Supreme Court dismisses union appeal; dismissal notice lacking precise start date fails Labor Code 30b § requirements.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court dismissed the union's appeal against the Court of Appeal's decision to uphold a dismissal notice. The union argued the notice was invalid because it lacked a precise start date and failed to state the estimated duration of the indefinite dismissal. The court ruled that while the estimated duration was irrelevant, the start date must be specified with two-month precision, which was missing here. Consequently, the dismissal notice was deemed non-compliant with the Labor Code, and the union's claim for back pay was rejected.
Legislator headnote
AI generatedLabor Code 30b § 2; A dismissal notice must specify the start date with two-month precision and the estimated duration of indefinite dismissal; failure to state the start date precisely renders the notice invalid, whereas omitting the estimated duration does not affect validity.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kun lomautuksen alkamisajankohta oli ilmoitettu kahden kuukauden tarkkuudella sitomalla se kenkätehtaan olemassa olevan tilauskannan valmistumiseen, ilmoitusta ei pidetty työsopimuslain 30 b §:n vaatimukset täyttävänä laillisena lomautusilmoituksena. (Ään.)
TSL 30 b § 2 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Rauman käräjäoikeudessa
Tämän vuoksi yhdistys vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan lomautuksen kestäessä irtisanottujen 13 työntekijän sille siirtämät palkkasaatavat yhteensä 202 765,51 markkaa korkoineen. Kyseinen määrä muodostui irtisanomisajan palkoista, odotusajan palkoista ja vuosilomakorvauksista.
Yhtiön vastaus
Yhtiö kiisti kanteen perusteeltaan. Yhtiön mukaan sen ilmoitustaululle 13.10.1995 panema ilmoitus oli vastannut työsopimuslain 30b §:n 2 momentissa tarkoitettua lomautusilmoitusta, vaikka siitä olikin puuttunut ilmoitus lomautuksen arvioidusta kestosta.
Rauman käräjäoikeuden tuomio 26.10.1998
Käräjäoikeus lausui, että työsopimuslain 30b §:n 2 momentissa ei ollut yksiselitteisesti määritelty niitä vaatimuksia, jotka lomautusilmoituksen tuli täyttää, jotta siinä olisi lomautuksen syyn ohella riittävällä tarkkuudella ilmoitettu lomautuksen alkamisaika ja toistaiseksi tapahtuvan lomauttamisen arvioitu kesto.
Mitä tuli siihen, ettei lomautusilmoituksessa ollut mainittu toistaiseksi tarkoitetun lomauttamisen arvioitua kestoa, käräjäoikeus katsoi, että jo sanan "arvioitu" esiintyminen työsopimuslain 30b §:n 2 momentissa osoitti, ettei merkitystä ollut sillä, osuiko kyseinen kestoarvio oikeaan. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, ettei mainitulla puutteella ollut lomautuksen pätevyyden kannalta merkitystä.
Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että lomautusilmoituksen sisältö oli jo sen antamispäivänä 13.10.1995 työnantajan toimenpiteiden johdosta tullut jokaisen työntekijän tietoon yhtä tehokkaasti kuin jos lomautusilmoitus olisi annettu kullekin työntekijälle henkilökohtaisesti. Näin ollen kyseinen lomautusilmoitus oli annettu tiedoksi siten, että sen voitiin katsoa tulleen annetuksi kullekin asianomaiselle työntekijälle henkilökohtaisesti. Käräjäoikeus piti lisäksi uskottavana yhtiön ilmoitusta, jonka mukaan kirjalliset lomautusilmoitukset oli 29.12.1995 annettu asianomaisille työntekijöille siitä syystä, että työntekijät olivat tarvinneet ne työvoimaviranomaisia varten ja olivat pyynnöstään olleet oikeutettuja ne saamaan.
Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Veikko Eskola.
Turun hovioikeuden tuomio 26.5.1999
Yhdistys valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa.
Hovioikeus lausui, että työsopimuslain 30b §:n 2 momentin mukaan ilmoitus lomautuksesta annetaan työntekijälle henkilökohtaisesti, ellei työnantajan ja luottamusmiehen kesken toisin sovita, ja ilmoituksessa tulee mainita lomautuksen syy, sen alkamisaika ja määräaikaisen lomautuksen kesto sekä toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen osalta sen arvioitu kesto. Tässä tapauksessa yhtiö oli ilmoittanut 20.11.1995 ja 11.- 29.12.1995 alkaneista lomautuksista panemalla 13.10.1995 työpaikan ilmoitustaululle kanteessa selostetun lomautusilmoituksen.
Yhdistys on katsonut, että sanottu ilmoitus ei täyttänyt lomautusilmoitukselle asetettuja vaatimuksia eikä sitä voitu pitää työsopimuslaissa tarkoitettuna lomautusilmoituksena, koska sitä ei ollut annettu henkilökohtaisesti kullekin työntekijälle eikä siitä ollut ilmennyt lomautuksen alkamisaika ja arvioitu kesto.
Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus oli katsonut, että lomautuksen pätevyyden kannalta ei ollut merkitystä sillä, että lomautusilmoituksessa ei ollut ollut mainintaa lomautuksen arvioidusta kestosta.
Lomautuksia koskeva ilmoitus oli 13.10.1995 laitettu työpaikan ilmoitustaululle antamatta sitä kullekin työntekijälle henkilökohtaisesti. Vaikka jokainen työntekijä olikin asiassa esitetyn selvityksen mukaan saanut jo samana päivänä tiedon tuosta ilmoituksesta, niin hovioikeus katsoi, että tältäkään osin 13.10.1995 annettu ilmoitus lomautuksista ei riittänyt työsopimuslain 30b §:ssä tarkoitetuksi lomautusilmoitukseksi, kun sitä ei ollut laissa määrätyin tavoin annettu kullekin työntekijälle henkilökohtaisesti.
Näin ollen yhtiön työntekijät eivät olleet, kun he eivät olleet ennen lomautusten alkua saaneet työsopimuslain 30b §:n määräykset täyttävää lomautusilmoitusta, ennen lomauttamisen voimaan tuloa saaneet hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa. Kun työsopimukset oli sitten ennen lomauttamisen päättymistä irtisanottu 18.1.1997, yhtiön oli työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan korvattava työntekijöille irtisanomisajan palkan menettämisestä näin aiheutunut vahinko. Kun irtisanomisajan palkkojen maksaminen oli viivästynyt työsuhteen päättyessä, yhtiö oli velvollinen suorittamaan myös odotusajan palkat.
Yhtiö oli määrältään myöntänyt vaaditut irtisanomisajan palkat lomakorvauksineen ja odotusajan palkat.
Edellä olevan perusteella hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti yhtiön suorittamaan yhdistykselle
korvaukseksi irtisanomisajan palkan menetyksestä yhteensä 202 765,51 markkaa korkoineen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Liesivuori, Päivi Hirsikangas ja Riitta Jousi. Esittelijä Kaarlo Mikkola (mietintö).
Esittelijä Mikkola lausui ratkaisuehdotuksenaan, ettei ollut aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Yhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä.
Yhdistys vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Kemianliitto ry on kanteensa perusteiksi vedonnut siihen, ettei hovioikeuden tuomiossa selostettua lomautusilmoitusta voitu pitää työsopimuslain 30b §:n vaatimukset täyttävänä laillisena lomautusilmoituksena kolmesta eri syystä. Sitä ei ensinnäkään ollut annettu tiedoksi työntekijöille henkilökohtaisesti. Toiseksi ilmoituksessa ei ollut mainittu lomautuksen alkamisaikaa. Kolmanneksi siitä ei ollut ilmennyt lomautuksen arvioitu kesto.
Käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen arvioidun keston ilmoittamatta jättämisellä ei ole merkitystä lomautuksen pätevyyden kannalta.
Lomautuksen alkamisajankohta on ilmoitettu sitomalla se tiettyyn työvaiheeseen eli talven 1995 jalkineiden tilauskannan valmistumiseen. Puheena olevan ilmoituksen mukaan lomautukset alkoivat "leikkuu ja neulomo-osastoilla marraskuun-joulukuun -95 aikana ja pohjaamo-osastolla joulukuun -95 - tammikuun -96 aikana". Siten lomautusten alkamisaika on ilmoitettu kahden kuukauden tarkkuudella. Korkein oikeus katsoo, että lomautusten alkamisaika on mainittu niin epätäsmällisesti, ettei tuota ilmoitusta voida pitää työsopimuslain 30b §:n vaatimukset täyttävänä laillisena lomautusilmoituksena.
Näillä ja muutoin hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla, Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvokset Per Lindholm, Riitta Suhonen, Kari Raulos (eri mieltä) ja Gustaf Möller. Esittelijä Sari Ruokojärvi.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Raulos: Kemianliitto ry on lausunut kanneperusteinaan, ettei hovioikeuden tuomiossa selostettua lomautusilmoitusta voitu pitää työsopimuslain 30b §:n vaatimukset täyttävänä laillisena lomautusilmoituksena kolmesta eri syystä. Sitä ei ensinnäkään ollut annettu tiedoksi työntekijöille henkilökohtaisesti. Toiseksi ilmoituksessa ei ollut mainittu lomautuksen alkamisaikaa. Kolmanneksi siitä ei ollut ilmennyt lomautuksen arvioitu kesto.
Hyväksyn käräjäoikeuden arvion, jonka mukaan toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen arvioidun keston ilmoittamatta jättämisellä ei ole merkitystä lomautuksen pätevyyden kannalta.
Lausumillani perusteilla ja kun kysymyksessä olevien työntekijöiden lomauttaminen on tullut voimaan vasta heidän saatuaan hyväkseen laillisen irtisanomisajan, harkitsen oikeaksi kumota hovioikeuden tuomion, hylätä kanteen ja jättää asian käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
---
[SV]
Då permitteringens begynnelsetidpunkt meddelats med två månaders noggrannhet genom att binda den till att en skofabriks orderstock blivit färdig, ansågs meddelandet inte vara ett sådant lagligt meddelande om permittering som uppfyllde kraven i 30 b §:n lagen om arbetsavtal. (Omröstn.)
L om arbetsavtal 30 b § 2 mom