Supreme Court allows fine increase to statutory minimum when multiple traffic offenses constitute endangering safety.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland allowed the prosecution's appeal to increase the defendant's fine to the statutory minimum under the Daily Fine Amount Ordinance. The defendant was convicted of endangering traffic safety due to speeding and other violations, while the lower court refused the increase because the primary charge was not merely speeding. The court ruled that the legislative intent to prevent fines from being too low for multiple offenses applies whenever the total conduct constitutes a single offense of endangering safety, regardless of whether speeding was the sole element.
Legislator headnote
AI generatedDaily Fine Amount Ordinance s. 7; Criminal Code s. 2a ch. 3 s. 2: The fine amount may be increased to the highest fine for a similar offense whenever the total conduct constitutes a single offense of endangering safety, not limited to cases where only speed limit violations occurred.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Sakon kokonaisrahamäärä oli korotettava päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n mukaiseen vähimmäismäärään silloinkin, kun syytetty oli ajoneuvoa kuljettaessaan syyllistynyt suurimman sallitun ajonopeuden ylityksen lisäksi muihin tekoihin, jotka yhdessä luettiin hänen syykseen liikenneturvallisuuden vaarantamisena. (Ään.)
A päiväsakon rahamäärästä 7 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Nurmeksen käräjäoikeuden tuomio 17.1.2002
Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 26.10.2001 Lieksassa kuljettaessaan henkilöautoa huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa liikennemerkillä osoitettua 40 km/h nopeusrajoitusta sekä laiminlyönyt pitää ohittaessaan turvallisen välin ohitettavaan ajoneuvoon ja kuljettanut autoaan huomattavalla ylinopeudella, jolloin hänen kuljettamansa auto oli ohitustilanteessa törmännyt B:n omistaman ja kuljettaman henkilöauton oikeaan kylkeen seurauksin, että molemmat autot olivat vaurioituneet.
A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin, tieliikennelain 19 §:n 1 momentin ja rikoslain 23 luvun 1 §:n nojalla liikenneturvallisuuden vaarantamisesta viiteentoista (15) kuuden (6) euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 90 euroa.
Asian ovat ratkaisseet laamanni Heli Suurpalo sekä lautamiehet.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 6.3.2003
Virallinen syyttäjä vaati hovioikeudessa, että A:lle tuomittu sakkorangaistus korotetaan päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:ssä säädettyyn sakon vähimpään kokonaismäärään 115 euroon.
Hovioikeus lausui, että rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää, että tietyistä rikoksista määrättävän sakon kokonaismäärä on korotettava samanlaatuisesta rikoksesta määrättävän suurimman rikesakon suuruiseksi.
Mainitun säännöksen nojalla oli päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:ssä säädetty sakon vähin kokonaismäärä vain suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavalle sakolle. A:n syyksi asiassa oli luettu liikenneturvallisuuden vaarantaminen tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin, tieliikennelain 19 §:n 1 momentin ja rikoslain 23 luvun 1 §:n nojalla. Sen vuoksi hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut sovellettava päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n säännöstä. Hovioikeus pysytti siten käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Leena Parviainen ja viskaali Harri Hyvärinen, joka myös esitteli asian.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:lle tuomittu sakkorangaistus korotetaan päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n nojalla suurimman rikesakon suuruiseksi eli 115 euroksi.
A antoi pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Hovioikeus on tuominnut A:n, joka oli syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen muun ohessa kuljettamalla henkilöautoa 40 km/h nopeusrajoitusalueella huomattavalla ylinopeudella, tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin, tieliikennelain 19 §:n 1 momentin ja rikoslain 23 luvun 1 §:n nojalla liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 15:een 6 euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 90 euroa. Asiassa on kysymys siitä, onko sakon määrä korotettava päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n nojalla 115 euroksi.
Rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää, että tietyistä rikoksista määrättävän sakon kokonaismäärä on korotettava samanlaatuisesta rikoksesta määrättävän suurimman rikesakon suuruiseksi. Mainitun säännöksen nojalla päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n mukaan tieliikennelaissa (267/1981) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähin kokonaisrahamäärä on mopoilijalle 50 euroa ja muulle moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle 115 euroa.
A:n syyksi on luettu suurimman sallitun ajonopeuden ylittäminen, josta määrättävä päiväsakko olisi yksistään korotettava 115 euroksi. Sen lisäksi A on muullakin tavoin vaarantanut liikenneturvallisuutta. Sakon kokonaismäärä on sen vuoksi syyttäjän vaatimuksen mukaisesti korotettava päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n mukaiseen vähimmäismäärään eli 115 euroksi.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta muutetaan siten, että A velvoitetaan maksamaan hovioikeuden tuomitseman sakon, 15 päiväsakkoa á 6 euroa = 90 euroa, lisäksi päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n nojalla korotuksena 25 euroa. Sakon yhteismäärä on siten 115 euroa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Jarmo Hirvonen.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Mansikkamäki: Olen lopputuloksesta samaa mieltä kuin enemmistö. Perusteluinani lausun seuraavan:
Hovioikeus on tuominnut A:n liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 90 euron päiväsakkoon. Asiassa on kysymys siitä, onko sakon määrä korotettava suurimman sallitun nopeuden ylityksestä määrättävän suurimman rikesakon suuruiseksi eli 115 euroksi, kun A on ajanut huomattavaa ylinopeutta, mutta sen lisäksi myös muulla tavoin rikkonut tieliikennelakia.
Rikoslain 2 a luvun 3 §:n 1 momentin mukaan sakon kokonaismäärä on päiväsakkojen lukumäärä kerrottuna päiväsakon rahamäärällä. Pykälän 2 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää, että tietyistä rikoksista määrättävän sakon kokonaismäärä on korotettava samanlaatuisesta rikoksesta määrättävän suurimman rikesakon suuruiseksi. Päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:ssä on puolestaan säädetty, että tieliikennelaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähin kokonaisrahamäärä on mopoilijalle 50 euroa ja muulle moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle 115 euroa. Kuten rikoslain 2 a lukua koskevista lain esitöistä ilmenee, tarkoituksena on ollut tällä tavoin sovittaa yhteen mainitut sakkojärjestelmät tilanteessa, jossa sakotettavan päiväsakon kokonaisrahamäärä jäisi hänen tulojensa alhaisuuden vuoksi pienemmäksi kuin samanlaatuisesta teosta määrättävä rikesakko (HE 74/1998 vp s. 39).
Asetuksen 7 §:n sanamuodon mukaan sitä on sovellettava suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavaan sakkoon. Hovioikeuden näkemyksen mukaan säännöstä ei voida soveltaa, kun vastaajan syyksi on luettu liikenneturvallisuuden vaarantamisena paitsi nopeusrajoituksen ylitys myös muu tieliikennelain määräyksen vastainen menettely. A on katsonut, että säännöksen soveltaminen hänen tapaukseensa merkitsisi sen laajentavaa tulkintaa syytetyn vahingoksi, koska hän ei ollut ylittänyt suurinta sallittua nopeusrajoitusta yli 20 kilometrillä tunnissa.
Säännöstä voidaan suppeimmillaan tulkita hovioikeuden tavoin. Säännöksen sanamuoto ei kuitenkaan rajoita sen soveltamista vain tällaisiin tilanteisiin. Edellä mainitun hallituksen esityksen perusteluissa (s. 39) on tosin lausuttu, että korjaussäännöstä sovellettaisiin esitykseen liittyvän asetusluonnoksen mukaan vain suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittaviin sakkoihin. Rikoslain 2 a luvun 3 §:n 2 momentin valtuutussäännös huomioon ottaen perustelulausuma on kuitenkin nähtävä selityksenä sille, mihin rikkomustyyppiin säännöstön soveltaminen on asetuksessa tarkoitettu rajoitettavaksi. Perustelulausuma ei siten anna tukea säännöksen sanamuotoa suppeammalle tulkinnalle, eikä tällainen tulkinta vastaa edellä kerrottua säännöksen tarkoitusta.
---
[SV]
Totalbeloppet av böter skulle höjas till det minsta totalbeloppet enligt 7 § förordningen om dagsbotens belopp även i det fall då den åtalade vid framförandet av ett fordon hade gjort sig skyldig inte bara till överskridande av högsta tillåtna hastighet utan också till andra gärningar, vilka tillsammans tillräknades honom såsom äventyrande av trafiksäkerheten. (Omröstn.)
F om dagsbotens belopp 7 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.