Supreme Court allows boat place right transfer to new pier but dismisses ownership claim due to contract terms.

Yhtiön ja kunnan välisessä kiinteistön kaupassa oli sovittu, että yhtiö sai venepaikkaoikeuden kunnan omistamalla ranta-alueella sijaitsevaan kunnan omistamaan laituriin. Yhtiö vaati kanteessaan sen vahvistamista, että sillä oli sopimuksen perusteella venepaikkaoikeus myös puretun laiturin tilalle rakennettuun uuteen laituriin. Asia ei ollut sellainen, että se olisi kiinteistönmuodostamislain 101 §:n mukaan tullut ratkaista kiinteistötoimituksessa, vaan se kuului yleisen alioikeuden toimivaltaan.

KiinteistönmuodostamisL 101 §

KiinteistönmuodostamisL 281 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne ja vastaus Turunseudun käräjäoikeudessa

A Oy kertoi Merimaskun kuntaa vastaan ajaman kanteen kohdassa 2, että sen ja kunnan välisessä kiinteistön kaupassa oli 27.11.1987 sovittu, että yhtiö sai rasitteeksi merkittävän venepaikkaoikeuden enintään kahdeksan metriä pitkää ja kolme metriä leveää venettä varten tilansa edustalla olevalla kunnan omistamalla ranta-alueella sijaitsevaan kunnan omistamaan laituriin. Oikeus ei sisältänyt laiturin rakentamis- ja ylläpitokustannuksia. Kunta oli ilman yhtiön suostumusta purkanut laiturin ja rakentanut lähistölle uuden. Yhtiö oli 25.1.1989 maksanut uuden laiturin kolmen metrin pituisesta osasta kunnalle tämän pyynnöstä 4 263,42 markkaa.

Yhtiö vaati 8.2.1999 vireille tulleessa kanteessaan ensisijaisesti sen vahvistamista, että yhtiöllä on omistusoikeus kolmen metrin pituiseen osaan kunnan rakentamasta uudesta laiturista. Toissijaisesti yhtiö vaati sen vahvistamista, että yhtiöllä oli joka tapauksessa uuteen laituriin 27.11.1987 allekirjoitetussa kauppakirjassa tarkoitettu pysyvä käyttöoikeus.

Kunta vaati vastauksessaan, että kanne tuli ensisijaisesti jättää tutkittavaksi ottamatta, koska riita koski rasiteoikeutta ja sen laatua. Tällainen riita tuli ratkaista rasite- tai muun kiinteistötoimituksen yhteydessä. Kunta selitti lisäksi, että se ei ollut milloinkaan väittänyt, etteikö yhtiöllä olisi ollut käyttöoikeutta kunnan omistamaan laiturin osaan. Yhtiön väittämän omistusoikeuden kunta kiisti.

Käräjäoikeuden tuomio 15.6.1999

Käräjäoikeus hylkäsi kunnan tekemän oikeudenkäyntiväitteen ja katsoi olevansa toimivaltainen tutkimaan kanteen, koska kysymys ei ollut rasitteen perustamisesta, siirtämisestä tai poistamisesta, vaan kiinteistön kauppakirjan ehdon tulkinnasta.

Käräjäoikeus tulkitsi kauppakirjan ehtoa siten, että yhtiöllä oli laiturin osaan käyttöoikeus. Tätä yhtiön saaman oikeuden sisältöä ei ollut muuttanut se, että kunta oli rakentanut puretun laiturin tilalle uuden. Käyttöoikeus ei ehdon mukaan ollut ollut vastikkeeton, vaan käyttöoikeuden haltijan tuli osallistua laiturin rakentamis- ja ylläpitokustannuksiin. Maksamalla osuutensa laiturin rakentamiskustannuksista yhtiö ei ollut saanut omistusoikeutta laituriosuuteensa.

Kanteen enemmälti hyläten käräjäoikeus vahvisti, että yhtiöllä oli kunnan rakentamaan laituriin käyttöoikeus kolmen metrin pituisella osalla.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Matti Mikkola.

Turun hovioikeuden tuomio 8.12.2000

A Oy valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että kiinteistönmuodostamislain 281 §:ssä on kielletty ottamasta yleisessä tuomioistuimessa käsiteltäväksi asiaa, joka 101 §:n mukaan ratkaistaan kiinteistötoimituksessa. Lain 101 §:n mukaan riita tai epäselvyys, joka koskee kiinteistön tai muun rekisteriyksikön ulottuvuutta tai kiinteistöjaotusta muutoin, tulee ratkaista kiinteistönmäärityksessä. Kiinteistön oikeudellisen ulottuvuuden oli hovioikeuden mukaan katsottu käsittävän muun ohella myös kiinteistöä palvelevat rasiteoikeudet, josta tässä asiassa oli kysymys. Pykälän 1 momentin 3 kohta rajaa myös rasiteoikeutta ja rasitteen sijaintia koskevan epäselvyyden ratkaistavaksi kiinteistönmäärityksessä. Koska tässä asiassa oli riidanlaista laiturirasitteen olemassaolo sekä sen sijainti, oli asia luonteeltaan kiinteistönmuodostamislain 101 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan sellainen, että se tuli tutkia kiinteistötoimituksessa. Asia ei siten kuulunut yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

Hovioikeus jätti kanteen tutkittavaksi ottamatta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä, Raimo Kyllästinen (eri mieltä) ja Markku Nieminen. Esittelijä Hanna Väli-aho.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kyllästinen katsoi, ettei ollut aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A Oy:lle myönnettiin valituslupa. Yhtiö vaati valituksessaan hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioiden kumoamista ja kanteensa hyväksymistä. Yhtiö toissijaisesti vaati asian palauttamista hovioikeuteen.

Merimaskun kunta vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Yleisen tuomioistuimen toimivalta

Yhtiö on pyytänyt kanteensa 2 kohdassa ensisijaisesti sen vahvistamista, että sillä on kunnan menettelyn ja maksamansa laituriosuuden perusteella omistusoikeus kolmen metrin pituiseen osaan kanteessa tarkoitetusta laiturista. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut sen vahvistamista, että yhtiöllä on joka tapauksessa laituriin 27.11.1987 allekirjoitetussa kauppakirjassa tarkoitettu pysyvä käyttöoikeus.

Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että omistusoikeuden vahvistamista koskevan vaatimuksen tutkiminen kuuluu vaatimuksen sisällön perusteella riidattomasti yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

Kanteessa tarkoitetusta toissijaisesta vaatimuksesta Korkein oikeus toteaa seuraavan. Kiinteistön kauppakirjan mukaan ostaja saa kaupan kohteena olevan tilan edustalla sijaitsevaan kunnan omistamaan ranta-alueeseen rasitteeksi merkittävän venepaikkaoikeuden enintään kahdeksan metriä pitkää ja kolme metriä leveää venettä varten kunnan laituriin. Yhtiö on vaatinut sen vahvistamista, että sillä on mainitun kauppakirjan perusteella käyttöoikeus myös kunnan rakentamaan uuteen laituriin. Yhtiön vaatimus ei ole siten tarkoittanut kiinteistönmuodostamislain 14 luvussa tarkoitetun rasitteen perustamista tai siirtämistä. Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä, että viranomaistoimituksessa olisi perustettu laiturin käyttöoikeutta tarkoittava rasite. Näin ollen asiassa ei voi olla kysymys myöskään sellaisesta aikaisempaan toimitukseen liittyvästä rasiteoikeutta tai rasitteen sijaintia koskevasta epäselvyydestä, joka tulisi ratkaista kiinteistönmuodostamislain 11 luvussa tarkoitetulla kiinteistönmäärityksellä.

Hovioikeus ei siten olisi saanut jättää kanteen 2 kohtaa mainitsemallaan perusteella tutkimatta.

Viivästyksen välttämiseksi ja asian selvitettyyn tilaan nähden Korkein oikeus on ottanut asian välittömästi käsiteltäväkseen myös kanteen 2 kohdan osalta.

Ratkaisu kantajan pääasiaa koskeviin vaatimuksiin

Omistusoikeuden vahvistamista koskeva vaatimus

Kauppakirjan mukaan yhtiö on saanut venepaikkaoikeuden kunnan omistamaan venelaituriin kuitenkin niin, että oikeus ei sisältänyt laiturin rakentamis- ja ylläpitokustannuksia. Kunnan purettua laiturin ja rakennettua lähistölle uuden laiturin yhtiö on maksanut kunnalle osuutensa rakennuskustannuksista. Vaikka kunnan rakennusmestari olisi yhtiön edustajan kanssa käymiensä keskustelujen yhteydessä antanut ymmärtää, että yhtiö olisi sanotun maksun maksamalla saanut laituriin omistusoikeuden, yhtiön edustajan on kuitenkin täytynyt käsittää, ettei kunnan tarkoituksena ole ollut myydä osaa laiturista yhtiölle huomioon ottaen, että omistusoikeutta laituriin ei edes voitaisi vahvistaa yhtiön vaatimalla tavalla tietyn mittaiseen osaan laiturista. Yhtiön vaatimus omistusoikeuden vahvistamisesta hylätään siten perusteettomana.

Käyttöoikeuden vahvistamista koskeva vaatimus

Yhtiö on vaatinut sen vahvistamista, että sillä on 27.11.1987 tehdyn kauppakirjan perusteella 8 metriä pitkää ja 3 metriä leveää venettä varten venepaikkaoikeus kunnan rakentamaan uuteen laituriin. Kunta ei ole tätä oikeutta kiistänyt. Yhtiön vaatimus hyväksytään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. A Oy:llä vahvistetaan olevan kanteessa tarkoitetussa 27.11.1987 tehdyssä kauppakirjassa tarkoitettu venepaikkaoikeus myös Merimaskun kunnan rakentamaan uuteen laituriin. Muilta osin käräjäoikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Eeva Vuori, Pertti Välimäki (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä (eri mieltä). Esittelijä Aki Rasilainen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Könkkölä: Omistusoikeuden vahvistamista koskeneen vaatimuksen osalta lausun eriävänä mielipiteenäni seuraavaa:

Kauppakirjan mukaan yhtiö on saanut venepaikkaoikeuden kunnan omistamaan laituriin kuitenkin niin, että oikeus ei sisältänyt laiturin rakentamis- ja ylläpitokustannuksia. Kunnan purettua laiturin ja rakennettua lähistölle uuden laiturin yhtiö on maksanut kunnalle osuutensa rakennuskustannuksista. Jo kauppakirjan ehdon ja laiturin käyttötarkoituksen perusteella on selvää, että kunta ei ole vaatimalla yhtiöltä sen maksuosuutta tarkoittanut myydä laituristaan määrämittaista osaa. Tämän vuoksi ja kun yhtiön vaatimus ei muutenkaan voisi johtaa omistusoikeuden vahvistamiseen, päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Välimäki: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Könkkölä.

---

[SV]

I ett köp mellan ett bolag och en kommun hade avtalats att bolaget skulle få rätt till båtplats vid en brygga som kommunen ägde på ett strandområde som var i kommunens ägo. Bolaget yrkade i sitt käromål att det skulle fastställas att bolaget med stöd av avtalet hade rätt till båtplats också vid den nya brygga som byggts i stället för den förra som hade rivits. Saken var inte sådan att den med stöd av 101 § fastighetsbildningslagen skulle avgöras i en fastighetsförrättning, utan den hörde till allmän underrätts behörighet.

FastighetsbildningsL 101 §

FastighetsbildningsL 281 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.