Supreme Court dismisses dismissal claim where business transfer lacks essential continuity of operations and workforce.

Palvelutaloa ylläpitänyt yhdistys oli valmistanut aterioita muun muassa palvelutalon asukkaille. Ruoanvalmistustoiminnan tappiollisuuden vuoksi yhdistys irtisanoi palveluksessaan olleet emännän ja keittiöapulaisen ja alkoi hankkia ateriat ostopalveluna A:lta, jolle yhdistys vuokrasi palvelutalon keittiötilat koneineen ja muine varusteineen ja joka lisäksi ryhtyi harjoittamaan tiloissa lounasruokala- ja pitopalvelutoimintaa. Yhdistyksen irtisanomat emäntä ja keittiöapulainen eivät olleet siirtyneet A:n palvelukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla kysymys ei ollut liikkeen luovutuksesta. (Ään.) Ks. KKO:2001:48

TSL 7 § 2 mom (235/1993)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Riidattomat taustatiedot

A ja B olivat olleet erään yhdistyksen palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 1.6.1994 alkaen. A oli työskennellyt emäntänä ja B keittiöapulaisena yhdistyksen omistaman ja ylläpitämän palvelutalon keittiössä. Keittiössä oli tuotettu ateriapalveluja osalle palvelutalon asukkaista. Lisäksi keittiössä oli tuotettu terveyskeskuksen vuodeosaston tarvitsemat potilasateriat, eläkeläisille ja vammaisille myytävät avopalveluateriat sekä kunnan, palvelutalon, terveyskeskuksen, energialaitoksen ja seurakunnan henkilökunnan työpaikkalounaat. Yhdistyksen hallitus totesi kokouksessaan 18.2.1997 ruoanvalmistuksen omana työnä kannattamattomaksi ja jatkuvasti tappiota tuottavaksi. Hallitus päätti tämän vuoksi lopettaa yhdistyksen ruoanvalmistustoiminnan ja hankkia ateriat ostopalveluna. A:n ja B:n työsopimukset irtisanottiin 20.2.1997 taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella siten, että A:n työsuhde päättyi 20.5.1997 ja B:n työsuhde 20.7.1997.

Yhdistys ja C perustettavan yhtiön lukuun tekivät 23.2.1997 sopimuksen, jolla yhdistys vuokrasi C:lle palvelutalon keittiötilat koneineen ja laitteineen sekä astiastoineen ruoanvalmistustoiminnan harjoittamista varten. C puolestaan sitoutui toimittamaan palvelutalolle sopimuksessa tarkemmin määriteltyjä ateriapalveluja.

Kanne Juvan käräjäoikeudessa

Työnantajalla ei ollut liikkeen luovutuksen yhteydessä oikeutta irtisanoa luovutettavan toiminnan piirissä työskentelevien työntekijöiden työsopimuksia, vaan työsopimukset ja niihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet siirtyivät sellaisenaan toiminnan uudelle omistajalle. Yhdistyksellä ei ollut ollut työsopimuslain 37 a §:ssä (723/1988) tarkoitettua taloudellista ja tuotannollista syytä työsopimusten irtisanomiseen, koska irtisanominen oli perustunut liikkeen luovutukseen. Yhdistys oli irtisanomiset toimittaessaan menetellyt työsopimuslain ja Euroopan yhteisöjen neuvoston liikkeenluovutusdirektiivin vastaisesti. Se oli tämän vuoksi velvollinen korvaamaan A:lle ja B:lle irtisanomisesta aiheutuneen vahingon.

Näillä perusteilla A ja B vaativat, että yhdistys velvoitetaan työsopimuslain 51 §:n nojalla suorittamaan vahingonkorvausta perusteettomasta irtisanomisesta aiheutuneesta ansionmenetyksestä.

Vastaus

Yhdistyksellä oli joka tapauksessa ollut liikkeen luovutuksesta erillinen taloudellinen irtisanomisperuste A:han ja B:hen nähden. Yhdistyksen ruoanvalmistustoiminta oli vuonna 1996 tuottanut tappiota yli 200 000 markkaa. Yhdistys ei ollut voinut jatkaa tappiollista toimintaa.

Käräjäoikeuden tuomio 6.10.1999

Liikkeen luovutus

Ennen C:n kanssa tekemäänsä sopimusta yhdistys oli myynyt palvelutalon keittiötiloissa tuottamiaan ruokapalveluja palvelutalon asukkaille sekä terveyskeskuksen potilaille ja eräiden työpaikkojen henkilöstöille. A:n ja B:n mukaan palveluja oli lisäksi myyty vähäisessä määrin muillekin tahoille. Kysymys oli ollut lähinnä pienimuotoisten juhlatilaisuuksien tarjoilun järjestämisestä.

Yhdistys oli vuokrannut palvelutalon keittiötilat koneineen, laitteineen ja astiastoineen C:lle ruoanvalmistustoiminnan harjoittamista varten. Sopimuksessa C oli sitoutunut toimittamaan ja yhdistys ostamaan terveyskeskuksen vuodeosastolla tarvittavat potilasateriat, palvelutalon asukkaiden päivittäiset ateriapalvelut, avopalveluateriat eläkeläisille ja vammaisille sekä työpaikkalounaat palvelutalon, terveyskeskuksen, kunnan, energialaitoksen ja seurakunnan henkilökunnalle sekä muille tahoille, joiden kanssa yhdistys oli sopinut lounasruokailun järjestämisestä. C:llä oli velvollisuus valmistaa ateriat vähintään samaa laatutasoa ja määrää noudattaen kuin mitä yhdistys oli itse aikaisemmin noudattanut. C:llä oli oikeus valmistaa kysymyksessä olevissa tiloissa ruokaa muutakin tarkoitusta varten. Sopimuksen mukaisten ateriapalvelujen toimittaminen yhdistykselle muodosti C:n mukaan 75 prosenttia liikevaihdosta.

Työsopimuslain 7 §:n 2 momentin (235/1993) mukaan työnantajan oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät liikkeen luovutuksessa välittömästi liikkeen uudelle omistajalle. Säännöksessä ei ole määritelty liikkeen luovutuksen tunnusmerkkejä. Lakia tulkittaessa on otettava huomioon Euroopan yhteisöjen neuvoston 14.2.1997 antama liikkeenluovutusdirektiivi 77/187/ETY sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Direktiivi koskee 1 artiklan 1 kohdan mukaan yrityksen, liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovuttamista toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta. EY-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan direktiiviä sovelletaan tietyn, pysyväksi suunnitellun taloudellisen kokonaisuuden luovuttamiseen, mikäli kokonaisuus säilyttää identiteettinsä luovutuksessa. Kokonaisuudella tarkoitetaan sellaista henkilöistä ja muista tekijöistä muodostuvaa organisoitua kokonaisuutta, jonka avulla voidaan harjoittaa oman tavoitteen omaavaa taloudellista toimintaa.

Käräjäoikeus katsoi, että edellä mainitut edellytykset täyttyivät. Kaikki ateriapalvelujen tuottamiseen tarvittavat toiminnot, joista yhdistys oli aikaisemmin huolehtinut, olivat siirtyneet C:lle. Taloudellinen kokonaisuus oli luovutuksessa säilyttänyt identiteettinsä eikä kokonaistilannetta arvioitaessa ole merkitystä sillä, että C:n toiminnasta aikaisempaa suurempi osa suuntautui ulospäin. Kun kysymys on taloudellisesta toiminnasta, merkitystä ei ole myöskään sillä, että yhdistyksen tarkoituksena ei ollut voiton tai välittömän taloudellisen ansion hankkiminen siihen osallisille.

Irtisanominen

Yhdistys oli irtisanonut A:n ja B:n työsuhteet toiminnan tappiollisuuden vuoksi tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Yhdistyksen ja C:n välillä ei C:n mukaan ollut ollut puhetta A:n ja B:n siirtymisestä C:n palvelukseen. C:n palveluksessa oli kolme palkattua työntekijää. Aikaisemmin hän oli harjoittanut pitopalvelutoimintaa yksinään.

Oikeuskäytännössä (KKO 1990:129) on katsottu, että sikäli kuin kysymys oli liikkeen luovutuksesta, luovuttajalla ei ollut perustetta irtisanoa työntekijän työsopimusta. Liikkeenluovutusdirektiivin 4 artiklan (1) kohdan mukaan luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja tai luovutuksen saaja voi käyttää irtisanomiseen. Tämä säännös ei estä irtisanomisia työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä. Artikla siis sallii sen, että jäsenvaltion lain mukaan myös luovuttaja voi irtisanoa työntekijöitä taloudellisilla syillä. Työsopimuslaki ei sisältänyt luovutustilanteeseen liittyviä erityisiä irtisanomisperusteita.

Liikkeen luovutusta koskevien säännösten tarkoituksena on turvata työntekijöiden työsuhteiden jatkuminen liikkeen luovutuksen yhteydessä. Suoja ei kuitenkaan ole aukoton. Jos se, jolle liike on luovutettu, ei halua jatkaa työsuhdetta, hän voi kuukauden kuluessa luovutuksesta irtisanoa työsopimuksen, mikäli siihen oli luovutuksesta johtuva perusteltu syy. On ilmeistä, että lain tarkoitus saattaa vaarantua, mikäli luovuttajalla katsottaisiin olevan irtisanomisoikeus liikkeen luovutuksen yhteydessä. Niin on ainakin tapauksissa, joissa työtehtävät eivät sinällään ole vähentyneet ja joissa uusi työnantaja palkkaa lisätyövoimaa nimenomaan näitä työtehtäviä varten. Sitä paitsi toiminnan tappiollisuus ei voi olla laillinen syy koko henkilökunnan irtisanomiseen, kun toiminto sellaisenaan siirretään uudelle työnantajalle. Tosiasiallinen irtisanomisperuste on tällöin liikkeen luovutus.

Näillä ja korvauksen määrän osalta tuomiossaan lähemmin mainitsemillaan perusteilla käräjäoikeus velvoitti yhdistyksen suorittamaan korvaukseksi perusteettomasta irtisanomisesta aiheutuneesta ansionmenetyksestä A:lle 84 274,27 markkaa ja B:lle 75 608,50 markkaa viivästyskorkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Johan Räisänen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 4.7.2000

A ja B sekä yhdistys valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota pääkäsittelyn toimitettuaan A:lle tuomittavan korvauksen määrän osalta. Muilta osin hovioikeus jätti käräjäoikeuden tuomion pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Leena Parviainen ja Tuija Silvento. Esittelijä Tuija Silvento.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yhdistykselle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhdistys vaati kanteen hylkäämistä tai ainakin vahingonkorvausten alentamista.

A ja B antoivat heiltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A ja B ovat työskennelleet erään yhdistyksen palveluksessa, A emäntänä ja B keittiöapulaisena yhdistyksen ylläpitämän palvelutalon keittiössä. A:n ja B:n työtehtävänä on ollut valmistaa palvelutalon asukkaille tarjottavat ateriat, terveyskeskuksen vuodeosaston potilasateriat, eläkeläisille ja vammaisille myytävät avopalveluateriat sekä palvelutalon, kunnan, terveyskeskuksen, energialaitoksen ja seurakunnan henkilökunnan työpaikkalounaat.

Yhdistyksen hallituksen 18.2.1997 pidetyssä kokouksessa on todettu, että yhdistyksen ruoanvalmistustoiminta oli kannattamatonta ja aiheutti jatkuvasti tappiota. Tämän vuoksi hallitus on päättänyt, että yhdistys lopettaa ruoanvalmistuksen omana työnään ja ryhtyy hankkimaan ruoan ostopalveluna. Samalla yhdistyksen keittiöhenkilökunnan työsopimukset on päätetty irtisanoa taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla siten, ettei työntekijöillä ollut irtisanomisaikanaan työntekovelvoitetta 1.3.1997 jälkeen. Yhdistys on 20.2.1997 irtisanonut A:n ja B:n työsopimukset tuotannollisella ja taloudellisella perusteella siten, että A:n työsopimuksen viimeinen voimassaolopäivä on ollut 20.5.1997 ja B:n 20.7.1997.

Yhdistys on 23.2.1997 tehnyt C:n kanssa sopimuksen, jolla yhdistys on vuokrannut C:lle perustettavan yhtiön lukuun palvelutalon kiinteistössä sijaitsevat keittiötilat koneineen ja laitteineen sekä astiastoineen ruoanvalmistustoiminnan harjoittamista varten. Yhdistys on sopimuksessa sitoutunut ostamaan ja C toimittamaan yhdistykselle ne ateriapalvelut, jotka yhdistys oli aikaisemmin omana työnään tuottanut. Lisäksi C:llä on oikeus harjoittaa vuokraamissaan tiloissa ruoanvalmistusta muutakin tarkoitusta kuin sopimuksen täyttämistä varten. Sopimus on tullut voimaan 1.3.1997 ja C on aloittanut sopimuksen mukaisen ruoanvalmistustoiminnan palvelutalon tiloissa.

Asianosaiset ovat erimielisiä yhtäältä siitä, onko yhdistyksen ja C:n välillä tapahtunut työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa (235/1993) tarkoitettu liikkeen luovutus, ja toisaalta siitä, onko yhdistyksellä liikkeen luovutusta koskevasta arvioinnista riippumatta ollut oikeus irtisanoa A:n ja B:n työsopimukset työsopimuslain 37 a §:ssä (723/1988) tarkoitetulla irtisanomisperusteella.

Asiassa on selvitetty, että yhdistyksen harjoittama ateriapalvelutoiminta on ollut tappiollista. Tilanteen korjaamiseksi yhdistys on päättänyt ryhtyä valmistuttamaan toiminnassaan tarvitsemansa ateriat C:llä. Aterioiden myyntitoiminnan yhdistys on säilyttänyt itsellään.

C on yhdistyksen kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla ryhtynyt toimittamaan yhdistykselle sen tarvitsemat ateriat. Lisäksi hän on ryhtynyt harjoittamaan kahvila- ja lounasruokalatoimintaa pitäen yhdistykseltä vuokraamissaan tiloissa yleisölle avointa liikettä toiminimellä "D". Kahvila- ja lounasruokalatoiminnan ohella C järjestää sopimuksesta pitopalvelutilaisuuksia. Yhdistyksen ja C:n välisen sopimuksen tarkoittamien ateriapalvelujen toimittaminen yhdistykselle kattaa C:n ilmoituksen mukaan kuitenkin valtaosan hänen liikevaihdostaan.

C on ruoanvalmistustoiminnan aloittaessaan palkannut palvelukseensa kolme työntekijää. Yhdistyksen palveluksesta irtisanottuja työntekijöitä ei ole siirtynyt C:n palvelukseen, eikä sellaisesta ollut C:n mukaan käyty edes neuvotteluja yhdistyksen ja C:n kesken. C on tosin kertonut pyytäneensä A:ta töihin, mutta työtarjous oli koskenut muita kuin A:n aikaisemmin hoitamia emännän työtehtäviä.

Järjestely, jossa tietty toiminta ulkoistetaan siirtymällä itse hoidetusta tehtävästä palvelujen hankkimiseen sopimuksen perusteella toiselta, saattaa muodostaa liikkeen luovutuksen (EY-tuomioistuimen käytännöstä esim. asia Schmidt C-921/92, tuomio 14.4.1994, Kok. 1994 s. I-1311 sekä Watson Rask ja Christensen, C-209/91, tuomio 12.11.1992, Kok. 1992 s. I-5755). Edellytyksenä on tällöinkin, että järjestelyn kohteena olevan yksikön identiteetti siinä säilyy. Asiassa ilmenneitä tosiseikkoja arvioitaessa voidaan ensiksikin havaita, että C on yhdistyksen kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla jatkanut yhdistyksen harjoittamaa ruoanvalmistustoimintaa keskeytyksettä samoissa tiloissa ja samoilla koneilla, laitteilla ja astiastolla kuin yhdistys oli aikaisemmin tehnyt. Nämä tuotettuja hyödykkeitä ja yhdistykseltä vuokrattuja tuotantovälineitä koskevat seikat viittaavat siihen, että yhdistyksen ja C:n välinen sopimus käsittäisi liikkeen luovutuksen.

Yhdistyksen ja C:n välinen sopimus on yhdistyksen kannalta käsittänyt yhdistyksen ruoanvalmistustoiminnan lopettamisen. Tämä on muodostanut työsopimuslain 37 a §:n (723/1988) mukaisen taloudellisen ja tuotannollisen perusteen A:n ja B:n työsopimusten irtisanomiseen. A:lla ja B:llä ei näin ollen ole oikeutta vaatimiinsa vahingonkorvauksiin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan ja kanne hylätään. Yhdistys vapautetaan A:lle ja B:lle tuomitusta vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Kari Kitunen (eri mieltä), Pauliine Koskelo ja Juha Häyhä (eri mieltä). Esittelijä Marja Räbinä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Häyhä: Yhdyn siihen, mitä Korkeimman oikeuden tuomion perustelujen kuudessa ensimmäisessä kappaleessa on lausuttu. Tämän jälkeen lausun seuraavaa.

Luetellut, liikkeenluovutusdirektiivin ja työsopimuslain 7 §:n soveltamiskäytännössä noudatetut tunnusmerkit ovat kuitenkin siten yleisiä, että niiden soveltaminen käytännön eri tilanteissa edellyttää usein harkintaa tarkemmin ohjaavien näkökohtien huomioon ottamista. Kysymyksissä, joihin soveltuu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi, on kansallista oikeutta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklan mukaan sovellettava direktiivin sanamuodon ja päämäärän valossa. Lain esitöistä ilmenevä lain tavoite on vakiintuneesti ollut muutoinkin tärkeä laintulkinnan tuki.

Mainittuja toiminnan identiteetin säilymisen arviointiperusteita on kokonaisarvioinnissa tämän vuoksi sovellettava silmälläpitäen liikkeen luovutusta koskevan säännöstön tarkoitusta turvata työntekijöiden työsuhteen jatkuminen yrityksen tai liikkeen luovutuksen yhteydessä.

Asiassa on selvitetty, että yhdistyksen harjoittama ateriapalvelutoiminta on ollut tappiollista. Yhdistys on pyrkinyt korjaamaan tappiollisuutta ryhtymällä valmistuttamaan toiminnassaan tarvitsemansa ateriat C:n yrityksellä. Aterioiden myyntitoiminnan yhdistys on säilyttänyt itsellään.

Yhdistyksen toimesta harjoitettua ruoanvalmistustoimintaa voidaan sinänsä pitää sellaisena taloudellisena kokonaisuutena, että se voi olla liikkeen luovutuksen kohteena. C on yhdistyksen kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla ryhtynyt toimittamaan yhdistykselle sen tarvitsemat ateriat. C on jatkanut yhdistyksen harjoittamaa ruoanvalmistustoimintaa keskeytyksettä samoissa tiloissa ja samoilla koneilla, laitteilla ja astiastolla kuin yhdistys oli aikaisemmin tehnyt.

Liikkeenluovutusdirektiivin ja työsopimuslain 7 §:n 2 momentin soveltaminen ei rajoitu vain sellaista taloudellista toimintaa harjoittaviin yrityksiin, jotka tavoittelevat voittoa. Työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää liikkeen luovutusta koskevien säännösten soveltamista samalla tavoin riippumatta siitä, onko kysymyksessä ollut voittoa tavoittelevan vai muunlaisen toiminnan uudelleen järjestely. Tämän vuoksi toiminnan identiteetissä ei voida katsoa tapahtuneen liikkeen luovutuksen tunnusmerkistön täyttymisen arviointiin vaikuttavia muutoksia pelkästään sillä perusteella, että yhdistys ei yleishyödyllisenä yhdistyksenä ole tavoitellut ateriapalvelujen tuottamisella voittoa, mikä puolestaan on C:n harjoittaman yritystoiminnan liiketaloudellinen päämäärä.

Liikkeen luovutuksen tunnusmerkkejä arvioitaessa on oikeuskäytännössä kiinnitetty muun ohella huomiota siihen, onko olennainen osa henkilökunnasta otettu uuden yrityksen palvelukseen. Yhdistyksen palveluksesta irtisanottuja työntekijöitä ei ole siirtynyt lainkaan C:n palvelukseen. Tätä seikkaa ei kuitenkaan voida pitää ratkaisevana liikkeen luovutuksen tunnusmerkkinä, sillä työsuhteiden jatkuminen luovutuksensaajan palveluksessa on työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaan liikkeen luovutuksen oikeusvaikutus. Tämän oikeusvaikutuksen ratkaisevaksi edellytykseksi ei voida asettaa sellaista tunnusmerkkiä, joka jo merkitsee mainitun oikeusvaikutuksen käsilläoloa. Työsopimuslain 7 §:n 2 momentin säännöksen soveltuvuuden esteenä ei siksi voida pitää yksinomaan sitä, että luovutuksensaajan palvelukseen ei siirry työntekijöitä lainkaan luovuttajan sanottua työntekijöidensä työsopimukset irti ennen luovutusta.

Yhdistyksen palveluksessa ollessaan A:n ja B:n työtehtävinä on ollut, niin kuin edellä on todettu, valmistaa yhdistyksen ylläpitämän palvelutalon asukkaille tarjottavat ateriat, terveyskeskuksen vuodeosaston potilasateriat, eläkeläisille ja vammaisille myytävät avopalveluateriat sekä palvelutalon, kunnan, terveyskeskuksen, energialaitoksen ja seurakunnan henkilökunnan työpaikkalounaat. Heidän lisäkseen palvelutalon keittiössä on työskennellyt eräs kolmas henkilö.

Yhdistyksen kanssa solmimansa sopimuksen mukaan C:llä on oikeus harjoittaa ruoanvalmistusta myös muutakin tarkoitusta varten kuin yhdistyksen tilausten täyttämiseksi. C:n liiketoimintaan kuuluu myös yleisölle avoimen kahvila-, lounas- ruokala- ja pitopalvelutoiminnan harjoittaminen. C:n kertoman mukaan yhdistykselle toimitettavien ateriapalvelujen toimittaminen kattaa kuitenkin valtaosan, noin 75 prosenttia C:n liikevaihdosta. C on kertonut työskentelevänsä myös itse yrityksessään keittiötehtävissä. Lisäksi hän on palkannut näitä toimintoja varten kolme uutta työntekijää. C:n toiminnan harjoittaminen, jossa työntekijöiden työvoima muodostaa muihin tuotannontekijöihin verrattuna merkittävän tekijän, on näin ollen rakentunut A:n ja B:n ammattitaidon ja työkokemuksen kannalta arvioituna olennaisesti samanlaisten työtehtävien varaan kuin ne, joissa he olivat yhdistyksen palveluksessa olleet.

Vaikka luovutuksen kohteena olevan toiminnan tavoitteiden ja sisällön voidaan todeta jossakin määrin muuttuneen luovutuksen johdosta, toteutetut muutokset ovat liiketoiminnan kokonaisuuden ja liikkeen luovutusta koskevan säännöstön tarkoituksen kannalta kuitenkin niin vähäisiä, että C:n harjoittamaa liiketoimintaa voidaan pitää olennaiselta osin samanlaisena kuin millaista se on yhdistyksen harjoittamana ollut.

Näillä perusteilla katson, että kysymyksessä on ollut työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus.

Korvausten määrän osalta katson, ettei ole aihetta muuttaa hovioikeuden tuomiota.

Tämän vuoksi jätän hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Häyhä.

---

[SV]

En förening som upprätthöll ett servicehus hade berett måltider för bl.a. invånarna i huset. På grund av att måltidsverksamheten var förlustbringande beslöt föreningen att säga upp en värdinna och ett köksbiträd, som varit anställda av föreningen, samt övergick till att inköpa måltiderna av A. Föreningen hyrde servicehusets köksutrymmen och -maskiner samt den övriga utrustningen till A, som dessutom började idka lunchkantin- och cateringverksamhet i utrymmena. Värdinnan och köksbiträdet vilka blivit uppsagda av föreningen övergick inte i A:s tjänst. På de grunder som framgår av Högsta domstolens avgörande ansågs det inte vara fråga om en överlåtelse av rörelse. (Omröstn.) Se HD:2001:48

L om arbetsavtal 7 § 2 mom (235/1993)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.