Supreme Court blocks bankruptcy restructuring due to majority creditor's valid objection regarding personal debt issues.

Velkojista oli saneerausohjelman vahvistamismenettelyssä muodostettavissa vain yksi velkojaryhmä. Velkoja, jolla oli enemmistö saatavista, vastusti menettelyn aloittamista. Kun velkojan vastustamiselleen esittämät perusteet antoivat perustellun syyn olettaa, ettei saneerausohjelman vahvistamiselle tullut olemaan edellytyksiä, saneerausmenettelyn aloittamiselle katsottiin olevan yrityksen saneerauksesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 5 kohdan mukainen este.

YSL 7 § 1 mom 5 kohta

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asian käsittely Lahden käräjäoikeudessa

Tili- ja veroasiaintoimisto X avoin yhtiö (jäljempänä yhtiö) pyysi 19.3.2002 vireille tulleessa hakemuksessaan, että käräjäoikeus määräisi aloitettavaksi yrityssaneerausmenettelyn. Yhtiötä ainakin uhkasi maksukyvyttömyys, mikä voitiin poistaa saneerausohjelman avulla.

Yhtiö oli merkitty kaupparekisteriin 14.12.1994 ja sen yhtiömiehiä olivat A ja B. A:n osuus yhtiöstä oli 60 % ja B:n 40 %. Yhtiön toimialaan kuuluivat kirjanpitojen tekeminen, palkkalaskenta ja erilaiset atk-palvelut. Yhtiön palveluksessa ei ollut yhtiömiesten lisäksi muita työntekijöitä. Yhtiö toimi Lahdessa alivuokralaisena.

Yhtiö oli velkaantunut viimeksi kuluneiden tilikausien aikana erityisesti siitä syystä, että yhtiömiesten yksityisotot olivat olleet voittovaroja suuremmat. Poikkeukselliset henkilökohtaiset vastuut olivat aiheuttaneet myös sen, että yhtiömiehille määrättyjä tuloveroja ja heidän henkilökohtaisesti ottamiensa YEL-vakuutusten maksuja oli jäänyt maksamatta viimeksi kuluneiden 2 - 3 vuoden aikana.

Hakemukseen liitetyn tilintarkastajan antaman yhtiön taloudellista tilannetta koskevan selvityksen mukaan yhtiön maksuvalmius oli rasittunut, mutta yhtiö ei ollut kuitenkaan pysyvästi maksukyvytön.

Tilintarkastaja oli todennut, että tilikaudella 2001 toteutuneella rahoitustuloksella yhtiön vastuidenhoitokyky ei ollut merkittävä ja että rahoitustilanteessa ei ollut odotettavissa oleellista parannusta. Toimenpidekiellosta ja toiminnan myötä saatavista uusista veloista johtuen yhtiö kykeni tilintarkastajan käsityksen mukaan suoriutumaan saneerausmenettelyn kustannuksista ja menettelyn aikana syntyvistä velvoitteista.

Velkojista Sisä-Suomen verovirasto vastusti hakemusta ja katsoi, ettei hakijayhtiön elinkeinotoiminnassa ollut mitään saneerattavaa. Hakijayhtiöllä oli suorittamatta arvonlisäveroja vuosilta 1999 - 2001 viivästysseuraamuksineen yhteensä 24 566,40 euroa. Hakijayhtiön toiminta oli ollut voitollista ja se oli velkaantunut voittovaroja suurempien yksityisottojen vuoksi. Yhtiön velkaantuminen ei ollut johtunut elinkeinotoiminnasta vaan yhtiömiesten henkilökohtaisista syistä, mitkä tuli pitää erillään yritystoiminnasta. Yritystoimintaan kuuluva huolellisuus- ja seurantavelvollisuus edellyttivät, että lakisääteiset verovaikutukset selvitettiin ennen liiketoimiin ryhtymistä ja kirjanpito pidettiin sillä tasolla, että jo etukäteen oli nähtävissä, että tulot riittivät myös lakisääteisten verojen maksuun. Tilintarkastajan lausunnon mukaan yhtiön ulkopuolelle yksityistilin kautta siirretty 94 713 markan laina tuli vastaisuudessa lisäämään yksityisottojen tarvetta.

Veroviraston lausuman johdosta kuultuna yhtiö totesi, että A:n henkilökohtainen velkaantuminen oli aiheutunut asuntokaupasta, josta johtunut myyntitappio korkokustannuksineen oli aiheuttanut velkakierteen. Maksuvaikeudet ja verotilitysten viivästyminen olivat johtaneet ulosottotoimiin ja sitä kautta velkamäärän huomattavaan lisääntymiseen. A oli maksanut vuosina 1997 - 2001 yhtiölle määrättyjä arvonlisäverojen veronkorotuksia ja korkoja, tuloverojen veronkorotuksia ja jäämämaksuja yhteensä 164 501,31 markkaa, mitkä varat hän oli nostanut hakijayhtiöstä yksityisottona. Merita Pankki Oy:stä otetulla 100 000 markan lainalla oli maksettu yhtiön ja yhtiömiesten veroja ja laina oli maksettu pois A:n kesäasunnon kaupasta saaduilla varoilla. Yhtiölle A oli tilittänyt 94 713 markkaa. Lainasta ei tullut aiheutumaan lisäkustannuksia yhtiömiehille.

Käräjäoikeuden päätös 4.6.2002

Käräjäoikeus totesi, että yrityksen saneerauksesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan saneerausmenettelyä ei voida aloittaa, jos on perusteltua syytä olettaa, että saneerausohjelman aikaansaamiselle tai vahvistamiselle ei ole edellytyksiä. Verovirasto oli mainituilla perusteilla vastustanut hakemusta. Ottaen huomioon vastustamisperuste ja se, että sanottu velkoja oli hakijayhtiön velkojista suurin ja edusti saatavallaan enemmistöä velkojista, oli perusteltua syytä olettaa, ettei edellytyksiä saneerausohjelmalle ollut olemassa. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pirkko-Leena Koljonen.

Kouvolan hovioikeuden päätös 15.8.2002

Yhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati, että saneerausmenettely aloitetaan.

Hovioikeus totesi, että yhtiötä ottaen huomioon sen vastattavien velkojen kokonaismäärä uhkasi maksukyvyttömyys. Näin ollen saneerausmenettelyn aloittamiselle oli olemassa yrityksen saneerauksesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen edellytys.

Yrityksen saneerauksesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan saneerausmenettelyä ei voida aloittaa, jos on perusteltua syytä olettaa, että saneerausohjelman aikaansaamiselle tai vahvistamiselle ei ole edellytyksiä.

Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 182/1992 vp) perustelujen mukaan saneerausmenettelyä ei voitaisi aloittaa, jos jo ennalta on ilmeisen selvää, että velallinen ei perustellusta syystä nauti sellaista velkojien vähimmäisluottamusta, joka olisi välttämätön saneerausohjelman vahvistamisedellytysten täyttymiseksi, taikka että saneerausohjelman vahvistamiselle on velallisen tai velallisyrityksen omistajan tai johdon rikoksiin perustuva este (53 §:n 2 momentti). Esillä olevassa säännöksessä tarkoitettu este voi olla käsillä myös sen vuoksi, että velallinen kieltäytyi sellaisesta myötävaikutuksesta, joka olisi välttämätön toteuttamiskelpoisen saneerausohjelman aikaansaamiseksi.

Oikeuskäytännössä tätä esteperustetta oli sovellettu pääasiallisesti silloin, kun velkojan vastustus oli perustunut väärinkäyttöepäilyn luonteisiin tai niihin rinnastettaviin seikkoihin.

Verovirasto oli vastustanut saneerausmenettelyn aloittamista sillä perusteella, että yhtiössä ei ollut mitään saneerattavaa ja että yhtiön velkaantuminen johtui yhtiömiesten voittovaroja suuremmista yksityisotoista.

Yhtiö oli ilmoittanut yksityisottojen johtuneen tarpeesta kattaa yhtiön pääomistajan vuonna 1989 ostaman ja 1994 myymän asuinhuoneiston luovutustappion aiheuttama velkaantuminen. Yksityisotot olivat heikentäneet yhtiön maksuvalmiutta ja se oli joutunut maksamaan vuosina 1997 - 2001 ulosottoviranomaisten kautta 164 501,31 markan määräiset verosuoritusten viivästysseuraamukset.

Hovioikeus katsoi, ettei suurimman velkojan vastustus sanotuilla perusteilla ollut yrityksen saneerauksesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 5 kohdan tarkoittama perusteltu syy olettaa, ettei edellytyksiä saneerausohjelman aikaansaamiselle ollut olemassa. Näin ollen yrityssaneerausmenettelyn aloittamiselle yhtiön saneerauskelpoisuuden selvittämiseksi ei ollut estettä.

Näillä perusteilla hovioikeus määräsi yhtiötä koskevan saneerausmenettelyn aloitettavaksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esko Mikkola, Ulla Rantanen ja Tapani Vasama. Esittelijä Pekka Suoknuuti.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Verovirastolle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan verovirasto vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan. Yhtiö vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Yrityksen saneerauksesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan saneerausmenettelyä ei voida aloittaa, jos on perusteltua syytä olettaa, että saneerausohjelman aikaansaamiselle tai vahvistamiselle ei ole edellytyksiä. Säännöksen esitöissä (HE 182/1992 vp s. 68) todetaan, että tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi, jos jo ennalta on ilmeisen selvää, että velallinen perustellusta syystä ei nauti sellaista vähimmäisluottamusta velkojien taholta, joka olisi välttämätön saneerausohjelman vahvistamisedellytysten täyttymiseksi.

Verovirasto on vastustanut saneerausmenettelyn aloittamista ja ilmoittanut, ettei yhtiö nauti saneerausohjelman vahvistamiseksi välttämätöntä vähimmäisluottamusta. Yhtiön velkojista on saneerausohjelman vahvistamismenettelyssä muodostettavissa vain yksi velkojaryhmä. Enemmistö saatavista on verovirastolla. Saneerausohjelmaa ei voida siten äänestysmenettelyssä vahvistaa, jos verovirasto äänestää vastaan.

Korkein oikeus toteaa, että saneerausmenettelyn alkaminen merkitsee yritystoiminnan tervehdyttämiseen ja jatkamiskelpoisuuden edellytysten varmistamiseen tähtäävän selvitysmenettelyn käynnistymistä. Se, onko ohjelman toteutumiselle edellytyksiä, ratkaistaan lopullisesti vasta saneerausohjelman vahvistamisvaiheessa. Velkojan tiedot velallisen toiminnasta ja sen tervehdyttämismahdollisuuksista sekä saneerauksen vaikutuksista omaan asemaansa saattavat olla olennaisesti toisenlaiset ohjelman vahvistamisvaiheessa kuin menettelyä aloitettaessa. Siten pelkästään sen perusteella, että enemmistön saatavista omaava velkoja vastustaa menettelyn aloittamista, ei vielä voida lähteä siitä, ettei saneerausohjelman vahvistamiselle ole edellytyksiä. Enemmistönkin saatavista omaavan velkojan vastustukselle annettava painoarvo riippuu siitä, millaisin perustein velkoja ilmoittaa katsovansa, ettei ohjelman vahvistamiselle tule olemaan edellytyksiä.

Veroviraston mukaan sen luottamus yhtiöön puuttuu sen vuoksi, että yhtiön velkaantuminen johtuu yhtiömiesten henkilökohtaisista syistä eikä elinkeinotoiminnasta. Ennen saneeraushakemuksen jättämistä yhtiö ei myöskään ollut noudattanut veroviraston kanssa sovittua verovelkojen maksusuunnitelmaa ja yhtiö on saneeraushakemuksen jättämisen jälkeenkin velkaantunut verovirastolle.

Asiassa on riidatonta, että yhtiö on velkaantunut yhtiömiesten ylisuurten yksityisottojen vuoksi. Kun myös molemmat yhtiömiehet ovat ylivelkaantuneet niin, että he ovat ilmoituksensa mukaan hakeutumassa yksityishenkilön velkajärjestelyyn, heillä ei ole kykyä henkilökohtaisestikaan vastata yhtiön veloista.

Yrityssaneerauksessa on kysymys yhtiön velkojen järjestelemisestä sinänsä jatkamiskelpoisen yritystoiminnan turvaamiseksi. Yrityssaneerausta ei ole tarkoitettu yhtiömiesten yksityisten velkojen järjestelyyn. Tässä tapauksessa saneeraushakemuksen hyväksyminen merkitsisi tosiasiallisesti sitä, että yrityssaneerauksella voitaisiin liiketoiminnan velkojien kustannuksella kattaa yhtiömiesten yksityisen kulutuksen aiheuttama yhtiön velkaantuminen. Hakemukseen liitetyn tilintarkastajan selvityksen mukaan yhtiön vastattavana olevan lainan siirtäminen A:n nimelle tulee vielä lisäämään yksityisottojen tarvetta tulevaisuudessa.

Edellä todetussa suhteessa ei ole odotettavissa olennaisia muutoksia saneerausohjelman vahvistamisen edellytyksien harkinnassa huomioon otettavien seikkojen suhteen, vaikka menettely aloitettaisiin. Tämän vuoksi ja ottaen lisäksi huomioon, että yhtiö jo ennen saneeraushakemuksen jättämistä on laiminlyönyt noudattaa veroviraston kanssa tekemäänsä sopimusta verovelkojen maksamisesta, Korkein oikeus katsoo, että verovirasto on esittänyt vastustamiselleen sellaiset perusteet, jotka antavat aiheen olettaa, ettei saneerausohjelman vahvistamiselle tule olemaan edellytyksiä. Saneerausmenettelyn aloittamiselle on siten yrityksen saneerauksesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu este.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kari Raulos, Gustaf Möller, Eeva Vuori ja Pasi Aarnio. Esittelijä Lea Nousiainen.

---

[SV]

Av borgenärerna kunde vid ett förfarande som gällde fastställelse av ett saneringsprogram bildas endast en borgenärsgrupp. Den borgenär som innehade majoriteten av fordringarna motsatte sig inledandet av förfarandet. Då borgenären till stöd för sitt motstånd hade anfört sådana grunder som gav grundad anledning att anta att det inte förelåg förutsättningar för att fastställa programmet, ansågs hinder enligt 7 § 1 mom. 5 punkten lagen om företagssanering föreligga för inledande av saneringsförfarande.

L om företagssanering 7 § 1 mom 5 punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.