Legislator Case Law & Legislation
HD:2001:4 AI generated

Supreme Court allows travel ban for community service sentence under Compulsory Measures Act. (Allowed)

Case Number HD:2001:4
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court allowed the appellant's request to remove the travel ban from his community service sentence. The lower court had imposed a travel ban despite sentencing the defendant to community service instead of imprisonment. The court ruled that the statute only permits travel bans for mandatory imprisonment, not community service, and thus the lower court erred in its application. Consequently, the Supreme Court set aside the lower court's decision regarding the travel ban.

Legislator headnote

AI generated

Pakkokeinolain 2 luvun 7 § 3 moment; Matkustuskieltoa voidaan määrätä vain ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan tuomitulle, ei yhdyskuntapalvelulle.

Keywords

AI generated
Compulsory Measures Act travel ban community service mandatory imprisonment statutory interpretation procedural error Supreme Court

Cited Legislation

AI generated
Pakkokeinolain 2 luvun 7 § 3 moment
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Tuomitessaan vastaajan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun hovioikeus ei olisi saanut määrätä häntä matkustuskieltoon. (Ään.)

PakkokeinoL 2 luku 7 § 3 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Pietarsaaren käräjäoikeuden tuomio 9.5.2000

Käräjäoikeus, joka tuomitsi A:n kahdesta törkeästä petoksesta yhdeksi vuodeksi vankeuteen, määräsi A:n pidettäväksi vangittuna.

Käsittely Vaasan hovioikeudessa

A:n kanneltua käräjäoikeuden vangitsemisratkaisusta hovioikeus päätöksillään 23.5.2000 ja 28.6.2000 hylkäsi kantelut.

Hovioikeuden päätös 24.7.2000

Hovioikeus toimitti A:n käräjäoikeuden tuomiosta tekemän valituksen johdosta pääkäsittelyn, jossa se kumosi käräjäoikeuden lausuman A:n pitämisestä edelleen vangittuna. Koska kuitenkin oli todennäköistä, että A edelleen karttoi rangaistuksen täytäntöönpanoa, hovioikeus pakkokeinolain 2 luvun säännösten nojalla määräsi A:n vangitsemisen sijasta matkustuskieltoon.

Hovioikeuden tuomio 7.8.2000

Hovioikeus tuomitsi A:n kahdesta petoksesta 8 kuukauden vankeusrangaistuksen ja määräsi sen sijasta yhdyskuntapalvelua 138 tuntia. Hovioikeus määräsi matkustuskiellon pidettäväksi edelleen voimassa.

Ratkaisut 24.7.2000 ja 7.8.2000 ovat tehneet hovioikeuden jäsenet Jyrki Laitinen, Raimo Risku ja Jorma Rudanko. Esittelijä Topi Kilpeläinen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on vaatinut, että hovioikeuden päätökset matkustuskiellosta poistetaan. A on lausunut perusteluinaan muun muassa, että hovioikeuden määräys matkustuskiellosta on lain vastainen, koska hänet oli tuomittu yhdyskuntapalveluun ja pakkokeinolain 2 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan matkustuskieltoon saadaan määrätä vain tuomittaessa ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeudella ei ollut oikeutta määrätä häntä matkustuskieltoon siitäkään syystä, että sen tuomio on täytäntöönpanokelpoinen. Vielä A on pitänyt määräystä matkustuskiellosta kohtuuttomana.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Pääasian ratkaistessaan hovioikeus on lausunut myös 24.7.2000 A:lle määrätyn matkustuskiellon voimassaolosta. Sen jälkeen kun kysymys matkustuskiellosta on ratkaistu pääasian yhteydessä, A:lla ei ole enää oikeudellista tarvetta saada kanteluteitse lausuntoa oikeudenkäynnin aikana määrätystä matkustuskiellosta. Näin ollen 24.7.2000 määrättyä matkustuskieltoa koskevasta kantelusta ei enää voida antaa lausuntoa.

Pääasiaratkaisu

Pakkokeinolain 2 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan ratkaistessaan syyteasian tuomioistuin saa määrätä vastaajan matkustuskieltoon tai hänelle määrätyn matkustuskiellon pidettäväksi edelleen voimassa vain, jos hänet tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tuomioistuin saa omasta aloitteestaan määrätä vangitun vangitsemisen sijasta matkustuskieltoon. Matkustuskielto on tällöin voimassa, kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai ylempi tuomioistuin toisin määrää.

Yhdyskuntapalvelusta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan yhdyskuntapalvelu on ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava rangaistus. Pakkokeinolain tai yhdyskuntapalvelusta annetun lain säännöksistä tai esitöistäkään ei kuitenkaan ilmene, että yhdyskuntapalvelu myös pakkokeinolaissa säännellyn matkustuskiellon edellytysten suhteen rinnastuisi ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tällaisessa tulkintatilanteessa on oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen perusteltua tulkita säännöstä ahtaasti ja katsoa, että yhdyskuntapalvelurangaistus ei ole pakkokeinolain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu ehdoton vankeusrangaistus.

Tuomitessaan A:n ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja määrätessään sen sijasta yhdyskuntapalvelua hovioikeuden ei näin ollen olisi tullut määrätä matkustuskieltoa pidettäväksi edelleen voimassa.

Päätöslauselma

Vaasan hovioikeuden tuomio 7.8.2000 nro 811 kumotaan matkustuskieltoa koskevan määräyksen osalta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Per Lindholm, Gustaf Möller, Kari Kitunen (eri mieltä), Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Elisa Mäntysaari (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen oikeussihteeri Mäntysaari: Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan seuraavaa.

Pakkokeinolain 2 luvun 1 §:n mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan määrätä pidättämisen tai vangitsemisen sijasta matkustuskieltoon, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja epäillyn olojen taikka muiden seikkojen perusteella on todennäköistä, että hän lähtee pakoon taikka muuten karttaa muun muassa rangaistuksen täytäntöönpanoa. Luvun 3 §:n 2 momentin nojalla syytteen nostamisen jälkeen matkustuskieltoa koskevasta asiasta päättää tuomioistuin. Luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin saa ratkaistessaan syyteasian määrätä vastaajan matkustuskieltoon tai hänelle määrätyn matkustuskiellon pidettäväksi edelleen voimassa vain, jos hänet tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Matkustuskielto on tällöin voimassa, kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai ylempi tuomioistuin toisin määrää. Viimeksi mainitun säännöksen tarkoituksena on sen sanamuodonkin mukaan turvata tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano.

A on ollut hovioikeudessa syytteessä ja myös tuomittu kahdesta petoksesta.

A:n kantelukirjoituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden johdosta hovioikeuden päätös 24.7.2000 hänen määräämisestään matkustuskieltoon olisi pakkokeinolain säännösten vastainen.

Hovioikeus on tuomiossaan 7.8.2000 tuominnut A:n ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Ottaen huomioon pakkokeinolain 2 luvun 7 §:n 3 momentin sisältö ja sen tarkoitus turvata tuomitun rangaistuksen täytäntöönpano hovioikeus on tuomiossaan saanut määrätä A:lle määrätyn matkustuskiellon pidettäväksi edelleen voimassa sen estämättä, että A on ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittu yhdyskuntapalveluun. Kantelukirjoituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden johdosta tulisi katsoa, ettei asiassa ole edellytyksiä matkustuskieltomääräyksen edelleen voimassa pitämiseen.

Tämän vuoksi A:n kantelu hylätään.

Oikeusneuvos Kitunen: Hyväksyn mietinnön.

---

[SV]

Hovrätten kunde inte meddela reseförbud då den dömde svaranden till samhällstjänst i stället för ett ovillkorligt fängelsestraff. (Omröstn.)

TvångsmedelsL 2 kap 7 § 3 mom