Supreme Court held physical abuse in a private child welfare facility constitutes public power abuse under Penal Code. Physical abuse in a private child welfare facility constitutes the abuse of public power required for official liability under the Penal Code, as the facility's director exercises state-delegated authority to restrict children's rights and ensure their welfare, thereby acting as a public official when committing such acts.

Kysymys siitä, oliko ruumiillinen kurittaminen yksityisessä lastensuojelulaitoksessa julkisen vallan käyttöä. (Ään.)

RL 2 luku 12 § 1 mom 3 kohta

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Heinolan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä, jonka syytteeseen Y ja Z asianomistajina yhtyivät, lausui, että A oli 17.7.1993 B:llä toimiessaan C ry -nimisen yksityisen lastensuojelulaitoksen johtajana sosiaalilautakunnan huostaanottamien, C:n perheyhteisöön sijoitettujen X:n ja Y:n karkumatkan jälkeisessä selvittelyssä lyönyt joitakin kertoja X:ää ja Y:tä avokämmenellä poskille ja vitsalla X:ää takamuksen seudulle ja Y:tä alaselkään.

A oli edelleen 11.8.1993 Puolassa yrittäessään herättää linja-autossa vahvassa humalatilassa sammuneena ollutta Z:aa läpsinyt tätä kasvoihin tarpeettoman voimakkaasti ja myös jollakin tavoin painanut tämän linja-auton lattialle.

Pahoinpitelyistä oli asianomistajille aiheutunut kipua ja kirvelyä, mutta ei varsinaista ruumiinvammaa tai sairautta.

Syyttäjä kertoi edelleen, että C ry:n ylläpitämä C:n perheyhteisö oli yksityinen lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hoitolaitos. Luvan laitoksen perustamiseen B:lle oli 27.12.1989 antanut Mikkelin lääninhallitus, joka myös valvoi ja seurasi lastensuojelulaitoksen toimintaa. C:n perheyhteisöön oli sijoitettu sosiaalilautakuntien huostaanottamia lapsia. C:n perheyhteisön toiminnanjohtajana A hoiti lastensuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten perusteella julkisyhteisölle eli kunnalle kuuluvia tehtäviä ja hän käytti siten tehtävässään julkista valtaa. A oli näin ollen rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittama virkamies. Edellä mainitut teot A oli tehnyt virkaansa toimittaessaan.

Näillä perusteilla syyttäjä vaati A:lle, joka oli lastensuojelulaitoksen johtajana käyttänyt väärin asemaansa pahoinpitelemällä mainittuja perheyhteisöön sijoitettuja, hänen välittömässä valvonnassaan olleita 17-vuotiaita lapsia, rangaistusta kolmesta lievästä pahoinpitelystä ja kahdesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Virkavelvollisuuden rikkominen ei A:n ja asianomistajien keskinäinen asema huomioon ottaen ollut vähäinen.

Käräjäoikeuden tuomio 14.12.1998

Käräjäoikeus totesi perusteluissaan, että rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan rikoslaissa tarkoitetaan virkamiehellä myös henkilöä, joka lain, asetuksen tai niiden nojalla annetun määräyksen perusteella käyttää julkista valtaa muussa kuin saman momentin 1 kohdassa tarkoitetussa yhteisössä. C ry oli 3 kohdan mukainen yhteisö.

Lastensuojelulain mukaan lapsen huostaanotosta päättää kunnan sosiaalilautakunta. Huostaanotto siirtää sosiaalilautakunnalle päätösvallan mm. lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja olinpaikasta. Lapsen huoltajuus säilyy lapsen vanhemmilla. Laitoshoidon käytännön järjestelyt ovat pääosin laitoksen johtajan toimivallassa. Lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin voidaan rajoittaa sosiaalilautakunnan tai kiireellisissä tapauksissa myös lastensuojelulaitoksen johtajan päätöksellä. Laitoksen johtaja voi päättää myös lapseen kohdistuvasta henkilöntarkastuksesta päihteiden tai vaarallisten esineiden tai aineiden etsimiseksi. Samassa tarkoituksessa johtaja voi murtaa myös lapsen kirjesalaisuuden. Johtaja voi päättää myös poistumiskiellosta ja eristämisestä. Muulle lastensuojelulaitoksen henkilökunnalle ei lastensuojelulaissa ole osoitettu toimivaltuuksia.

Lastensuojelulaissa ei ollut määritelty, ketä oli pidettävä lastensuojelulaitoksen johtajana. Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain (603/1996, valvontalaki) 4 §:n mukaan yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavalla toimintayksiköllä tulee olla palvelujen vastuuhenkilö, joka vastaa siitä, että palvelutoiminta täyttää sille asetetut vaatimukset. Vastuuhenkilö nimetään toiminnan aloittamisilmoituksen tai lupamenettelyn yhteydessä. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 22/1996) on tältä osin todettu, että palvelujen vastuuhenkilön tulisi olla sellaisessa yhteydessä palvelutoiminnan toteuttamiseen, että hän voisi käytännössä tosiasiallisesti huolehtia näistä velvoitteista ottaen huomioon toiminnan laatu ja laajuus. Laissa tai sen valmisteluasiakirjoissa ei ollut suoraan todettu, että valvontalain tarkoittama vastuuhenkilö olisi nimenomaisesti myös lastensuojelulain mukainen lastensuojelulaitoksen johtaja.

A oli todennut, ettei hän ollut ollut laitoksen johtaja, vaan ainoastaan yksi yhdistyksen hallituksen kolmesta jäsenestä. A:n mukaan C:ssä ei ollut tehty lastensuojelulain 24, 31 tai 32 §:n mukaisia päätöksiä. Päätökset oli aina tehnyt lapsen huostaanottanut sosiaalilautakunta.

Jutussa kuultujen henkilöiden kertomusten perusteella C ry oli hyvin pitkälle henkilöitynyt A:ssa. Useissa kertomuksissa häntä oli pidetty laitoksen tosiasiallisena johtajana.

Johtopäätöksenä käräjäoikeus katsoi, että kysymystä siitä, ketä oli pidettävä yksityisen lastensuojelulaitoksen johtajana, ei voitu ratkaista toisin kuin mainittu todistaja oli kertonut. Lastensuojelulaitoksen johtajalle oli lastensuojelulain mukaan annettu oikeus käyttää julkista valtaa. Muulle laitoksen henkilökunnalle ei ollut osoitettu toimivaltuuksia. Yksityisen lastensuojelulaitoksen johtajaa oli hänen käyttäessään julkista valtaa pidettävä rikoslaissa tarkoitettuna virkamiehenä. Rikosoikeudellisen vastuun syntyminen ei käräjäoikeuden käsityksen mukaan voinut perustua vain tosiasialliseen johtajuuteen.

Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaiseen virkavelvollisuuden rikkomiseen voi syyllistyä vain henkilö, jota rikoslain mukaan pidetään virkamiehenä. Koska A:ta ei voitu pitää virkamiehenä, käräjäoikeus hylkäsi häntä vastaan virkavelvollisuuden rikkomisista ajetun syytteen. Syytteen lievistä pahoinpitelyistä käräjäoikeus jätti vanhentuneena tutkimatta. A ja C ry velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan Y:lle korvausta kivusta ja särystä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Timo Palmgren sekä lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 22.12.1999

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä ja asianomistajat Y ja Z hakivat muutosta, totesi asiassa esitetyn selvityksen ja lastensuojelulain säännösten perusteella, että sosiaalilautakunnan huostaanottamien lasten hoito ja kasvatus oli käsittänyt julkisen vallan käyttöä ja että tämä valta oli siirtynyt sosiaalilautakunnan tekemillä sijoituspäätöksillä C ry:lle, joka ylläpiti yksityistä lastensuojelulaitosta. Koska A oli ollut yhdistyksen varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen ja hänellä oli ollut oikeus yhdistyksen nimen kirjoittamiseen ja kun hän oli tosiasiallisesti käyttänyt johtajalle kuuluvaa määräysvaltaa laitoksessa, hän oli käyttäessään sanottua julkista valtaa toiminut rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisella virkamiesvastuulla.

Hovioikeus piti selvitettynä, että A oli 17.7.1993 lyönyt joitakin kertoja X:ää ja Y:tä avokämmenellä poskille ja vitsalla X:ää takamuksille ja Y:tä alaselkään. Z:aa A oli 11.8.1993 läpsinyt kasvoihin tarpeettoman voimakkaasti ja jollakin tavoin painanut tämän linja-auton lattialle.

Näin menetellessään A oli, toimiessaan rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna virkamiehenä, tahallaan rikkonut lastensuojelulain 30 §:ään sekä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ään perustuvan virkavelvollisuutensa olla kurittamatta lasta ruumiillisesti. A oli näin ollen syyllistynyt kahteen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Huomioon ottaen tekojen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoihin liittyvät seikat A:n menettelyä ei kokonaisuutena arvostellen voitu pitää vähäisenä. Syytteen lievistä pahoinpitelyistä myös hovioikeus jätti tutkimatta. A ja C ry velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan myös Z:lle korvausta kivusta ja särystä.

Rangaistusta määrätessään hovioikeus totesi, että A:n syyksi luetuista teoista oli aiheutunut se, että hän oli asian saaman julkisuuden pakottamana joutunut lopettamaan toimintansa C ry:ssä. Teoista oli myös kulunut pitkä aika. Hovioikeus tuomitsi A:n kohtuulliseksi seuraamukseksi teoista katsomaansa sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Heikkilä, Risto Karila ja Pertti Nieminen. Esittelijä Antero Väyrynen

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin. A vaati valituksessaan häntä vastaan kahdesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ajetun syytteen hylkäämistä ja hänen vapauttamistaan tuomitusta sakkorangaistuksesta.

Virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen. Z ja Y eivät käyttäneet tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

X, Y ja Z ovat olleet lastensuojelulain nojalla huostaanotettuja lapsia, joiden sijaishuollon järjestämisestä kuntien sosiaalihuollon toimielimet ovat päättäneet sijoittamalla heidät C ry:n ylläpitämään yksityiseen lastensuojelulaitokseen. A on kurittanut ruumiillisesti X:ää, Y:tä ja Z:aa hovioikeuden toteamin tavoin. Lastensuojelulain 30 §:n mukaan lapsen kasvatuksessa ja kasvuolojen järjestämisessä lastensuojelulaitoksessa on noudatettava, mitä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ssä on säädetty. Viimeksi sanotun lainkohdan mukaan lapsen ruumiillinen kurittaminen on kiellettyä.

Nyt on kysymys siitä, onko A menetellessään kerrotuin tavoin toiminut rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla rikosoikeudellisella virkamiesvastuulla. Lainkohdan mukaan virkamiehenä rikoslaissa pidetään myös henkilöä, joka lain, asetuksen tai niiden nojalla annetun määräyksen perusteella muussa yhteisössä kuin saman momentin 1 kohdassa mainituissa julkisyhteisöissä käyttää julkista valtaa. Ratkaisevaa siis on, onko A menetellessään todetuin tavoin käyttänyt julkista valtaa.

Edellä mainittujen toimivaltuuksien käyttäminen on yksityisen lastensuojelulaitoksen johtajalle uskotun julkisen vallan käyttämistä. Valtaosaltaan laitokseen sijoitetun lapsen päivittäinen hoito ja kasvatus, johon kuuluvat myös lapseen kohdistuvat kurinpitotoimenpiteet, on kuitenkin luonteeltaan sellaista, ettei sitä voida luonnehtia julkisen vallan käytöksi. Näin on arvioitava myös sen laatuista lapsiin kohdistettua, sinänsä kiellettyä kurinpitoa, josta asiassa on kysymys. A:n menettelyä ei siten voida lukea hänen syykseen virkarikoksena.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:ta vastaan kahdesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ajettu syyte hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

Muulta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Kari Kitunen (eri mieltä), Mikael Krogerus ja Markku Arponen. Esittelijä Markku Vuorela.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Kitunen: X, Y ja Z ovat olleet lastensuojelulain nojalla huostaanotettuja lapsia, joiden sijaishuollon järjestämisestä kuntien sosiaalihuollon toimielimet ovat päättäneet sijoittamalla heidät C ry:n ylläpitämään yksityiseen lastensuojelulaitokseen. A on hovioikeuden tuomiossa todetulla tavalla 17.7.1993 lyönyt joitakin kertoja X:ää ja Y:tä avokämmenellä poskille ja vitsalla X:ää takamuksen seudulle ja Y:tä alaselkään. A on edelleen 11.8.1993 herättäessään vahvassa humalatilassa sammuneena ollutta Z:aa käyttänyt tarpeettoman kovia otteita läpsiessään Z:aa poskiin avokämmenellä ja tarpeettomasti painanut tämän lattiaan.

Kysymys on siitä, onko A menetellessään kerrotuin tavoin toiminut rikoslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla rikosoikeudellisella virkamiesvastuulla. Lainkohdan mukaan virkamiehenä rikoslaissa pidetään myös henkilöä, joka lain, asetuksen tai niiden nojalla annetun määräyksen perusteella muussa yhteisössä kuin saman momentin 1 kohdassa mainituissa julkisyhteisöissä käyttää julkista valtaa.

Lastensuojelulain 33 §:n nojalla lääninhallitus antaa luvan yksityisen lastensuojelulaitoksen perustamiseen. Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain säännösten nojalla myös lääninhallitus ja sosiaali- ja terveysministeriö valvovat kunnan ohella yksityisen lastensuojelulaitoksen toimintaa. Valvontaviranomaiset voivat antaa lastensuojelulaitosta koskevia määräyksiä, käyttää pakkokeinoja, keskeyttää tai kieltää toiminnan taikka peruuttaa laitoksen luvan. Näiden yksityistä lastensuojelulaitosta koskevien säännösten perusteella katson, että yksityisen lastensuojelulaitoksen johtajan toimivalta kurinpidossa perustuu mainitussa rikoslain säännöksessä tarkoitetulla tavalla lakiin, asetukseen tai niiden nojalla annettuun määräykseen. Kysymys on tämän jälkeen siitä, onko A:n menettely julkisen vallan käyttämistä.

Lastensuojelulaissa on annettu lastensuojelulaitoksen johtajalle oikeus Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä tavoilla rajoittaa laitokseen sijoitetun lapsen elämää muun muassa tapaamisen ja yhteydenpidon, liikkumisvapauden, lapseen kohdistuvan henkilöntarkastuksen ja kirjesalaisuuden osalta. Näiden toimivaltuuksien osalta kysymys on lastensuojelulaitoksen johtajalle laissa uskotun julkisen vallan käyttämisestä. Lastensuojelulain 30 §:n mukaan laitoshuollossa olevan lapsen kasvatuksessa ja kasvuolojen järjestämisessä lastensuojelulaitoksessa on noudatettava, mitä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ssä on säädetty. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan lapsen ruumiillinen kurittaminen on kielletty. Näiden säännösten nojalla katson, että lastensuojelulaitoksen johtajan kurittaessa laitoksessa kasvatettavana olevaa lasta kysymys on rikoslain mainitussa säännöksessä tarkoitetusta julkisen vallan käyttämisestä.

Näillä perusteilla ja ottaen huomioon hovioikeuden tuomiossa mainitut perustelut A:n asemasta C ry:ssä sekä hänen menettelynsä moitittavuudesta virkavelvollisuuden rikkomisen kannalta pysytän asiassa hovioikeuden tuomion lopputuloksen.

---

[SV]

Fråga om kroppsaga som hade förekommit i en privat barnskyddsanstalt innebar utövning an offentilig majt. (Omröstn.)

SL 2 kap 12 § 1 mom 3 punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.