Supreme Court allows separate conviction for tax evasion distinct from theft of fuel used as substitute. The court ruled that using stolen fuel without reporting constitutes a separate tax offense. The court held that tax evasion is not absorbed by the theft charge. The court found the defendant liable for both crimes. The court determined the acts were distinct legal violations. The court applied the relevant criminal and tax statutes. The court affirmed the lower court's initial theft conviction. The court added the separate tax evasion charge to the verdict.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland overturned the Court of Appeal's decision to dismiss the tax evasion charge, ruling that it constitutes a separate offense from theft. The defendant stole fuel and used it as diesel without filing the legally required prior notice to the vehicle administration center, thereby avoiding additional tax. The court reasoned that while the tax evasion was committed using the stolen property, it did not qualify as a mere post-theft act and thus warranted a distinct conviction. Consequently, the defendant was sentenced to joint imprisonment for both the theft and the separate tax evasion offense.
Legislator headnote
AI generatedCriminal Code Chapter 28 Section 1 Paragraph 1; Criminal Code Chapter 29 Section 3 Paragraph 1; Motor Vehicle Excise Duty Act Section 14 Paragraph 1; Motor Vehicle Excise Duty Act Section 20: The court established that tax evasion committed by using stolen fuel without required reporting is a distinct offense from theft and must be prosecuted separately.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli anastanut polttoöljyä ja käyttänyt sitä ajoneuvossaan polttoaineena dieselöljyn sijasta tekemättä laissa säädettyä ilmoitusta ajoneuvohallintokeskukselle. Hovioikeus tuomitsi A:n varkaudesta katsoen, ettei hänen syykseen ollut eri rikoksena luettava lievää veropetosta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein A tuomittiin anastusrikoksen lisäksi lievästä veropetoksesta.
RL 28 luku 1 § 1 mom
RL 29 luku 3 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Oulun käräjäoikeuden tuomio 1.9.2003
Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli anastanut tilatankista 60 litraa polttoöljyä murtamalla pumpun riippulukon sekä sen jälkeen käyttänyt dieselöljyn sijasta tätä lievemmin verotettua polttoöljyä omistamassaan henkilöautossa polttoaineena tekemättä ennakkoilmoitusta ajoneuvohallintokeskukselle. A oli siten veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden, jolla oli ollut veron määräämisen kannalta merkitystä, aiheuttaen menettelyllään moottoriajoneuvoverolaissa säädetyn lisäveron määräämättä jättämisen. Huomioon ottaen taloudellisen hyödyn vähäinen määrä tekoa oli kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.
Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n varkaudesta ja lievästä veropetoksesta rangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kari Ylönen ja lautamiehet.
Rovaniemen hovioikeuden tuomio 17.2.2004
Hovioikeus, jossa A vaati, että syyte lievästä veropetoksesta hylätään, katsoi, että ennakkoilmoituksen tekemättä jättäminen polttoöljyn käytöstä sisältyi anastusrikokseen. Näin ollen lievää veropetosta ei ollut luettava A:n syyksi eri rikoksena. Hovioikeus hylkäsi syytteen lievästä veropetoksesta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Teuvo Peltoniemi, Erkki Nenonen ja Marianne Wagner-Prenner. Esittelijä Hannele Pyy-Ahonen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:lle luetaan syyksi myös lievä veropetos. A vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
1. A on käräjäoikeuden toteamin tavoin anastanut polttoöljyä ja sen jälkeen käyttänyt sitä autossaan dieselöljyn sijasta. Kun A ei ole ilmoittanut lievemmin verotetun polttoöljyn käyttämisestä moottoriajoneuvoverosta annetun lain 20 §:ssä tarkoitetuin tavoin etukäteen ajoneuvohallintokeskukselle, hänelle ei ole määrätty lain 14 §:n 1 momentissa säädettyä lisäveroa.
2. A:n menettely täyttää varkausrikoksen tunnusmerkistön lisäksi myös veropetoksen tunnusmerkistön. Asiassa on kysymys siitä, sisältyykö veropetos, jota tässä tapauksessa käräjäoikeuden toteamin tavoin on pidettävä lievänä, varkausrikokseen vai onko se luettava A:n syyksi erillisenä rikoksena.
3. Rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan varkaudesta tuomitaan se, joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta. Rikoslain 29 luvun 1 §:n mukaan veropetoksesta taas tuomitaan se, joka muun muassa veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, aiheuttaa veron määräämättä jättämisen. Korkein oikeus toteaa, että säännöksillä suojataan erilaisia oikeushyviä eivätkä säännösten tunnusmerkistöt miltään osin peitä toisiaan. Vaikka veropetos tässä tapauksessa on toteutettu käyttämällä hyväksi anastettua polttoainetta tekemättä siitä säädettyä ilmoitusta, veropetoksen toteuttava teko ei ole kuitenkaan sellainen anastetun omaisuuden säännönmukainen hyödyntämistapa, että sitä olisi pidettävä erikseen rankaisemattomana anastuksen jälkitekona. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että veropetos ei sisälly varkausrikokseen, vaan se on erikseen luettava A:n syyksi.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan.
A:n syyksi luetaan rikoslain 29 luvun 3 §:n 1 momentin sekä moottoriajoneuvoverosta annetun lain (722/1966) 14 §:n 1 momentin (486/1981) ja 20 §:n (1538/1995) nojalla 17. - 18.5.2003 tehty lievä veropetos.
A tuomitaan tästä ja hovioikeuden muutoin hänen syykseen lukemista rikoksista hovioikeuden tuomitsemaan yhteiseen vankeusrangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kati Hidén, Pauliine Koskelo, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Anu Mantila.
---
[SV]
A hade tillägnat sig brännolja och använt den som bränsle i sin bil i stället för dieselolja, utan att göra lagstadgad anmälan till fordonsförvaltningscentralen. Hovrätten dömde A för stöld men ansåg att lindrigt skattebrott inte skulle tillräknas honom som separat brott. På de grunder som framgår av Högsta domstolens avgörande dömdes A till straff för såväl stöld som lindrigt skattebedrägeri.
SL 28 kap 1 § 1 mom
SL 29 kap 3 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.