Supreme Court dismisses request to revoke land seizure due to alleged official negligence in ownership dispute case.

Lainhuutoa pyydettiin purettavaksi sillä perusteella, että käräjäoikeuden virkamies oli asian käsittelyn yhteydessä syyllistynyt huolimattomuudesta tai varomattomuudesta rikolliseen menettelyyn. Lainhuutorekisteristä ilmenevien tietojen perusteella oli ollut syytä olettaa, että muilla oli parempi oikeus kiinteistöön kuin lainhuudon hakijalla. Kuulutusta lainhuudon saamiseksi ei siten olisi saanut myöntää.

Asiassa oli todellisuudessa kysymys omistusoikeutta koskevasta riidasta, jota ei voida ratkaista lainhuutomenettelyssä eikä siten myöskään lainhuutoa koskevassa purkuasiassa. Koska riita voidaan lainhuudatusasian ratkaisun estämättä tutkia oikeudenkäynnissä, purkuhakemus ei antanut aihetta toimenpiteisiin.

MK 6 luku 6 §

MK 12 luku 2 §

MK 12 luku 3 §

MK 13 luku 2 §

OK 31 luku 7 § 1 mom 1 kohta

HAKEMUS KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle oli lainhuutokuulutuksen jälkeen 7.7.1998 myönnetty kummallekin erikseen lainhuuto puoleen silloisen Tyrnävän kunnan Ängeslevän kylässä sijainneesta, nykyään Limingan kunnan Ängeslevän kylässä sijaitsevasta tilasta X. Käräjäoikeuden laamanni on Korkeimmalle oikeudelle tekemässään hakemuksessa katsonut, että lainhuutohakemusta käsiteltäessä oli ollut syytä olettaa, että jollakin toisella oli parempi oikeus kiinteistöön kuin hakijoilla. Kuulutusta lainhuudon saamiseksi maakaaren 12 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla ei siten olisi saanut myöntää. Laamanni on katsonut käräjäoikeuden virkamiehen syyllistyneen asian käsittelyn yhteydessä huolimattomuudesta tai varomattomuudesta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun rikolliseen menettelyyn ja pyytänyt tällä perusteella 24.10.2001 saapuneessa hakemuksessa lainhuutopäätöksen purkamista.

Välitoimenpide

A ja B toisaalta sekä C, D, E, F, G ja H:n kuolinpesä toisaalta ovat antaneet hakemuksen johdosta pyydetyt lausumat.

C myötäpuolineen on yhtynyt hakemukseen.

A ja B ovat vastustaneet hakemusta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hakiessaan lainhuutoa A ja B ovat esittäneet 21.4.1976 allekirjoitetun kauppakirjan, jolla he olivat ostaneet X: tilan I:ltä. Tila oli 23.9.1955 rekisteröidyssä maanmittaustoimituksessa muodostettu perintötilasta Y. A:n ja B:n saantomiehellä I:llä ei ollut lainhuutoa tilaan X eikä lainhuutorekisterissä ole muutoinkaan missään vaiheessa ollut kyseistä rekisteriyksikköä koskevia lainhuutomerkintöjä. Selvityksenä saantomiehensä omistusoikeudesta A ja B ovat esittäneet vuonna 1971 laaditun kauppakirjan, jolla I oli ostanut sanotun tilan J:n perillisiltä, sekä 28.2.1927 päivätyn kauppakirjan, jolla J oli ostanut K:lta metsäsaran tilasta Z lohkotilaksi erotettavaksi. Lisäksi lainhuutohakemukseen oli liitetty todistus siitä, että A oli viimeisten kymmenen vuoden ajan verotettu tilan omistajana.

Kuulutusmenettely on perustunut siihen, että A ja B, vaikka he eivät olleet voineet esittää riittävää selvitystä saantomiestensä oikeudesta tilaan, olivat verotoimiston todistuksella näyttäneet, että A oli viimeisten kymmenen vuoden ajan hallinnut kiinteistöä omistajana.

Asiassa on todellisuudessa kysymys omistusoikeutta koskevasta riidasta, jota ei voida ratkaista lainhuutomenettelyssä eikä niin ollen myöskään lainhuutoa koskevassa purkuasiassa. Koska maakaaren 13 luvun 2 §:n mukaan lainhuudatusasian ratkaisun estämättä kysymys omistusoikeudesta kiinteistöön sekä saannon pätevyydestä saadaan tutkia oikeudenkäynnissä, hakemus ei anna aihetta toimenpiteisiin Korkeimman oikeuden taholta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Kati Hidén, Mikael Krogerus ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Aki Rasilainen.

---

[SV]

Sökanden begärde att en lagfart skulle återbrytas på den grunden att en tjänsteman vid tingsrätten i samband med handläggningen av ärendet hade gjort sig skyldig till brottsligt förfarande av vårdslöshet eller oaktsamhet. Av uppgifterna i lagfartsregistret hade det funnits anledning att anta att andra hade bättre rätt till fastigheten än de som hade ansökt om lagfart. Kungörelse för erhållande av lagfart hade således inte bort beviljas.

I saken var det i verkligheten fråga om en tvist om äganderätt, som inte kan avgöras i ett lagfartsförfarande och således inte heller i samband med ett ärende som gäller återbrytande av lagfart. Eftersom det är möjligt att utan hinder av avgörandet i lagfartsärendet få tvisten prövad i rättegång, föranledde ansökan om återbrytande inte några åtgärder.

JB 6 kap 6 §

JB 12 kap 2 §

JB 12 kap 3 §

JB 13 kap 2 §

RB 31 kap 7 § 1 mom 1 punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.