Supreme Court allows partial annulment of dismissal damages verdict when unemployment benefits were wrongly deducted.

Työntekijälle perusteettomasta lomautuksesta tuomitusta vahingonkorvauksesta oli tehty lomautusajalta maksettavan ja jo osalta aikaa maksetun työttömyyspäivärahan perusteella vähennys. Tuomion saatua lainvoiman osoittautui, ettei työntekijällä ollut oikeutta työttömyyspäivärahaan. Työntekijän hakemuksesta tuomio purettiin ja oikaistiin välittömästi siten, että työnantaja velvoitettiin maksamaan vahingonkorvauksena myös korvauksesta työttömyyspäivärahan perusteella vähennetty määrä.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asian aikaisempi käsittely

A on Oulun käräjäoikeudessa kanteessaan vaatinut, että B Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi laittomasta lomautuksesta 24.2.ja 30.4.1995 väliseltä ajalta 27 653,35 markkaa viivästyskorkoineen. Vahingonkorvausvaatimus käsitti A:lle mainittuna aikana aiheutuneen 34 375 markan suuruisen ansionmenetyksen, josta oli kuitenkin vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti vähennetty 9/10 A:lle kysymyksessä olevalta ajalta maksettavista työttömyyspäivärahoista eli 6 721,65 markkaa.

Käräjäoikeus on 27.8.1996 antamallaan tuomiolla velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi laittomasta lomautuksesta vaaditut 27 653,35 markkaa viivästyskorkoineen 6.2.1996 lukien. Rovaniemen hovioikeus on 7.3.1997 antamallaan tuomiolla pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on Korkeimpaan oikeuteen 21.6.2000 saapuneessa hakemuksessaan lausunut, että vakuutusoikeus oli 11.11.1999 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä evännyt häneltä oikeuden työttömyyspäivärahaan ajalta 24.2.- 30.4.1995. Tämän vuoksi A on pyytänyt, että hovioikeuden tuomio puretaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla siltä osin kuin vahingonkorvausta oli vähennetty työttömyyspäivärahojen perusteella ja että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle myös vahingonkorvauksesta vähennetyt 6 721,65 markkaa viivästyskorkoineen purkuhakemuksen tiedoksisaannista lukien.

Välitoimi

Yhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.8.2001

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen olisi todennäköisesti johtanut toiseen lopputulokseen. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen on saatettava todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta. Saman luvun 10 §:n mukaan tuomion purkamista tarkoittava hakemus riita-asiassa on tehtävä vuoden kuluessa siitä päivästä, jona hakija sai tiedon hakemuksen perusteena olevasta seikasta.

Vakuutusoikeuden 11.11.1999 antamalla päätöksellä on lainvoimaisesti ratkaistu, ettei A:lla ole miltään osin oikeutta työttömyyspäivärahaan lomautusajalta ja että hänelle jo maksettu työttömyyspäiväraha peritään kokonaisuudessaan takaisin. A on vasta vakuutusoikeuden päätöksestä tiedon saatuaan voinut lähteä siitä, että myös työttömyyspäivärahojen perusteella tehty vähennys 6 721,65 markkaa on kokonaisuudessaan hänelle aiheutunutta ansionmenetystä, minkä yhtiö on velvollinen hänelle korvaamaan. A:n hakemus on saapunut vuoden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon vakuutusoikeuden päätöksestä, ja siis ajoissa.

Kun hakemuksessa tarkoitettua asiaa on käsitelty käräjäoikeudessa, A:lle oli maksettu työttömyyspäivärahaa ajalta 21.- 30.4.1995. Tätä aikaisemmalta ajalta määrätty kahdeksan viikon pituinen karenssiaika oli työttömyysturvalautakunnan päätöksellä 5.6.1996 todettu aiheettomaksi ja työttömyyspäivärahan maksamista koskeva asia oli tältä osin palautettu työttömyyskassalle uudelleen käsiteltäväksi. Näissä olosuhteissa A:lla on ollut käräjäoikeudessa perusteltu aihe olettaa, että hänelle maksettaisiin lomautusajalta työttömyyspäivärahaa määrä, jonka perusteella laittomasta lomautuksesta tuomittavasta vahingonkorvauksesta tulisi vähentää 6 721,65 markkaa. A:lla ei ole myöskään hovioikeuteen tehtävälle valitukselle säädettynä määräaikana ollut perusteltua aihetta muunlaisen johtopäätöksen tekemiseen. Korkein oikeus katsoo, että A:lla on ollut pätevä aihe olla vetoamatta siihen, ettei vahingonkorvauksesta voida tehdä edellä mainittua vähennystä.

On todennäköistä, että asiassa olisi päädytty toiseen lopputulokseen, jos työttömyyspäivärahan epäämistä ja takaisinperimistä koskeva vakuutusoikeuden päätös olisi ollut tiedossa jo lomautuksesta johtuvia saatavia koskeneessa oikeudenkäynnissä. Korkein oikeus katsoo, että edellytykset hovioikeuden tuomion purkamiselle ovat olemassa. A:lle korvattavan ansionmenetyksen määrä on selvä. Hovioikeuden tuomiota voidaan oikaista välittömästi.

Koska A:lla ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan, yhtiö on velvollinen maksamaan vahingonkorvauksena myös korvauksesta työttömyyspäivärahan perusteella vähennetyn määrän.

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 7 § 1 momentti 3 kohta ja 2 momentti, 10 § ja 14 § 1 momentti

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio puretaan siltä osin kuin kysymys on B Oy:n laittoman lomautuksen perusteella A:lle maksettavan vahingonkorvauksen määrästä. Tuomiota oikaistaan siten, että B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi laittomasta lomautuksesta 34 375 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 27 653,35 markalle 6.2.1996 lukien ja 6 721,65 markalle purkuhakemuksen tiedoksisaannista 2.3.2001 lukien.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen sekä oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Mikael Krogerus ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Marja Räbinä.

---

[SV]

Från skadestånd som tilldömts en arbetstagare med anledning av ogrundad permittering hade gjorts ett avdrag för arbetslöshetsdagpenning som skulle betalas för permitteringstiden och som redan hade betalts för en del av tiden. Sedan domen hade vunnit laga kraft hade det visat sig att arbetstagaren inte hade haft rätt till arbetslöshetsdagpenning. På ansökan av arbetstagaren återbröts domen, vilken omedelbart rättades så att arbetsgivaren ålades att som skadestånd betala ersättning också för det belopp som dragits av för arbetslöshetsdagpenningen.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.