Supreme Court dismisses civil claim for mental distress caused by prosecutor's delay in filing charges.

Syyttäjä oli laiminlyönyt nostaa määräajassa syytteen vangittuna ollutta A:ta vastaan B:hen kohdistuneesta tapon yrityksestä. Kun A oli tämän takia päästetty vapaaksi, B oli sattumalta kohdannut A:n. B väitti kohtaamisen järkyttäneen häntä ja aiheuttaneen hänelle henkistä kärsimystä. Syyttäjä tuomittiin rangaistukseen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. B:llä ei ollut asiassa asianomistajan puhevaltaa. Syyttäjän laiminlyönnin ei katsottu aiheuttaneen B:lle tämän kärsimäkseen väittämää vahinkoa.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaasan hovioikeuden tuomio 5.6.2000

Samalla hovioikeus katsoi, että B:lle aiheutunut pelkotila, joka oli rinnastettavissa psyykkisen tilan häiriintymiseen, oli välittömässä syy-yhteydessä X:n laiminlyöntiin siten, että sitä oli pidettävä X:n laiminlyönnistä aiheutuneena. B:llä oli siten oikeus saada vahingonkorvauslain 5 luvun 2§:n nojalla korvausta muuna henkilövahinkona kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä. Valtio puolestaan oli mainitun lain 3 luvun 2 §:n nojalla korvausvelvollinen B:lle tämän julkisen vallan käytössä tapahtuneen laiminlyönnin johdosta aiheutuneesta vahingosta. Vahingonkorvauksen kohtuulliseksi määräksi hovioikeus arvioi 10 000 markkaa.

Hovioikeus velvoitti valtion ja X:n yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle korvaukseksi kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä 10000 markkaa korkoineen, mistä X oli vastuussa vain siitä määrästä, jota ei voitu saada perityksi valtiolta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Raija Liljenfeldt ja Seppo Männikkö. Esittelijä Maija Hakkarainen-Ylänkö.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

X on vaatinut, että häntä vastaan ajettu syyte hylätään ja että B:n korvausvaatimukset jätetään tutkimatta tai hylätään.

Toissijaisesti X on vaatinut, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta ja että B:n korvausvaatimus hylätään tai korvausvelvollisuutta ainakin alennetaan.

Virallinen syyttäjä on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.6.2001

Käsittelyratkaisu

Asianomistajaksi haastettu B on valtionsyyttäjän X:ään kohdistamaan syytteeseen yhtyen vaatinut, että X tuomitaan rikoslain 40 luvun 11§:n nojalla rangaistukseen tuottamuksellisesta virkarikoksesta. Lisäksi B on vaatinut, että X velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä. Kysymys on siitä, onko B:llä ollut oikeus esittää tällainen rangaistusvaatimus.

Pääasia

Perustelut

Asiassa on riidatonta, että X on laiminlyönyt käräjäoikeuden syytteen nostamiselle asettaman määräajan noudattamisen. Kysymys on siitä, onko X:n teko rikoslain 40 luvun 11§:ssä tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvostellen vähäinen, kun otetaan huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat.

Laissa säädetyillä tai tuomioistuimen asettamilla määräajoilla on rikosasian esitutkinnassa ja syytteen ajamisessa tärkeä merkitys sekä asianosaisten oikeusturvan että rikosasian asianmukaisen hoitamisen kannalta. Syytteen nostamisen määräajan laiminlyönti saattaa johtaa siihen, että syytteen ajaminen viivästyy tai jopa estyy. Leväperäisyys tällaisten määräaikojen noudattamisessa heikentää asianosaisten oikeusturvaa ja yleistä luottamusta syyttäjien kykyyn hoitaa tehtäviään. Näiden syiden vuoksi ja koska asiassa ei ole esitetty varteen otettavia toiseen suuntaan puhuvia näkökohtia, Korkein oikeus katsoo, että X:n laiminlyöntiä noudattaa käräjäoikeuden syytteen nostamiselle asettamaa määräaikaa ei voida kokonaisuutena arvostellen pitää rikoslain 40 luvun 11§:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä. Näin ollen X on syyllistynyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

B on vaatinut, että X velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta, koska X:n laiminlyönnin takia vapaaksi päästetyn ja häntä aikaisemmin puukottaneen A:n kohtaaminen aiheutti hänelle pelkoa ja ahdistusta, jotka ilmenivät unettomuutena ja rauhattomuutena. B:n mukaan kysymys on ollut henkistä kärsimystä aiheuttaneesta psyykkisen tilan häiriintymisestä.

Näillä ja muutoin hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

X vapautetaan velvollisuudesta suorittaa B:lle korvausta henkisestä kärsimyksestä. Muulta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Mikael Krogerus, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Markku Vuorela.

---

[SV]

Åklagaren hade underlåtit att inom utsatt tid väcka åtal mot A, som var häktad, för försök till dråp på B. Sedan A på grund härav blivit frigiven, hade B av en händelse mött A. B påstod att detta hade gjort honom uppskakad och förorsakat honom själsligt lidande. Åklagaren dömdes till straff för brott mot tjänsteplikt av oaktsamhet. B hade inte rätt att föra talan som målsägande i saken. Åklagarens underlåtenhet ansågs inte ha förorsakat B den skada som han påstått sig ha lidit.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.