Supreme Court rules laytime in consecutive ports must be calculated jointly, not separately, under charter party terms.

Kysymys siitä, laskettiinko seisonta-aika matkarahtaussopimuksen mukaan perättäisissä lastaussatamissa erikseen vai yhteisesti.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asian tausta

Brodin Shipping KB (Brodin) rahdinottajana ja Oy JIT-Trans Ltd (JIT-Trans) rahdinantajana olivat 21.1.1999 solmineet matkarahtaussopimuksen teräslastin kuljettamisesta Raahesta ja Lappohjasta Montrealiin Kanadaan. Aluksen lastaukseen käytettävästä seisonta-ajasta oli sovittu seuraavasti:

"a) Laytime for loading 2.500 mtons per day of 24 running hours, weather permitting SSHINC in Raahe 2.500 mtons per day of 24 running hours; weather permitting SSHEX in Lappohja." Seisonta-aika oli siten sopimuksessa määritelty lastin lastausnopeuden perusteella niin, että terästä tuli lastata seisonta-aikana 2 500 tonnia vuorokaudessa. Raahen osalta käytetty seisonta-aikaehto SSHINC tarkoitti sitä, että viikonloputkin laskettiin seisonta-ajaksi, mutta Lappohjan osalta käytetty ehto SSHEX taas sitä, että viikonloppujen seisonta-ajat olivat rahdinottajan riskillä. Weather permitting -ehto puolestaan tarkoitti säävarausta. Seisonta-ajan päättymisestä laskettavan lisäseisonta-ajan korvaukseksi oli sovittu 4 500 Yhdysvaltain dollaria vuorokaudelta.

Alusta oli ensin ajalla 27.1. - 1.2.1999 lastattu Raahessa, missä seisonta-aika oli ylitetty. JIT-Trans oli suorittanut syntyneestä lisäseisonta-ajasta korvauksen Brodinille. Raahesta alus oli jatkanut matkaansa Lappohjaan, missä se oli ollut 3. - 9.2.1999 lastaamassa lisää terästä.

Kanne Vaasan käräjäoikeudessa

JIT-Transia vastaan ajamassaan kanteessa Brodin kertoi, että seisonta-aika oli ylitetty jo Raahessa. Tämän jälkeen seisonta-aika juoksi 24 tuntia vuorokaudessa, kunnes lasti oli kokonaisuudessaan lastattu alukseen, poislukien siirtymäaika Raahe-Lappohja. Aluksen ollessa Lappohjassa 3.2. - 9.2.1999 lisäseisonta-aika oli juossut joka päivä 24 tuntia vuorokaudessa. Tämän perusteella Brodin vaati, että JIT-Trans velvoitetaan suorittamaan lisäseisonta-ajan korvausta jo suorittamansa määrän lisäksi 13 579,81 Yhdysvaltain dollaria korkoineen.

Vastaus

JIT-Trans vastusti kannetta katsoen, että Raahen ja Lappohjan lastaustapahtumissa sovellettiin erillisiä seisonta-ajan laskelmia. Raahessa ja Lappohjassa oli kaksi erillistä seisonta-ajan ehtoa. Erillisesti laskettuna seisonta-aika Lappohjassa oli alittunut eikä Brodinilla ollut oikeutta vaatimaansa lisäseisonta-ajan korvaukseen.

Käräjäoikeuden tuomio 26.9.2000

Käräjäoikeus totesi, ettei asianosaisten ollut näytetty nimenomaisesti sopineen seisonta-ajan laskemistavasta. Lähtökohdaksi oli sen vuoksi otettava toisaalta rahtaussopimus 21.1.1999 ja toisaalta yleinen käytäntö. Yleisen käytännön osalta Brodin oli vedonnut muun muassa erääseen välitystuomioon ja eräisiin oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Käräjäoikeus pitkälti yhtyi näihin kannanottoihin ja katsoi, että ellei muuta ollut sovittu ja ellei erityisiä vastasyitä ollut, lähtökohtaisesti vain yksi yhteinen seisonta-aikalaskelma tehdään tilanteissa, joissa on monta lastaussatamaa. Tilannetta oli tarkasteltava ensisijaisesti rahdinottajan näkökulmasta. Rahdinottajan kannalta ratkaisevaa oli yhteisaika, ei se, miten aika jakautui eri satamien välillä.

Poikkeuksena pääsäännöstä on mainittu tilanne, missä on sovittu erilaisista lastausajoista, "rate", eri satamissa. Tällöin tehtäisiin erillinen laskelma jokaisen sataman osalta. Rahtaussopimuksessa 21.1.1999 lastausaika sekä Raahessa että Lappohjassa oli ollut 2 500 tonnia vuorokaudessa. Lastausaika oli kuitenkin mainittu erikseen Raahen osalta ja erikseen Lappohjan osalta. Viimeksi mainittu seikka tuki sitä vaihtoehtoa, että aika laskettiin erikseen. Sopimuksessa oli toisaalta mainittu vain yksi yhteinen lastimäärä, vähintään 10 800 tonnia. Tämä seikka taas puolsi sitä vaihtoehtoa, että ajat laskettiin yhteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Henrik Korsbäck.

Vaasan hovioikeuden tuomio 21.1.2002

Brodin valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että merilain 14 luvun 10 ja 11 §:ssä säädetyllä tavalla matkarahdinottaja on velvollinen pitämään aluksen lastattavana määrätyn lastausajan, joka käsittää seisonta-ajan ja lisäseisonta-ajan. Seisonta-aika on se aika, jonka rahtaussopimusta tehtäessä voidaan kohtuudella laskea kuluvan lastaukseen. Lisäseisonta-aika on merilain 14 luvun 14 §:stä ilmenevällä tavalla puolestaan se aika, joka aluksen on seisonta-ajan päätyttyä viivyttävä satamassa tullakseen lastatuksi, jos lisäseisonta-ajan pituutta ei ole määrätty sopimuksella. Lisäseisonta-aika lasketaan juoksevina päivinä ja tunteina seisonta-ajan päättymisestä lukien. Matkarahdinottajalla on merilain 14 luvun 15 §:ssä säädetty oikeus erilliseen korvaukseen lisäseisonta-ajasta. Korvaus määrätään ottaen huomioon rahti sekä matkarahdinottajalle aluksen seisonnasta aiheutuva menojen lisäys tai vähennys.

Seisonta-aikalaskelmaa ei voitu perustaa käräjäoikeuden tekemällä tavalla siihen, millaisiin eri lopputuloksiin seisonta-aikalaskelmissa olisi päädytty riippuen lastauksen aloittamissatamasta tai siitä, sovellettiinko ko. satamassa SSHINC tai SSHEX -lastausehtoa. Tällainen arviointi olisi ristiriidassa sen kanssa, että osapuolet olivat matkarahtaussopimuksella sopineet aluksen rahtauksesta ja siitä maksettavasta rahdista ja samalla etukäteen sopineet siitä, millä tavalla aluksen lastaukseen käytettävältä ajalta matkarahdinottajalle lopulta syntyvät kustannukset oli heidän keskenään jaettava ottaen huomioon matkarahtaussopimuksessa sovittu seisonta-aika ja sen laskemistapa sekä lisäseisonta-ajalta maksettavaksi sovittu ns. demurrage-erä. Lastauksen aloittaminen Raahessa ei ollut myöskään käräjäoikeuden toteamalla tavalla sattumanvarainen seikka, vaan osapuolet olivat sopineet tästä matkarahtaussopimuksessa.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti JIT-Transin suorittamaan Brodinille lisäseisonta-ajan korvauksena 13 579,81 Yhdysvaltain dollaria korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Björn Hagman, Jyrki Laitinen ja Annette Laukkonen. Esittelijä Petteri Korhonen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

JIT-Transille myönnettiin valituslupa.

JIT-Trans vaati, että hovioikeuden ratkaisu kumotaan ja yhtiö vapautetaan korvausvelvollisuudesta.

Brodin vastasi valitukseen ja pyysi valituksen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

JIT-Transin rahdinantajana ja Brodinin rahdinottajana solmimassa matkarahtaussopimuksessa 21.1.1999 oli sovittu, että seisonta-aika sopimuksen mukaisen vähintään 10 800 tonnin teräslastin lastauksen suorittamista varten ("Laytime for loading") määräytyi seuraavasti:

"2.500 mtons per day of 24 running hours; weather permitting SSHINC in Raahe

2.500 mtons per day of 24 running hours; weather permitting SSHEX in Lappohja".

Seisonta-aikalausekkeeseen sisältyvät ehdot SSHINC ja SSHEX tarkoittivat sitä, että Raahen osalta sunnuntait ja lomapäivät sisältyivät seisonta-aikaan, kun taas Lappohjan osalta ne eivät sisältyneet.

Asianosaisten välinen erimielisyys koskee seisonta-ajan laskemistapaa lastaussatamissa. Brodinin lisäseisonta-ajan korvaamista koskeva vaatimus perustuu siihen, että seisonta-aikalaskelma on laadittava yhteisesti edellä mainittujen lastaussatamien osalta niin, että kun koko lastin lastaamiseen sopimuksessa varattu seisonta-aika oli tullut käytetyksi jo Raahessa, lastaukseen tämän jälkeen käytetty aika oli luettava lisäseisonta-ajaksi. JIT-Trans on vastustanut vaatimusta katsoen, että lastaussatamien osalta on tehtävä erilliset seisonta-aikalaskelmat. Kummassakin satamassa seisonta-aika oli laskettava siellä tosiasiassa lastatun teräsmäärän ja sovitun lastausnopeuden perusteella. Näin ollen lisäseisonta-aika määräytyi kummankin sataman osalta erikseen. Kantaansa JIT-Trans on perustellut sillä, että seisonta-ajan laskemiselle oli sovittu lastaussatamien osalta erilaiset ehdot.

Seisonta-ajan määrittelyn siten kuin sopimuksessa on tehty onkin perusteltua katsoa merkitsevän sitä, että aluksen seisonta-aika lastaussatamissa on tarkoitettu arvioitavaksi yhtenä kokonaisuutena, kun muusta ei ole sovittu. Tähän arviointiin ei vaikuta se, mitä eri lastaussatamien osalta on sovittu sunnuntaiden ja lomapäivien sisältymisestä sopimuksessa sanotuin tavoin määriteltyyn kokonaisseisonta-aikaan. Seisonta-ajan kulumista koskevat poikkeusehdot kuten SSHEX tulevat niin sanotun once on demurrage always on demurrage -periaatteen mukaisesti sovellettaviksi vain sovittuna seisonta-aikana, mutta ei enää sen kuluttua loppuun.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että seisonta-aika on asianosaisten välisen sopimuksen mukaan laskettava Raahen ja Lappohjan osalta yhteisesti.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Riitta Suhonen, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Jukka Sippo.

---

[SV]

Fråga om liggetiden enligt ett resebefraktningsavtal skulle beräknas separat eller gemensamt för konsekutiva lastningshamnar.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.