Supreme Court allows lawyer fee claim when state aid covers insurance deductible already paid by insurer.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court allowed a lawyer's claim for state-funded fees covering the portion of legal costs attributable to the client's insurance deductible. Although the client received legal aid without a deductible contribution, the insurer had already paid the deductible amount, leaving the client liable for the remainder. The court ruled that fees must first be assessed under general cost rules and then reduced by the insurer's payment to ensure fairness and consistency with the client's obligation to reimburse the state for the deductible.
Legislator headnote
AI generatedVNA oikeusavun palkkioperusteista 16 § 3 mom; When legal aid is granted for an insurance deductible already paid by the insurer, the lawyer's fee must be assessed under general cost rules and then reduced by the amount the insurer has already paid to the client.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys valtion varoista maksettavan avustajan palkkion määräytymisestä, kun oikeusapu oli myönnetty oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen.
VNA oikeusavun palkkioperusteista 16 § 3 mom
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Asianajaja A toimi lapsen palauttamista Haagin sopimuksen nojalla koskevassa asiassa kuultavana olleen B:n asiamiehenä Helsingin hovioikeudessa. Hovioikeuden ratkaistua asian Turun oikeusaputoimisto myönsi B:lle oikeusapua ilman omavastuuosuutta oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen taannehtivasti koskemaan myös hovioikeudessa suoritettuja toimenpiteitä ja määräsi hänen avustajakseen asianajaja A:n.
HAKEMUS KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:n vastapuolen valitettua pääasiasta Korkein oikeus otti valitusasian yhteydessä ratkaistavakseen asianajaja A:n hakemuksen, jossa A pyysi, että hänelle maksetaan valtion varoista korvauksena B:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista B:n vakuutuksen omavastuuosuuden määrä 954,58 euroa.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Turun oikeusaputoimisto on 26.2.2003 myöntänyt B:lle oikeusapua 30.10.2002 lukien ilman omavastuuosuutta oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja A:n. A on hovioikeudelle toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että hänelle maksetaan valtion varoista korvauksena B:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista S:n oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden määrä 954,58 euroa. Hovioikeus on 23.4.2003 siirtänyt asian oikeusapulain 18 §:n 2 momentin nojalla Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi pääasian yhteydessä.
Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (389/2002) 16 §:n 3 momentin mukaan, kun oikeusapu on myönnetty oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen, laskutusperusteena ei sovelleta asetuksen 2 - 10 §:iä, vaan avustajan lasku tai selvitys oikeudenkäyntikuluista arvioidaan yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella ja valtion varoista avustajalle suoritettava korvaus määrätään vakuutusyhtiön päätöksen mukaisesti.
Korkein oikeus toteaa, että avustajan palkkion ja kulujen omavastuuosuus tulee yleisimmin määrättäväksi tilanteessa, jossa oikeudenkäynnin päättyessä vakuutuksenantaja ei vielä ole suorittanut korvausta vakuutuksen perusteella. Tällöin omavastuuosuus määrätään säännöksen mukaan niin, että avustajan esittämää laskua tai muuta selvitystä arvioidaan yleisten kulusäännösten perusteella ja näin arvioidusta oikeudenkäyntikulujen määrästä suoritetaan avustajalle korvauksena vakuutusyhtiön oikeusturvapäätöksen osoittamaa, yleensä prosentteina ilmaistua omavastuuta vastaava osuus.
Tässä tapauksessa kuitenkin vakuutusyhtiö on jo suorittanut korvauksen ja korvauspäätöksestä ilmenee se rahamääräinen osuus, joka on jäänyt vakuutuksenottajan maksettavaksi. Lähtökohtaisesti tämä on omavastuun määrä, joka oikeusapuna on suoritettava, koska vakuutuksenottaja muutoin olisi siitä vastuussa. Yhdenvertaisuuden ja yhdenmukaisen käytännön kannalta perusteltuna ei kuitenkaan voida pitää sitä, että oikeudenkäyntikulujen arvioiminen ja omavastuun määrääminen jäisi tällöin yksin vakuutusyhtiön harkinnan varaan. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että myös tässä tilanteessa avustajan laskua on ensin arvioitava yleisten kulusäännösten perusteella ja sen jälkeen omavastuuperusteen mukainen vastuun määrä on määrättävä huomioon ottaen vakuutusyhtiön avustajalle jo maksama osuus laskusta. Tällaista arviointia puoltaa myös se, että oikeusavun saajan vastapuoli oikeusapulain 22 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa on velvoitettava korvaamaan valtiolle oikeusapuna suoritetun oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus.
Yleisiin oikeudenkäyntikulusäännöksiin ei sisälly säännöksiä avustajan oikeudesta palkkioon päämieheltään. Sen vuoksi avustajan laskua tai muuta selvitystä on arvioitava sen perusteella, mitä tällaisten kulujen korvaamisesta asianosaisten välillä on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun yleisissä kulusäännöksissä säädetty. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevan pääsäännön, oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaus on tarkoitettu kattamaan tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Sanotun luvun 8 §:n mukaan korvattaviin kuluihin kuuluvat muun muassa avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Kuten säännöksen esitöissä (HE 191/1993 vp s. 16) lausutaan, palkkio on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Eeva Vuori, Mikael Krogerus, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Marja Kekäläinen.
---
[SV]
Fråga om bestämmande av arvode av statsmedel till biträde när rättshjälp hade beviljats för en rättsskyddsförsäkrings självriskandel.
SRF om grunderna för arvode vid allmän rättshjälp 16 § 3 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.