Supreme Court holds intentional killing established despite victim's delayed medical treatment and refusal of care.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the appeal against a conviction for intentional murder, upholding the lower court's finding that the victim's delayed medical treatment did not negate the perpetrator's intent. The court determined that while the victim's refusal of immediate care contributed to the fatal outcome, the perpetrator had intentionally shot the victim with lethal force and bore full responsibility for the death. Consequently, the conviction for intentional murder was confirmed over the defense's argument of attempted murder or self-defense.
Legislator headnote
AI generatedRikoslaki 10.1.1998/396, 11.1.1998/397; where a perpetrator intentionally inflicts lethal injury and the victim's delayed medical treatment is attributable to the victim's own refusal of care, the perpetrator is liable for intentional murder.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A:n ammuttua B:tä tämä oli hakeutunut hoitoon vasta seuraavana päivänä. B oli menehtynyt vammoihinsa. Asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen oli ilmeistä, ettei B ollut ymmärtänyt tilansa vakavuutta. B:n menettelyllä ei katsottu olevan merkitystä arvioitaessa A:n vastuuta B:n kuolemasta. Kysymys myös hätävarjelusta.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Vakka-Suomen käräjäoikeuden tuomio 5.8.2002
Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 21.5.2002 Uudessakaupungissa ampunut yhden kerran 7.65 kaliberin pistoolilla B:tä ylävatsaan, jolloin luoti oli lävistänyt vatsan. B oli myöhemmin kuollut vammaansa.
Perusteluinaan käräjäoikeus lausui seuraavaa:
A:lla ei ollut ollut mitään oikeuttamisperustetta ladatun pistoolin hallussapitämiseen talossa. Hän oli varautunut käyttämään asetta. Rikosrekisterimerkintöjen mukaan A oli kolmella eri kerralla tuomittu vankeusrangaistuksiin 10.7.1994 - 16.9.2000 välisenä aikana tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä, kahdesta laittomasta uhkauksesta ja kahdesta lievästä pahoinpitelystä. Tämä osoitti hänessä taipumusta väkivallan käyttöön.
Käräjäoikeuden mukaan B:n käyttäytyminen osoitti hänessä voimakasta vihaa ja aggressiivisuutta. Edellä mainitun todistajan mukaan vihanpito oli johtunut alun perin B:n asuinkumppanin B:n loukkaavaksi kokemasta käyttäytymisestä. Vahva päihtymystila oli alentanut B:n fyysistä suorituskykyä. B:llä ei ollut ollut käsissään mitään lyömäasetta, eivätkä hänen kätensä olleet olleet lyömäasennossa. A:nkin mukaan B:n kädet olivat roikkuneet sivulla tämän ottaessa askeleen - pari kohti sohvaa, jolla A ja edellä mainittu todistaja olivat istuneet. B:n aikeet olivat jääneet epäselviksi. Kuitenkaan vielä tuossa vaiheessa ei ollut ollut kyse A:han tai edellä mainittuun todistajaan kohdistuneesta sellaisesta oikeudettomasta hyökkäyksestä tai sen uhasta, jonka torjumiseen olisi tarvittu ampuma-aseen käyttöä.
Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella taposta ja hänen syykseen luetusta muusta rikoksesta yhteiseen 8 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Asian on ratkaissut laamanni Risto Aivio sekä lautamiehet.
Turun hovioikeuden tuomio 19.2.2003
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Kajanen, Sirpa Saarnilehto ja Salla-Maaret Keränen. Valmistelija Juha Laaksonen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen vain hätävarjeluna tai enintään hätävarjelun liioitteluna tehtyyn törkeään pahoinpitelyyn.
Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.
Asianomistajat antoivat yhteisesti heiltä pyydetyn vastauksen vaatien valituksen hylkäämistä.
Suullinen käsittely
Korkein oikeus on toimittanut suullisen käsittelyn 12.1.2004. Istunnosta on laadittu erillinen pöytäkirja. Suullisessa käsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja neljää todistajaa.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
2. Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko A:n tekoa pidettävä hätävarjeluna tai sen liioitteluna.
6. Asiassa on seuraavaksi kysymys siitä, onko A tahallaan tappanut B:n ampumalla tätä vatsaan.
7. B:n ruumiinavauksen tehneen oikeuslääkärin, jota on myös täällä kuultu todistajana, lausunnosta ja todistajankertomuksesta ilmenee, että A:n ampuma luoti oli osunut viisi senttimetriä navan yläpuolelle ja lävistänyt suoliston. Lävistysvammasta oli aiheutunut verenvuotoa vatsaonteloon ja paksunsuolen sisällön leviäminen elimistöön, mikä puolestaan oli aiheuttanut vatsakalvontulehduksen. B oli kuollut näiden vammojen johdosta. Välittömänä kuolinsyynä oli ollut noin puolen vuorokauden kuluttua ampumisesta suoritetussa leikkauksessa tapahtunut sydänpysähdys. Oikeuslääkärin mukaan vatsaan ammuttu luoti, joka repii suolet rikki, on kaikissa olosuhteissa hengenvaarallinen.
9. Asiassa on kysymys vielä siitä, onko B:n kuolema kuitenkin johtunut siitä, että hän oli itse kieltäytynyt hakeutumasta hoitoon, jolloin A:n menettely tulisi arvioitavaksi mahdollisesti vain tapon yrityksenä.
10. A on ampunut B:tä lähietäisyydeltä. B ei kuitenkaan ollut ampumisen seurauksena välittömästi kuollut. A on B:tä ammuttuaan poistunut paikalta ja B on jäänyt joksikin aikaa siihen huoneistoon, jossa ampuminen tapahtui, mutta poistunut sittemmin omin jaloin kotiinsa. B:n asuinkumppanin mukaan B oli ollut pahoinvoiva ja B oli yöllä noin parin tunnin kuluttua kotiin saapumisestaan pyytänyt soittamaan sairasauton. Ennen kuin asuinkumppani oli ehtinyt sitä tehdä, B oli kuitenkin peruuttanut pyyntönsä. Myöhemmin aamullakin B oli tiedustelujen johdosta sanonut, ettei tilata sairasautoa. B oli hakeutunut hoitoon vasta noin 12 tunnin kuluttua ampumisesta. B oli kuollut leikkaukseen.
11. B:n ruumiinavauksen suorittaneen oikeuslääkärin lausunnosta ja todistajankertomuksesta ilmenee, että B:n todennäköisimpänä kuolinsyynä on ollut käsiaseen luodin lävistämän paksunsuolen sisällön valumisen aiheuttama vatsakalvon tulehtuminen. B:n tullessa hoitoon tulehdus oli jo ehtinyt levitä liian pitkälle, jotta B:n henki olisi ollut pelastettavissa. Oikeuslääkärin arvion mukaan B olisi todennäköisemmin säilynyt hengissä kuin menehtynyt, jos hänet olisi tuotu hoidettavaksi heti ampumisen jälkeen.
12. B:n kuolema on näin ollen aiheutunut ampumisen ja hoidon viivästymisen yhteisvaikutuksesta. A ei itse ollut ryhtynyt mihinkään toimiin B:n saattamiseksi hoitoon vaan oli poistunut paikalta. Kuitenkaan hänen syykseen ei voida lukea sellaisia ampumisen seurauksia, jotka ovat aiheutuneet B:n oman laiminlyönnin vuoksi. B:n menettelylle voidaan kuitenkin antaa A:n teon arviointiin vaikuttava merkitys vain, jos B:n voidaan katsoa olevan itse vastuussa kuolemastaan.
14. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on tahallaan tappanut B:n ja siis syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan tappoon.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Liisa Mansikkamäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Sari Ruokojärvi.
---
[SV]
Efter det att A skjutit B hade denne sökt vård först följande dag. B hade avlidit till följd av sina skador. Med beaktande av den i målet företedda utredningen var det uppenbart att B inte förstått hur allvarligt hans tillstånd var. B:s förfarande ansågs inte vara av betydelse vid bedömningen av A:s ansvar för B:s död. Fråga även om nödvärn.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.