Supreme Court rejects dismissal of lawsuit due to failed postal service and mandates proper hearing procedures.

Käräjäoikeus oli riita-asiassa yrittänyt toimittaa haasteen tiedoksi vastaajille lähettämällä asiakirjat postitse saantitodistusta vastaan kantajan ilmoittamaan osoitteeseen Ruotsissa. Tiedoksiannon epäonnistuttua käräjäoikeus oli toimittanut tiedoksiannon kuuluttamalla ja sittemmin antanut vastaajia vastaan yksipuolisen tuomion. Vastaajat hakivat takaisinsaantia ja vaativat kanteen jättämistä tutkimatta tiedoksiannon virheellisyyden perusteella.

Korkein oikeus katsoi,

- ettei ollut ollut edellytyksiä toimittaa tiedoksiantoa kuuluttamalla yksinomaan sillä perusteella, että tiedoksianto postitse oli epäonnistunut, ja

- että kannetta ei voitu tiedoksiannon virheellisyyden perusteella jättää tutkimatta, vaan käräjäoikeuden oli tullut takaisinsaantihakemuksen johdosta menetellä soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 18 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla.

OK 11 luku 8 §

OK 11 luku 9 § 1 mom

OK 11 luku 18 § 2 mom

OK 12 luku 15 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asian tausta

Suomen Yhdyspankki Oy:n pantua 22.12.1994 Joensuun käräjäoikeudessa vireille velkomuskanteen A:ta ja B:tä vastaan käräjäoikeus oli yrittänyt toimittaa haasteen tiedoksi A:lle ja B:lle lähettämällä asiakirjat postitse saantitodistusta vastaan pankin ilmoittamaan osoitteeseen Ruotsissa. Tiedoksiannon epäonnistuttua asiakirjat oli palautettu käräjäoikeudelle. Tämän jälkeen käräjäoikeus oli toimittanut tiedoksiannon kuuluttamalla. Kun A ja B eivät olleet vastanneet määräajassa, käräjäoikeus oli 28.11.1995 antamallaan yksipuolisella tuomiolla hyväksynyt kanteen.

Takaisinsaantihakemus

A ja B kertoivat takaisinsaantihakemuksessaan, että heillä oli ollut vakituinen asunto Ruotsissa. Muutettuaan pois pankin käräjäoikeudelle ilmoittamasta osoitteesta he olivat tehneet asianmukaiset muuttoilmoitukset. Heidät olisi pitänyt tavoittaa normaalilla haastetiedoksiannolla. Käräjäoikeuden ei olisi tullut ryhtyä tiedoksiantoon kuuluttamalla. Heitä ei siten ollut haastettu laillisesti. Sen vuoksi he vaativat yksipuolisen tuomion kumoamista ja kanteen jättämistä tutkimatta.

Käräjäoikeuden tuomio 15.9.1998

Käräjäoikeus katsoi, että tiedoksiannossa tapahtunut virheellisyys oli korjaantunut sen jälkeen, kun A ja B olivat saattaneet asian takaisinsaantihakemuksella käräjäoikeudessa uudelleen käsiteltäväksi. Takaisinsaantihakemuksellaan he olivat saattaneet kanteen kokonaisuudessaan käräjäoikeuden asiallisesti tutkittavaksi, eikä heille näin ollen ollut syntynyt tiedoksiannon virheellisyyden vuoksi oikeudenmenetystä. Tiedoksiannon virheellisyys oli ollut vähäinen, eikä A:lle ja B:lle ollut ollut tarpeen asettaa erillistä uutta määräaikaa, koska he jo takaisinsaantihakemuksellaan olivat esittäneet vaatimuksensa asiassa. A ja B olivat vastatessaan pääasiaan myöntäneet kanteen oikeaksi. Sen vuoksi käräjäoikeus oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 18§:ään viitaten hylkäsi takaisinsaantihakemuksen ja määräsi yksipuolisen tuomion jäämään voimaan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juhani Mähönen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 22.6.1999

A ja B valittivat hovioikeuteen toistaen takaisinsaantihakemuksensa.

Hovioikeus katsoi, ettei tiedoksianto ollut tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:ssä säädetyllä tavalla. Käräjäoikeuden ei olisi A:n ja B:n jätettyä antamatta heiltä pyydetyn kirjallisen vastauksen tullut ottaa asiaa tutkittavakseen toimittamatta tiedoksiantoa uudelleen. Käräjäoikeuden virheellisesti toimittama tiedoksianto ei korjaantunut A:n ja B:n vahingoksi sillä, että he olivat hakeneet takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon. Sen vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja yksipuolisen tuomion.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala (eri mieltä), Merja Vanala ja Anna-Kaarina Mäkinen. Esittelijä Kirsi-Marja Kultala.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Lumiala katsoi, ettei ollut syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy:lle, jolle yksipuolisella tuomiolla maksettaviksi tuomitut saatavat oli siirretty, myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan.

A ja B yhteisesti vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.5.2001

Kuulutustiedoksiannon lainmukaisuus

Asiassa on kysymys ensiksikin siitä, onko haasteen tiedoksianto toimitettu lain mukaisesti.

Käräjäoikeus on huolehtinut haasteen tiedoksiannosta. Käräjäoikeus on ensiksi yrittänyt toimittaa haasteen tiedoksi A:lle ja B:lle lähettämällä asiakirjat postitse saantitodistusta vastaan kantajan ilmoittamaan osoitteeseen Ruotsissa. Tiedoksiannon epäonnistuttua asiakirjat on palautettu käräjäoikeudelle. Tämän jälkeen käräjäoikeus on toimittanut tiedoksiannon kuuluttamalla.

Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan tiedoksianto voidaan toimittaa kuuluttamalla, jollei tiedoksiannon vastaanottajan eikä hänen tiedoksiannon vastaanottamista varten valtuuttamansa olinpaikasta voida saada tietoa. Niin kuin lainkohdan esitöissä on todettu (HE 16/1990 vp. s.16 - 17), tiedoksianto kuuluttamalla tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun ei ole käytössä mitään muuta tiedoksiantotapaa ja kun tuomioistuin on täysin vakuuttunut siitä, että tiedoksiannon vastaanottajan asuinpaikka on tuntematon.

Harkittaessa, ovatko edellytykset tiedoksiannon toimittamiseen kuuluttamalla olleet käsillä, on otettava huomioon myös edellä selostettu oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:n säännös. Korkein oikeus katsoo, että mainitun säännöksen mukaista tiedoksiantotapaa on kuulutustiedoksiannon asemesta käytettävä paitsi silloin, kun tiedoksiannon vastaanottajan osoite ulkomailla on tiedossa, myös silloin, kun hänen osoitteestaan ulkomailla voidaan kohtuullisin toimenpitein saada tieto. Tämä ilmenee myös pohjoismaiden keskeisestä oikeusavusta tiedoksiannon toimittamisessa ja todistelussa annetun asetuksen 4 §:n 2 momentista. Sen mukaan suomalaisen viranomaisen pyyntö tiedoksiannon toimittamisesta toisessa pohjoismaassa voidaan lähettää asianomaisen toisen pohjoismaan oikeusministeriölle, jos tiedoksiannon vastaanottajan osoite ei ole pyynnön lähettävän viranomaisen tiedossa.

Kun tässä tapauksessa tiedoksianto postitse oli epäonnistunut, käräjäoikeuden olisi sen jälkeen tullut joko pyrkiä selvittämään A:n ja B:n osoite Ruotsissa tai lähettää pyyntö tiedoksiannon toimittamisesta Ruotsin oikeusministeriölle. Yksinomaan sillä perusteella, että tiedoksianto postitse kantajan ilmoittamaan osoitteeseen oli epäonnistunut, ei voida katsoa olleen käsillä sellainen oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu tilanne, jossa A:n ja B:n olinpaikasta ei olisi voitu saada tietoa. Siten ei ole ollut edellytyksiä tiedoksiannon toimittamiseen kuuluttamalla. Haasteen tiedoksianto on sen vuoksi toimitettu virheellisesti.

Tiedoksiannon virheellisyyden vaikutus

Tämän jälkeen on arvioitava, mitä tiedoksiannon virheellisyydestä seuraa A:n ja B:n vedottua siihen takaisinsaantihakemuksessaan.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n 2 momentin mukaan, jos yksipuolinen tuomio on annettu siitä syystä, että asianosainen ei ole noudattanut kehotusta antaa kirjallinen vastaus, takaisinsaantihakemuksessa on mainittava sellainen syy tuomion muuttamiselle, jolla olisi voinut olla merkitystä

asiaa ratkaistaessa. Niin kuin lainkohdan esitöissä on todettu (HE 15/1990 vp. s. 97), takaisinsaantihakemuksen tulee olla sisällöltään sellainen, että jos siinä esitetyt näkökohdat olisi esitetty oikeudenkäynnissä ennen yksipuolisen tuomion antamista, asiassa ei olisi voitu antaa yksipuolista tuomiota, vaan asian käsittelyä olisi tullut jatkaa tai asia olisi ratkaistu tuomiolla. Nämä lähtökohdat huomioon ottaen takaisinsaantihakemusta, jossa on vedottu tiedoksiannon virheellisyyteen, on perusteltua arvioida ottaen vertailukohdaksi se, mitä yksipuolisen tuomion antamiseen johtaneessa oikeudenkäynnissä olisi tapahtunut, jos A ja B olisivat antaneet heiltä pyydetyn kirjallisen vastauksen ja siinä vedonneet tiedoksiannon virheellisyyteen.

Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 18 §:n 2 momentin mukaan, jos asianosainen tekee väitteen siitä, että tiedoksianto on toimitettu virheellisesti, asian käsittelyä on lykättävä tai kirjallisen vastauksen tai lausuman antamiselle on asetettava uusi määräaika, jollei sitä tiedoksiannossa tapahtuneen virheen vähäisyyden vuoksi ole pidettävä tarpeettomana. Jos asianosainen ei ole saanut tiedoksi annettavia asiakirjoja, ne on annettava hänelle ilmoitettaessa asian käsittelyn lykkäämisestä tai uudesta määräajasta. Jos tämä ei ole mahdollista, asiakirjat on välittömästi toimitettava hänen ilmoittamaansa osoitteeseen. Lainkohdan esitöiden (HE 16/1990 vp. s. 21) mukaan tiedoksiannon virheellisyys ei saa aiheuttaa kanteen jättämistä tutkimatta.

Edellä esitetyn perusteella A:n ja B:n takaisinsaantihakemuksessaan esittämän tiedoksiannon virheellisyyttä koskevan väitteen ei ole pitänyt johtaa kanteen jättämiseen tutkimatta, vaan käräjäoikeuden on tullut takaisinsaantihakemuksen johdosta noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 18 §:n 2 momentin säännöksiä varmistautua siitä, että A:lla ja B:llä on ollut asianmukainen tilaisuus tulla kuulluksi kanteen johdosta.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa käräjäoikeus on takaisinsaantihakemuksen johdosta siirtänyt asian istuntokäsittelyyn, joten A:ta ja B:tä on asianmukaisesti kuultu kanteen johdosta. Käräjäoikeus ei tosin ollut viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin antanut tai toimittanut heille tiedoksi annettavia asiakirjoja. Ottaen huomioon, että A ja B ovat saaneet tiedokseen yksipuolisen tuomion ja käräjäoikeudessa vastatessaan pääasiaan myöntäneet siinä tuomitun maksuvelvollisuuden, tällä muodollisella puutteella ei kuitenkaan ole asian ratkaisun kannalta merkitystä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Kati Hidén, Markku Arponen ja Pertti Välimäki. Esittelijä Tuomo Antila.

---

[SV]

Tingsrätten hade i ett tvistemål försökt delge svarandena en stämning genom att sända handlingarna med post mot mottagningsbevis till den av käranden angivna adressen i Sverige. Efter det delgivningen misslyckats hade tingsrätten skött delgivningen genom kungörelse och sedermera meddelat en tredskodom mot svarandena. Svarandena ansökte om återvinning och yrkade att käromålet skulle avvisas på grund av oriktig delgivning.

Högsta domstolen ansåg,

- att det inte funnits förutsättningar att verkställa delgivning genom kungörelse enbart av den anledningen att delgivningen per post misslyckats, och

- att käromålet inte kunde avvisas på grund av felaktig delgivning utan att tingsrätten borde i anledning av ansökan om återvinning i tillämpliga delar ha förfarit på i rättegångsbalken 11 kap. 18 § 2 mom. avsett sätt.

RB 11 kap 8 §

RB 11 kap 9 § 1 mom

RB 11 kap 18 § 2 mom

RB 12 kap 15 § 2 mom