Supreme Court annuls document death ruling because applicant could not reasonably rely on document being in their possession.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court annulled the lower court's decision declaring a bearer debt note 'dead' because the applicant failed to prove they could not have relied on the document's existence. The applicant had not known about the proceedings, and the opposing party admitted the document remained in its possession, making it impossible for the applicant to contest the death declaration. Consequently, the court held that the applicant had made it probable they could not have raised the fact that the document was in their possession at the time of the original ruling.
Legislator headnote
AI generatedOikeudenkäymiskaari 31 luku 7 § 1 momentti 3 kohta; 2 momentti: A decision declaring a document 'dead' may be annulled if a party makes it probable they could not have relied on the document being in their possession, provided the party did not know of the proceedings and there is no reason to doubt this lack of knowledge.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiakirjan kuolettamista koskevan päätöksen purkamista haettiin sillä perusteella, että kuoletettu asiakirja olikin tallella. Asiakirjan kuolettamista koskevan hakemuksen johdosta oli julkaistu kuulutus virallisessa lehdessä. Kuolettamisen purkamista vaatinut hakija ei ilmoituksensa mukaan ollut tiennyt asiakirjan kuolettamista koskevan asian vireillä olosta. Kun tätä ei ollut syytä epäillä, hakijan katsottiin saattaneen todennäköiseksi, ettei hän ollut voinut aikanaan vedota siihen, että asiakirja oli hänen hallussaan. Päätös purettiin.
OK 31 luku 7 § 1 mom 3 kohta
OK 31 luku 7 § 2 mom
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Pieksämäen käräjäoikeuden päätös 20.7.2001
A:n hakemuksen johdosta käräjäoikeus lausui A:n näyttäneen toteen, että 100 000 markan määräinen haltijavelkakirja nro 1, jonka maksamisen vakuudeksi oli vahvistettu kiinnitys Y:n tilaan Kangasniemen kunnan Luusniemen kylässä, oli kadonnut, ja että A oli oikeutettu saamaan asiakirjan kuoletetuksi. Asiakirjaa ei ollut kuolettamista koskevan kuulutuksen tiedoksiantoaikana tai ennen asian ottamista ratkaistavaksi näytetty oikeudelle eikä hakemusta vastaan ollut tehty muutakaan väitettä. Sen vuoksi käräjäoikeus julisti haltijavelkakirjan kuoletetuksi.
Asian on ratkaissut määräaikainen käräjäviskaali Mikko Vepsäläinen
HAKEMUS KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B Oy esitti, että A oli hakiessaan haltijavelkakirjan kuolettamista ilmoittanut haltijavelkakirjan kadonneen Y:n tilan edelliseltä omistajalta. Haltijavelkakirja ei kuitenkaan ollut kadonnut, vaan edellinen omistaja oli pantannut sen yhtiölle, jonka hallussa se edelleen oli. Yhtiö ei ollut tiennyt haltijavelkakirjan kuolettamista koskeneen asian vireillä olosta, joten se ei ollut voinut esittää väitteitä hakemusta vastaan eikä esittää haltijavelkakirjaa käräjäoikeudelle. Näillä perusteilla yhtiö vaati käräjäoikeuden päätöksen purkamista.
Välitoimenpiteet
A antoi pyydetyn vastauksen. Y:n tilan uudet omistajat eivät käyttäneet varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
B Oy esitti Korkeimman oikeuden kehotuksesta Korkeimmalle oikeudelle hakemuksessa tarkoitetun haltijavelkakirjan alkuperäisenä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
B Oy on osoittanut, että kuoletettu haltijavelkakirja onkin tallella. Tähän seikkaan vetoaminen ja haltijavelkakirjan näyttäminen olisi asiakirjain kuolettamisesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan johtanut haltijavelkakirjan kuolettamista koskevan asian raukeamiseen. Käräjäoikeuden päätöksen purkamiseen on siten oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetyt edellytykset.
Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan tuomiota ei kuitenkaan saa purkaa pykälän 1 momentin 3 kohdassa mainitusta syystä, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta.
Haltijavelkakirjan kuolettamista koskevan hakemuksen johdosta on julkaistu kuulutus virallisessa lehdessä asiakirjain kuolettamisesta annetun lain 6 ja 8 §:ssä säädetyllä tavalla. B Oy on hakemuksessaan ilmoittanut, että se ei ollut tiennyt haltijavelkakirjan kuolettamista koskevan asian vireillä olosta. Tätä ilmoitusta ei ole syytä epäillä. Näin ollen Korkein oikeus katsoo yhtiön saattaneen todennäköiseksi, ettei se ollut voinut aikanaan vedota siihen, että haltijavelkakirja on sen hallussa. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 2 momentin säännös ei siten ole esteenä päätöksen purkamiselle.
Lainkohdat
Oikeudenkäymiskaari 31 luku 7 § 1 momentti 3 kohta ja 2 momentti sekä 14 §
Päätöslauselma
Pieksämäen käräjäoikeuden 20.7.2001 antama päätös nro 974 puretaan.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos, Eeva Vuori, Mikael Krogerus ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Tuomo Antila.
---
[SV]
Återbrytning av ett beslut genom vilket en urkund förklarats dödad hade ansökts på den grunden att urkunden trots allt fanns i behåll. Ansökan om dödande av urkunden hade kungjorts i officiella tidningen. Den som ansökte om återbrytning av beslutet om dödandet av urkunden uppgav att han inte vetat att ett sådant ärende varit anhängigt. Då det inte fanns anledning att betvivla detta ansågs sökanden ha gjort sannolikt att han inte tidigare kunnat åberopa den omständigheten att urkunden fanns i hans besittning. Beslutet återbröts.
RB 31 kap 7 § 1 mom 3 punkten
RB 31 kap 7 § 2 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.