Supreme Court allows employer to pay different pay scales to new and old employees after business transfer.

Yhtiö oli soveltanut A:han, joka oli tehnyt samaa työtä kuin yhtiön palvelukseen vuonna 1985 liikkeen luovutuksen yhteydessä siirtyneet työntekijät, erilaista palkanmääräytymisperustetta. Tästä johtuen A:n palkka oli jäänyt alhaisemmaksi kuin niin sanottujen vanhojen työntekijöiden. Kysymys siitä, oliko yhtiöllä ollut hyväksyttävä syy menettelyynsä.

TSL 17 § 3 mom (611/1986)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Nilsiän käräjäoikeudessa

A lausui B Kone Oy:tä (yhtiö) vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli työskennellyt yhtiön palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa trukinkuljettajana ajan 26.7.1999 - 16.3.2001. Hänen työntekopaikkanaan oli ollut UPM Kymmene Oyj:n Kuopion saha, jonka trukki- ja konetöistä yhtiö oli sopimuksen perusteella huolehtinut. Sahalla oli työskennellyt yhteensä viisi yhtiön työntekijää ja he kaikki olivat tehneet samaa työtä. Mainituista viidestä työntekijästä kahden niin sanotun vanhan työntekijän palkka oli ollut kytketty sahan työntekijöiden urakkaperusteiseen palkkaan siten, että se oli laskettu sahan työntekijöiden keskimääräisestä niin sanotusta sadan prosentin palkkatasosta kertoimella 1,11. Mainittu palkanmaksuperuste oli johtanut ainakin 10,13 markkaa korkeampaan keskituntiansioon kuin A:lle maksettu kiinteä tuntipalkka.

A:n työsuhteeseen sovelletun mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 13 §:n mukaan palkkaperusteen tuli olla kaikille samaa työtä tekeville sama. Yhtiöllä oli lisäksi työsopimuslain 17 §:n 3 momentin (611/1986) ja 48 §:n 2 momentin (320/1970) nojalla ollut velvollisuus kohdella työntekijöitään tasapuolisesti työolojen ja -ehtojen suhteen.

A katsoi, että yhtiö oli rikkonut työehtosopimuksen 13 §:ää ja työsopimuslain 17 §:n 3 momenttia (611/1986) maksamalla hänelle pienempää palkkaa kuin kahdelle muulle samaa työtä tehneelle työntekijälle. Yhtiö oli työsopimuslain 51 §:n 1 momentin (414/1974) nojalla velvollinen korvaamaan A:lle aiheuttamansa vahingon. Koska A:n palkkasaatavat olivat viivästyneet yhtiöstä johtuvasta syystä, hänellä oli lisäksi oikeus odotusajan palkkaan.

Näillä perusteilla A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle saamatta jäänyttä palkkaa 5 304,22 euroa korkoineen, vuosilomakorvausta 591,96 euroa korkoineen ja lomarahaa 295,98 euroa korkoineen sekä lisäksi odotusajan palkkaa kuudelta päivältä 553,41 euroa korkoineen.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.

Kiistämisensä perusteeksi yhtiö lausui, että B oli vuonna 1985 Koneurakointi B -nimisen toiminimen haltijana ottanut hoitaakseen kysymyksessä olevan sahan kone- ja trukkityöt. Yhdeksän sahan palveluksessa ollutta työntekijää oli tässä yhteydessä siirtynyt B:n palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä säilyttäen sahan urakkaan perustuneen palkkausjärjestelmänsä. Kun nämä työntekijät olivat sittemmin jääneet eläkkeelle toiminimen sijaan tulleen B:n Kone Oy:n palveluksesta, oli ollut järkevää ja tarkoituksenmukaista muuttaa heidän tilalleen palkattujen työntekijöiden palkkaus tuntiperusteiseksi. Yhtiö viittasi tältä osin siihen, että se laskutti sahaa niin ikään tuntiveloitusperusteella. Kaikille vuoden 1985 jälkeen palkatuille työntekijöille oli maksettu tuntipalkkaa. Heitä oli siten kohdeltu palkkauksen suhteen keskenään tasapuolisesti.

Kanteessa vertailun kohteeksi otetuista kahdesta työntekijästä toinen oli siirtynyt B:n palvelukseen sahan palveluksesta vuonna 1985 tehdyn sopimuksen perusteella. Hänen palkkansa määräytymisperusteita ei ollut voitu muuttaa. Toinen heistä oli ollut yhtiön ja sen edeltäjäyritysten palveluksessa jo vuodesta 1974 alkaen. Hänet oli vuonna 1985 sijoitettu samaan työntekijäjoukkoon sahan palveluksesta siirtyneiden työntekijöiden kanssa. Myös hänen palkkansa oli tässä tilanteessa määräytynyt saman laskentaperusteen eli sahan palkkausjärjestelmän mukaisesti.

Yhtiö katsoi, että sillä oli ollut työntekijöiden erilaisen aseman johdosta hyväksyttävä syy kohdella "vanhoja työntekijöitä" ja vuoden 1985 jälkeen palkkaamiaan työntekijöitä palkkauksen suhteen eri tavoin. Yhtiö viittasi myös "vanhojen työntekijöiden" parempaan ammattitaitoon, taloudellisiin vaikeuksiinsa vuosina 1999 - 2000 sekä siihen, että A oli työsopimuksen allekirjoittaessaan tiennyt, että niin sanottujen vanhojen työntekijöiden palkka määräytyi eri perusteen mukaan kuin hänen palkkansa.

Käräjäoikeuden tuomio 11.6.2002

Käräjäoikeus lausui, että Koneurakointi B, nykyisin B:n Kone Oy, urakoitsijana ja Saastamoinen Oy tilaajana olivat 14.6.1985 tehneet sopimuksen trukkitöiden hoitamisesta Saastamoinen Oy:n Siikaniemen teollisuusalueella. Saastamoinen Oy:n palveluksessa olleet trukinkuljettajat olivat tässä yhteydessä siirtyneet niin sanottuina vanhoina työntekijöinä Koneurakointi B:n palvelukseen. Saastamoinen Oy:n toimintaa Siikaniemen teollisuusalueella oli sittemmin ryhtynyt jatkamaan UPM Kymmene Oyj.

A oli työskennellyt trukinkuljettajana yhtiön palveluksessa ajan 26.7.1999 - 16.3.2001 työsopimuksessa sovittua tuntipalkkaa vastaan. A:n palkkaa ei ollut sidottu sahan urakkaan, kun taas kahden sahalla työskennelleen "vanhan työntekijän" palkka oli ollut kytketty sahan työntekijöiden urakkapalkkoihin siten, että se oli laskettu kertoimella 1,11 sahan työntekijöiden niin sanotusta sadan prosentin palkkatasosta.

Asianosaiset olivat olleet eri mieltä siitä, oliko A:ta kohdeltu palkan suhteen tasapuolisesti niin sanottuihin vanhoihin työntekijöihin nähden, kun näiden palkka oli ollut sidottu sahan urakkaan ja A:n palkaksi oli sovittu kiinteä tuntipalkka.

A:n työsuhteessa sovelletun mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 8 §:n mukaan palkat määräytyivät joko työhön käytetyn ajan perusteella tai suoritetun työn tuloksen tai määrän perusteella. Työehtosopimuksen 13 § koski viimeksi mainittuja suoritusperusteisia palkkoja. Työsopimuslain 17 §:n 3 momentin (611/1986) mukaan työnantajan tuli kohdella työntekijöitään tasapuolisesti siten, ettei ketään aseteta perusteettomasti eri asemaan toisiin työntekijöihin nähden. Tasapuolisen kohtelun periaate koski myös palkkausta. Kaikkia samassa tai samanarvoisessa työssä työskenteleviä oli kohdeltava palkkauksen suhteen yhtäläisesti. Tästä periaatteesta voitiin kuitenkin poiketa, mikäli siihen oli hyväksyttävä peruste.

Yhtiö oli ryhtynyt maksamaan tuntipalkkaa vuoden 1985 jälkeen palkkaamilleen työntekijöille, mikä oli merkinnyt palkkausperusteen muuttumista aiempaan nähden. Yhtiö oli perustellut tuntipalkkaan siirtymistä sillä, että se laskutti sahaa tuntiveloituksella ja että mainittu laskentaperuste oli muutoinkin selvä ja yksinkertainen. Tuntipalkkaisten työntekijöiden palkkojen osuus yhtiön maksamista palkoista oli ollut A:n työssäoloaikana jo noin 80 prosenttia. Yhtiön palveluksessa oli kuitenkin ollut vielä kaksi niin sanottua vanhaa työntekijää, joiden palkka oli määräytynyt urakkaperusteella.

Arvioidessaan, oliko erilaisten palkkausperusteiden käyttämiseen ollut hyväksyttävä syy, käräjäoikeus viittasi siihen, että niin sanotuilla vanhoilla työntekijöillä oli ollut parempi ammattitaito ja kokemus kuin A:lla ja että A oli työsopimuksen tehdessään ollut tietoinen siitä, että niin sanotuilla vanhoilla työntekijöillä oli eri perusteen mukaan määräytyvä korkeampi palkka. Niin sanottujen vanhojen työntekijöiden palkka oli määräytynyt vuonna 1985 tehdyn sopimuksen perusteella. Sen mukaan yhtiön palvelukseen siirtyneet työntekijät säilyttivät saavuttamansa etuudet. Yhtiö oli kohdellut niin sanottuja vanhoja työntekijöitä keskenään sekä vuoden 1985 jälkeen palkkaamiaan työntekijöitä keskenään palkan suhteen tasapuolisesti. Kysymyksessä ei ollut ollut palkan alentaminen.

Käräjäoikeus katsoi, että yhtiöllä oli edellä mainituilla perusteilla ollut hyväksyttävä syy palkkausperusteen muuttamiseen. Yhtiön ei ollut selvitetty rikkoneen tasapuolisuusvelvoitettaan tai työehtosopimuksen määräyksiä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut laamanni Mikko Päivinen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 3.4.2003

A valitti hovioikeuteen vaatien kanteensa hyväksymistä.

Hovioikeus totesi, että asiassa oli kysymys siitä, oliko yhtiö kohdellut työntekijöitään tasapuolisesti, kun heidän palkkansa oli laskettu kahden erilaisen palkanmääräytymisperusteen mukaan.

Lähtökohtana oli, että samaa tai samanarvoista työtä tekevien palkanmääräytymisperusteiden tulisi olla samanlaiset. Työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta poikkeaminen edellytti hyväksyttävää syytä.

Työsopimuksilla sovittuja työsuhteen ehtoja, työntekijöiden tietoisuutta muiden työntekijöiden palkkaperusteista tai työntekijöiden erilaista ammattitaitoa ja työkokemusta ei voitu pitää hyväksyttävinä syinä erilaisille palkkaperusteille samaa työtä tekevien henkilöiden välillä.

Kahden palkkausperusteen käyttäminen oli johtunut käräjäoikeuden toteamin tavoin siitä, että yhtiön palvelukseen oli vuonna 1985 tehdyn sopimuksen perusteella tullut Saastamoinen Oy:stä työntekijöitä niin sanottuina vanhoina työntekijöinä, jolloin heidän työsuhteidensa ehdot olivat säilyneet ennallaan. Mainitun vuonna 1985 tehdyn sopimuksen vaikutukset eivät olleet ulottuneet tuon ajankohdan jälkeen palkattujen uusien työntekijöiden palkkaperusteeseen, joka näillä työntekijöillä oli ollut yhtäläinen. Hovioikeus katsoi, että mainittu seikka oli muodostanut hyväksyttävän syyn erilaisille palkkausperusteille.

Näillä perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion voimassa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Voutilainen, Pertti Jokinen ja Maija Liisa Kilpeläinen. Esittelijä Terhi Helttunen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti kanteensa.

Yhtiö vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

2. Työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimus merkitsee palkkaetujen osalta ensisijaisesti sitä, että samaa tai samanarvoista työtä tekevät työntekijät ovat oikeutettuja yhtäläiseen palkkaukseen. Palkanlaskennan ja sen määräytymisperusteiden tulisi sen vuoksi olla samassa tai samanarvoisessa työssä yhteneväiset. Työsopimuslain 17 §:n 3 momentin säännös ei kuitenkaan estä poikkeamista tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta, mikäli siihen on objektiivisesti arvioiden olemassa hyväksyttävä syy.

3. Asiassa on selvitetty, että A ja kaksi kanteessa tarkoitettua niin sanottua vanhaa työntekijää ovat tehneet samaa työtä ja että yhtiö on maksanut A:lle tuntipalkkaa ja kahdelle muulle työntekijälleen urakkapalkkaa. A:n palkka on jäänyt alhaisemmaksi kuin viimeksi mainittujen. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko yhtiöllä ollut hyväksyttävä syy menettelyynsä. Näyttötaakka tästä on työnantajalla.

5. Korkein oikeus toteaa, että liikkeen luovutustilanteessa, mistä vuonna 1985 oli kysymys, työsuhteen ehtona olevat työnantajan oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät suoraan lain nojalla luovutuksen saajalle. Koska mahdollisuudet yhdenmukaistaa uuden työnantajan palvelukseen siirtyvien ja hänen palveluksessaan jo olevien työntekijöiden työsuhteiden ehdot ovat rajoitetut, on työnantajalla tällaisessa tilanteessa lakiin perustuva ja siten hyväksyttävä syy maksaa näille ryhmille samastakin työstä eri palkkausperusteen mukaan määräytyvää palkkaa. Vastaavasti luovutuksen saaja voi, koska vertailun kohteena eivät samasta syystä voi olla sanottujen luovutuksessa siirtyneiden työntekijöiden työsuhde-edut, tasapuolisuusvelvoitetta rikkomatta sopia samaan aikaan uusien työntekijöiden kanssa palkkausperusteista, jotka poikkeavat sille siirtyneistä työsuhteisiin liittyvistä velvoitteista.

7. Yhtiön vuoden 1985 jälkeen tekemissä työsopimuksissa sovitut palkkausehdot ovat olleet keskenään yhdenmukaiset. A on työsopimuksen vuonna 1999 solmiessaan ollut tietoinen palkkausperusteiden erilaisuudesta ja hänelle maksettu palkka on ylittänyt työsuhteessa sovelletun työehtosopimuksen vähimmäispalkan.

8. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo, että yhtiöllä on ollut hyväksyttävä syy sopia A:n kanssa sellaisista työsuhteen ehdoista, jotka ovat poikenneet niistä ehdoista, joita se on samaan aikaan samassa työssä soveltanut eräisiin muihin työntekijöihin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Marja Räbinä.

---

[SV]

Ett bolag hade tillämpat en annorlunda beräkningsgrund för att bestämma lönen för A än för andra arbetstagare som utförde likadant arbete som A och som trätt i bolagets tjänst i samband med en överlåtelse av en rörelse år 1985. Av denna orsak hade A:s lön blivit lägre än de så kallade gamla arbetstagarnas löner. Fråga om bolaget hade haft godtagbara skäl till sitt förfarande.

ArbAvtL 17 § 3 mom (611/1986)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.