Supreme Court dismisses appeal; prior court composition invalid due to lack of authority under old law.

Käräjäoikeus ei virheellisen kokoonpanon vuoksi ollut ollut päätösvaltainen ratkaistessaan asian. Sillä seikalla, että laki oli muutoksenhakuvaiheessa tältä osin muuttunut, ei ollut vaikutusta arvioitaessa käräjäoikeuden kokoonpanon laillisuutta.

KäräjäoikeusL 17 § 2 mom 4 kohta (581/1993 ja 467/2001)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Loviisan käräjäoikeuden tuomio 27.2.2001

Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla. A myönsi syytteen rattijuopumuksen osalta mutta kiisti sen muilta osin. Arvioituaan asiassa esitettyä näyttöä käräjäoikeus syytteen enemmälti hyläten tuomitsi A:n rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 30 päiväksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet notaari Anna Tsakirakis sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden päätös 9.10.2001

A valitti hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Käräjäoikeus ei ollut ollut notaarin puheenjohdolla päätösvaltainen käsittelemään kysymyksessä olevaa rikosasiaa, koska rikosten enimmäisrangaistus oli yli kaksi vuotta vankeutta.

Hovioikeus lausui perusteluinaan seuraavaa:

Asiaa käräjäoikeudessa ratkaistaessa voimassa olleen käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan laamanni voi määrätä virassa neljä kuukautta olleen notaarin toimimaan yksittäisessä asiassa puheenjohtajana oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa kokoonpanossa, ei kuitenkaan rikosasiassa, jossa syytetty on vangittu tai jossa asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa voi seurata muu tai ankarampi rangaistus kuin sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta.

Korkein oikeus on ratkaisussaan 2001:30 tulkinnut edellä mainittua käräjäoikeuslain säännöstä siten, että siinä tutkittavina olevien rikosten lukumäärästä riippumatta tarkoitettiin sitä enimmäisrangaistusta, joka samassa rikosasiassa vastaajalle oli mahdollista tuomita. Käräjäviskaali, joka käräjäoikeuslain 3 b §:n mukaan oli ilman eri määräystä toimivaltainen suorittamaan kaikkia niitä tehtäviä, joita laamanni voi määrätä notaarin suorittamaan, ei siten voinut toimia käräjäoikeuden puheenjohtajana rikosasiassa, jossa lopputulokseksi vastaajalle voi seurata ankarampi rangaistus kuin sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta.

Käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momenttia on 8.6.2001 annetulla, 15.6.2001 voimaan tulleella lailla (467/2001) muutettu siten, että laamanni voi määrätä virassa neljä kuukautta olleen notaarin toimimaan yksittäisessä asiassa puheenjohtajana oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa kokoonpanossa, ei kuitenkaan rikosasiassa, jossa syytetty on vangittu tai jossa jostakin syytteessä tarkoitetusta yksittäisestä rikoksesta on syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa säädetty muu tai ankarampi rangaistus kuin sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta.

Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla, joista vastaajalle on voinut seurata ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta. Korkeimman oikeuden edellä selostetun tulkinnan mukaan notaari ei olisi saanut toimia puheenjohtajana kysymyksessä olevassa rikosasiassa. Koska kuitenkin edellä selostetun lainmuutoksen jälkeen notaarilla on oikeus toimia puheenjohtajana valituksen kohteena olevassa asiassa, hovioikeus katsoo, että aihetta asian palauttamiseen käräjäoikeuteen ei ole.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Esko Lähdevuori ja Matti Rintala. Esittelijä Virva Heikkilä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden ratkaisut kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, koska käräjäoikeus ei ollut ollut asiaa ratkaistessaan päätösvaltainen.

Virallinen syyttäjä vastusti valitusta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kuten Korkeimman oikeuden 16.3.2001 antamasta ratkaisusta 2001:30 ilmenee, käräjäviskaali tai notaari ei käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohdan (581/1993) mukaan voinut toimia puheenjohtajan asiassa, jossa syytteessä tarkoitetuista rikoksista seuraava mahdollinen enimmäisrangaistus oli yli kaksi vuotta vankeutta. Nyt esillä olevassa asiassa 27.2.2001 notaarin puheenjohdolla istunut käräjäoikeus ei ole ollut päätösvaltainen käsittelemään A:ta vastaan ajettua rikosasiaa. Kysymys on siitä, onko käräjäoikeuden päätösvaltaisuutta tässä asiassa kuitenkin arvioitava toisin sen vuoksi, että edellä mainittua käräjäoikeuslain säännöstä on muutettu 8.6.2001 annetulla lailla (467/2001), joka tuli voimaan 15.6.2001 eli esillä olevan asian ollessa vireillä hovioikeudessa. Lain muutoksen mukaan notaarilla on oikeus toimia puheenjohtajana vastaavanlaisessa asiassa.

Käräjäoikeuslain muuttamista koskeneessa vuoden 2001 laissa ei ole erityistä siirtymäsäännöstä. Lain esitöissä (LaVM 9/2001 vp. ja HE 68/2001 vp.) on katsottu, että siirtymäsäännös ei ollut tarpeellinen, koska tämän kaltaista oikeudenkäyntimenettelyä koskevaa säännöstä ryhdytään vakiintuneen käytännön mukaan soveltamaan heti sen tultua voimaan niissä asioissa, jotka on pantu vireille ennen uuden lain voimaantuloa.

Vakiintuneen periaatteen mukaan oikeudenkäyntimenettelyä koskevalla uudella lailla ei ole taannehtivaa vaikutusta jo päättyneisiin menettelyn vaiheisiin. Käräjäoikeuden päätösvaltaisuus asiassa määräytyy niiden säännösten mukaan, jotka olivat voimassa asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä. Se seikka, että käräjäoikeuden jo käsiteltyä ja ratkaistua asian käräjäoikeuden päätösvaltaisuutta koskeva säännös on muuttunut jutun ollessa muutoksenhaun vuoksi vireillä hovioikeudessa, ei siten vaikuta edellä mainitun kysymyksen arviointiin.

Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa käräjäoikeuden kokoonpanon laillisuutta on arvioitava sen lain mukaan, joka oli voimassa, kun asiaa käsiteltiin käräjäoikeudessa 27.2.2001. Ottaen huomioon edellä mainitusta ratkaisusta KKO 2001:30 ilmenevä lain tulkinta käräjäoikeus ei ole ollut asiaa ratkaistessaan päätösvaltainen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös ja käräjäoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Kari Kitunen, Pauliine Koskelo ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Sami Myöhänen.

---

[SV]

Tingsrätten hade på grund av ett fel i sammansättningen inte varit domför då målet avgjordes. Den omständigheten att lagen i detta avseende ändrats medan målet var anhängigt i hovrätten saknade betydelse vid bedömningen av lagligheten av tingsrättens sammansättning.

TingsrättsL 17 § 2 mom 4 punkten (581/1993 och 467/2001)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.