Supreme Court rules state-owned islands in Finland have their own water rights despite being part of a village's water area.

Valtiolle kuuluva saariryhmä Perämeressä oli aikaisempien rajankäyntitoimitusten seurauksena jäänyt sen kylän vesialueelle, jonka edustalla se sijaitsi. Kysymys saarten oikeudesta ympärillään olevaan vesialueeseen.

ASIAN KÄSITTELY TOIMITUKSESSA JA MAAOIKEUDESSA

Toimitusmiesten päätös 3.7.1997

Toimitusmiehet katsoivat, että edellä selostettujen tuomioiden ja selvitysten perusteella Tornion kaupungin alueella sijaitsevat saaret Posi, Pöllä, Vähähuituri, Isohuituri, Lehtikari, Etukari, Pensaskari, Pihlajakari, Välikrunni, Ylikrunni, Nokikrunni, Mainua ja Inakari, siltä osalta kuin viimeksi mainittu oli Suomen valtakunnan alueella, kuuluivat valtiolle. Toimitusmiehet totesivat, että saaret sijaitsivat kylänrajain sisäpuolella eikä niitä oltu isojaossa erotettu liikamaana vaan niiden omistusoikeuteen liittyvät tuomiot oli tehty isojaon jälkeen. Sen vuoksi toimitusmiehet katsoivat saarten kuuluvan Pirkkiön kylän ja mahdollisesti muiden kylien kanssa samaan vesioikeudelliseen kylään. Saarten ympärillä oleva vesijättö kuului siten kylille (jakokunnille).

Vaatimukset maaoikeudessa

Metsähallitus valitti maaoikeuteen ja vaati toimitusmiesten päätöksen kumoamista siltä osin kuin toimitusmiehet olivat katsoneet, että saaret sijaitsivat kylänrajain sisäpuolella ja kuuluivat Pirkkiön kylän ja mahdollisesti muiden kylien kanssa samaan vesioikeudelliseen kylään ja saarten ympärillä oleva vesijättö kuului kylille. Saarille oli määrättävä omat vesialueet vähäistä suurempina saarina tai sillä perusteella, että ne muodostivat valtion liikamaana oman vesioikeudellisen kylän. Mikäli katsottaisiin, että alueella olisi saaria, joilla ei olisi oikeutta ympäröivään veteen, jakokunnan vesialueesta muodostunut vesijättö oli erityisperusteisesti määrättävä valtiolle saarten omistajana. Mikäli katsottaisiin, että vesijättö oli erotettava jakokunnalle, raja vesijättömaan ja saarten välillä oli käytävä vastaamaan sitä ajankohtaa, josta oli olemassa tuomioihin pohjautuva selvitys omistusoikeuden siirtymisestä.

Pohjois-Suomen maaoikeuden tuomio 14.5.1998

Lainvoimaisessa rajankäyntitoimituksessa n:o 209069-5 oli todettu, ettei Tornion kaupungin alueella ollut oikeudesta yleisiin vesialueisiin annetun lain tarkoittamaa yleistä vesialuetta. Lisäksi oli päätetty, että Pirkkiön jakokunnan vesialue ulottui kaupungin rajaan asti.

Edellä mainituissa toimituksissa oli siten ratkaistu, että saarten Posi, Pöllä, Vähähuituri, Isohuituri, Lehtikari, Etukari, Pensaskari, Pihlajakari, Välikrunni, Ylikrunni, Nokikrunni, Mainua ja Inakari ympärillä oleva vesialue kuului Pirkkiön jakokunnalle.

Maaoikeus katsoi, ettei valtio ollut saanut saaria omakseen kerrottujen päätösten nojalla, vaan niissä oli vain mainittu saarten jo tulleen valtiolle liikamaana. Saaret eivät siis olleet tulleet valtiolle erityisperusteisesti vaan isojaossa liikamaana. Metsähallitus ei ollut esittänyt mitään selvitystä, joka olisi osoittanut, että valtiolla olisi ollut erityisperusteinen oikeus kysymyksessä olevien saarten ympärillä olevaan veteen Pirkkiön kylän vesialueella.

Edellä mainituilla perusteilla maaoikeus katsoi, että valtiolle kuuluvien saarten raja Pirkkiön jakokunnan vesialuetta vastaan oli käytävä isojaon aikaisen rantaviivan mukaan. Sen vuoksi myös saarten ympärillä mahdollisesti oleva vesijättö kuului Pirkkiön jakokunnalle. Toimitusmiehet olivat määränneet valtiolle kuuluvien saarten ja Pirkkiön jakokunnan vesialueen välisen rajan isojaon aikaisen rantaviivan mukaan, joten raja oli kiinteistönmuodostamislain 104 §:n tarkoittamalla tavalla määrätty oikein. Sen vuoksi maaoikeus hylkäsi Metsähallituksen valituksen ja jätti toimituksen pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Risto Orispää, maaoikeusinsinööri Markku T. Markkola sekä lautamiehet.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Metsähallitukselle myönnettiin valituslupa.

Metsähallitus uudisti valituksessaan maaoikeudessa esittämänsä vaatimukset.

Maanmittauslaitoksen keskushallinto antoi valituksen johdosta lausunnon ja Metsähallitus antoi lausunnon johdosta vastauksen ja Pirkkiön jakokunta valituksen, keskushallinnon lausunnon ja Metsähallituksen vastauksen johdosta vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Aikaisempien toimitusten vaikutus

Maaliskuun 31 päivänä 1995 kiinteistörekisteriin merkityssä yleisen vesialueen ja kylien vesialueen välisessä rajankäyntitoimituksessa nro 206069-5 on käyty muun muassa Pirkkiön kylän raja yleistä vesialuetta vastaan. Toimituksessa on todettu, ettei Tornion kaupungin alueella Perämeressä ollut yleistä vesialuetta. Tästä johtuen kysymyksessä olevat saaret ovat jääneet vesialueelle, joka kuuluu ainakin Pirkkiön kylälle. Toimituksessa ei ole kuitenkaan käyty kylien välisiä rajoja eikä näin ollen selvitetty sitä, kuuluuko tuo vesialue yksinomaan Pirkkiön kylälle.

Korkein oikeus katsoo, ettei aikaisemmissa toimituksissa ole ollut käsiteltävänä eikä myöskään ratkaistavana saarten oikeus ympärillään olevaan vesialueeseen. Asia voidaan näin ollen aikaisempien toimitusten estämättä ratkaista tässä toimituksessa.

Saarten omistusoikeuden peruste

Riidatonta on, että valtio omistaa kaikki kysymyksessä olevat saaret. Ratkaistaessa, onko saarilla oikeus niitä ympäröivään vesialueeseen, merkityksellistä on, millä perusteella saaret ovat tulleet valtion omistukseen. Valtion omistusoikeuden perusteesta on asiassa esitetty selvitykseksi viranomaisten ja tuomioistuinten ratkaisuja sekä asiakirjoissa olevia merkintöjä.

Maanmittauslaitoksen keskushallinnon antaman lausunnon mukaan Pirkkiön jakokunnassa vuonna 1839 vahvistetun isojakotoimituksen uudistusasiakirjoissa ei kuitenkaan ole selvitystä siitä, että isojaossa olisi erotettu liikamaata. Näin ollen epäselväksi jää, ovatko saaret isojaossa valtiolle erotettua liikamaata. Koska saaret ovat kuitenkin sijainneet ulkona meressä kyläkuntien ulkopuolella, ovat ne joka tapauksessa isojaon ulkopuolelle jätettyä valtion metsämaata, jos ne eivät ole isojaossa erotettua liikamaata.

Saarten oikeus vesialueeseen

Välirajasta vedessä annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan selkää pidettäköön yhtäjaksoisena joistakuista vähäisistä saarista huolimatta. Tästä johtuen sanotunlaisilla saarilla ei ole myöskään vaikutusta vesirajan kulkuun eikä niillä voi olla omaa vesialuetta. Kysymyksessä olevista saarista osa on kooltaan suurehkoja, osa taas verraten pieniä. Saaret muodostavat kuitenkin Tornion kaupungin alueella valtakunnan rajan ja Kemin kunnan rajan välissä yhtenäisen saariryhmän, joka katkaisee Tornion kaupungin alueella olevan selän. Sen vuoksi on perusteltua arvioida saaria ryhmänä. Tällä tavoin saaria on arvioitu jo edellä mainitussa rajankäyntitoimituksessa nro 206069-5. Huomioon ottaen lisäksi saarilla aikojen kuluessa olleen kalataloudellisen merkityksen Tornionjokialueen lohenkalastuksessa Korkein oikeus katsoo, etteivät saaret ole mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja vähäisiä saaria.

Vuoden 1734 maakaaren 12 luvun 4 §:n, jota maakaaren voimaanpanosta annetun lain (541/1995) 18 §:n 2 momentin nojalla sovelletaan asiassa, ja välirajasta vedessä annetun lain 1 §:n mukaan kylällä on lainkohdissa määritelty oikeus rantaansa rajoittuvaan veteen. Sama oikeus veteen kuin kylällä on muun muassa isojaossa valtiolle erotetulla liikamaalla ja isojaon ulkopuolelle jätetyllä valtion metsämaalla. Siten sillä seikalla, ovatko saaret isojaossa valtiolle erotettua liikamaata tai isojaon ulkopuolelle jätettyä valtion metsämaata, ei ole merkitystä, kun arvioidaan, onko niillä oikeutta vesialueeseen. Kummassakin tapauksessa saaret muodostavat oman vesioikeudellisen kylänsä ja niillä on oikeus rantaansa rajoittuvaan veteen siten kuin mainituissa lainkohdissa on säädetty. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että saarille on erotettava oma vesialueensa.

Tuomiolauselma

Toimitusmiesten päätös ja maaoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan toimitusmiehille, joiden tulee ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syyn siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Gustaf Möller, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Irmeli Heikonen.

---

[SV]

En ögrupp som ligger i Bottenviken och tillhör staten hade till följd av tidigare rågångsförrättningar lämnats inom ett vattenområde som hörde till den by utanför vilken ögruppen låg. Fråga om vilken rätt öarna hade till det omgivande vattenområdet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.