Supreme Court dismisses request to terminate payment plan due to non-payment of investigator's fee.

Selvittäjällä ei ollut oikeutta vaatia maksuohjelman raukeamista sillä perusteella, että velallinen ei ollut maksanut maksuohjelmassa määrättyä osuuttaan selvittäjän palkkiosta.

VJL 42 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asian käsittely Raaseporin käräjäoikeudessa

Selvittäjä vaati, että A:lle vahvistettu maksuohjelma määrätään raukeamaan, koska A useasta kehotuksesta huolimatta ei ollut suorittanut osuuttaan selvittäjän palkkiosta.

Hakemuksesta ja siihen yhtyneen velkojayhtiön vaatimuksesta A lausui, että laiminlyönneille oli ollut hyväksyttävä syy maksuvaran puutteen takia.

Käräjäoikeuden päätös 20.7.1999

Käräjäoikeus selostamillaan perusteilla lausui muun muassa, että A oli laiminlyönyt suorittaa velallisen osuuden selvittäjän palkkiosta eikä ollut esittänyt tähän laiminlyöntiin hyväksyttävää syytä. A oli velkojayhtiön esittämien tietojen mukaan jättänyt myös suorittamatta kaikki maksuohjelman mukaiset maksut yhtiön perittävänä oleville saataville. Selostettuaan tarkemmin A:n maksuvaraa ja maksamatta jääneitä yhteensä 454 markan määräisiksi katsomiaan eriä käräjäoikeus lausui, että maksuohjelman noudattamatta jättämistä oli pidettävä olennaisena velallisen laiminlyöntien lukuisuuden ja keston vuoksi maksamatta jääneiden erien muodostaessa huomattavan osan velallisen kyseisenä aikana maksettavista maksuista.

A:lla olisi vahvistetun maksuohjelman mukaan pitänyt olla maksuvaraa aikana, jolloin hänen olisi tullut suorittaa nyt kyseessä olevat maksuerät. Myötävaikutusvelvollisuus merkitsi sitä, että A:n oli tullut aktiivisesti pyrkiä parantamaan maksukykyään vahvistetun maksuohjelman mukaisesti. A ei ollut kuitenkaan esittänyt mitään selitystä sille, mihin toimenpiteisiin hän oli aikonut ryhtyä tai oli ryhtynyt tulojen saamiseksi, eikä sille, minkä vuoksi tulot olivat jääneet saamatta.

Kun A lisäksi ei missään vaiheessa ollut ottanut yhteyttä velkojiinsa maksamatta jääneiden maksujen johdosta, käräjäoikeus katsoi, että A oli menettelyllään laiminlyönyt myötävaikutusvelvollisuutensa. Käräjäoikeus katsoi myös, ettei A ollut esittänyt hyväksyttävää syytä maksuohjelman laiminlyömiselle.

Tämän vuoksi käräjäoikeus määräsi A:lle vahvistetun maksuohjelman raukeamaan.

Asian on ratkaissut notaari Carola Lindholm.

Helsingin hovioikeuden päätös 16.11.1999

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kristiina Martimo, Juha Paimela ja sijaisjäsen, viskaali Markus Nikolainen. Esittelijä Heli Tamminen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että maksuohjelma määrätään muutettavaksi.

Selvittäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Velkojayhtiö ei käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

Välitoimi

Valitusta käsitellessään Korkein oikeus kiinnitti huomiota siihen, että maksuohjelman raukeamista oli vaatinut selvittäjä. Selvittäjän oikeus hakea maksuohjelman raukeamista oli viran puolesta huomioon otettava ehdoton oikeudenkäynnin edellytys. Tämän vuoksi Korkein oikeus varasi A:lle, selvittäjälle ja velkojayhtiölle tilaisuuden antaa kirjallinen lausuma selvittäjän oikeudesta hakea maksuohjelman raukeamista.

A vaati lausumassaan, että selvittäjän hakemus jätetään tutkimatta. A katsoi, ettei selvittäjällä ollut oikeutta vaatia maksuohjelman määräämistä raukeamaan.

Selvittäjä katsoi, että hänellä oli oikeus vaatia maksuohjelman raukeamista, koska A oli jättänyt osuutensa selvittäjän kuluista ja palkkiosta kokonaan maksamatta.

Velkojayhtiö ei käyttänyt sille varattua tilaisuutta lausuman antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko selvittäjällä oikeus vaatia A:lle vahvistetun maksuohjelman raukeamista, koska A ei ole maksanut maksuohjelmassa vahvistettua 519,36 markan määräistä osuuttaan selvittäjän palkkiosta.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 40 §:n 1 momentin mukaan velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen ja muiden maksuohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät maksuohjelman mukaisesti, kun ohjelma on vahvistettu. Lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan velkajärjestelyn piiriin kuuluvalla velalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista sekä edellä tarkoitetuille veloille velkajärjestelyn alkamisen ja maksuohjelman vahvistamisen aikana kertyvää korkoa ja velallisen maksettavaksi määrättyjä tällaisten velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluja.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 42 §:n säännökset maksuohjelman laiminlyönnin seuraamuksista ja maksuohjelman raukeamisesta eivät siten koske selvittäjän palkkiosaatavan laiminlyöntiä eikä selvittäjällä ole niin muodoin ollut oikeutta vaatia tämän saatavansa laiminlyönnin perusteella maksuohjelman määräämistä raukeamaan.

Tämän jälkeen asiassa on kysymys enää siitä, tulisiko A:n maksuohjelma määrätä raukeamaan velkojayhtiön vaatimuksesta. Yhtiö on käräjäoikeudessa velkojia selvittäjän hakemuksesta kuultaessa lausumassaan yhtynyt selvittäjän hakemukseen maksuohjelman raukeamisesta sillä perusteella, että A ei ole suorittanut maksuohjelman mukaisia maksuja yhtiön perittävänä oleville saataville. A ei ole myöskään ilmoittanut syytä laiminlyönneille eikä ottanut yhteyttä maksuista sopimiseksi. A ei ole antamassaan lausumassa sinänsä kiistänyt näitä laiminlyöntejä, mutta on katsonut, että hänellä on ollut niihin hyväksyttävä syy.

Yhtiö ei ole lausumassaan tarkemmin yksilöinyt, mihin maksueriin laiminlyönnit ovat kohdistuneet. Maksuohjelman maksuaikataulun perusteella voidaan katsoa, että yhtiö on tarkoittanut A:n laiminlyöneen ennen yhtiön lausuman antamisajankohtaa viisi maksuerää yhteismäärältään noin 400 markkaa.

Korkein oikeus katsoo, että laiminlyötyjen maksuerien yhteismäärää voidaan jo sellaisenaan pitää vähäisenä. Näiden maksuerien osuus A:n maksuohjelman mukaisesta lähes 32 000 markan suuruisesta maksuvarakertymästä on ollut vain runsaan prosentin luokkaa. A:n ei voida katsoa tällöin olennaisesti laiminlyöneen maksuohjelman noudattamista eikä A:n maksuohjelmaa voida näiden laiminlyöntien perusteella määrätä raukeamaan. Tähän nähden ei ole tarpeen lausua siitä, onko A:lla ollut laiminlyöntiin laissa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Se, että A ei ole ilmoittanut näistä maksujen laiminlyönneistä velkojalle tai ottanut tähän muuten yhteyttä, ei ole myöskään sellainen myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönti, jonka vuoksi maksuohjelma voitaisiin määrätä raukeamaan.

Korkein oikeus ei voi A:n valituksen perusteella määrätä hänen maksuohjelmaansa muutettavaksi. A voi tehdä käräjäoikeudelle hakemuksen maksuohjelman muuttamisesta siten kuin yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 61 §:ssä säädetään.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Selvittäjän hakemus A:lle vahvistetun maksuohjelman raukeamisesta jätetään tutkimatta. Velkojayhtiön hakemus A:lle vahvistetun maksuohjelman raukeamisesta hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Markku Arponen, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Lea Nousiainen.

---

[SV]

Utredaren hade inte rätt att yrka att betalningsprogrammet skulle förfalla på den grunden att gäldenären inte hade betalat sin i betalningsprogrammet bestämda andel av utredarens arvode.

L om skuldsanering för privatpersoner 42_§

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.