Legislator Case Law & Legislation
HD:2003:57 AI generated

Supreme Court dismisses cost claim when appeal is based on procedural errors not caused by opposing party.

Case Number HD:2003:57
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland dismissed the appellant's claim for legal costs against the respondent. Although the lower court ordered the respondent to pay costs because the appellant lost the appeal, the appeal was based on procedural errors in a land division proceeding that the respondent did not cause. The court held that since the respondent neither initiated the appeal nor caused additional expenses through their response, they should bear their own costs under the relevant section of the Code of Judicial Procedure.

Legislator headnote

AI generated

Oikeudenkäymiskaari 21 luvun 1 §; 2 §: If an appeal is based on procedural errors not attributable to the opposing party and no extra costs are incurred, each party bears their own legal costs.

Keywords

AI generated
Code of Judicial Procedure legal costs allocation procedural error appeal land division proceeding costs borne by parties

Cited Legislation

AI generated
Code of Judicial Procedure chapter 21 section 1
Code of Judicial Procedure chapter 21 section 2
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Lohkomistoimituksessa tehty tieoikeutta koskeva ratkaisu oli maaoikeudessa A:n kantelusta poistettu lohkomistoimituksessa tapahtuneiden menettelyvirheiden takia. Kun vastapuoli B ei ollut antanut kanteluun aihetta eikä myöskään kanteluun vastaamalla aiheuttanut A:lle ylimääräisiä kuluja, B:tä ei voitu velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja kanteluasiassa. (Ään.)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Etelä-Suomen maaoikeuden tuomio 4.1.2001

A:n kantelusta maaoikeus totesi, että muodostettaessa B:lle lohkomalla tila, sille oli annettu oikeus tiehen A:n omistaman tilan alueella, vaikkei A:ta, joka ei ollut ollut läsnä toimituksessa, ollut asianmukaisesti kuultu toimituksessa, ja että toimituskirjaan oli jäänyt merkitsemättä tieoikeuden johdosta suoritettavia korvauksia koskeva päätös. Näiden asian käsittelyssä tapahtuneiden virheiden johdosta maaoikeus kantelusta poisti lohkomistoimituksessa tehdyn ratkaisun tieoikeuden perustamisesta ja palautti asian maanmittaustoimistoon asianmukaisia toimenpiteitä varten.

A:n B:ta vastaan esittämästä oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta maaoikeus lausui, että oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, oli velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. B oli hävinnyt asian maaoikeudessa. Tämän vuoksi maaoikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kanteluasiassa 10 000 markkaa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet, määräaikainen maaoikeustuomari Marja-Leena Honkanen ja maaoikeusinsinööri Sampo Hatunen sekä lautamiehet Olli Peltomäki ja Ann-Mari Petas.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle myönnettiin valituslupa.

B vaati, että A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään ja hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikuluja.

A:lle varattiin tilaisuus vastata muutoksenhakemukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Lohkomistoimituksessa tehty tieoikeutta koskeva ratkaisu on A:n maaoikeuteen tekemästä kantelusta poistettu. A on siten voittanut kanteluasian maaoikeudessa. Kantelu on kuitenkin perustunut lohkomistoimituksessa tapahtuneisiin menettelyvirheisiin, joista hänen vastapuolensa B ei ole ollut vastuussa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa ei ole nimenomaisesti säännelty kuluvastuuta tällaisessa tilanteessa. Sanotun luvun säännöksistä ilmenee kuitenkin se yleinen periaate, että korvausvelvolliseksi joutuu vain sellainen asianosainen, joka on tavalla tai toisella aiheuttanut toiselle oikeudenkäyntikuluja. Jollei korvausvelvollisuutta voida näin perustella, pääsääntö on se, että kumpikin asianosainen saa pitää kulunsa vahinkonaan.

B ei ole antanut kanteluun aihetta eikä hän myöskään kanteluun vastaamalla ole aiheuttanut A:lle ylimääräisiä kuluja. B:ta ei voida velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja.

Päätöslauselma

Maaoikeuden tuomiota muutetaan. B vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Muilta osin maaoikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Lauri Lehtimaja, Mikael Krogerus (eri mieltä), Gustav Bygglin (eri mieltä) ja Juha Häyhä. Esittelijä Matti Sepponen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Sepponen: Päätöslauselman osalta mietintöni vastaa Korkeimman oikeuden päätöslauselmaa. Perusteluinaan Korkein oikeus lausunee seuraavaa:

Ratkaistavana on kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta maaoikeudessa kantelua koskevassa asiassa, jossa lainvoiman saaneessa toimituksessa tehty ratkaisu tieoikeuden perustamisesta poistettiin toimitusmenettelyssä tapahtuneiden virheiden johdosta.

Kiinteistönmuodostamislain 270 §:n mukaan sovelletaan maaoikeudessa tapahtuvaan oikeudenkäyntiin soveltuvin osin yleisistä tuomioistuimista voimassa olevia säännöksiä. Tämän mukaisesti on myös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määrättävä soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten nojalla.

Ylimääräistä muutoksenhakua koskevissa asioissa on yleisissä tuomioistuimissa sovellettu niitä periaatteita, joita oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten perusteella yleensäkin noudatetaan muutoksenhaussa. Näistä keskeinen on mainitun luvun 16 §:n 1 momentista ilmenevä periaate, jonka mukaan kuluvastuu muutoksenhaussa on jaettava asianosaisten kesken sen mukaisesti, mitä muutoksenhaussa on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut tai hävinnyt muutoksenhaun. Voitto tai häviö muutoksenhaussa arvioidaan saman luvun muiden säännösten perusteella.

Kantelun menestyessä asia yleensä palautetaan ja sen käsittelyä jatketaan alemmassa oikeusasteessa, jolloin myös kanteluasiassa syntyneet kulut otetaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 2 momentin säännöksen perusteella huomioon uuden asiaratkaisun yhteydessä tehtävässä oikeudenkäyntikuluja koskevassa ratkaisussa. Kun kiinteistötoimituksessa ei voida ratkaista kysymystä maaoikeudessa syntyneiden kulujen korvaamisesta, maaoikeuden on ratkaistava kysymys kanteluun liittyvien oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta, kuten tässä tapauksessa on tehtykin.

Kun kysymyksessä on ylimääräinen muutoksenhaku, johon asianosainen on ryhtynyt kiinteistötoimituksessa tapahtuneiden menettelyvirheiden johdosta, tilanne poikkeaa tavallisesta muutoksenhausta riita-asiassa. Riita-asiassa esitetään yleensä valituksessa ja vastauksessa valittajan ja vastaajan riitaiset vaatimukset siitä, miten pääasia tulee ratkaista. Kantelussa taas muutoksenhaun peruste ei ole pääasiassa esitettyjen vaatimusten ratkaiseminen vaan itse menettely, jota väitetään virheelliseksi. Kantelussa tuomioistuin arvioi alaisensa tuomioistuimen tai, kuten tässä tapauksessa, toimitusinsinöörin menettelyn oikeellisuutta, mutta ei yleensä ratkaise pääasiaa.

Tässä tapauksessa kantelun perusteella on maaoikeudessa todettu kaksi virhettä toimitusmenettelyssä. Toinen virhe on johtanut siihen, että asianosaisen vaatimuksia ei ole toimituksessa esitetty eikä siten myöskään ratkaistu. Toisen virheen johdosta toimituksessa tehtyä ratkaisua ei ole ollenkaan kirjattu valituskelpoiseen päätökseen. Näiden virheiden korjaamiseksi lohkomistoimituksen yhteydessä tehty ratkaisu tieoikeuden perustamisesta on maaoikeudessa poistettu ja toimitus on tältä osin suoritettava uudestaan. Tällaisista toimenpiteistä voi vain tuomioistuin määrätä.

Edellä mainittuihin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiin, joiden mukaan kuluvastuu maaoikeudessa määräytyy, kuuluu olennaisena osana myös luvun 2 §, jonka mukaan sellaisissa asioissa, joissa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa kuluja.

Nyt kysymyksessä olevassa kanteluasiassa on mainitussa lainkohdassa tarkoitetun asian piirteitä. Lainvoiman saaneessa toimituksessa tehtyjen, kiinteistörekisteriin merkittyjen ratkaisujen poistamisesta asianosaiset eivät yksin ole voineet määrätä. Moite virheellisestä menettelystä, josta asianosaiset eivät ole vastuussa, on kohdistunut toimitusinsinööriin. Myöskään se seikka, että hakijan vastapuoli, puolustaakseen hänelle edullista asiaratkaisun lopputulosta, on esittänyt näkemyksensä kanteluperusteen oikeellisuudesta, ei ilman muuta ole tehnyt hänestä ja hakijasta 21 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja vastapuolia. Jos kantelu olisi todettu selvästi aiheettomaksi, tämä seikka olisi taas voitu rinnastaa luvun 2 §:ssä tarkoitettuun erityiseen syyhyn, joka olisi oikeuttanut maaoikeuden velvoittamaan hakija korvaamaan vastaajan kohtuulliset kulut. Tällaista kantelua voidaan näet perustellusti verrata uuden, perusteettoman oikeudenkäynnin aloittamiseen.

Nyt kysymyksessä olevasta kantelusta Korkein oikeus todennee, että A:n kantelu on ollut aiheellinen, vaikka kaikkia kanteluperusteita ei ole hyväksyttykään. B:n esittämät väitteet eivät ole aiheettomasti pitkittäneet menettelyä maaoikeudessa eikä ole muutakaan erityistä syytä velvoittaa häntä suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvausta A:lle. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus jättänee oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:stä ilmenevää periaatetta noudattaen oikeudenkäyntikulut maaoikeudessa molempien asianosaisten itse vastattaviksi.

Oikeusneuvos Bygglin: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Krogerus: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Bygglin.

---

[SV]

Ett avgörande angående vägrätt som hade fattats vid en styckningsförrättning hade efter klagan av A undanröjts i jorddomstolen på grund av de fel i förfarandet som förekommit vid styckningsförrättningen. Då motparten B inte hade gett anledning till klagan och inte heller genom att bemöta klagan hade orsakat A extra kostnader, kunde B inte åläggas att ersätta A för dennes rättegångskostnader för klagan. (Omröstn.)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.