Attempted fraud conviction dismissed because VAT liability exists regardless of registration status.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the prosecution against A, who was convicted of attempted fraud for including VAT on invoices despite not being registered as a VAT payer. The lower courts found A liable for fraud because he failed to account for VAT, but the Supreme Court reversed this by ruling that VAT liability arises automatically from the nature of the business. Consequently, the court held that A could not have defrauded clients by including a tax he was legally obligated to pay, regardless of his registration status.
Legislator headnote
AI generatedRikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin; Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohta: A person who performs business activities in Finland is liable for value-added tax regardless of registration status; therefore, including such tax in invoices does not constitute fraud.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A:ta syytettiin petoksen yrityksestä, koska hän oli lisännyt suorittamistaan palveluista esittämäänsä laskuun arvonlisäveron, vaikka häntä ei ollut merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Syyte hylättiin, koska A:n toiminta oli lain mukaan arvonlisäverollista siitä huolimatta, että häntä ei ollut merkitty sanottuun rekisteriin.
RL 36 luku 1 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin käräjäoikeuden tuomio 2.11.2001
Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A harjoittaessaan elinkeinoa toiminimen nimissä oli 18.11.1998 ja 19.11.1998 päivätyillä kahdella laskulla hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä yrittänyt erehdyttää X:ää ja Y Oy:tä maksamaan laskutuksen yhteydessä itsellensä arvonlisäveroa 38 456 markkaa ja 3 872 markkaa, vaikka hän elinkeinonharjoittajana ei ollut merkittynä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. X ja Y Oy olivat kieltäytyneet maksamasta laskuja. Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut uskottavasti selvittänyt, miksi laskuihin oli merkitty arvonlisävero tai miksi A ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin arvonlisäveron maksamiseksi. Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin ja 4 luvun 1 §:n nojalla kahdesta petoksen yrityksestä 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Helena Sahlstedt sekä lautamiehet.
Helsingin hovioikeuden tuomio 9.5.2003
A vaati hovioikeudessa, että syyte hylätään. X ja Y Oy vaativat valituksen hylkäämistä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Riikonen, Raija Karppinen ja Risto Jalanko. Esittelijä Eija Soininen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että syyte hylätään. Syyttäjä vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
1. Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan petoksesta tuomitaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai tekemättä jättämään jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä.
2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A erehdyttänyt X:ää ja Y Oy:tä mainitussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin merkitessään arvonlisäveron laskuun, vaikka A ei ollut merkittynä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.
3. Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Lain mukaan verovelvollisuus syntyy riippumatta siitä, onko myyjä merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Kysymyksessä olevana aikana voimassa olleen arvonlisäverolain 3 §:n mukaan myyjä ei kuitenkaan ollut verovelvollinen, jos kalenterivuoden liikevaihto oli enintään 50 000 markkaa, ellei häntä ollut oman ilmoituksensa perusteella merkitty verovelvolliseksi.
4. A on tarjotessaan lakiasiaintoimiston nimissä lainopillisia palveluja harjoittanut arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitettua liiketoimintaa, josta on maksettava arvonlisäveroa. Asiakirjoista ilmenee, että A:n lakiasiaintoimiston liikevaihto ylitti edellä mainitun vähäisen toiminnan rajan. A on siten ollut velvollinen suorittamaan palveluistaan arvonlisäveron ja merkitsemään sen laskuun siitä huolimatta, että hän ei ole ollut merkittynä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.
5. A ei menettelyllään näin ollen ole erehdyttänyt asianomistajia eikä siten syyllistynyt hänen syykseen väitettyihin petoksen yrityksiin. Sillä, onko A huolehtinut kysymyksessä oleviin palveluihin perustuvista velvollisuuksistaan verottajaan nähden, ei ole merkitystä tässä asiassa, jossa arvioitavana on vain hänen menettelynsä suhteessa palveluja ostaneisiin asiakkaisiin.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan.
A:han kohdistettu syyte hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Mikael Krogerus, Pauliine Koskelo ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Leena Söderholm.
---
[SV]
A åtalades för försök till bedrägeri på grund av att han inkluderat mervärdesskatt i en räkning för tjänster som han utfört, även om han inte var inskriven i registret över mervärdesskattskyldiga. Åtalet förkastades, eftersom A:s rörelse var mervärdesskattepliktig oavsett att han inte var inskriven i sagda register.
SL 36 kap 1 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.