Supreme Court held that fraud attempt occurred when loan application was signed, but acquittal granted for attempted fraud due to voluntary abandonment.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland partially allowed the appeal, quashing the conviction for attempted fraud while upholding convictions for forgery and other frauds. The defendant argued the act remained at the preparatory stage or constituted voluntary abandonment, but the lower courts found a loan application form had been signed, creating a real danger of completion. The Court ruled that the attempt was established once the application was signed, yet granted acquittal because the defendant voluntarily abandoned the crime before signing the final contract and collecting funds.
Legislator headnote
AI generatedRikoslain 4 luvun 1 § 1 momentti; Rikoslain 4 luvun 2 § 1 momentti: An attempt to commit a crime is established when the execution of the crime begins, creating a real danger of its completion, but the attempt is not punishable if the offender voluntarily abandons the crime before it is completed.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys rikoksen yrityksen alkamisesta ja yrityksestä luopumisesta.
RL 4 luku 1 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Toijalan käräjäoikeuden tuomio 4.12.2001
Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 11.10.2000 Tampereella, hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, erehdyttämällä Merita Pankki Oyj:n henkilökuntaa saanut sen puhelimitse annetuilla X:n henkilötiedoilla myöntämään A:lle 15 000 markan lainan, joka olisi ollut nostettavissa pankin konttorissa luottosopimusta allekirjoitettaessa. A, joka ei kuitenkaan ollut käynyt sopimusta allekirjoittamassa eikä lainaa nostamassa, oli kerrotuin tavoin yrittänyt aiheuttaa pankille taloudellista vahinkoa. Ottaen huomioon asiakokonaisuuden ja sen, että pankissa oli A:n puhelun johdosta laadittu A:n kanssa sovittu luottohakemus, jonka perusteella A olisi voinut hallussaan ollutta X:n ajokorttia hyväksi käyttäen nostaa luoton, käräjäoikeus katsoi, että A:n petos oli edennyt yrityksen asteelle.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n tästä petoksen yrityksestä sekä A:n syyksi lukemistaan kolmesta väärennyksestä ja viidestä petoksesta yhteiseen 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pertti Tuominen sekä lautamiehet Pekka Koskinen, Kari Ketomäki ja Marja Ilola.
Turun hovioikeuden tuomio 24.9.2002
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Kajanen, Jukka Uusitupa ja Riitta Santo. Esittelijä Paula Virrankoski.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa hänen syykseen luetun petoksen yrityksen osalta. Muilta osin valituslupaa ei myönnetty.
Valituksessaan A vaati syytteen hylkäämistä, koska teko oli jäänyt rankaisemattoman valmistelun asteelle. Ainakin oli kysymys yrityksestä luopumisesta.
Johtava kihlakunnansyyttäjä Tuorila vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Laissa ei ole määritelty sitä, milloin tekijän toiminta on edennyt niin pitkälle, että kysymys on rikoksen yrityksestä. Oikeuskäytännössä tekijän on katsottu syyllistyneen yritykseen vasta sitten, kun rikoksen laissa säädetyn tunnusmerkistön mukainen täytäntöönpanotoimi on alkanut niin, että on syntynyt todellinen vaara rikoksen täyttymisestä.
A on puheena olevassa tilaisuudessa toisena henkilönä esiintyen neuvotellut puhelimitse pankin edustajan kanssa 15 000 markan määräisen niin sanotun joustoluoton myöntämisestä. Neuvottelun perusteella pankissa on täytetty luottohakemuksen ja luottosopimuksen sisältävä lomake, jonka pankin edustaja on jo valmiiksi allekirjoittanut. A:n väite siitä, ettei hänellä alun perin ollut tarkoitustakaan mennä allekirjoittamaan luottosopimusta ja nostamaan luottoa, ei ole uskottava. Korkein oikeus katsoo, että A:n tarkoituksena on ollut, hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, erehdyttää pankin edustaja myöntämään hänelle luottoa. A on kerrotuin tavoin aloittanut petoksen tunnusmerkistön mukaisen täytäntöönpanotoimen. Rikoksen täyttymisen vaara on ollut todellinen, koska luoton nostaminen olisi enää edellyttänyt A:n käyntiä pankissa ja luottosopimuksen allekirjoittamista. A:n teko oli edennyt petoksen yrityksen asteelle.
A ei kuitenkaan saapunut pankkiin allekirjoittamaan luottosopimusta ja nostamaan varoja. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että hän olisi ulkonaisten esteiden tähden luopunut petosrikoksen täyttämisestä. Näin ollen luopumisen on katsottava tapahtuneen rikoslain 4 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin hänen omasta tahdostaan. Petoksen yritys jää siten mainitun lainkohdan nojalla rankaisematta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan.
A:ta vastaan petoksen yrityksestä, tekoaika 11.10.2000, ajettu syyte hylätään ja hänet vapautetaan tältä osin tuomitusta rangaistuksesta.
A tuomitaan hänen viakseen jäävistä kolmesta väärennyksestä sekä viidestä petoksesta yhteiseen seitsemän (7) kuukauden vankeusrangaistukseen.
Rangaistusta on kohtuullistettu ja otettu huomioon Turun hovioikeuden tuomio 20.12.2001 (Tampereen käräjäoikeus 10.9.2001) rikokset 7 - 11.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja, Mikael Krogerus ja Pertti Välimäki. Esittelijä Markku Vuorela.
---
[SV]
Fråga om begynnelsetidpunkten för försök till brott och avstående från försök.
SL 4 kap 1 § 1 mom
SL 4 kap 2 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.