Supreme Court allows appeal without leave for contempt of court penalty in civil proceedings. The penalty was for insulting language in a complaint letter. The court held the penalty is closely linked to the main case. The court decided the penalty is an integral part of the trial process. The court ruled that such penalties do not require leave to appeal. The court found the language used was indeed insulting and disrespectful. The court concluded the penalty must be treated as part of the main case. The court determined no separate leave to appeal is necessary. The court stated the penalty is directly connected to the trial proceedings. The court affirmed the lower court's decision on the penalty amount.

Hovioikeuden päätökseen, jolla oikeudenkäyntiasiamies oli tuomittu oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla sakkorangaistukseen loukkaavan ja epäkunnioittavan kirjoitustavan käyttämisestä valituskirjoituksessa, haettiin muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämättä. (Ään.)

(Vahv. jaosto)

OK 30 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin hovioikeuden päätös 26.6.2001

Hovioikeus on tuominnut valitusasiassa oikeudenkäyntiasiamiehenä toimineen A:n oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla sakkorangaistukseen loukkaavan ja epäkunnioittavan kirjoitustavan käyttämisestä valituskirjelmässä. Hovioikeuden antaman valitusosoituksen mukaan ratkaisuun saatiin hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta valittamalla.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kristiina Martimo, Esko Lähdevuori ja Matti Rintala. Esittelijä Katja Mäki.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen hovioikeuden antaman valitusosoituksen mukaisesti valituslupaa pyytämättä.

Valituksessaan A on vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan.

ASIAN KÄSITTELY KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Kysymys A:n muutoksenhakemuksen käsittelyjärjestyksestä Korkeimmassa oikeudessa on Korkeimman oikeuden työjärjestyksen 16 §:n nojalla määrätty käsiteltäväksi vahvennetulla jaostolla.

Muilta osin asia on ratkaistu Korkeimman oikeuden viisijäsenisessä jaostossa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Muutoksenhakemuksen käsittelyjärjestys

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan oikeus saa heti omasta aloitteestaan rangaista sakolla sitä, joka häiritsee käsittelyä tai ei tottele oikeutta tai sen puheenjohtajaa tai muuten loukkaa tuomioistuimen arvoa taikka oikeudessa tai oikeuteen annetussa kirjoituksessa käyttää loukkaavaa tai epäkunnioittavaa puhe- tai kirjoitustapaa. Pykälän 2 momentin mukaan päätökseen, jolla joku on 1 momentin nojalla tuomittu järjestysrangaistukseen, saadaan erikseen hakea muutosta valittamalla. Viimeksi mainitussa lainkohdassa säädetään vain pääasiasta erillisestä muutoksenhakuoikeudesta. Siinä ei sitä vastoin säännellä itse muutoksenhakumenettelyä, kuten kysymystä siitä, haetaanko hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena tekemään järjestysrangaistusta koskevaan päätökseen muutosta pyytämällä Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa vai suoraan valittamalla. Tämä kysymys ratkaistaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n nojalla.

Nyt kysymys on siitä, onko hovioikeuden valitusasian käsittelyssä oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n nojalla omasta aloitteestaan tuomitsema järjestysrangaistus sellainen asia, joka edellä mainittujen asioiden tavoin liittyy läheisesti hovioikeudessa käsiteltävänä olevaan pääasiaan, vai onko tällainen päätös rinnastettava hovioikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena vireille pantavaan pääasiaan.

Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:ssä tuomioistuimelle annettu oikeus määrätä järjestysrangaistus liittyy tuomioistuimen kurinpitovallan käyttöön, jonka tarkoituksena on turvata oikeudenkäynnin häiriötön kulku. Tässä suhteessa seuraamuksen määrääminen on sinänsä yhteydessä pääasian käsittelyyn. Kurinpitovallan käyttö ei kuitenkaan rajoitu vain asianosaisiin, näiden asiamiehiin tai muihin oikeudenkäynnissä esiintyviin tai kuultaviin vaan se voi kohdistua myös ulkopuoliseen, kuten oikeudenkäyntiyleisöön kuuluvaan henkilöön.

Ratkaisu

Päätökseen, jolla hovioikeus on tuominnut hakijan rangaistukseen oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla, saadaan hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämättä.

Valitus siirretään käsiteltäväksi viisijäsenisellä jaostolla.

Pääasia

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat vahvennetussa jaostossa ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale (eri mieltä), Kari Raulos, Gustaf Möller (eri mieltä), Mikko Tulokas (eri mieltä), Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki (eri mieltä), Mikko Könkkölä ja Juha Häyhä. Viisijäsenisessä jaostossa asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos (eri mieltä), Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja (eri mieltä) ja Juha Häyhä. Esittelijä Maija Kunnas.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot muutoksenhakemuksen käsittelyjärjestystä koskevalta osalta

Oikeusneuvos Välimäki: Siltä osin kuin kysymys on siitä, haetaanko hovioikeuden antamaan päätökseen, jolla muutoksenhakijan asiamies on tuomittu loukkaavan ja epäkunnioittavan kirjoitustavan johdosta oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla järjestysrangaistukseen, muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä, lausun seuraavan.

Korkein oikeus on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään katsonut, että hovioikeudessa valitusteitse saatetun asian yhteydessä sivukysymyksiä koskeviin ensimmäisenä oikeusasteena tehtyihin ratkaisuihin haetaan muutosta Korkeimmassa oikeudessa valituslupaa pyytämällä. Tällaisia ovat muun muassa ulosottomenettelyn väliaikaista keskeyttämistä velkajärjestelyssä (KKO 1999:106) ja rikokseen liittyvää vakuustakavarikkoa (KKO 2002:22) koskevat ratkaisut.

Kysymyksessä oleva hovioikeuden päätös järjestysrangaistuksen tuomitsemisesta koskee loukkaavan ja epäkunnioittavan kirjoitustavan käyttämistä valituskirjelmässä, joka on annettu hovioikeudelle sen käsiteltäväksi valittamalla saatetussa asiassa. Järjestysrangaistuksen tuomitseminen liittyy siten hovioikeuden muutoksenhakuasteena käsittelemään pääasiaan. Järjestysrangaistuksen tuomitsemisessa kysymys on muutoksenhakumenettelyn moitteettomana säilyttämiseksi tehdystä järjestyksenpitoratkaisusta, jota voidaan pitää itse pääasiaan ja sen käsittelyyn nähden vielä kiinteämmin liittyvänä kuin edellä mainittuja sivukysymyksiä koskevia ratkaisuja, joihin muutosta on haettava valituslupaa pyytämällä.

Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 2 momentin nojalla järjestysrangaistuksen tuomitseminen ei estä nostamasta syytettä järjestysrangaistuksen aiheuttaneesta teosta, jos siihen sisältyy teko, josta on muualla laissa säädetty rangaistus. Säännös osoittaa, että jos järjestysrangaistukseen johtanut teko on niin vakava, että sen voidaan epäillä olevan myös rikos, rikosoikeudelliseen seuraamukseen tähtäävään menettelyyn on ryhdyttävä erikseen. Tästä syystä järjestysrangaistukseen tuomitun oikeusturva tulee riittävästi turvatuksi, kun hän saa hakea muutosta rangaistukseen valituslupaa pyytämällä.

Näillä perusteilla hovioikeuden päätökseen A:lle oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla tuomitun järjestysrangaistuksen osalta haetaan muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä. Tämän vuoksi oikaisen hovioikeuden antamaa valitusosoitusta ja varaan A:lle mahdollisuuden täydentää muutoksenhakemustaan niillä syillä, joiden nojalla valituslupa tulisi hänelle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:ssä säädetyillä perusteilla myöntää, ja siirrän kysymyksen valitusluvan myöntämisestä käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi jaostossa, jossa on vähintään kaksi ja enintään kolme jäsentä.

Oikeusneuvokset Tulokas, Möller ja Taipale olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot A:n valitusta koskevalta osalta

Oikeusneuvos Lehtimaja: Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen mukaan sananvapauden käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta. Sen vuoksi sananvapautta voidaan lailla rajoittaa. Rajoitusten on oltava välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa mm. tuomioistuinten arvovallan varmistamiseksi. Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n rangaistussäännös sisältää asianmukaisen oikeudenhoidon kannalta välttämättömän rajoituksen, joka koskee myös oikeuden- käyntiavustajan päämiehensä puolesta tuomioistuimelle osoittamia kirjelmiä, olipa niissä kysymys oikeudenkäyntiavustajan omien tai hänen päämieheltään lähtöisin olevien mielipiteiden esittämisestä.

Tuomioistuimen arvovallan suojaaminen ei ole itsetarkoitus. Oikeusvaltiossa se liittyy viime kädessä pyrkimykseen turvata tehokkaasti jokaiselle oikeudenmukainen ja puolueeton oikeudenkäynti. Tuomioistuimen toimintaan ja ratkaisuihin kohdistuvan julkisen kritiikin on oltava asiallista. Tämä koskee erityisesti oikeudenkäyntikirjelmiä ja oikeudenkäynnin aikana esitettyjä lausumia. Etenkin oikeustieteellisen koulutuksen saaneilta oikeudenkäyntiasiamiehiltä voidaan tässä suhteessa odottaa parempaa harkintakykyä kuin oikeudenkäynnin asianosaisilta itseltään. Oikeussuoja- ja laillisuusvalvontajärjestelmämme tarjoaa oikeudenkäynnin osapuolille heidän oikeusturvansa kannalta riittävän tehokkaat kanavat tuomioistuinten menettelyä koskevan asiallisen arvostelun esittämiseen.

Hovioikeuden tuomiossa yksilöidyt, käräjäoikeutta koskevat lausumat ovat oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla loukkaavia ja epäkunnioittavia, sekä niissä käytettyjen ilmaisujen että niiden asiasisällön takia. A:n esittämä kritiikki käsittää henkilökohtaisia hyökkäyksiä käräjäoikeuden jäseniä ja heidän tuomarimoraaliaan vastaan. A on itsekin myöntänyt pyrkineensä kirjelmissään eräänlaiseen sokkivaikutukseen vedoten muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoihin, joiden mukaan sananvapauteen kuuluu myös oikeus liioitteluun ja jopa provokaatioon. On kuitenkin huomattava, että A:n viittaamat kannanotot eivät ole koskeneet oikeudenkäyntikirjelmissä tuomioistuimiin kohdistettua arvostelua. Ihmisoikeustuomioistuin on päinvastoin korostanut, että tuomioistuimia on voitava arvostella menemättä tuomioistuimen jäseniä koskeviin henkilökohtaisiin hyökkäyksiin (ks. esim. Barfod 22.2.1989 A 149 sekä Prager ja Oberschlick v. Itävalta 26.4.1995 A 313).

Sitä vastoin ne hovioikeuden yksilöimät A:n lausumat, jotka koskevat syyttäjän menettelyä, ovat tosin muotoilultaan epäasiallisia mutta eivät kuitenkaan tässä yhteydessä siinä määrin loukkaavia tai epäkunnioittavia, että niistä sellaisenaan tulisi A:ta rangaista oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n nojalla. Nämä yksittäiset lausumat eivät kuitenkaan olennaisesti vaikuta A:n menettelyn kokonaisuuden arviointiin, joten en näe aihetta muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta.

Oikeusneuvos Raulos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lehtimaja.

---

[SV]

I ett av hovrätten meddelat beslut, medelst vilket ett rättegångsombud med stöd av 14 kap. 7 § 1 mom. rättegångsbalken hade dömts till bötesstraff för användande av kränkande och vanvördigt skrivsätt i besvärsskrift, söktes ändring utan ansökan om besvärstillstånd. (Omröstn.)

RB 30 kap 2 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.