Supreme Court rules that employee wages transferred to a labor guarantee agency must be paid in full during bankruptcy proceedings.

Velallisyhtiö, jonka saneerausmenettely oli alkanut 24.1.2001, oli laiminlyönyt maksaa työntekijöiden palkat marraskuulta 2000. Palkat oli 5.12.2000 tehdyllä päätöksellä maksettu palkkaturvana. Palkkaturvan maksamiseen perustunut takautumissaatava oli maksettava täysimääräisenä.

YSL 18 § 2 mom 1 kohta

PalkkaturvaL 16 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asian tausta

Telatek Oy ei ollut maksanut työntekijöidensä palkkoja marraskuulta 2000. Pohjois-Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskus (jäljempänä TE-keskus) oli 5.12.2000 tehnyt päätöksen näiden palkkojen maksamisesta palkkaturvana.

Telatek Oy:tä koskevan saneeraushakemuksen käsittely Vaasan käräjäoikeudessa

Telatek Oy:n saneerausmenettely alkoi 22.1.2001 tehdyn hakemuksen perusteella 24.1.2001. Selvittäjät toimittivat ehdotuksensa lopulliseksi saneerausohjelmaksi käräjäoikeudelle 28.2.2002. Ohjelmaehdotuksessa todettiin, että TE-keskus oli vaatinut palkkaturvan maksuun perustuvaa 191 203,97 euron määräistä takautumissaatavaansa maksettavaksi saneerausmenettelystä riippumatta täysimääräisesti sillä perusteella, että TE-keskukselle oli palkkaturvalain 16 §:n nojalla siirtynyt sama oikeus kuin niille työntekijöille, joille yrityksen saneerauksesta annetun lain (jäljempänä yrityssaneerauslaki) 18 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla oli maksettava palkat täysimääräisesti.

Ohjelmaehdotuksessaan selvittäjät katsoivat, että TE-keskuksen takautumissaatava oli saneerausvelkaa ja sellaisena muita tavallisia saneerausvelkoja koskevien velkajärjestelyjen alaista. Selvittäjät katsoivat, että kyseessä olevien palkkojen maksusta syntyneet ennakonpidätystä, työnantajan sosiaaliturvamaksua ja työeläkevakuutusmaksua koskevat saatavat olivat kiistatta saneerausvelkoja. Palkkasaatavien etuoikeus oli velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa poistettu lain voimaantuloa seuranneen siirtymäkauden jälkeen 1.1.1995 lukien. Selvittäjillä ei ollut tiedossaan ennakkopäätöksiä, jotka olisivat osoittaneet palkkaturvan maksuun perustuvalla takautumissaatavalla olevan sellaisen etuoikeuden, että saatava olisi maksettava täysimääräisenä saneerausmenettelystä riippumatta ikään kuin se olisi menettelyn aloittamisen jälkeen syntynyttä uutta velkaa.

Sen varalta, että ohjelma vahvistettaisiin TE-keskuksen vaatimalla tavalla selvittäjät ottivat saneerausohjelmaehdotukseen ehdon, jonka mukaan maksuohjelman kesto piteni kahdeksasta vuodesta yhdeksään vuoteen, ja TE-keskuksen saatava tuli lyhentää ennen muiden velkojen maksua ottamalla huomioon muun muassa sille kertyvä viivästyskorko.

Käräjäoikeuden kehotettua velkojia ilmoittamaan kantansa ohjelmaehdotukseen TE-keskus äänestyslausumassaan edellä mainituilla perusteilla vaati, että saneerausohjelman TE-keskuksen takautumissaatavaa koskeva ehto ja velkajärjestely jätetään yrityssaneerauslain 55 §:n 2 momentin nojalla vahvistamatta.

Äänestysselvityksessään selvittäjät katsoivat TE-keskuksen saatavan olevan tavallista niin sanottua leikattavaa saneerausvelkaa. Yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentin mukaan yrityssaneerauslaki ohitti muualla lainsäädännössä olevat säännökset velkojan oikeudesta maksuun. Kun yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohta ei rinnastanut palkkaturvan maksamiseen perustuvaa takautumissaatavaa lainkohdassa mainittuun työntekijän palkkasaatavaan, TE-keskuksen maksunsaantioikeuden määrääminen palkkaturvalain 16 §:n perusteella oli yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentin vastaista.

Käräjäoikeuden päätös saneerausohjelman vahvistamisesta 15.4.2002

Käräjäoikeus totesi, että yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan saneerausmenettelyn myötä voimaan tulevan maksukiellon estämättä oli maksettava työntekijöiden palkat menettelyn alkamista edeltäviltä kolmelta kuukaudelta. Palkkaturvalain 16 §:n mukaan palkkaturvana maksettavat saatavat siirtyivät kaikkine oikeuksineen valtiolle päätöksen antopäivänä.

Palkkaturvalain 16 §:n sanamuoto oli yksiselitteinen eikä sen enempää yrityssaneerauslain 18 §:stä kuin palkkaturvalain 16 §:stäkään ollut pääteltävissä, että oikeus maksun saantiin saneerausmenettelyssä ei sisältyisi palkkaturvalain 16 §:n ilmaisuun "kaikkine oikeuksineen". Yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa ei käytetty esimerkiksi ilmaisua "työntekijöiden palkkasaatavat" josta yksiselitteisesti olisi ilmennyt, että lainkohdassa säädetty maksukiellosta riippumaton oikeus maksun saantiin olisi koskenut vain työntekijää eikä palkkasaatavan siirronsaajaa. Myös palkkaturvan maksamiseen perustuvan takautumissaatavan oli katsottava sisältyvän yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan käsitteeseen "työntekijöiden palkat", eikä TE-keskuksen takautumissaatavan määrääminen maksettavaksi täysimääräisenä siten ollut ristiriidassa yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentin kanssa.

Tukea tälle kannalle antoi myös se, että vuoteen 1993 voimassa olleen etuoikeusasetuksen 4 §:n mukainen palkkasaatavan etuoikeus koski myös palkkaturvan maksamiseen perustunutta takautumissaatavaa (ks. HE 181/92 vp s. 13), vaikka itse etuoikeusasetuksen sanamuoto koski vain palkkasaatavaa ja vaikka tuolloisen palkkaturvalain 5 §:n sanamuoto vastasi nykyisen palkkaturvalain 16 §:ää. Siitä huolimatta, että yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan tarkoitus oli sosiaalinen, saneerausmenettelyn luonteelle ja tarkoitukselle oli vierasta se, että tosiasiassa samaa saatavaa koskevat velkajärjestelyt vahvistettiin erisisältöisinä riippuen siitä, oliko velkojana työntekijä vai palkkaturvan maksaja. Palkkaturvan maksamiseen perustuvan takautumissaatavan käsitteleminen niin sanottuna leikattavana velkana oli myös omiaan johtamaan työntekijöiden palkkojen maksamatta jättämiseen saneerausmenettelyä silmälläpitäen, mitä ei voitu pitää hyväksyttävänä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että saneerausohjelman määräys siitä, että TE-keskuksen takautumissaatava oli niin sanottua leikattavaa velkaa, ja saatavaa koskeva velkajärjestely olivat yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan ja palkkaturvalain 16 §:n vastaisia. Kyseessä oleva määräys ja velkajärjestely oli yrityssaneerauslain 55 §:n 2 momentin nojalla jätettävä vahvistamatta.

Käräjäoikeus vahvisti saneerausohjelman noudatettavaksi siten muutettuna, että TE-keskuksen takautumissaatavaa koskeva velkajärjestely jätettiin vahvistamatta. Maksuohjelman kestoaika pidentyi yhdeksään vuoteen, ja TE-keskuksen työvoimaosaston saatava tuli lyhentää ennen muiden velkojen maksua ottamalla huomioon muun muassa saatavalle kertyvä viivästyskorko.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Harri Kurkinen.

Vaasan hovioikeuden päätös 9.7.2003

Velkojista Nordea Pankki Suomi Oyj sekä Oulun ja Kainuun verovirasto valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että palkkaturvalain 16 §:n mukaan palkkaturvana maksettavat saatavat siirtyivät kaikkine oikeuksineen valtiolle päätöksen antopäivänä. Yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentti ei rajoittanut saatavan siirtämistä. Palkkaturvan maksamiseen perustuvalla takautumissaatavalla oli siten sama asema kuin työntekijän palkkasaatavalla.

Yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan työntekijöiden palkat oli saneerausmenettelyyn liittyvästä maksukiellosta huolimatta maksettava menettelyn alkamista edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta. Hallituksen esityksestä (HE 182/1992 vp) ilmeni, että säädöksen tarkoituksena oli toisaalta turvata yrityksen toiminnan jatkuminen keskeytymättömänä ja toisaalta sosiaaliset syyt eli työntekijöiden palkanmaksun turvaaminen.

Lain 46 §:n mukaan velkojat, joilla saneerausmenettelyn ulkopuolella olisi yhtäläinen oikeus saada suoritus saatavilleen, oli saneerausohjelmaan sisältyvissä velkajärjestelyissä asetettava keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Maksunsaantijärjestyksestä annetun lain mukaan työpalkkasaamisilla ei nykyään ollut etuoikeutta. Tätä lakia koskeneesta hallituksen esityksestä (HE 181/1992 vp) ilmeni, että aikaisemmassa palkkaturvalaissa säädetty työpalkkasaatavien etuoikeus oli perustunut sosiaalisiin syihin, sillä työpalkka oli työntekijälle yleensä ainoa tulonlähde. Hallituksen esityksestä kävi edelleen ilmi, ettei palkkasaatavien etuoikeus ollut enää tarpeen palkkaturvan tarjoaman suojan vuoksi.

Lakien esitöistä ilmenevät perusteet yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdalle ja työntekijöiden palkkasaamisten etuoikeuksien poistamiselle osoittivat, että mainitun säännöksen kohdalla oli ollut momentin sanamuodon mukaisesti tarkoitus poiketa vain maksukiellosta yrityksen toiminnan jatkamiseksi ja työntekijöiden palkanmaksun turvaamiseksi, eikä sillä ollut ollut tarkoitus muuttaa saneerausvelkojen etuoikeuksia velkajärjestelyssä, koska tässä vaiheessa palkkasaamisilla ei ollut palkkaturvan vuoksi tarvetta erityisasemaan.

Koska palkoilla ei esitetyn perusteella ollut etusijaa enää saneerausohjelmaan sisältyvässä velkajärjestelyssä, myöskään palkkaturvan maksamiseen perustuvalla takautumissaatavalla ei ollut etusijaa enää tässä vaiheessa.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen siltä osin kuin saneerausohjelman vahvistamisen yhteydessä TE-keskuksen takautumissaatavaa koskeva velkajärjestely oli jätetty vahvistamatta ja saatavaa oli määrätty käsiteltäväksi ja ohjelman kesto määrätty käräjäoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla. Hovioikeus vahvisti saneerausohjelman myös sanotun saatavan osalta. Ohjelman kesto määräytyi siinä lausutulla tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Raimo Risku ja Jorma Rudanko. Esittelijä Juha Sivula.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Työministeriölle, joka palkkaturva-asetuksen 8 §:n nojalla käytti TE-keskuksen puhevaltaa Korkeimmassa oikeudessa, myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan työministeriö vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Nordea Pankki Suomi Oyj vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Oulun ja Kainuun verovirasto ei käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Telatek Oy on jättänyt maksamatta työntekijöidensä palkat marraskuulta 2000. Pohjois-Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskus (jäljempänä TE-keskus) on 5.12.2000 tehnyt päätöksen näiden palkkojen maksamisesta palkkaturvana. Telatek Oy:n saneerausmenettely on 22.1.2001 vireille tulleen hakemuksen perusteella alkanut 24.1.2001. Selvittäjien laatimasta 16.3.2001 päivätystä selvityksestä ilmenee TE-keskuksen katsoneen palkkaturvasuoritukseen perustuvan takautumissaatavansa kuuluvan saneerauksen ulkopuolelle ja vaatineen sen maksamista yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla.

Yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan saneerausmenettelyn aloittamiseen liittyvästä lain 17 §:ssä säädetystä saneerausvelkojen maksukiellosta huolimatta työntekijöiden palkat ja työstä aiheutuneiden kustannusten korvaukset menettelyn alkamista edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta on maksettava, jollei selvittäjä pidä velan perustetta tai määrää riitaisena. Lain 19 ja 21 §:stä puolestaan ilmenee, että mainitut velat jäävät myös saneerausvelkoja koskevan perintä- ja täytäntöönpanokiellon ulkopuolelle.

Palkkaturvalain 16 §:n mukaan palkkaturvana maksetut saatavat siirtyvät kaikkine oikeuksineen valtiolle päätöksen antopäivänä.

Asiassa on kysymys siitä, onko yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen palkkojen maksamiseen perustuva TE-keskuksen takautumissaatava maksettava täysimääräisesti vai onko se saneerausohjelmassa vahvistettavien velkajärjestelyjen alainen.

Selvittäjät ovat katsoneet, että TE-keskuksen takautumissaatavan määrääminen maksettavaksi täysimääräisesti on yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentin vastaista, koska lain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa ei rinnasteta palkkaturvan maksamiseen perustuvaa takautumissaatavaa lainkohdassa mainittuun työntekijän palkkasaatavaan. Ensiksi mainitun säännöksen mukaan yrityssaneerauslain säännöksiä sovelletaan sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään velkojan oikeudesta maksuun.

Korkein oikeus toteaa, että työntekijöiden palkkasaatavat ovat palkkaturvalain 16 §:n nojalla siirtyneet kaikkine oikeuksineen TE-keskukselle. Mainitun säännöksen nojalla toteutuva saatavan siirto ei aiheuta muutoksia saatavan perusteeseen. Telatek Oy:llä on velkojanvaihdoksesta huolimatta sama velvollisuus suorittaa työntekijöiden maksamatta olevat palkkasaatavat kuin, jos velkojina olisivat työntekijät itse. Myöskään yrityssaneerauslain 1 §:n 2 momentti ei rajoita siirronsaajan oikeutta maksun saantiin saneerausmenettelyssä. Saneerausvelallisen velvollisuuteen suorittaa kyseiset palkkasaatavat ei siten ole vaikutusta sillä, että TE-keskus on palkkaturvasuorituksen perusteella tullut yhtiön työntekijöiden sijaan palkkasaatavien velkojaksi.

Selvittäjät ovat myös tuoneet esiin, että työpalkkasaamisilla ei maksunsaantijärjestyksestä annetun lain mukaan enää ole etuoikeutta. Tämän vuoksi ja koska palkkasaatavilla ei palkkaturvan vuoksi ole tarvetta erityisasemaan, hovioikeus on katsonut, että myöskään yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdan tarkoituksena ei ole ollut muuttaa saneerausvelkojen etuoikeuksia velkajärjestelyssä.

Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa on kysymys poikkeuksesta saneerausmenettelyn alkamisen oikeusvaikutuksiin. Riidattomat palkkasaatavat säännöksessä tarkoitetulta ajalta jäävät maksukiellon samoin kuin perintä- ja täytäntöönpanokiellon ulkopuolelle. Yllä mainitun säännöksen mukaan kyseiset palkat on maksettava saneerausmenettelyn alkamisesta huolimatta. Niiden suorittaminen ei siten ole saneerausvelalliselle harkinnanvaraista, vaan pakollista.

Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen palkkasaatavien siirtyminen palkkaturvaviranomaiselle oikeuta saneerausvelallista kieltäytymään niiden maksamisesta täysimääräisinä. Koska Telatek Oy:llä on mainitun säännöksen nojalla velvollisuus maksaa kyseinen saatava täysimääräisenä, TE-keskuksen takautumissaatavaa koskeva velkajärjestely jätetään yrityssaneerauslain 55 §:n 2 momentin nojalla vahvistamatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pauliine Koskelo ja Juha Häyhä. Esittelijä Lea Nousiainen.

---

[SV]

Saneringsförfarandet i gäldenärsbolaget hade inletts 24.1.2001. Bolaget hade underlåtit att betala arbetstagarna lön för november 2000. Dessa löner hade betalats enligt lönegarantin med stöd av ett lönegarantibeslut 5.12.2000. Gäldenärsbolaget var skyldigt att erlägga full betalning för regressfordran på grund av lönegarantin.

L om företagssanering 18 § 2 mom 1 punkten

LönegarantiL 16 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.