Employer dismissed for failure to raise economic grounds in lower court; Supreme Court rejects appeal.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the employer's appeal against the High Court's decision to uphold the employee's claim for wrongful dismissal damages. The employer argued that the employee's conduct and economic reasons justified termination, but the lower courts found the economic grounds were not raised in the district court. The Supreme Court ruled that because the employer failed to make these grounds probable in the first instance, they could not be considered in the appeal.
Legislator headnote
AI generatedL om arbetsavtal 37 § 2 mom; L om arbetsavtal 37 a §: An employer cannot rely on economic and production-based dismissal grounds in an appeal if they were not raised in the lower court and the employer failed to make them probable at that stage.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys siitä, oliko työnantaja kiistäessään perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä vaadittua korvausta koskevan kanteen käräjäoikeudessa vedonnut myös sellaisiin seikkoihin, joiden nojalla käräjäoikeuden olisi tullut tutkia, oliko työnantajalla ollut oikeus irtisanoa työntekijä paitsi työntekijästä johtuneesta erityisen painavasta syystä myös taloudellisella ja tuotannollisella perusteella.
Kysymys myös käräjäoikeuden prosessinjohdosta.
TSL 37 § 2 mom (723/1988)
TSL 37 a § (723/1988)
OK 5 luku 21 § 3 mom (1052/1991)
OK 25 luku 17 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Turunseudun käräjäoikeudessa
A lausui Y Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli ollut toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa yhtiöön työskennellen sen maalaamon tuotannonvetäjänä. Yhtiö oli 18.8.1999 irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 16.11.1999 ilmoittaen irtisanomisen perusteeksi sen, että hän oli 16. - 17.8.1999 laiminlyönyt huolehtia siitä, että eräät alumiinilevyt olisi pintakäsittelyn jälkeen pakattu tilaajan vaatimalla tavalla aaltopahviin. Sittemmin yhtiö oli ilmoittanut irtisanomisperusteeksi myös sen, että se oli loppuvuonna 1998 menettänyt merkittävän asiakkaansa A:n menettelyn vuoksi. A katsoi, ettei hän ollut laiminlyönyt työtehtäviään eikä menetellyt muutoinkaan moitittavasti niin, että yhtiöllä olisi ollut erityisen painava syy hänen työsopimuksensa irtisanomiseen. Sen vuoksi A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 14 kuukauden palkkaa vastaavat 175 000 markkaa korkoineen.
Vastaus
Käräjäoikeuden tuomio 14.2.2001
Asian on ratkaissut käräjätuomari Eero Mattila.
Turun hovioikeuden tuomio 29.10.2001
Yhtiö valitti hovioikeuteen katsoen, että sillä oli ollut sekä A:n menettelystä että taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuva peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen.
Hovioikeus lausui käsittelyratkaisussaan, että yhtiö oli tosin käräjäoikeudessa vedonnut tuloksensa heikkenemiseen A:sta johtuvista syistä, mutta se oli vasta hovioikeudessa vedonnut myös taloudellis-tuotannollisen irtisanomisperusteen olemassaoloon. Yhtiö ei ollut saattanut todennäköiseksi, ettei se olisi voinut vedota sanottuun perusteeseen jo käräjäoikeudessa tai että sillä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Sen vuoksi hovioikeus jätti mainitun perusteen oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin nojalla huomiotta.
Pääasiaratkaisussaan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Mikkola, Riitta Sandholm ja Virpi Vuorinen, joka myös esitteli asian.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Yhtiölle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan yhtiö vaati, että kanne hylätään. Toissijaisesti yhtiö vaati, että asia palautetaan hovioikeuteen taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisperusteen tutkimista varten.
A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksi siitä, olisiko alempien oikeuksien tullut arvioida yhtiön oikeutta irtisanoa A:n työsopimus myös työsopimuslain 37 a §:ssä (723/1988) tarkoitettujen taloudellisten ja tuotannollisten irtisanomisperusteiden kannalta.
Korkein oikeus katsoo, ettei yhtiö ole käräjäoikeudessa vedonnut toiminnan tappiollisuuteen taloudellisena ja tuotannollisena irtisanomisperusteena. Koska yhtiö ei ole saattanut todennäköiseksi, ettei se olisi voinut tähän vedota jo käräjäoikeudessa tai että sillä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin, yhtiöllä ei ole ollut oikeutta vedota tähän seikkaan myöskään hovioikeudessa.
Siltä osin kuin kysymys on siitä, onko yhtiöllä ollut oikeus irtisanoa A tästä johtuvasta erityisen painavasta syystä, yhtiö ei ole valituksessaan esittänyt sellaisia perusteita, joiden vuoksi asiaa olisi arvioitava toisin kuin mihin alemmat oikeudet ovat päätyneet.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden käsittelyratkaisun lopputulosta ja hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Kari Kitunen, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Marja Räbinä.
---
[SV]
Fråga om en arbetsgivare då han bestred en talan som gällde ersättning för ogrundat upphävande av arbetsavtal även hade åberopat sådana omständigheter på grund av vilka tingsrätten bort pröva om arbetsgivaren haft rätt att säga upp arbetstagaren förutom på grund av synnerligen vägande skäl som beror av arbetstagaren även på grund som avser ekonomin och produktionen.Fråga även om processledningen i tingsrätten.
L om arbetsavtal 37 § 2 mom (723/1988)
L om arbetsavtal 37 a § (723/1988)
RB 5 kap 21 § 3 mom (1052/1991)
RB 25 kap 17 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.