Supreme Court allows Finnish damages claim against Spanish property mortgagors for breach of contract despite mortgage invalidity abroad.

A ja B olivat allekirjoittaneet panttaussitoumuksen, jolla A:n omistama Espanjassa sijaitseva huoneisto pantattiin pankille. Kun panttaus ei Espanjan lain mukaan ollut tehokas, pankki nosti vahingonkorvauskanteen A:ta ja B:tä vastaan. Koska A ja B allekirjoittamalla panttaussopimuksen olivat sitoutuneet siihen, että pankki saisi pätevän panttioikeuden panttauskohteeseen, pankilla oli oikeus saada sekä A:lta että B:ltä korvaus sitoumuksen täyttämättä jättämisestä aiheutuneesta vahingosta.

Kysymys myös siitä, voitiinko kanne tutkia Suomessa.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kuopion käräjäoikeudessa

Vastaus

Käräjäoikeuden tuomio 18.3.1999

Kanne perustui Suomessa tehtyyn sopimukseen, jossa A ja B olivat sitoutuneet panttaamaan Espanjassa olevan huoneiston lainan vakuudeksi. Koska kysymyksessä ei ollut kiinteistöä koskeva riita, vaan panttausoikeustoimeen perustuva vahingonkorvauskanne, käräjäoikeus oli asiassa toimivaltainen.

Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti A ja B maksamaan pankille vahingonkorvaukseksi 580 000 markkaa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Paavo Perola, Kaija Luhanko ja Jorma Tossavainen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 27.9.1999 ja tuomio 11.1.2000

A ja B valittivat hovioikeuteen vaatien kanteen jättämistä tutkimatta. Toissijaisesti he vaativat kanteen hylkäämistä tai vahingonkorvauksen alentamista 300000 markkaan.

Hovioikeus hylkäsi päätöksellään oikeuspaikkaväitteen käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla.

Toimitettuaan pääkäsittelyn hovioikeus lisäperustein hyväksyi käräjäoikeuden tuomion panttaussitoumuksen pätevyyden osalta. Pankille aiheutuneen vahingon määrää ei ollut aihetta arvioida toisin kuin käräjäoikeudessa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalle Parviainen, Kaarina Heino ja Helena Lindgren. Esittelijä Pirjo Soininen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan he vaativat, että kanne jätetään väärässä tuomioistuimessa nostettuna tutkimatta tai että hovioikeuden tuomio joka tapauksessa kumotaan. Kysymyksessä oli Espanjassa sijaitsevan kiinteistön panttausta koskeva asia, joka Luganon sopimuksen mukaan tulee käsitellä siellä, missä kiinteistö sijaitsee. A ja B eivät olleet pantanneet kysymyksessä olevaa kiinteistöä pankille tai tarkoittaneet pantata sitä pankille. Panttaus on ollut alun alkaen mitätön eikä voi siten aiheuttaa vahingonkorvausvastuuta. Panttaus ei täyttänyt Espanjan lain vaatimuksia, mistä pankki on ollut tietoinen tai sen ainakin olisi tullut olla tietoinen. B ei voinut olla vastuussa väitetystä vahingosta, koska hän ei omistanut kysymyksessä olevaa huoneistoa. Tuomittu vahingonkorvaus oli myös määrältään liian suuri.

Pankki vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.3.2001

Perustelut

A ja B ovat esittäneet, että panttioikeus Espanjassa sijaitsevaan huoneistoon perustetaan rekisteröimällä oikeus kiinteistöön. Pankin vaatimus perustuu ja liittyy heidän mukaansa siten oleellisesti Espanjassa sijaitsevaan kiinteistöön. Kanne olisi sen vuoksi voitu käsitellä vain jossain Malagan alueen alioikeudessa.

Luganon sopimuksen 16 artiklan 1.a kohdan mukaan asiassa, joka koskee muun muassa esineoikeutta kiinteään omaisuuteen, yksinomainen toimivalta on sen sopimusvaltion tuomioistuimella, missä kiinteistö sijaitsee.

Kanteessa on kuitenkin kysymys siitä, onko A:n ja B:n ja pankin välille syntynyt sitova panttaussopimus, ja jos on, ovatko A ja B velvolliset suorittamaan pankille vahingonkorvausta sen johdosta, että pankki tästä huolimatta ei ole saanut sopimuksessa edellytettyä panttioikeutta vakuudeksi tarjottuun huoneistoon. Asiassa on riidatonta, ettei mahdollisilla panttaustoimilla ole ollut niitä oikeusvaikutuksia, joita pankki väittää edellyttäneensä vakuutta vastaanottaessaan, eikä asiassa ratkaista mitään pantiksi tarjottuun omaisuuteen liittyviä esineoikeudellisia kysymyksiä. Riidassa ei siten lähtökohtaisestikaan voi olla kysymys Luganon sopimuksen edellä mainitussa artiklassa tarkoitetusta asiasta, joka koskee esineoikeuksia kiinteään omaisuuteen. Vahingonkorvauskanne, joka perustuu pankin ja A:n ja B:n väliseen sopimukseen, on voitu tutkia suomalaisessa tuomioistuimessa.

Alempien oikeuksien tuomioissa lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A ja B ovat luovuttaneet Suomen Yhdyspankki Oy:lle Z Oy:n 3.7.1990 käyttöönsä saaman 1,8 miljoonan markan valuuttaluoton maksamisen vakuudeksi A:n nimellä olevan, panttaussitoumuksessa osuustodistukseksi nimetyn asiakirjan (escritura), joka on oikeuttanut Espanjassa sijaitsevan huoneiston hallintaan. Espanjan lain mukaan tällaisen huoneiston tehokas panttaaminen edellyttää merkintää viranomaisen pitämään rekisteriin. Se seikka, että yksin asiakirjan hallinnan luovutus ei tuonut pankille pätevää panttioikeutta pantattuun omaisuuteen, on selvinnyt pankille vasta vuonna 1996. A ei ole tämän jälkeen kuitenkaan suostunut myötävaikuttamaan siihen, että panttioikeus olisi saatu rekisteröidyksi. Huoneisto on A:n ja B:n ilmoituksen mukaan myyty syksyllä 1996.

Se seikka, että panttaus ei ole ollut rekisteröimättömänä ulkopuoliseen nähden pätevä, ei merkitse sitä, että panttaussitoumus olisi asianosaisten välisessä suhteessa pätemätön. Allekirjoittamalla panttaussitoumuksen B on A:n ohella sitoutunut siihen, että pankki saa täytäntöönpanokelpoisen vakuuden hallintaansa. Koska tämä sitoumus on jäänyt täyttämättä, pankilla on oikeus saada molemmilta sopijakumppaneiltaan korvaus näin aiheutuneesta vahingosta. Alempien oikeuksien tuomioissa lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo pankille aiheutuneen vahingon määräksi 580 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Eeva Vuori, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Kristiina Laakso.

---

[SV]

A och B hade undertecknat en pantsättningsförbindelse, enligt vilken en bostadslägenhet i Spanien som A ägde pantsattes hos banken. Då pantsättningen enligt spansk lag inte var giltig, väckte banken en skadeståndstalan mot A och B. Då A och B genom att underteckna avtalet om pantsättningen hade ingått en förbindelse enligt vilken banken skulle få en giltig panträtt i pantobjektet, hade banken rätt att få ersättning av såväl A som B för den skada som uppkommit då förbindelsen inte uppfyllts.

Fråga även om talan kunde prövas i Finland.