Supreme Court denies lawyer's refusal to testify about client discussions regarding threats made to another client.

Kysymys asianajajan oikeudesta kieltäytyä esitutkinnassa todistamasta siitä, oliko hänen päämiehensä kanssa samasta rikoksesta epäilty henkilö esittänyt uhkauksia päämiestä vastaan.

L asianajajista 5 c §

OK 17 luku 23 § 1 mom 4 kohta

OK 17 luku 24 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tutkinnanjohtajan pyyntö Turun käräjäoikeudessa

A, B ja C olivat kanssasyytettyjä törkeää huumausainerikosta koskevassa asiassa. Esitutkinnassa, jota suoritettiin sen selvittämiseksi, oliko A syyllistynyt laittomaan uhkaukseen, oli B asianomistajana kertonut, että A oli esittänyt B:lle uhkauksia tämän oikeudenkäyntiavustajan välityksin. Edelleen B oli kertonut saaneensa tietää C:ltä, että A oli ottanut yhteyttä myös C:n avustajaan, asianajaja D:hen. B:n mukaan A oli asianajajan välityksin esittänyt C:lle tappouhkauksen, jotta tämä muuttaisi aiemmin törkeän huumausainerikoksen esitutkinnassa antamaansa kertomusta.

Esitutkinnassa poliisi kuuli todistajana B:n oikeudenkäyntiavustajaa. Asianajaja D sen sijaan kieltäytyi kertomasta hänen ja A:n välisen keskustelun sisällöstä vedoten avustajan asemaansa. Tutkinnanjohtaja katsoi, että D:llä ilmeisesti oli tiedossaan A:n syyllisyyden kannalta tärkeä seikka jonka hän kieltäytyi ilmaisemasta. Sen vuoksi tutkinnanjohtaja esitti käräjäoikeudelle esitutkintalain 28 §:ssä tarkoitetun pyynnön, että D kuulusteltaisiin todistajana tuomioistuimessa.

Käräjäoikeuden päätös 9.5.2001

Asianajajista annetun lain 5 c §:n 1 momentin mukaan asianajaja tai hänen apulaisensa ei saa luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liike- tai ammattisalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan taas asiamies tai oikeudenkäyntiavustaja ei saa todistaa siitä, mitä päämies on hänelle asian ajamista varten uskonut, ellei päämies todistamiseen suostu.

Kuten lain esitöistäkin (HE 94/1993 vp s. 243) ilmenee, asianajajan ensiksi mainitun lainkohdan mukainen salassapitovelvollisuus koskee kaikkia salassa pidettäviä seikkoja, jotka hän on saanut tietoonsa toimeksiantonsa yhteydessä. Jälkimmäisessä lainkohdassa säädetty todistamiskielto taas koskee lain sanamuodon mukaan vain sitä, mitä päämies on asiamiehelle tai avustajalle asian ajamista varten uskonut. Todistamiskielto ei siten näyttäisi koskevan sellaisia seikkoja, joista avustaja olisi saanut tiedon muutoin kuin päämiehensä kertomana.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n säätämisen jälkeen on perustuslain 21 §:n sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräyksillä turvattu jokaiselle oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin rikosasiassa taas kuuluu oikeus käyttää avustajaa. Tämä käy ilmi edellä mainitun yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c kohdasta, jonka mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus halutessaan puolustautua valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Tämän oikeuden on katsottava edellyttävän myös sitä, että syytetyn avustajan on voitava toimia mahdollisimman tehokkaasti. Tällöin ei enää riitä, että suojellaan pelkästään avustajan ja päämiehen välistä luottamuksellista suhdetta, vaan avustajan on voitava selvittää asiaa pelkäämättä, että hän joutuu paljastamaan tehtävässään saamiaan tietoja, erityisesti sellaisia, jotka ovat hänen päämiehensä edun vastaisia.

D:n ja A:n mahdollinen tapaaminen on liittynyt siihen, että D on toiminut C:n avustajana. Asiat, joista D:tä halutaan kuulla, ovat siten hänen avustajantehtävässään saamiaan tietoja.

Mikäli hakemuksessa kerrottu uhkaus on tapahtunut ja D velvoitetaan todistamaan siitä, hänen kertomuksensa koituisi törkeää huumausainerikosta koskevassa asiassa C:n vahingoksi, jos tämä haluaisi muuttaa esitutkinnassa antamaansa kertomusta. Tällöin näet D:n kertomus heikentäisi C:n muutetun kertomuksen uskottavuutta.

On myös kysymyksenalaista, voisiko D siinä tapauksessa, että hän vastoin C:n tahtoa todistaisi hakijan väittämän uhkailun tapahtumisesta, jatkaa hänen avustajanaan. D:n velvoittaminen todistamaan saattaisi siten rikkoa myös ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c kohdassa rikoksesta syytetylle taattua oikeutta valita itse oikeudenkäyntiavustajansa.

Edellä kerrotun perusteella käräjäoikeus huolimatta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdan varsin selvästä sanamuodosta katsoi, että D:llä ei ollut ilman päämiehensä lupaa velvollisuutta todistaa nyt kysymyksenä olevasta asiasta.

D on perustellut kieltäytymistään myös sillä, että hän voisi todistamaan suostuessaan syyllistyä rikoslain 38 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun salassapitorikokseen ja saattaa itsensä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin syytteen vaaraan. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan todistaja saa kieltäytyä kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, jos hän ei voisi sitä tehdä saattamatta itseään syytteen vaaraan.

Käräjäoikeuden käsityksen mukaan D ei syyllistyisi rikoslain 38 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun rikokseen, mikäli hän käräjäoikeuden todettua hänet velvolliseksi todistamaan kertoisi päätöksessä tarkoitetuista seikoista. Sen sijaan olosuhteista riippuen voisi nousta esiin kysymys siitä, onko D syyllistynyt avunantajana rikoslain 15 luvun 9 §:ssä tai rikoslain 25 luvun 7 §:ssä tarkoitettuihin oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen tai laittomaan uhkaukseen. Sen vuoksi käräjäoikeus katsoi, että D:llä olisi oikeus kieltäytyä kertomasta hakemuksessa tarkoitetuista seikoista myös oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 1 momentin nojalla.

Edellä kerrotuin perustein käräjäoikeus hylkäsi esitetyn vaatimuksen asianajaja D:n velvoittamisesta todistajana kertomaan hänen ja A:n välisen keskustelun sisällöstä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kimmo Simola.

Turun hovioikeuden päätös 21.11.2001

Tutkinnanjohtaja haki muutosta käräjäoikeuden tuomioon.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Liesivuori, Maile Åkerberg ja Sirpa Saarnilehto. Esittelijä Nora Lagerstam.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin. Valituksessaan tutkinnanjohtaja uudisti pyyntönsä, että asianajaja D:tä kuullaan oikeudessa todistajana.

D vaati valituksen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asianajaja D on toiminut C:n pyynnöstä tämän avustajana esitutkinnassa ja sittemmin oikeudenkäynnissä asiassa, jossa C:tä epäiltiin törkeästä huumausainerikoksesta. Samoista törkeistä huumausainerikoksista epäillyn, vangittuna olleen A:n pyynnöstä D on käynyt tapaamassa A:ta Turun poliisivankilassa 29.3.2001. A:n epäillään tässä tapaamisessa esittäneen D:lle C:hen kohdistetun uhkauksen. C on kieltänyt D:tä paljastamasta D:n ja A:n välisen keskustelun sisältöä. Kysymys on tässä jutussa siitä, antaako D:n asema C:n avustajana hänelle oikeuden kieltäytyä A:n mahdollista laitonta uhkausta koskevassa esitutkinnassa kertomasta, mitä A on hänelle tapaamisen yhteydessä sanonut.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on tältä osin merkityksellistä ensinnäkin, että keskustelua, jonka sisällöstä halutaan tietoa, ei ole käyty D:n ja hänen päämiehensä C:n välillä vaan D:n ja C:n kanssasyytetyn A:n välillä. Merkille pantavaa on niin ikään se seikka, että uhkaus on väitetty lausutun keskustelussa, joka on käyty sen jälkeen, kun D on ryhtynyt avustamaan C:tä, mutta tapaaminen, jossa uhkaus mahdollisesti esitettiin, tapahtui A:n aloitteesta. Edelleen on otettava huomioon, että mahdollinen uhkaus saattoi liittyä tulevaan oikeudenkäyntiin ja että sillä mahdollisesti pyrittiin vaikuttamaan C:n käyttäytymiseen siinä. Arvioidessaan, onko D oikeutettu kieltäytymään todistamasta sen johdosta, että hän todistamalla paljastaisi hänelle uskottuja seikkoja, Korkein oikeus toteaa seuraavan.

Siltä osin kuin A mahdollisesti on esittänyt C:hen kohdistuvia uhkauksia hänen ja D:n välisessä keskustelussa kysymys ei ole sellaisista seikoista, joita C itse olisi uskonut D:lle asian ajamista varten. Kun aloite tapaamiseen on tullut A:lta, tapaamisen ensisijaisena tarkoituksena ei myöskään ole ollut hankkia D:lle tietoja C:ltä saamansa toimeksiannon täyttämiseksi ja päämiehensä C:n asian ajamiseksi. Näin ollen A:n C:tä koskevien mahdollisten lausumien liittymäkohdat D:n C:ltä saamaan toimeksiantoon ovat lähtökohtaisesti niin etäiset, ettei mainitussa lainkohdassa säädetty todistamiskielto sanamuotonsa mukaisesti sovellettuna niihin ulotu.

Jos D:n ja A:n välillä kuitenkin on keskusteltu sellaisista seikoista, jotka C itse asian ajamiseksi aikaisemmin oli uskonut D:lle, vaatii edellä mainitun lainkohdan turvaama luottamuksen suoja, ettei D myöskään välillisesti, todistamalla A:n kanssa käymänsä keskustelun sisällöstä, saa niitä paljastaa.

Mainitun lainkohdan sisältämään kieltäytymisoikeuteen liittyen D on myös esittänyt, että mikäli uhkaus on keskustelussa esitetty ja D on saattanut sen päämiehensä tietoon, hänet voitaisiin katsoa osalliseksi laitonta uhkausta tai oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevaan rangaistavaan tekoon. Korkein oikeus toteaa, että ottaen huomioon D:n asema C:n avustajana, jonka tehtävänä on ollut tämän puolustus epäiltyä huumausainerikosta koskevassa asiassa, D tässä yhteydessä samastuu päämieheensä niin, että teko on täytetty jo D:n saadessa tiedon mahdollisesta uhkauksesta. Näin ollen D:n pelkkä ilmoitus päämiehelleen C:lle siihen asiaan liittyvästä uhasta, jossa D toimii C:n avustajana, ei tee D:tä osalliseksi laitonta uhkausta tai oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevan rangaistavaan tekoon. D:llä ei siis tälläkään perusteella ole oikeutta olla keskustelun mahdollista uhkausta koskevasta sisällöstä vaiti laajemmin kuin edellä on todettu.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, etteivät D:n esittämät seikat oikeuta häntä kieltäytymään todistamasta A:n kanssa käymänsä keskustelun sisällöstä. Koska tutkinnanjohtaja on tehnyt uskottavaksi, että D:llä ilmeisesti on tiedossaan seikka, joka on tärkeä A:n mahdollisen syyllisyyden selvittämiseksi, D on velvollinen vastaamaan Turun käräjäoikeudessa hänelle kuulustelussa esitettyihin kysymyksiin päätöslauselmassa ilmenevällä tavalla ja ottaen huomioon myös edellä todistamisvelvollisuuden laajuudesta lausutun.

Lainkohta

Esitutkintalaki 28 § 1 ja 2 momentti

Päätöslauselma

D velvoitetaan laitonta uhkausta koskevan rikoksen tutkinnassa todistamaan sen keskustelun sisällöstä, minkä hän 29.3.2001 Turun poliisivankilassa on käynyt A:n kanssa. D on kuitenkin velvollinen pitämään salassa sen, minkä A ja C ovat hänelle asiansa ajamista varten mahdollisesti uskoneet.

Asia palautetaan Turun käräjäoikeuteen D:n kuulemista varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kati Hidén, Gustav Bygglin, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Hannu Kiuru.

---

[SV]

Fråga om en advokats rätt att vägra vittna vid en förundersökning där det utreddes om en person, som var misstänkt för samma brott som advokatens huvudman, framfört olaga hot mot huvudmannen.

L om advokater 5 c §

RB 17 kap 23 § 1 mom 4 punkten

RB 17 kap 24 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.