Legislator Case Law & Legislation
KKO:2003:68 AI generated

Supreme Court allows enforcement seizure without prior notice when creditor proves execution risk and debtor lacks local address.

Case Number KKO:2003:68
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland allowed the enforcement seizure against A and B, overturning lower court decisions that had dismissed the seizure. The debtors argued the seizure was illegal because they had not received the mandatory pre-enforcement notice required by the Enforcement Act, claiming they were absent and had no local address. The Court ruled that since the creditor demonstrated the debtors' lack of a local address and the existence of a valid postal address known to the enforcement officer, the statutory exception permitting seizure without notice was properly applied to prevent execution risks.

Legislator headnote

AI generated

Enforcement Act s. 26 (2); s. 21c (2): Enforcement may be served without prior notice if the debtor has no permanent residence in Finland and no known agent at the seizure location, or if execution would otherwise be endangered.

Keywords

AI generated
enforcement seizure prior notice requirement execution risk exception debtor absence postal address validity Enforcement Act 1959 supreme court review

Cited Legislation

AI generated
Enforcement Act 1959, Chapter 26, Section 2
Enforcement Act 1959, Chapter 21c, Section 1
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kysymys siitä, saatiinko ulosmittaus toimittaa, vaikka poissa olevalle velalliselle ei ollut tehty ulosottolain 3 luvun 26 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta.

UL 3 luku 21 c § 1 mom

UL 3 luku 26 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Ulosmittaukset 16.11.2000

Kuopion seudun kihlakunnan ulosottoviraston avustava ulosottomies ulosmittasi 16.11.2000 A:lta ja B:ltä perittävinä olevista saamisista, ensiksi mainitulta tämän omistaman osuuden eli yhden kolmasosan tilasta X rakennuksineen ja B:ltä tämän omistaman osuuden eli kaksi kolmasosaa tilasta X rakennuksineen. Ulosmittaus tehtiin muualla kuin A:n ja B:n kotipaikkakunnalla.

Kuopion käräjäoikeuden päätös 14.1.2002

A ja B valittivat yhteisesti ulosmittauksista käräjäoikeuteen ja vaativat niiden kumoamista, koska heille ei ollut ennen ulosmittausta annettu ulosottolain 3 luvun 26 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta siitä, että saamisia oli ulosmitattavaksi pyydetty.

Käräjäoikeus lausui, että ulosottomiehen lausunnon mukaan ulosmittaukset oli suoritettu A:ta ja B:tä kuulematta, koska täytäntöönpano olisi muuten saattanut vaarantua. Ulosottolain 3 luvun 21 c §:n mukaan jos täytäntöönpano muuten saattaisi vaarantua, ulosottomies, jonka toimialueella oli velalliselle kuuluvaa omaisuutta, voi ulosmitata siellä olevan omaisuuden tekemättä mainitun luvun 26 §:ssä säädettyä ennakkoilmoitusta. Käräjäoikeus katsoi, että ulosottomiehellä oli harkintavalta sen suhteen, vaaransiko ennakkoilmoitus täytäntöönpanon.

Edelleen käräjäoikeus lausui ulosottomiehen lausunnosta ilmenevän, että A:lle ja B:lle oli ulosmittausten jälkeen lähetetty ulosottolain 3 luvun 32 §:n 2 momentin mukainen ilmoitus ulosmittauksesta ulosottomiehen tiedossa olleeseen postilokero-osoitteeseen, joka oli sittemmin osoittautunut virheelliseksi. A ja B eivät olleet ilmoittaneet, että heillä olisi ollut asunto-osoite Helsingissä. Ulosottomiehen lausunnon mukaan A:lla ja B:llä ei ollut ollut osoitetta väestötietojärjestelmässä ulosmittausten toimitusaikana.

Käräjäoikeus päätyi siihen, ettei asiassa ollut ilmennyt, että ulosottomies olisi ulosmittauksia suorittaessaan käyttänyt väärin harkintavaltaansa. Ulosmittaukset oli toimitettu laillisesti ja asianmukaisesti.

Käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jorma Tossavainen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 7.3.2002

A ja B valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut ilmennyt aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olavi Snellman, Pertti Jokinen ja Maija Liisa Kilpeläinen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. Yhteisessä valituksessaan A ja B vaativat, että alempien oikeuksien päätökset ja 16.11.2000 toimitetut ulosmittaukset kumotaan.

Kuopion seudun kihlakunnan ulosottoviraston johtava kihlakunnanvouti antoi pyydetyn lausuman, johon A ja B antoivat yhteisen vastineen. Ulosmittausvelkojat eivät vastanneet valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kuopion seudun kihlakunnan ulosottoviraston avustava ulosottomies on 16.11.2000 ulosmitannut A:lta ja B:ltä heiltä perittävinä olevista saamisista, ensiksi mainitulta tämän omistaman osuuden eli kolmanneksen Suonenjoen kaupungin Lieteenmäen kylässä sijaitsevasta tilasta X rakennuksineen ja jälkimmäiseltä hänen omistamansa osuuden eli kaksi kolmannesta samasta tilasta rakennuksineen. Ulosmittaukset oli tehty muualla kuin A:n ja B:n kotipaikkakunnalla.

A ja B ovat valituksessaan vaatineet ulosmittausten kumoamista, koska heille ei ollut ulosottolain 3 luvun 26 §:n mukaisesti ilmoitettu, että saamiset oli pyydetty ulosmitattaviksi.

Kihlakunnanvoudin mukaan tällaista ilmoitusta ei ollut lähetetty, koska A:lla ja B:llä ei ollut "asuinosoitetta tässä maassa" ja koska täytäntöönpano olisi saattanut muutoin vaarantua.

Ulosottolain 3 luvun 26 §:n 2 momentin mukaan ulosmittausta ei velallisen poissa ollessa saa toimittaa omaisuudesta, joka on muualla kuin velallisen kotipaikkakunnalla ja jota velallinen ei ole ilmoittanut ulosmitattavaksi, ellei velalliselle ole luvun 27 §:n mukaisesti ilmoitettu, että saamisia on ulosmitattaviksi pyydetty, taikka ellei ole syytä luulla, että hän ulosmittausta välttääkseen piileskelee tai on matkustanut pois. Ensiksi mainitun pykälän 3 momentin mukaan ilmoitus ei ole tarpeen, jos velallisella ei ole vakinaista kotia Suomessa eikä myöskään tiedettyä asiamiestä sillä paikkakunnalla, missä ulosmittaus on tehtävä. Luvun 21 c §:n 2 momentin mukaan ilmoitus ei myöskään ole tarpeen pykälän 1 momentissa mainituissa tapauksissa, jos täytäntöönpano muuten saattaisi vaarantua.

B:n postiosoite ja puhelinnumerot ovat ilmenneet hänen 28.9.2000 päivätystä Kuopion seudun kihlakunnan ulosottoviraston johtavalle kihlakunnanvoudille lähettämästään kirjeestä. A on ilmoittanut, että hänen postiosoitteensa on sama. A:n ja B:n postiosoitteen on näin ollen katsottava olleen ulosottoviraston tiedossa ulosmittausta toimitettaessa.

Asiassa on näin ollen kysymys siitä, onko ulosmittaus saatu toimittaa velallisten A:n ja B:n poissa ollessa tekemättä heille ulosottolain 3 luvun 26 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta sen vuoksi, että täytäntöönpano olisi muutoin saattanut vaarantua luvun 21 c §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kihlakunnanvouti ei ole esittänyt perusteita väitteelleen, jonka mukaan täytäntöönpano olisi saattanut vaarantua. Sen vuoksi ei voida arvioida kysymyksessä olevan sellainen tilanne, jossa ulosmittaus olisi saatu toimittaa ennen kuin A:lle ja B:lle oli tehty ulosottolain 3 luvun 26 §:ssä tarkoitettu ilmoitus.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset sekä 16.11.2000 toimitetut ulosmittaukset kumotaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Juha Häyhä. Esittelijä Timo Vuojolahti.

---

[SV]

Fråga om utmätning fick ske i gäldenärens frånvaro trots att i 3 kap. 26 § utsökningslagen avsedd underrättelse inte meddelats gäldenären.

UL 3 kap 21 c § 1 mom

UL 3 kap 26 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.