Legislator Case Law & Legislation
HD:2004:72 AI generated

Supreme Court dismisses appeal; co-defendant convicted of serious drug trafficking for joint possession of 4.996kg amphetamine.

Case Number HD:2004:72
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland dismissed the appeal by defendant A, upholding the lower court's conviction for serious drug trafficking. The court found that A and B jointly possessed 4,996 grams of amphetamine based on credible evidence including phone records and the defendant's own testimony. The court rejected A's claim of ignorance regarding the drugs, noting the implausibility of his wife's behavior and the high value of the substance.

Legislator headnote

AI generated

Rikoslain 50 luvun 2 §:n nojalla törkeästä huumausainerikoksesta: Kun syyllinen toimii yhteisessä rikkomuksessa, on hän syyllistynyt rikokseen, jos hän tietää tai on syytä olettaa tietävänsä huumausaineen olemassaolosta ja sen kuljetuksesta.

Keywords

AI generated
serious drug trafficking joint criminal enterprise possession of amphetamine co-defendant liability criminal appeal procedure burden of proof drug quantity threshold

Cited Legislation

AI generated
Rikoslain 50 luvun 2 §
Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n rikoslain 50 luvun 2 §:n nojalla törkeästä huumausainerikoksesta ja käräjäoikeuden hänen syykseen lukemasta ampuma-aserikoksesta yhteiseen 3 vuoden vankeusrangaistukseen.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kysymys osallisuudesta törkeään huumausainerikokseen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 19.9.2001

Virallinen syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta siitä, että he olivat laittomasti pitäneet myyntiä tai välittämistä varten hallussaan 4 996 grammaa amfetamiinia siten, että he olivat sopineet toistaiseksi tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa noutavansa huumausaine-erän Vantaalta Martinlaakson hampurilaisravintolasta 26.6.2001.

A ja B olivat saavuttuaan hampurilaisravintolan parkkipaikalle poistuneet hallinnassaan olleesta Ford Transit -merkkisestä pakettiautosta noin 10 - 15 minuutin ajaksi mennen hampurilaisravintolan sisätiloihin, jona aikana tuntemattomaksi jäänyt henkilö oli ennalta sovitun mukaisesti laittanut pakettiautoon mustan repun. Reppu oli sisältänyt paketin, joka oli ollut käärittynä kahteen teippikerrokseen sekä kahteen virolaiseen muovikassiin. Paketti oli sisältänyt viisi minigrip-pussia, joissa oli ollut yhteensä mainittu amfetamiinimäärä 4 996 grammaa.

Tämä puhelinliikenne ja sen yhteensopivuus A:n ja B:n liikkeisiin osoitti, että puhelimen oli täytynyt olla heidän käytössään. Se B:n esiin tuoma mahdollisuus, että joku toinen olisi puhelut käynyt ja ajanut molemmilla matkoilla heidän perässään, oli niin etäinen, ettei sitä tarvitse ottaa huomioon. Sillä tavoin ei myöskään selity se, että kello 17.29 oli vastaanotettu puhelu ja että heti sen jälkeen A ja B olivat lähteneet hampurilaisravintolasta repun ollessa autossa. Puhelinliikenteen perusteella oli todennäköistä, että huumausaine-erän luovuttajan kanssa oli sovittu erän luovuttamisesta. Ei ollut lainkaan uskottavaa, että reppu olisi erehdyksessä joutunut väärään autoon ottaen huomioon jo senkin, että amfetamiinierän arvo oli ainakin miljoona markkaa. Se mahdollisuus, että B ei olisi tiennyt, että autoon tuodaan reppu ja että se sisältää huumausainetta, jäi kerrotun perusteella järkevän epäilyksen ulkopuolelle.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Räty sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.4.2002

Edellä kerrotuista seikoista ja toimista johtuen hovioikeus katsoi, että A oli yksissä tuumin B:n kanssa hankkinut ja kuljettanut autosta A:n istuimen alta takavarikoidut 4 996 grammaa amfetamiinia. Kun rikoksen kohteena oli ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta ja tekoa myös A:n osalta oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, oli myös A tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta. A:n rangaistusta mitatessaan hovioikeus otti huomioon, että A:n osuus rikoksen toteuttamisessa oli ollut selvästi vähäisempi kuin hänen tekijäkumppaninsa B:n osuus.

Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n rikoslain 50 luvun 2 §:n nojalla törkeästä huumausainerikoksesta ja käräjäoikeuden hänen syykseen lukemasta ampuma-aserikoksesta yhteiseen 3 vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Varpu Lahti sekä hovioikeudenneuvokset Ilkka Sinisalo ja Esa Hakala. Esittelijä Olli Haapanen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa.

A on valituksessaan vaatinut, että syyte törkeästä huumausainerikoksesta hylätään.

Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Suullinen käsittely

Korkein oikeus on toimittanut suullisen käsittelyn 2.2.2004. Istunnosta on laadittu erillinen pöytäkirja. Suullisessa käsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä. Todistajana on kuultu C:tä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Riidattomat tosiseikat

1. Poliisin pysäyttäessä 26.6.2001 kello 18.10 B:n kuljettaman pakettiauton siitä löytyi 4 996 grammaa amfetamiinia reppuun pakattuna. A oli tuolloin autossa mukana matkustajana ja reppu löytyi A:n käyttämän istuimen alta. Reppu oli toimitettu autoon Vantaalla hampurilaisravintolan pihalla A:n ja B:n ollessa ravintolassa. Aikaisemmin samana päivänä A ja B olivat yhdessä jo tehneet turhaksi osoittautuneen käynnin samaan ravintolaan, jonka sijainnin A oli aamupäivällä B:n pyynnöstä selvittänyt. B:llä oli ollut keväästä 2001 alkaen käytössään "toimeksiantajansa" luovuttama matkapuhelin easy-liittymineen. Hän oli ollut puhelinyhteydessä tähän henkilöön yleensä kerran tai pari viikossa, mutta tapahtumapäivänä yhteydenottoja oli ollut yksitoista, alkaen aamusta kello 9.57 päättyen viimeiseen kello 17.29.

2. A:n ja B:n asunnosta ja siihen liittyvistä tiloista on löydetty kaapin taakse piilotettuina kaksi kivääriä, joista toiseen oli kiinnitetty kiikaritähtäin ja äänenvaimennin. Lisäksi heidän asunnostaan on tavattu valopistooli, ampumatarvikkeita ja käteistä rahaa 33 010 markkaa.

Riitaiset seikat

3. A on kiistänyt tienneensä mitään amfetamiinista ja hän on katsonut, ettei yksin mukanaolo autossa voi täyttää huumausainerikoksen tunnusmerkistöä.

A:n tekijäntoimi ja tahallisuus

4. Hovioikeus on katsonut B:n selostamien järjestelyjen osoittavan hänen tienneen, että toimeksianto koski amfetamiinia eikä hormoneja, kuten hän oli väittänyt, ja että myös aseiden ja ampumatarvikkeiden säilyttäminen sekä käteisen rahan määrä viittasivat huumausainetekemisiin. A:n osalta hovioikeus on tuomion perusteluissa luettelemistaan seikoista ja toimista johtuen katsonut, että A oli yksissä tuumin B:n kanssa hankkinut ja kuljettanut käyttämänsä istuimen alta takavarikoidun amfetamiinin.

5. A on johdonmukaisesti kiistänyt tienneensä amfetamiinista. B on Korkeimmassa oikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, ettei A ollut havainnut reppua ja ettei siitä ollut keskusteltu. Hovioikeudessa B oli kertonut laittaneensa repun A:n istuimen alle sanoen, että se tutkitaan vasta kotona. Hän ei kuitenkaan ole ilmoittanut syytä kertomuksensa muuttamiselle.

6. Päätelmät siitä, onko A ollut tietoinen B:n valmistelemasta ja toteuttamasta rikoksesta ja onko hän myös ollut osallisena siihen, on tehtävä jutussa esiin tulleiden, ulkonaisesti havaittavien seikkojen perusteella. Kuten A on valituksessaan lausunut, pitkä avoliitto ja yhdessä liikkuminen eivät sinänsä todista, että A olisi ollut tietoinen B:n suunnitelmista, eivätkä ne tai aseiden säilyttäminen taikka käteisvarojen määrä sinällään osoita A:n syyllisyyttä väitettyyn rikokseen. A:n mukanaolo autossa tai ravintolassa ei myöskään välttämättä ole merkinnyt taikka osoita osallisuutta B:n syyksi luettuun huumausainerikokseen.

7. Toisaalta A ja B olivat asuneet yhdessä 20 vuotta ja heidän päivittäinen yhdessäolonsa on ollut, kuten A:nkin kertomuksesta on ilmennyt, tekoajankohtana hyvin tiivistä. A on selvittänyt hampurilaisravintolan sijainnin tietoisena B:n tarkoituksesta tavata siellä joku henkilö, ja hän on ollut B:n mukana käynneillä Martinlaaksossa, jossa tämä henkilö oli määrä tavata. B on käynyt tekopäivänä poikkeuksellisen määrän puhelinkeskusteluja niin A:n ja B:n yhteisessä asunnossa, autossa kuin ravintolassakin. Välittömästi viimeisen puhelun jälkeen A on yhdessä B:n kanssa poistunut ravintolasta. Autossa on tuolloin ollut reppu.

8. A ja B ovat kiistäneet, että matkojen tarkoituksesta ja niiden vaiheista olisi ylipäätään käyty tarkempaa keskustelua. B:n ei siten ole väitettykään antaneen A:lle mitään sellaista uskottavaa syytä tapaamiselle hampurilaisravintolassa, että vastaavissa tilanteissa normaalisti heräävä tiedonhalu olisi sillä tyydytetty. Mikään asiassa ei myöskään viittaa siihen, että A:n kyky tai halu tehdä havaintoja olisi hänen nauttimansa siiderin tai muun syyn vuoksi ollut alentunut tai että hän keskittymällä muuhun olisi jättänyt B:n toimet vähemmälle huomiolle. Tapahtumat ajoittuivat arkipäivään, eikä A:lla kertomansa mukaan ollut muuta tähdellisempää tekemistä.

9. Olisi erittäin poikkeuksellista, että nyt kuvatun tapaisessa tilanteessa, jossa avopuolisoiden välit olivat ilmeisen läheiset ja tapahtumahetkelläkin hyvät, pitkäaikainen avovaimo puolisonsa kanssa yhteiselle autoretkelle lähtiessään jättäisi esitetyllä tavalla kokonaan kysymättä tapaamisen syyn ja tiedustelematta tavattavan henkilöllisyyttä. Jo tapaamispaikan selvittämisen yhteydessä olisi luontevaa keskustella tällaisista seikoista. Tavallisuudesta poikkeavaa olisi myös, jos avopuolison käyttöön ilmestynyt ylimääräinen matkapuhelin, jossa käydään toistuvasti keskustelua, ei missään vaiheessa herättäisi toisessa avopuolisossa kysymyksiä. Viimeistään silloin, kun hampurilaisravintolassa odottelu osoittautuu tuloksettomaksi ja odotuksen jälkeen yhdessä palataan kotiin, heräisi mitä todennäköisimmin mukana olleelle uteliaisuus ja halu tietää, minkälaisesta tapaamisesta oli kysymys ja miksi tapaaminen peruuntui.

10. Edellä esitettyä vieläkin epätodennäköisempää olisi se väitetty tilanne, että kotiintulon jälkeen taas ilman selityksiä palattaisiin yhdessä samaan tapaamispaikkaan toisen avopuolison esittämättä edelleenkään minkäänlaisia kysymyksiä retken tarkoituksesta ja onnistumisen mahdollisuuksista tällä kerralla. Kun ensimmäinen tapaamisyritys epäonnistui, on myös vahva olettama, että puolison toistuvasti uudella matkapuhelimella käymä keskustelu herättäisi kasvavaa kiinnostusta ja kysymysten tarpeen. Kun toisellakaan kerralla ketään henkilöä ei vielä ollut tavattu, ratkaisu ripeästi lähteä ravintolasta puhelinsoiton jälkeen on sekin luonteeltaan selvästi selitystä kaipaava toimenpide.

11. Autosta löytyneestä repusta B:n hovioikeudelle antama kertomus, jonka mukaan A oli repusta tietoinen, on uskottavampi kuin Korkeimmassa oikeudessa esitetty muutettu kertomus. Tähän nähden väittämällä, ettei A olisi kiinnittänyt yllättävästi ilmestyneeseen reppuun huomiota eikä esittänyt sen johdosta kysymyksiä, on heikko uskottavuus.

12. A:n toimenpiteille saada matkapuhelimen välityksin edellä kulkevan auton rekisteritiedot on esitetty kahta selitystä: A:n selityksen mukaan tarkoitus oli liikenneturvallisuuden vuoksi lähettää tekstiviesti auton kuljettajalle, syyttäjän mukaan tiedot hankittiin sen selvittämiseksi, oliko auto poliisin käytössä. Käsillä olevassa tilanteessa viimeksi mainittu selitys on huomattavasti uskottavampi.

Syyksilukeminen

14. Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on yksissä tuumin B:n kanssa hankkinut ja kuljettanut 4 996 grammaa amfetamiinia ja näin menettelemällä hovioikeuden tuomiossa lausutuin perustein syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Eeva Vuori, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Hannu Kiuru.

---

[SV]

Fråga om delaktighet i grovt narkotikabrott.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.