Supreme Court rules appeal against criminal court's witness fee order requires leave to appeal.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court dismissed the applicant's request to appeal a lower court's order requiring a witness to repay excessive advance witness fees. The lower court handled the main hearing in a criminal case brought by appeal, not as a first instance, and ordered the witness to return funds from state resources. The Supreme Court held that such procedural rulings in appeal-based cases do not allow direct appeals without leave, as they involve only statutory application rather than first-instance fact-finding.
Legislator headnote
AI generatedLaki valituslupaa koskevista asioista 30 luvun 2 §; 30 luvun 3 §: Ratkaisut todistuskustannusten korvausta koskeviin päätöksiin liittyen, jotka tehdään valitusasiassa, eivät vaadi muutoksenhakua ilman valituslupaa.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Hovioikeus, joka toimitti sinne valitusteitse saatetussa rikosasiassa pääkäsittelyn, velvoitti henkilökohtaisesti saapuville kutsutun asianomistajan palauttamaan valtiolle sen varoista hänelle liikaa maksetun todistelukustannusten ennakon. Ratkaisuun voitiin hakea muutosta vain valituslupaa pyytämällä.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 8.2.2001
Hovioikeus toimitti käräjäoikeudesta valitusteitse sen ratkaistavaksi tulleessa rikosasiassa pääkäsittelyn, johon asianomistaja A oli kutsuttu saapumaan henkilökohtaisesti asian selvittämiseksi. Ennen pääasian ratkaisua julistamallaan päätöksellä hovioikeus velvoitti valtion varoista ennakkomaksua sanotun tehtävän suorittamista varten saaneen A:n maksamaan takaisin valtiolle liikaa saamansa ennakon ja osoitti hänet hakemaan muutosta päätökseen Korkeimmalta oikeudelta valittamalla.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marja-Liisa Karotie ja Terho Turunen sekä määräaikainen hovioikeudenneuvos Heimo Kiviranta. Valmistelija Eero Antikainen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A valitti Korkeimpaan oikeuteen ja vaati, ettei häntä velvoiteta palauttamaan takaisin osaakaan ennakkona saamastaan todistelukustannusten korvauksesta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain 10 §:n mukaan muutosta todistelukustannusten korvausta koskevaan tuomioistuimen päätökseen tai tuomioon haetaan valittamalla oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 42 §:ssä säädetyllä tavalla. Tämän pykälän 1 momentissa säädetään muun muassa, että joka ei tyydy päätökseen, joka koskee todistajalle tulevaa korvausta, saa hakea muutosta valittamalla. Ensiksi mainitun lain 3 §:n nojalla jälkimmäisessä lainkohdassa sanottu koskee myös henkilökohtaisesti asian selvittämiseksi tuomioistuimeen kutsutulle asianomistajalle tulevaa korvausta.
Valituslupaa pyytämättä voidaan siis oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n mukaan valittaa vain niissä asioissa, joissa oikeudenkäynti pannaan vireille hovioikeudessa. Hovioikeuden muutoksenhakuasteena käsittelemissä valitus- ja kanteluasioissa on sallittua esittää vasta hovioikeudessa eräitä pääasiaan liittyviä tai pääasian käsittelyn järjestämisestä johtuvia vaatimuksia. Tällaisten vaatimusten johdosta tehtäviä ratkaisuja, joissa on todistelukustannusten korvausta koskevan asian tavoin usein kyse ainoastaan lainsäädännön kaavamaisesta soveltamisesta, ei ole muutoksenhakumenettelyn osalta syytä rinnastaa tyypillisiin hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemiin pääasioihin. Tätä ei myöskään edellytä perus- ja ihmisoikeuksiin sisältyvä vaatimus oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä.
Kysymyksessä oleva hovioikeuden ratkaisu koskee hovioikeudessa toimitettavaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti asian selvittämistä varten kutsutulle asianomistajalle valtion varoista suoritetun ennakkomaksun palautusvelvollisuutta. Rikosasia, johon ratkaisu liittyy, on saatettu hovioikeuteen valittamalla. Kyse ei siten ole hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemästä asiasta. Sen vuoksi ratkaisuun haetaan muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä. Hovioikeuden antama valitusosoitus on näin ollen virheellinen.
Päätöslauselma
Hovioikeuden valitusosoitusta oikaistaan siten, että todistelukustannuksia koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos Korkein oikeus myöntää valitusluvan. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n mukaan valituslupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi taikka jos siihen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava, tahi jos valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.
A:lle varataan mahdollisuus täydentää muutoksenhakemustaan niillä syillä, joiden nojalla valituslupa tulisi hänelle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:ssä säädetyillä perusteilla myöntää. A:n on toimitettava täydennyskirjelmänsä Korkeimman oikeuden kirjaamoon viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä tämän päätöksen antamispäivästä. Jos kehotusta ei noudateta määräajassa, asia voidaan kuitenkin ratkaista.
Kysymys valitusluvan myöntämisestä siirretään tällaista asiaa Korkeimmasta oikeudesta annetun lain 7 a §:n 2 momentin mukaan käsittelevän jaoston ratkaistavaksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kari Raulos, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Pertti Välimäki. Esittelijä Sami Myöhänen.
---
[SV]
Hovrätten höll huvudförhandling i ett till hovrätten genom besvär inkommet brottmål och ålade en målsägande som kallats att infinna sig personligen att till staten återbetala ett ur dess medel till henne erlagt för stort förskott för bevisningskostnader. I avgörandet kunde ändring sökas endast genom en ansökan om besvärstillstånd.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.