Supreme Court denies water area division due to lack of suitable separate units for fishing and tourism. The court ruled that the long, narrow shape of the water area made it impossible to create distinct, functional units for the applicant's specific purposes without causing significant harm to other shareholders' fishing rights. Consequently, the Supreme Court upheld the lower court's decision to reject the partition request, emphasizing that while the applicant's needs were valid, the physical constraints of the water area prevented a legally sound division. The court balanced the applicant's special use against the potential harm to the collective, finding that the existing conditions did not meet the statutory requirements for partitioning the water area. This decision clarifies that physical limitations can override special usage needs when creating separate units is impractical. The ruling reinforces the importance of maintaining the integrity of shared water areas when division would disrupt the common use for all shareholders.

Vesialueen jaon hakija, jonka tarkoituksena oli aloittaa maatilamatkailuelinkeinon harjoittaminen, omisti noin 74 prosenttia yhteisestä vesialueesta, jonka pinta-ala oli noin 150 hehtaaria. Jaon edellytyksiä ei ollut, koska jaossa ei olisi voitu muodostaa vesialueesta riittävän suuria ja monipuolisia yhtenäisiä käyttöyksiköitä. (Ään.)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli hakenut muun muassa vesialueen jakoa Kemiön kunnan Smedabölen kylässä sijaitsevalle tilalleen Y kuuluvan osuuden erottamiseksi useitten tilojen yhteisestä vesialueesta. Hakemustaan hän oli perustellut sillä, että koska vapaa-ajan kalastus oli tärkeä osa maatilamatkailua, oma yksityinen vesialue turvaisi tilalla maatilamatkailun ja asumisen paikkakunnalla.

Toimitusmiehet totesivat, että A oli ilmoittanut tarvitsevansa oman vesialueen maatilamatkailua varten. Koska A:n omistaman tilan osuus koko vesialueesta oli 74,9 prosenttia ja koska tilalla oli suhteellisen lyhyt rantaviiva verrattuna suureen osuuteensa, olisi ollut mahdollista erottaa tilalle sellainen yksi- tai kaksipalstainen alue, jota olisi voitu käyttää tarkoituksenmukaisesti erillisenä yksikkönä. Toimitusmiehet katsoivat sen vuoksi, että vesialueen jakamiseen olisi ollut olemassa kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 2 momentin mukaisia painavia syitä.

Etelä-Suomen maaoikeuden tuomio 9.2.1999

noin 150 ha:n suuruisen, osittain kaislikkoista vettä sisältävän vesialueen pitkänomainen muoto teki kalastamisen ja erityisesti kalanviljelyn vaikeaksi, ja

kalastuspaikat vaihtuivat paljon vuodenaikojen ja kalalajien mukaan, jolloin jako olisi estänyt yhteisalueen osakkaiden kalastuksen joidenkin arvokalalajien osalta.

Maaoikeus katsoi, ettei vesialueen jakamisen edellytyksiä ollut nyt vaaditulla tavalla, koska riittävän suuria ja monipuolisia yhtenäisiä käyttöyksiköitä ei voitu muodostaa. Sen vuoksi maaoikeus hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Juha Vainio, maaoikeusinsinööri Erkki Lemmetti sekä lautamiehet Z ja Q.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati maaoikeuden tuomion ja toimitusmiesten ratkaisun kumoamista ja toimituksen palauttamista toimitusmiehille.

X ja 27 muuta henkilöä yhteisesti sekä Y ja 7 muuta henkilöä niin ikään yhteisesti ovat antaneet valituksen johdosta vastaukset ja vaatineet sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.9.2001

Perustelut

Yhteinen noin 150 hehtaarin suuruinen vesialue X muodostuu yhdestä palstasta, joka on muodoltaan pitkänomainen ja rannan puolelta kaislikkoinen. Vesialueen itärajalla sijaitsee laivaväylä. Yhteisellä vesialueella on 35 osakasta. Vesialueen jakamista on vaatinut tila Y, jonka osuus vesialueesta on 74,9 prosenttia. Hakijan ensisijainen vaatimus on ollut tilalle kuuluvan koko vesialueosuuden erottaminen. Toissijaisen vaatimuksen mukaan tuosta osuudesta olisi 60 prosenttia muodostettava tilan yksityiseksi vesialueeksi ja loppuosa jätettävä yhteiseksi vesialueeksi. Oman vesialueen erottamista on perusteltu sillä, että tilan omistaja tarvitsee sitä harjoittamaansa maatilamatkailua varten.

Kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentin mukaan muun yhteisen alueen kuin kosken tai yhteismetsälaissa tarkoitetun yhteismetsän osakas on oikeutettu saamaan osuutensa jaolla erotetuksi, jos erottaminen voi tapahtua kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa tuottamatta. Hallituksen esityksen mukaan (HE 227/1994) sanottu yleinen edellytys erottamiselle on säädetty sen vuoksi, että yhteiset alueet on muodostettu kiinteistöjen yhteisiä tarpeita varten. Perusedellytys vesialueen jakoon ryhtymiselle on näin ollen se, ettei kenellekään osakkaalle tuoteta jaolla sanottavaa haittaa. Haittaa on arvioitava myös siltä kannalta, millaisia seurauksia vesialueosuuden erottaminen aiheuttaa jäljelle jäävälle yhteiselle vesialueelle.

Yhteisen vesialueen jakamisen edellytyksiä tässä tapauksessa harkitessaan Korkein oikeus toteaa, että kaislikkoisen vesialueen kapeus ja pituus vaikeuttaa erityisesti kalanviljelyä. Jakaminen estää yhteisen vesialueen osakkaiden kalastuksen eräiden arvokalojen osalta, koska kalastuspaikat vaihtuvat vuodenaikojen ja kalalajien mukaan ja haittaa kalastusta muutoinkin toimitusmiesten toteamin tavoin. Koska vesialueen jaossa ei voida muodostaa riittävän suuria ja monipuolisia yhtenäisiä käyttöyksiköitä ja siten suorittaa jakoa tuottamatta osakkaille kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentissa tarkoitettua haittaa, edellytyksiä vesialueen jakamiselle ei ole.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Kari Raulos, Kari Kitunen (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Pasi Aarnio. Esittelijä Irmeli Heikonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Yhdyn Korkeimman oikeuden perustelujen ensimmäisessä kappaleessa todettuun.

Kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 1 momentin mukaan yhteisen vesialueen osakas on oikeutettu saamaan osuutensa jaolla erotetuksi, jos erottaminen voi tapahtua kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa tuottamatta. Jaon edellytykseksi on pykälän 2 momentissa asetettu lisäksi, että osuuden erottaminen on tarpeen erityistä käyttöä varten tai että jakamiseen on muutoin painavia syitä.

Edellä mainitun pykälän säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen erityisperusteluissa (HE 227/1994 s. 52) on todettu, että vesialueen tavanomaisen hyväksikäytön kannalta vesialueiden jakaminen on epätarkoituksenmukaista, minkä vuoksi erityisenä edellytyksenä jakamiselle olisi, että osuuden erottaminen on tarpeen erityistä käyttöä varten tai että jakamiseen on muutoin painavia syitä. Erityisenä käyttönä voisi tulla kysymykseen paitsi käyttö kalankasvattamoallasalueena ja puutavaran varastointialueena myös vesialueen käyttö esimerkiksi voimalan lauhdeveden päästöalueena. Painava syy vesialueosuuden erottamiseen voi olla myös silloin, kun osuus on niin suuri, että erotettua aluetta voidaan tarkoituksenmukaisesti hyödyntää kalastuksen kannalta itsenäisenä yksikkönä. Koska yleiset alueet muodostettu kiinteistöjen yhteisiä tarpeita varten, yleisenä edellytyksenä olisi, että erottaminen voi tapahtua kenellekään osakkaalle sanottavaa haittaa tuottamatta.

Edellä lausutusta seuraa, että sen seikan arviointi, aiheutuuko erottamisesta laissa tarkoitettua haittaa, on tehtävä erityisesti jäljelle jäävän yhteisen vesialueen tarkoituksenmukaisen hoidon ja käyttämisen kannalta. On ilmeistä, että erottaminen ei yleensä voi tapahtua aiheuttamatta jonkinasteista haittaa. Kiinteistönmuodostamislaki ja sen esityöt eivät kuitenkaan anna tukea sellaiselle käsitykselle, että erottaminen olisi tarkoitettu kieltää sinänsä. Sitä, onko hakijalla oikeus saada osuutensa erotetuksi, ei sen vuoksi voida ratkaista punnitsemalla ainoastaan yleisten ja erityisten edellytysten olemassaoloa, vaan muille osakkaille mahdollisesti syntyvää haittaa ja sitä erityistä käyttöä, johon hakija on hakemuksensa tueksi vedonnut, on myös verrattava keskenään.

Katson maaoikeuden tavoin, että A:n hakemalle erottamiselle on sinänsä kiinteistönmuodostamislain 137 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityinen edellytys, koska A:n omistaman tilan Y osuus on riittävän suuri ja erottaminen olisi tarpeen tilan maatilamatkailua ja siihen liittyvää virkistyskalastusta varten. Katson kuitenkin, että yhteisen kaislikkoisen vesialueen kapeus ja pituus vaikeuttaa erityisesti kalanviljelyä. Jakaminen estäisi yhteisen vesialueen osakkaiden kalastuksen eräiden arvokalojen osalta, koska kalastuspaikat vaihtuvat vuodenaikojen ja kalalajien mukaan. Erottamisesta aiheutuisi kalastuksen vaikeutumisen myötä huomattavaa haittaa niille osakkaille, joiden tiloilla ei ole omaa rantaa. Tämän vuoksi katson, ettei edellytyksiä yhteisen vesialueen jakamiselle ole.

Näillä perusteilla olen lopputuloksen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mansikkamäki.

---

[SV]

En person som ansökte om skifte av ett vattenområde och som hade för avsikt att börja idka turistnäring på sitt lantbruk ägde ca 74 procent av ett samfällt vattenområde, vars areal var ca 150 hektar. Förutsättningar för skifte förelåg inte, eftersom det i ett skifte inte hade varit möjligt att av vattenområdet bilda tillräckligt stora och mångsidiga enhetliga bruksenheter. (Omröstn.)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.