Supreme Court allows compensation for service station loss when highway upgrade cuts off direct access.

Huoltoasemakiinteistöllä oli ollut pääsy valtatielle paikallistien kautta. Valtatie oli parannettu moottoriliikennetieksi ja paikallistien liittymä valtatielle oli katkaistu. Kysymys siitä, oliko kiinteistön omistajalla yleisistä teistä annetun lain 66 §:n mukaan oikeus saada tienpitäjältä korvaus huoltoaseman liiketoiminnalle aiheutuneesta haitasta. (Ään.)

TieL 66 § (137/1995)

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Yleistietoimitus 10.2.1999

Yleisistä teistä annetun lain mukaisessa valtatien 5 parantamista välillä Lusi - Koskenmylly koskeneessa tietoimituksessa A Heinolan kaupungin Tuusjärven kylässä sijaitsevan tilan B omistajana vaati 4 000 000 markkaa korvausta haitasta, joka oli aiheutunut siitä, että tilalla harjoitettu huoltoaseman liiketoiminta oli käynyt tien katkaisun vuoksi mahdottomaksi.

Etelä-Suomen maaoikeuden tuomio 30.11.1999

A valitti maaoikeuteen. Maaoikeus totesi, että asiassa oli kyse siitä, onko kiinteistön omistajalla oikeus saada korvausta tienpitäjältä yleisistä teistä annetun lain 66 §:n nojalla, kun liittymä huoltoasemalta maantielle on säilynyt, mutta noin 20 metrin etäisyydellä ollut liittymä moottoriliikennetieksi muutettuun valtatiehen 5 oli katkaistu.

Lähin liittymä moottoriliikennetiehen oli nyt noin 2,4 kilometrin päässä. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että kyseessä olevaa tietä ajavat eivät päässeet huoltoasemalle suoraan moottoriliikennetieltä. Huoltoasematoiminnan luonne edellyttää, että valtatieltä on autolla mahdollisuus ajaa suoraan huoltoasemalle. Usean muun liiketoiminnan kohdalla välitön yhteys valtatieltä ei ole läheskään näin ratkaiseva.

Maaoikeus katsoi, että noin 20 - 30 metrin pituisen yhdystien sulkeminen liikenteeltä siitä huolimatta, että moottoriliikennetien ja huoltoaseman välissä oli nyt uusi paikallisliikennettä palveleva tie ja liittymä huoltoasemalta paikallistielle oli säilynyt, oli aiheuttanut huoltoaseman toiminnan käymisen lähes kannattamattomaksi. Valtatie oli huoltoaseman kohdalla pysynyt lähes entisellään 1970-luvun alusta lähtien. Tien muuttuminen moottoriliikennetieksi oli edellyttänyt liittymän poistamista. Kyse oli nyt ollut tien luonteen muuttumisesta. Mikäli kyseessä olisi ollut kokonaan uusi tie olisi asiaa arvioitava toisin. Koska valtatieltä 5 oli ollut lähes välitön ajoyhteys huoltoasemalle, oli kyseessä yleisistä teistä annetun lain 66 §:ssä tarkoitettu valittajan huoltoasemalle aiheutunut huomattava haitta ja vahinko, joka tienpitäjän oli korvattava.

Korvauksen määrän osalta maaoikeus totesi, että asiassa oli arvioitava, miten pitkän ajan kiinteistönomistaja olisi vielä voinut harjoittaa huoltoasematoimintaa nykyisessä muodossaan nykyisessä rakennuksessa ja nykyisillä laitteilla. Kate polttoaineen myynnistä on yleisesti laskenut kilpailun seurauksena ja ellei muuta korvaavaa myyntiä ole pystytty järjestämään tuotto on monella huoltoasemalla laskenut. Tämän on todettu vaikuttavan myös huoltoaseman omistajan saamaan vuokratuloon, jolloin katetta on pyritty hankkimaan lisäämällä oheistarjontaa. Huoltoaseman pitäminen nykyaikaisena on tällöin edellyttänyt huomattavia uusimisinvestointeja. Myös huoltoasemia koskevat ympäristövaatimukset ovat kiristymässä ja niistä saattaa aiheutua lisäkustannuksia.

Asiaan liittyi siten huomattavia epävarmuustekijöitä. Maaoikeus arvioi, että huoltoasematoimintaa olisi voitu harjoittaa nykymuotoisena 10 vuoden ajan. Valittajan mainitsema huoltoaseman alasajo ei ollut toteutunut ennenaikaisena tiehankkeen johdosta eikä valittaja ollut ylipäätään esittänyt sen kustannuksista selvitystä. Aikaisemmasta vuokratulosta, joka oli ollut noin 200 000 markkaa vuodessa, omistajan oli tullut vuosittain kattaa vielä poistot ja kiinteät parantamis- ynnä muut kustannukset. Kun huoltoasematoiminta kuitenkin edelleen jatkui rajoitetussa ja vähäisessä määrin, oli tämä otettava korvausta alentavana seikkana huomioon samoin kuin diskonttaus.

Epävarmuustekijöistä johtuen laskennallisen korvauksen määrääminen ei maaoikeuden mielestä ollut mahdollista. Tämän vuoksi maaoikeus arvioi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla kohtuuden mukaan vahingon määräksi 400 000 markkaa, jonka summan korkoineen maaoikeus velvoitti Tielaitoksen suorittamaan vahingonkorvauksena A:lle.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet maaoikeustuomari Martti Amberla, maaoikeusinsinööri Sakari Nikander (eri mieltä) sekä lautamiehet Kauko Ruonala ja Ossi Kaikkonen.

Eri mieltä ollut maaoikeusinsinööri Nikander katsoi, että valtatien muuttaminen moottoriliikennetieksi, paikallistien ja moottoriliikennetien välisen liittymän sulkeminen ja paikallistien uudelleen järjestely ovat sellaista tieverkon uudelleen järjestelyä, joka ei kuulu kenenkään niin sanottuun suojattuun elämänpiiriin. Huoltoasemalle aiheutunut menetys johtui kyllä tienpitäjän toimenpiteistä, mutta koska liittymää yleiseen tiehen ei ollut katkaistu, se ei ollut välitöntä vaan välillistä ja johtui tieverkon uudelleen järjestelystä. Se seikka, että huoltoaseman liittymä paikallistiehen ja paikallistien liittymä entiseen valtatiehen 5 olivat tässä tapauksessa poikkeuksellisen lähellä toisiaan, ei muuttanut edellä sanottua periaatetta. Näillä perusteilla Nikander hylkäsi liiketoiminnan kannattamattomuuden korvaamista koskevan vaatimuksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Tielaitokselle ja A:lle myönnettiin valituslupa.

Tielaitos vaati, että maaoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin tielaitos on velvoitettu suorittamaan A:lle korvausta tieyhteyden katkeamisesta aiheutuneesta haitasta ja oikeudenkäyntikuluista ja että edunvalvontakustannuksista tuomittua korvausta alennetaan.

A vaati, että tieyhteyden katkeamisesta tuomittu korvaus korotetaan 4 000 000 markaksi.

Tielaitos ja A vastasivat toistensa muutoksenhakemuksiin.

Maanmittauslaitoksen keskushallinto antoi pyydetyn lausunnon. Tielaitos ja A antoivat lausunnon johdosta pyydetyt lausumat.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Yleisistä teistä annetun lain 66 §:n mukaan, sellaisena kuin se on laissa 137/1995, silloin kun lain 50 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta käyttää ennestään olevaa yksityisen tien liittymää aiheutuu huomattavaa haittaa sellaisen kiinteistön käyttämiselle, jolla aikaisemmin on ollut liittymä yleiselle tielle, kiinteistön omistajalla on oikeus saada tienpitäjältä korvaus haitasta.

A:n tilalla B 1960-luvulta alkaen sijainneelta huoltoasemalta ollut kulkuyhteys valtatielle 5 oli 1976 rekisteröidyssä toimituksessa järjestetty paikallistien kautta. Huoltoaseman liittymästä paikallistiehen on ollut noin 20 metrin matka valtatielle. Kun valtatie 5 on parannettu moottoriliikennetieksi, on kysymyksessä oleva paikallistien liittymä valtatiehen katkaistu. Huoltoaseman liikenne on ohjattu maantielle 140, jota kautta lähin liittymä moottoriliikennetielle on noin 2,4 kilometrin päässä. Näin on estynyt kiinteistöltä aikaisemmin ollut lähes välitön pääsy valtatielle, millä on ollut kiinteistöllä harjoitetun huoltoasematoiminnan kannalta olennainen merkitys.

Korkein oikeus katsoo liittymien A:n kiinteistöltä paikallistielle ja toisaalta paikallistieltä valtatielle 5 liittyneen toisiinsa niin läheisesti, että kiinteistöllä voidaan katsoa olleen yleisistä teistä annetun lain 66 §:ssä tarkoitettu liittymä yleiselle tielle. Kulkuyhteyden katkeamisesta on aiheutunut niin huomattavaa haittaa kiinteistöllä harjoitetulle liiketoiminnalle, että sen korvaamatta jättäminen olisi kiinteistönomistajan kannalta kohtuutonta.

Ottaen huomioon korvauksen arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin tässä tapauksessa liittyvät, maaoikeuden mainitsemat epävarmat tekijät sekä toisaalta laskentamenetelmiin liittyvät arvionvaraisuudet, Korkein oikeus katsoo, että A:n kiinteistölle aiheutuneen haitan määrä voidaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:ään perustuen arvioida. Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa maaoikeuden arviota.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón (eri mieltä), oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Eeva Vuori, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Elina Lampi-Fagerholm (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen oikeussihteeri Lampi-Fagerholm: Mietintöni vastaa muuten Korkeimman oikeuden ratkaisua, mutta haitankorvauksen arvioinnin osalta esitän seuraavaa:

Maaoikeus on arvioinut haitankorvauksen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla kohtuuden mukaan. Korkein oikeus katsonee, että huoltoasemakiinteistöllä harjoitetulle liiketoiminnalle kulkuyhteyden katkeamisen johdosta aiheutunut haitta voidaan laskennallisesti arvioida. Korvausta on korotettava, jos se laskennallisesti arvioituna ylittää maaoikeuden määräämän korvauksen. Laskennallisen korvauksen arvioiminen soveltuu parhaiten tehtäväksi toimituksessa.

Korkein oikeus kumonnee toimitusmiesten päätöksen siltä osin kuin sillä on ratkaistu kysymys huoltoasemaliiketoiminnan kannattamattomuudesta johtuvan haitan korvattavuudesta sekä maaoikeuden tuomion siltä osin kuin maaoikeus on ratkaissut kysymyksen haitankorvauksen määrästä. Asia palautettaneen toimitusmiehille haitankorvauksen laskennallista arvioimista varten.

Muilta osin maaoikeuden tuomiota ei muutettane.

Presidentti Sevón: Hyväksyn mietinnön.

---

[SV]

En servicestationsfastighet hade haft förbindelse till en huvudväg via en bygdeväg. Huvudvägen hade byggts om till motortrafikled och förbindelsen mellan bygdevägen och huvudvägen hade brutits. Fråga om fastighetsägaren enligt 66 § lagen om allmänna vägar hade rätt att av väghållaren få ersättning för den olägenhet som drabbade affärsverksamheten på servicestationen. (Omröstn.)

L om allmänna vägar 66 § (137/1995)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.