Supreme Court dismisses annulment request for fishing right based on erroneous water boundary determination.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court dismissed the applicants' request to annul previous rulings regarding a fishing right on a state water area. Although a later survey confirmed the fishing spot was incorrectly mapped on communal land, the court held the matter concerned the location relative to boundaries rather than the substantive right itself. Consequently, the court found no legal necessity to annul the established boundary decisions, noting the applicants could still pursue a separate action under the Water Boundary Act.
Legislator headnote
AI generatedLagen om råskillnad i vatten 8 §; 31 kap. 7 § 1 mom. 2 pkt. The Supreme Court ruled that where a dispute concerns the location of a fishing right relative to water boundaries rather than the substantive right itself, the existing boundary decisions stand, and annulment is unnecessary if a separate statutory action remains available.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Vesipiirirajankäyntitoimituksessa hakijalle oli vahvistettu erityinen oikeus kalastuspaikkaan valtion vesialueella. Metsähallituksen valituksesta maaoikeus oli kumonnut toimitusmiesten ratkaisun, koska kalastuspaikan katsottiin sijaitsevan kylän yhteisellä eikä valtion vesialueella. Korkein oikeus oli pysyttänyt maaoikeuden ratkaisun. Myöhemmin kiinteistönmääritystoimituksessa oli todettu, että kalastuspaikka oli merkitty virheellisesti vesipiirirajankäyntitoimituksen karttaan kylän yhteisellä vesialueella sijaitsevaksi, vaikka se sijaitsikin valtion vesialueella. Hakija vaati maaoikeuden ja Korkeimman oikeuden ratkaisujen purkamista ja oikaisemista. Lisäksi hän oli pannut käräjäoikeudessa vireille välirajasta vedessä annetun lain 8 §:ssä tarkoitetun kanteen, jolla hän vaati niin ikään vahvistettavaksi oikeutta kalastuspaikkaan.
Koska kysymys oli kalastuspaikan sijainnin vahvistamisesta suhteessa vesialueiden rajoihin eikä erityisen oikeuden perusteista, asia kuului ratkaistavaksi vesipiirirajankäynnissä. Maaoikeuden ja Korkeimman oikeuden vesipiirirajankäyntiä koskevat ratkaisut kalastuspaikasta purettiin.
OK 31 luku 7 § 1 mom 2 kohta
L välirajasta vedessä 8 §
HAKEMUS
A ja B vaativat 30.10.1997 kiinteistörekisteriin merkittyä vesipiirirajankäyntitoimitusta koskevan Pohjois-Suomen maaoikeuden 4.4.1989 julistaman päätöksen ja Korkeimman oikeuden 28.6.1993 antaman tuomion purkamista ja poistamista siltä osin kuin niissä oli katsottu Tsihkagurranjargan eli Cihkaguranjargan lohipadon X sijaitsevan Outakosken kylän omalla vesialueella ja tämän vuoksi hylätty talon Y:n puolesta esitetty vaatimus kalastusoikeudesta tähän patoon. Hakijat vaativat, että Korkein oikeus vahvistaa padon sijaitsevan valtion vesialueella ja pysyttää toimitusmiesten 13.11.1985 lopetetussa toimituksessa tekemän Cihkaguranjargan lohipatoa X koskevan päätöksen siltä osin, kuin siinä oli päätetty talolla Y olevan kalastusoikeus patoon.
VASTAUKSET JA LAUSUNTO
Metsähallitus vastasi hakemukseen. Maanmittauslaitoksen keskushallinto antoi siltä pyydetyn lausunnon, johon hakijat ja Metsähallitus vastasivat.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Asian tausta
Toimituksen aikaisemmat vaiheet
Välirajalain mukainen kanne
Hakijat ovat panneet Lapin käräjäoikeudessa 4.4.1996 vireille Metsähallitusta vastaan välirajalain 8 §:ssä tarkoitetun kanteen, jolla he ovat vaatineet erityisperusteisen oikeuden vahvistamista talolle Y kalastuspaikkaan ja kalastukseen Cihkaguranjargan padossa X. Kanteen käsittely on kesken tämän purkuhakemuksen takia.
Kiinteistönmääritystoimitus 26.6.2000
A:n ja B:n hakemuksesta toimitusmiehet olivat suorittaneet kiinteistönmääritystoimituksen nro 1999-635250 Cihkaguranjargan padon X sijainnin selvittämiseksi. Toimitusmiehet katsoivat 26.6.2000 lopetetussa lainvoiman saaneessa toimituksessa, että Tsihkagurranjargan (Cihkaguranjargan) pato X sijaitsee kokonaan valtion vesialueella vedenkorkeudesta riippumatta ja että vesipiirirajankäyntitoimituksessa nro 12821-2 pato oli piirretty toimituskarttaan Outakosken lohkokunnan vesialueella sijaitsevaksi.
Perustelut
Kiinteistönmääritystoimituksessa nro 1999-635250 on osoitettu, että Cihkaguranjargan pato X sijaitsee ja on sijainnut myös vesipiirirajankäyntitoimituksen 12821-2 aikana valtion vesialueella ja että pato oli piirretty virheellisesti viimeksi mainitun toimituksen karttaan Outakosken lohkokunnan vesialueella sijaitsevaksi. Koska maaoikeuden 4.4.1989 antamassa päätöksessä, jonka Korkein oikeus 28.6.1993 antamallaan tuomiolla on pysyttänyt, on katsottu padon sijaitsevan Outakosken lohkokunnan vesialueella, ovat maaoikeuden päätöksen ja Korkeimman oikeuden tuomion perusteet virheelliset.
Asiassa on kysymys siitä, millä oikeuskeinolla tällaiseen virheelliseen seikkaan perustuvat maaoikeuden päätös ja Korkeimman oikeuden tuomio voidaan korjata.
Ensiksikin on ratkaistava, voidaanko talon Y vaatima oikeus patoon vahvistaa uudessa toimituksessa aikaisemman vesipiirirajankäyntitoimituksen nro 12821-2, maaoikeuden 4.4.1989 antaman päätöksen ja Korkeimman oikeuden 28.6.1993 antaman tuomion estämättä. Koska talon Y vaatimus on ensin hyväksytty toimituksessa ja sittemmin hylätty maaoikeuden päätöksellä, jonka Korkein oikeus on pysyttänyt, talon Y puolesta esitetty vaatimus on tullut asiallisesti lainvoimaisesti ratkaistuksi Korkeimman oikeuden 28.6.1993 antamalla tuomiolla. Tämä tuomio estää saman vaatimuksen käsittelemisen uudessa toimituksessa.
Toiseksi on ratkaistava, voidaanko talon vaatimus käsitellä välirajalain 8 §:ssä tarkoitetulla kanteella. Tuon säännöksen mukaan, jos jollakin on oikeus erinäiseen kalastuspaikkaan tahi kalastukseen toisen kylän vedessä, on sellaista oikeutta koskeva kanne, ellei sitä oikeutta veden piirirajaa käytäessä ole hyväksytty, vireille pantava viimeistään kolmen vuoden kuluessa rajankäynnistä. Koska kysymys on padon sijainnin vahvistamisesta suhteessa vesialueiden rajoihin eikä erityisen oikeuden perusteista, Korkein oikeus katsoo, että asia kuuluu vesipiirirajankäynnissä ja sitä koskevassa valitusmenettelyssä ratkaistavaksi. Koska kysymys Cihkaguranjargan padon X sijainnista on toimitetusta rajankäynnistä 12821-2 tehtyjen valitusten perusteella lainvoimaisesti ratkaistu, sitä koskeva oikaisu ei ole mahdollinen ilman, että kyseinen aikaisempi lainvoimainen ratkaisu tältä osin puretaan.
Lainvoimainen tuomio voidaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7§:n 1 momentin 2 kohdan nojalla purkaa, jos asiakirja, jota on käytetty todisteena, on ollut väärä ja asiakirjan voidaan otaksua vaikuttaneen asian lopputulokseen. Kiinteistönmääritystoimituksessa 1999-635250 on osoitettu, että padon X sijainti vesirajankäyntitoimituksen toimituskartassa on ollut virheellinen. Tämä virheellinen kartta on ollut maaoikeuden päätöksen ja Korkeimman oikeuden tuomion perusteena. Tämän vuoksi maaoikeuden päätös ja Korkeimman oikeuden tuomio on purettava.
Kun tuomion purkamiseen suostutaan, Korkeimmalla oikeudella on oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla valta välittömästi oikaista tuomiota, jos asia havaitaan selväksi. Korkein oikeus toteaa olevan selvää, että Cihkaguranjargan pato sijaitsee valtion vesialueella. Vesipiirirajankäyntitoimituksessa 12821-2 toimitusmiesten ratkaisun mukaan talon Y erityinen oikeus patoon X perustui 3.10.1860 päivättyyn uudistalon katselmuskirjaan ja Oulun läänin kuvernöörin 31.12.1862 antamaan uudistalon perustamiskirjaan. Korkein oikeus katsoi 28.6.1993 antamassaan tuomiossa toimitusmiesten ja maaoikeuden tavoin, että erityisperusteinen kalastusoikeus voi perustua uutistalon perustamispäätökseen tai muuhun vastaavaan talonkirjaan, kuten esimerkiksi katselmuspöytäkirjaan. Metsähallitus ei ole kiistänyt talon Y erityisen oikeuden perustetta. Korkein oikeus katsoo, että talon Y patoa X koskevan erityisen oikeuden perustekin on selvä. Tämän takia tuomiota voidaan oikaista välittömästi.
Päätöslauselma
Utsjoen kunnassa tehtyä vesipiirirajainkäyntitoimitusta 12821-2 koskeva Pohjois-Suomen maaoikeuden 4.4.1989 antama päätös ja Korkeimman oikeuden 28.6.1993 antama tuomio puretaan ja poistetaan sikäli kuin niissä on hylätty Outakosken kylän talon Y vaatima erityinen kalastusoikeus Cihkaguranjargan patoon X.
Korkein oikeus oikaisee 28.6.1993 antamaansa tuomiota seuraavasti: Välirajasta vedessä annetun lain 4 §:n 2 momentin nojalla Outakosken kylän talolla Y vahvistetaan olevan erityinen kalastusoikeus Tsihkagurranjargan eli Cihkaguranjargan patoon X valtion vesialueella Tenojoessa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Matti Sepponen (mietintö).
Esittelijän mietintö
Esittelijäneuvos Sepponen: Korkein oikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa:
A:n ja B:n purkuhakemus perustuu siihen, että talon Y oikeutta erityisperusteiseen kalastuspaikkaan ei ole virheellisen menettelyn ja ilmeisesti väärän lain soveltamisen vuoksi hyväksytty määräyksiä välirajasta vedessä sisältävän, 23.7.1902 annetun lain nojalla Utsjoen kunnassa suoritetussa vesipiirirajankäyntitoimituksessa nro 12821-2 eikä hakemuksessa tarkoitetuissa toimituksen muutoksenhakutuomioistuimissa. Toimitus on saanut lainvoiman, kun se on merkitty kiinteistörekisteriin 30.10.1997.
Edellä mainitun lain 8 §:n mukaan, jos jollakin on oikeus erinäiseen kalastuspaikkaan tahi kalastukseen toisen kylän vedessä, on sellaista oikeutta koskeva kanne, ellei sitä oikeutta veden piirirajaa käytäessä ole hyväksytty, vireille pantava viimeistään kolmen vuoden kuluessa rajankäynnistä. Edellä sanotussa toimituksessa tai sen muutoksenhakutuomioistuimissa ei siis ole lopullisesti ratkaistu talon oikeutta hakijoiden tarkoittamaan kalastuspaikkaan. Toimituksen ja toimituksen muutoksenhakutuomioistuinten ratkaisujen estämättä hakijoilla on oikeus edellä sanotun kanteen nostamiseen, minkä he myös hakemuksensa mukaan ovat tehneet. Täten heillä ei ole oikeudellista tarvetta hakea toimituksen ja sen muutoksenhakuasteiden ratkaisujen purkamista.
Näillä perusteilla Korkein oikeus jättänee hakemuksen tutkimatta.
---
[SV]
I en vattenrågångsförrättning hade en särskild rätt till ett fiskeställe fastställts för sökanden på statens vattenområde. På grund av forststyrelsens besvär hade jorddomstolen upphävt förrättningsmännens avgörande, eftersom fiskestället ansågs ligga inom byns samfällda och inte inom statens vattenområde. Högsta domstolen hade inte ändrat jorddomstolens dom. Vid en senare fastighetsbestämning hade det konstaterats att fiskestället blivit felaktigt anteckat i kartan för vattenrågångsförrättningen och att fiskestället inte var beläget inom byns samfällda vattenområde, såsom kartan utvisade, utan inom statens vattenområde. Sökanden yrkade att jorddomstolens och Högsta domstolens avgöranden skulle återbrytas och rättas. Sökanden hade dessutom i tingsrätten väckt en talan som avses i 8 § lagen om råskillnad i vatten i vilken han likaså yrkade på fastställande av rätten till fiskestället.
Då frågan gällde att fastställa var fiskestället var beläget i förhållande till rån mellan vattenområdena och inte grunderna för en särskild rätt, skulle den avgöras genom en vattenrågång. Jorddomstolens och Högsta domstolens avgöranden beträffande vattenrågången återbröts i fråga om fiskestället.
RB 31 kap 7 § 1 mom 2 punkten
L om råskillnad i vatten 8 §