Supreme Court allows appeal to lower court for new fraud facts not in original indictment.

Vastaajalle vaadittiin rangaistusta törkeästä velallisen petoksesta sillä perusteella, ettei hän ollut ilmoittanut ulosottomenettelyssä varoinaan eläkevakuutusta. Syytteen tultua hylätyksi asianomistaja valitti hovioikeuteen ja vetosi siellä syytteen tueksi myös muiden omaisuuserien salaamiseen samassa ulosottotilaisuudessa. Vastaajan väitetyn salaamisteon kannalta näiden omaisuuserien katsottiin olevan sellainen uusi seikka, jota tarkoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 2 momentissa. (Ään.)

ROL 5 luku 17 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuomio 27.4.2000

Syyttäjä sekä asianomistajat X Oy:n konkurssipesä ja Y vaativat A:lle rangaistusta törkeästä velallisen petoksesta ulosottomenettelyssä 4.3.1995. Menettelyssä vastaajalle oli annettu tiedoksi väliaikainen turvaamistoimipäätös, jonka mukaan hänen omaisuuttaan oli pantava takavarikkoon 2,5 miljoonan markan arvosta. Tämän jälkeen vastaajalta oli pyydetty selvitystä hänen omaisuudestaan. Syytteen mukaan vastaaja oli menettelyssä salannut varoistaan eläkevakuutuksen, jonka takaisinostoarvo oli tuolloin ollut 654 367,78 markkaa. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen sillä perusteella, että kyseinen eläkevakuutus ei ollut syytteessä tarkoitettuna aikana ulosmittauskelpoinen vakuutussopimuslain (132/1933) mukaan.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Minna Vuolinto sekä lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 27.6.2002

Asianomistajat valittivat käräjäoikeuden tuomiosta toistaen rangaistusvaatimuksensa. Valituksen määräajan päätyttyä asianomistajat toimittivat hovioikeudelle lausuman, jossa ne ilmoittivat haluavansa vedota uusiin, ilmoituksensa mukaan vasta tietoonsa saamiinsa seikkoihin syytteen tueksi. Asianomistajien mukaan vastaaja oli eläkevakuutuksen lisäksi salannut ulosottomenettelyssä 4.3.1995 myös

- läheisyhtiölleen vähää aikaisemmin siirtämänsä arvoltaan vähintään 800 000 markan saatavan,

- helmikuussa 1995 läheisyhtiöltään saamansa 1 miljoonan markan suorituksen,

- joulukuussa 1994 läheisyhtiöltään saamansa 300 000 markan suorituksen,

- helmikuussa 1995 päivätyllä kauppakirjalla läheiselleen siirtämänsä Espanjassa sijaitsevan satojen tuhansien markkojen arvoisen loma-asunnon kaupan ja saamansa kauppahinnan, sekä

- tammikuussa 1995 päivätyllä kauppakirjalla läheisyhtiölleen myymiensä asunto-osakkeiden kaupan ja saamansa kauppahinnan 250 000 markkaa.

Nämä olivat asianomistajien mukaan selkeästi yksilöitävää varallisuutta, joka vastaajalla oli ollut hallussaan juuri ennen ulosottomenettelyä. Asianomistajat vaativat, että nämä seikat otetaan huomioon hovioikeudessa tai että asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Kirjallisessa lausumassaan vastaaja vastusti näiden uusien seikkojen huomioon ottamista tai asian palauttamista käräjäoikeuteen. Asiassa toimitettiin pääkäsittely, jossa asianomistaja vetosi edellä selostettuihin uusiin seikkoihin.

Hovioikeus jätti asianomistajien vetoamat uudet seikat tutkimatta, koska syytteessä alunperin kuvattu teko olisi niiden johdosta muuttunut muuksi tapahtumaksi. Kysymys ei siten ollut enää uusista syytteen tueksi esitetyistä seikoista, vaan kielletystä syytteen muuttamisesta. Lisäksi hovioikeus totesi, että uusia seikkoja koskeva esitutkinta oli edelleen kesken. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota pääasiassa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Saarinen, Raimo Kyllästinen ja Leena Virtanen-Salonen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

X Oy:n konkurssipesälle ja Y:lle myönnettiin valituslupa. Nämä vaativat valituksessaan, että hovioikeuden käsittelyratkaisu uusien seikkojen tutkimatta jättämisestä kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, ovatko asianomistajat X Oy:n konkurssipesä ja Y voineet vasta hovioikeudessa vedota A:n törkeää velallisen petosta koskevan syytteen tueksi siihen, että vastaaja oli alkuperäisessä syytteessä tarkoitetun eläkevakuutuksen lisäksi salannut muutakin omaisuutta ulosottomenettelyssä 4.3.1995, jossa kihlakunnanvouti oli vaatinut selvitystä A:n omaisuudesta Hämeenlinnan käräjäoikeuden 10.2.1995 antaman, määrältään 2,5 miljoonan markan suuruisen väliaikaisen turvaamistoimenpidepäätöksen täytäntöönpanemiseksi.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan syytteen muuttamisena ei kuitenkaan pidetä sitä, että syytteen tueksi vedotaan uusiin seikkoihin. Pykälän 3 momentin perusteella myös asianomistaja voi vedota uusiin seikkoihin syytteen tueksi.

Sekä alkuperäisen että asianomistajan hovioikeuden pääkäsittelyssä esittämän teonkuvauksen mukaan velallisen petos on tapahtunut niin, että vastaaja on edellä mainitussa tilaisuudessa salannut varojaan. Alunperin salaamisen kohteeksi on yksilöity eläkevakuutus ja myöhemmin lisäksi muuta omaisuutta. Vedotut perusteet eivät muuta alkuperäistä syytettä teon ajan tai paikan osalta. Vastaajan ulkonaisesti havaittava menettely ja ulosottoa vaarantava luonne säilyvät niin ikään muuttumattomina. Alkuperäisen ja hovioikeudessa esitetyn syytteen erona on yksinomaan se, mitä omaisuutta vastaaja on jättänyt ilmoittamatta, eli mikä salaamisen kohde on ollut.

Rikoslain 39 luvun 3 §:ssä tarkoitettu omaisuuden salaaminen olisi mahdollista jaotella erillisiksi teoiksi varallisuuserittäin. Tämä johtaisi kuitenkin sattumanvaraisuuteen muun muassa teon törkeysarvioinnin kannalta. Törkeäksi arvioitaisiin vain sellainen teko, jonka kohteena olleen yksittäisen varallisuusesineen salaamisella voitaisiin katsoa tavoitellun huomattavaa hyötyä. Ulosmittausmenettelyssä hakijoina olleiden asianomistajien kannalta salatun omaisuuden jakaantumisella yhteen tai useampaan erään ei ole merkitystä. Heidän kannaltaan olennaista on se, miten salaaminen vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa saada vaatimuksensa täytetyiksi, jolloin ratkaisevaa on salattu omaisuus kokonaisuudessaan. Myös vastaajan rikoksentekopäätöksen kannalta yhdellä kertaa tapahtuneessa salaamisessa on luontevasti kysymys vain yhdestä teosta, joka voi vain kertaalleen tulla rikosoikeudellisesti arvioitavaksi.

Vastaajan ulosottomenettelyssä 4.3.1995 ilmoittama omaisuus ilmenee laaditusta pöytäkirjasta. Hänellä mahdollisesti olleen muun omaisuuden ilmoittamatta jättämistä on tarkasteltava yhtenä salaamisena riippumatta siitä, onko sen kohteena ollut yksi vai useampia varallisuuseriä. Näin ollen hovioikeudessa vedotut muut varallisuuserät ovat olleet vastaajan väitetyn salaamisteon kannalta sellaisia uusi seikkoja, joita oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitetaan.

Hyvään oikeudenhoitoon kuuluu, että kaikki syytteen puolesta puhuvat seikat esitetään niin pian kuin se on perusteltua ja mahdollista, jotta oikeudenkäynti ei pitkity. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa syytteen rajoittamista tai tarkistamista ei kuitenkaan voida torjua sillä perusteella, että nämä olisi voitu tehdä jo aikaisemmin. Asianomistajalla on ollut oikeus vedota näihin seikkoihin vielä hovioikeuden pääkäsittelyssä. Mahdollinen viivyttely voidaan kuitenkin ottaa huomioon määrättäessä asianosaisten velvollisuudesta korvata vastapuolen kuluja.

Mahdollisuutta syytteen tarkistamiseen ei ole aihetta rajoittaa myöskään vastaajan puolustautumismahdollisuuden turvaamiseksi. Puolustautumisen kannalta olennaista on, että tuomioistuin voi perustaa ratkaisunsa vain syytteen tueksi vedottuihin seikkoihin, ja että vastaajalla on ollut riittävästi aikaa ja edellytyksiä puolustuksen valmisteluun. Syytteen tarkistaminen vielä hovioikeuskäsittelyn aikanakaan ei näitä edellytyksiä vaaranna, jos jatkokäsittely järjestetään niin, että vastaaja voi asianmukaisesti valmistella puolustuksensa myös vedottujen uusien seikkojen osalta.

Asian käsitteleminen kokonaisuudessaan suoraan hovioikeudessa johtaisi siihen, että asia käsiteltäisiin siellä merkittäviltä osin ensimmäisenä oikeusasteena. Asian uudelleen käsitteleminen tapahtuu siten soveliaimmin käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Asia palautetaan Hämeenlinnan käräjäoikeuteen asianomistajien syytekohdan 1 täydennyksenä esittämien uusien seikkojen tutkimiseksi. Käräjäoikeuden tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos (eri mieltä), Mikko Tulokas, Gustav Bygglin ja Juha Häyhä (eri mieltä). Esittelijä Pasi Kumpula.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

A on puolustautunut häneen kohdistettua syytettä vastaan siltä osin kuin syyte on perustunut eläkevakuutuksen ilmoittamisen laiminlyöntiin. Vasta hovioikeudessa esitetty teonkuvauksen täydennys koskee muuta, luonteeltaan aivan erityyppistä omaisuutta. Syytekohdan täydennyksen mukaan A oli ulosottomenettelyssä jättänyt ilmoittamatta sellaisia omaisuuseriään, jotka ovat ennen ulosottoselvityksen antamista olleet erilaisten siirto- ja lainajärjestelyjen kohteena. Syytteen täydennyksessä oli kuvattu lukuisia kauppoja, lainajärjestelyjä ja A:n saatavien takaisinmaksuja, joiden kohteena olleet varat A:n olisi täydennetyn syytteen mukaan tullut ilmoittaa ulosottomenettelyssä.

Syytteen muutoskieltoa koskeva pääsääntö edellyttää sitä, että A:lla olisi tullut olla riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan yksityiskohtaisesti kaikkien syytteen perusteiksi esitettyjen uusien seikkojen osalta. Ne perusteet, jotka A:ta vastaan esitetyn syytteen tueksi on vasta hovioikeudessa esitetty, muuttavat kuitenkin A:n syyksi luetun teon toteuttamistavaltaan toiseksi kuin millaisena se oli käräjäoikeudessa esitetyssä syytteessä kuvattu. A ei ole kohtuudella voinut valmistautua vastaamaan täydennettyyn syytteeseen hovioikeudessa siten kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu pääsääntö edellyttää. Näillä perusteilla katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden ratkaisun lopputulosta.

Oikeusneuvos Raulos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Häyhä.

---

[SV]

I ett åtal yrkades straff för grovt gäldenärsbedrägeri på den grunden att svaranden inte vid ett utsökningsförfarande hade uppgett en pensionsförsäkring bland sina tillgångar. Sedan åtalet hade förkastats överklagade målsäganden hos hovrätten och åberopade där som stöd för åtalet att även andra egendomsposter hade undanhållits vid samma utsökningförrättning. I fråga om det döljande som svaranden påstods vara skyldig till ansågs dessa egendomsposter utgöra en sådan ny omständighet som avses i 5 kap. 17 § 2 mom. lagen om rättegång i brottmål. (Omröstn.)

BRL 5 kap 17 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.