Supreme Court rules inheritance deed must allocate shared land areas between lot and main property by area ratio.

Pesänjakaja jakoi kuolinpesään kuuluneen tilan kahden osakkaan kesken määräaloin, joista lohkomisessa toiselle osakkaalle muodostettiin lohkokiinteistö ja toiselle kantakiinteistö. Perinnönjakokirjassa ei ollut mainittu, miten tilaan kuuluneet osuudet yhteisiin alueisiin jaetaan.

Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että

- perinnönjakokirjaa oli määräaloja lohottaessa tulkittava siten, että osuudet yhteisiin alueisiin eivät olleet jääneet perinnönjaon ulkopuolelle ja että osuudet oli jaettu kummankin osakkaan tilasta saamia määräaloja vastaaviin osuuksiin, sekä

- osuudet oli jaettava kiinteistönmuodostamislain 150 §:n 2 momentista ilmenevän periaatteen mukaisesti lohkokiinteistön ja kantakiinteistön maapinta-alojen suhteessa.

KML 150 § 2 mom

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Asia tausta

Pesänjakaja oli C:n jälkeen 22.7.1996 suoritetussa lainvoiman saaneessa osituksessa ja perinnönjaossa jakanut Taipalsaaren kunnan Rehulan kylässä sijaitsevan tilan X määräaloin A:n ja B:n kesken. Jakokirjassa ei ollut määrätty, miten tilaan kuuluvat osuudet yhteisiin maa- ja vesialueisiin jakaantuivat.

Vaatimukset lohkomistoimituksessa

A:n saatua määräalaansa lainhuudon muodostettiin hänelle lohkomistoimituksessa lohkokiinteistö Y ja B:lle kantakiinteistö Z.

Lohkomistoimituksessa B vaati, että osuudet yhteisiin maa- ja vesialueisiin kuuluivat kantakiinteistöön Z perinnönjaon perusteella. Jos osuudet olisivat jakaantuneet, siitä olisi tullut olla maininta jakokirjassa. A puolestaan vaati, että osuudet oli jaettava lohko- ja kantakiinteistön kesken.

Toimitusinsinöörin päätös 14.4.2000

Toimitusinsinööri totesi, että pesänjakaja oli kirjeessään 26.11.1999 ilmoittanut, että suorittaessaan kiinteän omaisuuden arvostuksen ja toimittaessaan kiinteän omaisuuden reaalijaon hän oli lähtenyt siitä, että kummankin osapuolen jaossa saamalla kiinteällä omaisuudella oli osuuttaan vastaava osuus yhteisiin maa- ja vesialueisiin.

Tämän vuoksi toimitusinsinööri totesi, että perinnönjaossa oli ollut tarkoituksena yhteisten maa- ja vesialueiden jakaminen lohko- ja kantakiinteistön kesken, vaikka merkintä puuttuikin perinnönjakokirjasta. Tämän perusteella toimitusinsinööri päätti, että lohko- ja kantakiinteistö saivat osuudet yhteisiin maa- ja vesialueisiin pinta-alojensa suhteessa emäkiinteistön koko osuudesta.

Itä-Suomen maaoikeuden tuomio 19.12.2000

Maaoikeus, jonne B valitti, totesi, että pesänjakajan laatimassa, lainvoiman saaneessa ositus- ja perinnönjakokirjassa ei ollut mainintaa osuuksista yhteisiin alueisiin. Toimitusinsinöörin mainitsemin perustein oli osituksen ja perinnönjaon yhteydessä ilmeisesti ollut tarkoitus toimituksessa todetuin tavoin jakaa yhteiset maa- ja vesialueet lohko- ja kantakiinteistön kesken pinta-alojen suhteessa emäkiinteistön koko osuudesta.

Kiinteistönmuodostamislain 31 §:n 2 ja 3 momentin ja 150 §:n 2 momentin säännökset huomioon ottaen asiasta päättäminen toimituksessa olisi kuitenkin edellyttänyt asianosaisten sopimusta tai ositus- ja perinnönjakokirjan täydentämistä. Koska asiasta ei ollut toimituksessa syntynyt sopimusta eikä ositus- ja perinnönjakokirjassa ollut asiaa koskevaa merkintää, toimituksessa ei ollut edellytyksiä määrätä yhteisalueosuuksien jakamisesta kanta- ja lohkokiinteistön kesken toimituksessa todetuin tavoin.

Tämän vuoksi maaoikeus kumosi toimitusinsinöörin päätöksen siltä osin kuin siinä oli päätetty kanta- ja lohkokiinteistön saavan osuudet yhteisiin maa- ja vesialueisiin pinta- alojensa suhteessa emäkiinteistön koko osuudesta. Maaoikeus totesi osuuksien kuuluvan yksin kantatilalle Z.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Pekka Palomäki, maaoikeusinsinööri Erkki Tenhola sekä lautamiehet Antti Anttila ja Rauno Tarhonen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati maaoikeuden tuomion kumoamista ja toimitusinsinöörin päätöksen saattamista voimaan.

B vastasi muutoksenhakemukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Pesänjakaja on toimittanut 22.7.1996 laaditulla ositus- ja perinnönjakokirjalla osituksen C:n jälkeen C:n lesken ja heidän lastensa A:n ja B:n välillä asianosaisten sopimalla tavalla siten, että leski sai osituksessa erään asunto-osakeyhtiön osakkeet ja A ja B kaiken muun omaisuuden. Pesänjakaja on samalla toimittanut A:lle ja B:lle näin tulleen omaisuuden perinnönjaon kummankin jako-osuuden ollessa yhtä suuri eli puolet. A ja B ovat olleet jaossa yhtä mieltä vain Taipalsaaren kunnan Rehulan kylässä sijaitsevan X-nimisen tilan kotipalstan eteläpuolen ja pohjoispuolen jakamisesta. Muutoin he eivät ole saaneet aikaan sopimusta perinnönjaosta.

Pesänjakajan toimittamassa lainvoiman saaneessa perinnönjaossa X:n tila on jaettu A:n ja B:n kesken määräaloittain. A:n saatua määräalaansa lainhuudon muodostettiin siitä lohkomistoimituksessa Y-niminen lohkokiinteistö. B:lle jaossa tulleesta määräalasta muodostettiin Z-niminen kantakiinteistö.

Kiinteistönmuodostamislain 150 §:n 2 momentin mukaan emäkiinteistöön kuuluvasta osuudesta yhteiseen alueeseen saa lohkokiinteistö osuuden, jos asianosaiset ovat niin sopineet. Jakokirjassa ei ollut mainittu, miten X:n tilaan kuuluneet osuudet yhteisiin maa- ja vesialueisiin jaetaan. B on vaatinut lohkomistoimituksessa, että nämä osuudet kuuluvat hänelle muodostettuun kantakiinteistöön, koska osuuksien jakamisesta ei ollut jakokirjassa määrätty. A on puolestaan vaatinut, että osuudet on jaettava lohko- ja kantakiinteistön kesken.

Asiassa on kysymys ensisijaisesti siitä, onko 22.7.1996 tehtyä, asianosaisten luovutussopimukseen tässä rinnastettavaa ositus- ja perinnönjakokirjaa tulkittava siten, että sillä on määrätty kyseisten X:n tilaan kuuluneiden osuuksien jaosta, vaikka tästä ei ole jakokirjassa nimenomaista mainintaa. Jos näin on, kysymys on siitä, miten jakokirjaa on tulkittava kyseisten yhteisten alueiden jakotavan suhteen.

Korkein oikeus toteaa, että ositus- ja perinnönjakokirjasta ilmenee perinnönjaossa olleen tarkoituksena jakaa A:n ja B:n saama jäämistö kokonaisuudessaan. Asianosaisten tiedossa on myös ollut, että perinnönjaon kohteena oleviin tiloihin kuuluu osuuksia yhteisiin maa- ja vesialueisiin, mikä ilmenee 15.5.1993 päivätystä luonnoksesta perinnönjakosopimukseksi. Näin ollen X:n tilaan kuuluneiden mainittujen osuuksien ei voida katsoa jääneen 22.7.1996 tehdyllä jakokirjalla toimitetun perinnönjaon ulkopuolelle.

Koska asianosaiset eivät ole toisin sopineet eikä jakokirjasta voida johtaa täsmällistä tulkintaa mainittujen osuuksien tarkemman määräytymisen perusteesta ja kun muutakaan kohtuullista ja tasajaon periaatteen kannalta asianmukaista perustetta ei ole esitetty, on kyseiset osuudet yhteisiin alueisiin kiinteistötoimituksessa jaettava kiinteistönmuodostamislain 150 §:n 2 momentista ilmenevän periaatteen mukaisesti tilojen Y ja Z kesken näiden tilojen maapinta-alojen suhteessa.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään toimitusinsinöörin päätöksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Pauliine Koskelo ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Matti Sepponen.

---

[SV]

En lägenhet som ingick i ett dödsbo hade av skiftesmannen skiftats så att två delägare vardera fick ett outbrutet område. Av områdena bildades vid styckningen det ena till styckningsfastighet och det andra till stomfastighet. I skifteshandlingen nämndes inget om hur de andelar i samfällda områden som tillhörde lägenheten skulle fördelas.

På de grunder som framgår av högsta domstolens dom ansågs

- att vid styckningen av de outbrutna områdena skifteshandlingen skulle tolkas så att andelarna i samfällda områden inte lämnats utanför arvskiftet och att dessa skiftats så att vardera delägaren på sin lott fick en andel motsvarande det honom tilldelade outbrutna området, samt

- att vid styckningen av de outbrutna områdena skifteshandlingen skulle tolkas så att andelarna i samfällda områden inte lämnats utanför arvskiftet och att dessa skiftats så att vardera delägaren på sin lott fick en andel motsvarande det honom tilldelade outbrutna området, samt

- att i enlighet med den princip som framgår av 150 § 2 mom. fastighetsbildningslagen till grund för fördelningen av andelarna skulle läggas förhållandet mellan styckningsfastighetens och stomfastighetens markarealer.

FastighetsbildningsL_150_§_2_mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.