asumisestaan käyvän vuokran.

6. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, onko yhtiön omistusoikeus ulosmitattuun kiinteistöön perustunut sellaiseen keinotekoiseen järjestelyyn, jota mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan.

Sovellettavat säännökset

7. Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin mukaan väite siitä, että omaisuus kuuluu sivulliselle, ei estä omaisuuden ulosmittaamista, jos havaitaan, että sivullisen asema perustuu sellaiseen varallisuus- tai muuhun järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta ottaen huomioon velallisen omistajan määräysvaltaan verrattava valta tai verrattavat toimet taikka hänen saamansa edut ja muut vastaavat seikat, ja sellaista oikeudellista muotoa ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa. Pykälän 5 momentin mukaan ulosmittausta ei kuitenkaan saa toimittaa, jos järjestelyssä mukana oleva sivullinen saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan. Lisäksi lainkohdassa säädetään, että ulosmittaus saadaan 4 momentin mukaan toimittaa vain, jollei uloshaettua saatavaa todennäköisesti saada velalliselta kohtuullisessa ajassa täysimääräisenä perityksi.

Keinotekoinen järjestely ulosotossa

8. Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitetaan, kuten säännöksen esitöistäkin ilmenee (HE 275/1998 vp s. 7 - 8), sellaisia keinotekoisia järjestelyjä, joissa tiettyä oikeudellista muotoa käytetään yksinomaan julkisivuna, "muotona vailla aineellista sisältöä". Kysymys on tilanteista, joissa on esitetty näyttö ulosmittauksen kohteena olevan omaisuuden omistusoikeuden kuulumisesta sivulliselle, mutta sivullisen asema omistajana on pelkästään näennäinen ja kysymys on yksin velallisen intresseistä. Tällaisessa tilanteessa voidaan siviilioikeudellisesti sinänsä päteväkin oikeudellinen muoto lainkohdassa säädetyin edellytyksin ulosottomenettelyssä sivuuttaa ja omaisuus ulosmitata velallisen veloista. Esimerkkeinä ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitetuista järjestelyistä mainitaan hallituksen esityksen perusteluissa niin sanotut veroparatiisijärjestelyt ja paperiyhtiöt, joita käytetään keinotekoisina kulisseina vain ulosoton välttämiseksi (s. 15).

9. Kuten esitöissäkin on korostettu, keinotekoista järjestelyä koskeva säännös ei oikeuta sivullisen oikeuksien loukkaamiseen (HE 275/1998 vp s. 14). Säännös ei siten ole aineellinen vaan ainoastaan muodollinen poikkeus säännöstä, jonka mukaan ulosmittausta ei saa kohdistaa sivullisen varallisuuteen. Ulosottolaissa tarkoitetusta keinotekoisesta järjestelystä voi olla kysymys vain, jos järjestelyn sivuuttaminen täytäntöönpanossa ei merkitse kajoamista sivullisen todelliseen oikeuteen. Tämä ilmenee myös edellä mainitusta ulosottolain 4 luvun 9 §:n 5 momentin ensimmäisestä virkkeestä.

Järjestelyn keinotekoisuuden arviointi tässä tapauksessa

11. Edellä todetuin tavoin ulosmitatun kiinteistön omistaa Y Oy, jonka puolestaan omistavat A:n ja B:n lapset. Arvioitaessa järjestelyn keinotekoisuutta on näin ollen tarkasteltava kahta eri kysymystä.

12. Ensinnäkin tulee arvioida, onko velallisten lasten nimissä olevaa osakeyhtiön omistusta pidettävä keinotekoisena järjestelynä eli onko yhtiön osakkeet ulosmittausta silmällä pitäen luettava A:n ja B:n omaisuudeksi. Jos näin on, joudutaan lisäksi arvioimaan, onko yhtiö puolisoihin nähden keinotekoinen järjestely eli onko yhtiön nimissä oleva kiinteistö ulosmittausta silmällä pitäen luettava puolisoiden eikä heidän yhtiönsä omaisuudeksi.

13. Jos taas yhtiön omistusta sinänsä ei ole pidettävä keinotekoisena järjestelynä, on vielä erikseen arvioitava, onko kuitenkin yhtiön omistusoikeus ulosmitattuun kiinteistöön näennäinen, eli onko kiinteistöä täytäntöönpanon suhteen pidettävä A:n ja B:n eikä yhtiön omaisuutena.

Yhtiön omistuksen arviointi

14. Tammikuussa 1992 perustetun ja 25.3.1992 kaupparekisteriin merkityn Y Oy:n osakepääoma on ollut 15 000 markkaa ja se on jakautunut kolmeen 5 000 markan määräiseen osakkeeseen. C, D ja E, jota on holhoojana edustanut A, ovat merkinneet kukin yhden osakkeen. Asiassa ei ole esitetty täsmällistä selvitystä siitä, millä tavoin osakepääoma on maksettu.

16. Yhtiön omistusta ei edellä todetuin perustein voida ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 ja 5 momentin nojalla pitää keinotekoisena järjestelynä eikä yhtiön omistussuhteista siten voida johtaa perustetta yhtiön kiinteistön ulosmittaamiselle A:n ja B:n veloista.

Kiinteistön omistuksen arviointi

17. Vielä on arvioitava, perustuuko Y Oy:n asema kyseisen kiinteistön omistajana sellaiseen keinotekoiseen järjestelyyn, jonka estämättä kiinteistö on mainittujen säännösten nojalla voitu ulosmitata A:n ja B:n veloista. Kuten edellä on todettu, tällaisesta järjestelystä voi olla kysymys vain, jos ulosmittaus ei loukkaa yhtiön todellista oikeutta.

19. C&A Finland Oy:n mukaan asiassa ei ole esitetty luotettavaa selvitystä yhtiölle lainattujen varojen alkuperästä, vaan se on epäselvä. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että edellä todetun perusteella yhtiön esittämä selvitys rahoitusasemastaan tukee yhtiön väitettä, jonka mukaan sillä on ollut taloudelliset edellytykset kesäkuussa 1993 tapahtuneeseen kiinteistön hankintaan. Pelkästään väitetty epäselvyys rahoituksen lähteestä ei osoita, mikä olisi rahoituksen todellinen alkuperä. Siitä, että kiinteistön hankinnan rahoitus olisikin tosiasiassa peräisin A:lta tai B:ltä, ei ole esitetty minkäänlaista selvitystä. C&A Finland Oy on päin vastoin todennut puolisoiden taloudellisen tilanteen olleen yhtiötä perustettaessa erittäin huono, eikä asiassa ole tuotu esiin seikkoja, joista voitaisiin päätellä heillä sittemminkään olleen edellytyksiä kiinteistökaupan tosiasialliseen rahoittamiseen.

20. Y Oy on näin ollen saattanut todennäköiseksi, että kiinteistön ulosmittaus loukkaa sen todellista oikeutta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Kari Vesanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Olen eri mieltä siitä, miten tämä asia tulee ratkaista. Harkittavana on, onko kysymyksessä keinotekoinen järjestely, jolla kiinteistö on ulosoton välttämiseksi hankittu Y Oy:n nimiin tarkoituksin turvata A:n ja B:n asuminen kiinteistöllä. Ratkaisevana pidän sitä, ovatko kiinteistön ostoon käytetyt varat olleet varoja, jotka A:n ja B:n tyttäret ovat lainanneet Y Oy:lle, kuten yhtiö on väittänyt, vai ovatko ne tosiasiallisesti olleet A:n ja B:n varoja, mistä ulosottomies on Korkeimman oikeuden päätöksen perustelujen kohdassa 4 mainituin perustein lähtenyt.

Y Oy on perustettu puolisentoista vuotta ennen kiinteistönkauppaa. Yhtiöllä on ollut, sen ensimmäisen tilikauden 20.1.1992 - 28.2.1993 voitto 22 169 markkaa ja toisen tilikauden 1.3.1993 - 28.2.1994 voitto 52 787 markkaa sekä sen 16.11.1992 ja 25.5.1993 saamat lainavarat 295 000 markkaa huomioon ottaen mahdollisuus rahoittaa 305 000 markkaa maksaneen kiinteistön kauppa 18 300 markan suuruisine leimaveroineen. Lainat oli Y Oy:n mukaan saatu 12- ja 19-vuotiailta tyttäriltä, 90 000 markkaa kultakin, ja 25 000 markkaa erikseen 19-vuotiaalta D:ltä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan D, C ja E olivat saaneet A:lta vuosina 1981, 1982 ja 1987 lahjaksi osakkeita. Heillä on siis ollut varallisuutta. C&A Finland Oy on Y Oy:n vastapuolena kuitenkin viitannut A:n esitutkinnassa syylliseksi epäiltynä marraskuussa 1993 antamaan lausumaan. Sen mukaan A oli vastannut kysymykseen, oliko hän sijoittanut kommandiittiyhtiöön henkilökohtaisia varojaan 31.8.1991 päättyneenä viimeisenä tilikautena tai sen jälkeen, että "muistamani mukaan muun muassa lasteni osakkeet myytiin Säästöpankin välityksellä ja niillä kuitattiin ilman minun erityistä lupaa pankissa olleita X Ky:n lainoja. Tämä tapahtui noin vuosi ennen konkurssia ja kyse oli vähän alle 300 000 markan summasta". Y Oy on väittänyt muistikuvan olleen väärä.

Mikäli tyttärille lahjoitetut osakkeet kuitenkin on vuonna 1990 käytetty pankin saatavien lyhennykseen, eivät niistä saadut varat ole voineet olla myöhemmin käytettävissä Y Oy:n osakepääoman maksamiseen ja sille annettuun luottoon.

Kirjalliseksi selvitykseksi varojen alkuperästä Y Oy on esittänyt kopiot 16.11.1992 päivätyistä kolmesta velkakirjasta, joissa D, C ja E ilmoittavat antavansa yhtiölle lainaa kukin 90 000 markkaa 15 prosentin korolla, ja kopion 270 000 markan suuruisesta tilisiirrosta samalta päivältä. C&A Finland Oy on kiistänyt asiakirjaselvityksen uskottavuuden.

Velkakirjan, joka on esitetty todisteeksi siitä, että E olisi lainannut yhtiölle 90 000 markkaa, on allekirjoittanut E, joka on ollut tuolloin 13-vuotias. Y Oy:n puolesta sen on allekirjoittanut A. Velkakirjoissa ovat todistajina B ja D tai C, eli henkilöt, joiden etua tässä asiassa annettava ratkaisu koskee. Koneellisesti päivättyyn pankkisiirtotositteeseen on maksajaksi merkitty käsin C eikä siinä ole maksajan allekirjoitusta. Tositteesta ei voida päätellä, kenelle tili on kuulunut ja ovatko rahat 270 000 markkaa alunperin lähtöisin samalta henkilöltä.

Ulosottoasiassa sivullisena kuultuna D ei ole tiennyt omistamiensa Y Oy:n osakkeiden lukumäärää eikä yhtiön toiminnasta tai väitetystä 115 000 markan lainasaatavastaan yhtiöltä. Toisaalta hän on ilmoittanut saatavikseen isältään 250 000 markkaa, mistä lainasta myös tämä on ulosottoselvityksessään maininnut. D:n ammatiksi väestötietojärjestelmään on merkitty opiskelija.

Y Oy ei ole oikeudenkäyntiin mennessä toimittanut patentti- ja rekisterihallitukselle tilinpäätösasiakirjojaan miltään tilikaudelta eikä se ole tässä oikeudenkäynnissä esittänyt selvitystä siitä, että velkakirjojen korko- ja lyhennysehtoja olisi todellisuudessa noudatettu tai että niitä olisi muutettu. Vastapuolilla ei ole ollut mahdollisuutta hankkia selvitystä lainaan liittyvistä seikoista.

Edellä kerrotuin perustein ja ottaen toisaalta huomioon kiinteistön hallinnasta, määräysvallasta ja velallisten saamista eduista esitetyn katson, ettei Y Oy ole saattanut todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaisi sen todellista oikeutta. Pysytän hovioikeuden päätöksen lopputuloksen.

---

[SV]

Ett bolags fastighet hade mätts ut för skulder som medlemmen A och suppleanten B i bolagets styrelse hade med motivering att förvärvet av fastigheten i bolagets namn hade ansetts vara ett sådant konstgjort arrangemang som avses i 4 kap. 9 § 4 mom. utsökningslagen vars syfte var att säkerställa att A och B fick bo på fastigheten. Fråga om arrangemanget kunde anses vara konstgjort på det sätt som avses i det nämnda lagrummet. (Omröstn.)

UL 4 kap 9 § 4 mom

UL 4 kap 9 § 5 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.