Supreme Court upheld gross forgery conviction for selling fake passports as highly significant identity documents.

A oli teettänyt ulkomailla vääriä Iso-Britannian passeja ja toimittanut ne maksua vastaan Suomessa oleville toimeksiantajille käytettäviksi laittomina matkustusasiakirjoina. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt törkeään väärennykseen.

RL 33 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 8.1.2001

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n avunannosta 15 väärennykseen sekä eräistä muista hänen syykseen jutussa luetuista rikoksista yhteiseen 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sirpa Hartikainen ja lautamiehet Erkki Ilo, Pekka Laine ja Sari Liikala.

Helsingin hovioikeuden tuomio 12.4.2002

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä ja A hakivat muutosta, katsoi selvitetyksi, että A oli menettelyllään syyllistynyt tekijänä väärennyksiin. Hovioikeus viitaten lainvalmisteluasiakirjoihin sekä passin merkitykseen henkilöllisyyden ja kansalaisuuden osoittamisessa katsoi, että passia oli pidettävä rikoslain 33 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna, todistusarvoltaan erityisen merkityksellisenä todistuskappaleena. Passien väärentäminen oli tapahtunut kyseisenä ajanjaksona järjestelmällisesti erityistä työnjakoa noudattaen ja palkkion tavoittelemiseksi. Väärennyksissä rikoksen kohteena oli ollut erityisen merkityksellinen todistuskappale ja tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä väärennyksestä ja korotti yhteisen vankeusrangaistuksen 1 vuodeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti W. Korhonen, Raija Karppinen ja Pirkko Kauppinen. Esittelijä Kari Tuuli.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati törkeää väärennystä koskevan syytteen hylkäämistä ja rangaistuksen alentamista.

Virallinen syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on hovioikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin teettänyt ulkomailla vääriä Iso-Britannian passeja ja toimittanut ne maksua vastaan Suomessa oleville toimeksiantajilleen. Vääriä passeja on ollut tarkoitus käyttää laittomina matkustusasiakirjoina ja siten harhauttavina todisteina. Tässä tapauksessa väärien passien valmistamiseen tarvittava tekninen osaaminen on ostettu ulkopuolisilta palvelun tarjoajilta. Tällaista menettelyä voidaan pitää yhtenä tapana valmistaa vääriä asiakirjoja siten kuin rikoslain 33 luvun 1 §:ssä tarkoitetaan. Väärän asiakirjan valmistuttaminen ulkopuolisella rinnastuu rikosoikeudellisesti siihen, että rikoksentekijä itse valmistaisi väärän asiakirjan. Rikoslain 5 luvun 1 §:n mukaan jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet rikoksen, rangaistaan kutakin rikoksen tekijänä. Se seikka, että ulkopuoliset palvelun tarjoajat ovat tässä tapauksessa jääneet tuntemattomiksi, ei estä palvelun ostajan tuomitsemista tekijänä väärennysrikoksesta.

Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko A:n syyksi luettua väärennystä pidettävä törkeänä. A on valituksessaan vedonnut siihen, että passia on perinteisesti pidetty asiakirjana, jota käytetään vain henkilöllisyyden osoittamiseksi ja joka ei luo mitään erityisiä oikeuksia haltijalleen. A oli vain tilannut väärät passit Thaimaasta, missä sellaisia tunnetusti valmistetaan ammattimaisesti ja mistä niitä voi periaatteessa tilata kuka tahansa. A:n ainoana motiivina oli hänen kertomansa mukaan ollut auttaa Suomesta turvapaikkaa hakeneita ulkomaalaisia, jotka halusivat poistua maasta ennen karkotusta. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa seuraavan.

Rikoslain 33 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä väärennyksestä muun muassa, jos väärennyksessä rikoksen kohteena on todistusarvoltaan erityisen merkityksellinen todistuskappale ja jos väärennys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Asiakirjan tai muun todistuskappaleen laji ei siis sellaisenaan määrää sitä, pidetäänkö väärennystä törkeänä.

Ennen vuotta 1991 voimassa olleen rikoslain 36 luvun 4 §:n 2 momentin (39/1889) mukaan väärän "matkapassin, mainetodistuksen taikka muun senkaltaisen todistuksen" valmistaminen oli lievemmin rangaistava kuin muun yleisen asiakirjan väärennys. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä sitä, ettei myös passia voitaisi pitää voimassa olevan rikoslain 33 luvun (769/90) 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna "todistusarvoltaan erityisen merkityksellisenä todistuskappaleena". Lainkohtaa koskevissa esitöissä tosin mainitaan tällaisista todistuskappaleista esimerkkeinä vain testamentit, osakekirjat ja eräät painetut arvopaperit. Viime kädessä on kysymys siitä, voidaanko passi tänä päivänä todistusarvoltaan rinnastaa tällaisiin asiakirjoihin.

Väestön liikkuvuuden lisääntyessä myös laiton maahanmuutto, kansainvälinen rikollisuus, ihmiskauppa ja terrorismi ovat entistä suurempia ongelmia. Tämä on asettanut valtioiden välisen matkustajaliikenteen valvonnalle uusia, entistä tiukempia vaatimuksia. Ulkomaalaisen maahantulon ehtona on yleensä voimassa oleva passi, joka osoittaa haltijansa henkilöllisyyden ja kansalaisuuden. Passin todistusarvo on kuitenkin huomattavasti kasvanut. Maailmanlaajuinen pakolaisongelma on entisestään lisännyt passin merkitystä. Passiväärennysten torjunta ja passien aitouteen kohdistuvan luottamuksen turvaaminen on siten sekä kansallisesti että kansainvälisesti entistä tärkeämpää. Passia voidaan näistä syistä pitää rikoslain 33 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna, todistusarvoltaan erityisen merkityksellisenä todistuskappaleena.

Törkeästä väärennyksestä tuomitseminen edellyttää rikoslain 33 luvun 2 §:n mukaan lisäksi, että tekijänsä syyksi luettu väärennys myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä. A on tältä osin vedonnut toisaalta siihen, että kuka tahansa olisi voinut tilata Thaimaasta siellä valmistettavia vääriä passeja, ja toisaalta siihen, että hänen toimintansa vaikuttimena oli ainoastaan auttaa Suomesta ennen karkottamista pois lähteviä turvapaikanhakijoita.

Korkein oikeus ei näe rikosoikeudellisesti lieventävänä seikkana sitä, että väärät passit on teetetty ulkomailla sen sijaan että ne olisi valmistettu täällä. Passien tekniset turvavaatimukset ovat yleensä sen tasoisia, että väärien passien valmistaminen vaatii sekä ammattiosaamista että pitkälle kehitettyjä teknisiä laitteita. Tämä saattaa käytännössä johtaa siihen, että Suomessa oleva rikoksentekijä katsoo tällaisia rikoksia suunnitellessaan parhaaksi turvautua myös kansainvälisen rikollisuuden tällä alalla tarjoamiin palveluihin. A on tältä osin osoittanut toiminnassaan asiantuntemusta ja järjestelykykyä.

A:lla ei ole voinut olla varmaa tietoa siitä, miten, missä ja milloin hänen teettämiään vääriä passeja tultaisiin lopulta käyttämään. Pelkästään sitä, että vääriä passeja on täällä luovutettu maastalähtöä suunnitteleville ulkomaalaisille, ei voida pitää rikosoikeudellisesti lieventävänä seikkana. Suomen rikoslain passiväärennyksiä vastaan antama suojelu ulottuu tältä osin koko kansainväliseen yhteisöön. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, minkä valtion viranomaisia väärillä passeilla on ollut tarkoitus ensisijaisesti harhauttaa.

A:n syyksi luettu väärennysrikos on käsittänyt ainakin 15 väärän passin teettämisen ja luovuttamisen. Hänellä on ollut Suomessa laaja asiakasverkosto sekä ulkomailla rikollisten palvelujen hankkimiseen tarvittavat yhdyshenkilöt. A on teettänyt ja luovuttanut väärät passit toimeksiantajilleen palkkiota vastaan. Rikollinen toiminta on perustunut selkeään työnjakoon ja taloudellisen voiton tavoitteluun. Näistä syistä Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettu väärennys on myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä.

Sen vuoksi ja kun A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa hänen syykseen luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksista ilmenevään syyllisyyteen nähden, Korkein oikeus päätyy tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja, Liisa Mansikkamäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Leena Söderholm.

---

[SV]

A hade låtit tillverka falska brittiska pass utomlands och mot betalning levererat dem till uppdragsgivare i Finland för att användas som olagliga resedokument. Fråga om A hade gjort sig skyldig till grov förfalskning.

SL 33 kap 2 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.