Supreme Court allows appeal to vacate prior sentence due to significant reduction in earlier unenforceable penalty.

Lainvoiman saanut tuomio purettiin syyttäjän vaatimuksesta rangaistusseuraamuksen osalta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 a §:n perusteella, koska tuomiossa huomioon otettu aikaisempi lainvoimaa vailla ollut vankeusrangaistus oli tuomion antamisen jälkeen hovioikeudessa olennaisesti lieventynyt. Asia palautettiin käräjäoikeuteen uuden rangaistuksen määräämistä varten. (Ään.)

OK 31 luku 9 a §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Taustatiedot

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 19.12.1997 A:n seitsemän vuoden yhteiseen vankeusrangaistukseen. Helsingin hovioikeus hylättyään useita seuraamusarvioinnin kannalta keskeisiä syytekohtia ja pidettyään muutenkin A:lle tuomittua rangaistusta liian ankarana alensi 29.6.2000 A:n rangaistuksen viideksi vuodeksi vankeutta.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 2.6.1999

Käräjäoikeus luki A:n syyksi vuosina 1993 - 1994 tehdyt kaksi törkeää petosta ja törkeän väärennyksen. Käräjäoikeus katsoi, että A:lle Helsingin käräjäoikeudessa 19.12.1997 tuomittu lainvoimaa vailla oleva seitsemän vuoden yhteinen vankeusrangaistus oli riittävä seuraamus myös hänen syykseen nyt luetuista rikoksista. Ratkaisu jäi lainvoimaiseksi.

HAKEMUS KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Syyttäjä on oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 a §:n nojalla vaatinut, että Helsingin käräjäoikeuden lainvoimainen tuomio 2.6.1999 nro 2931 puretaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uuden rangaistuksen määräämistä varten. Tuomion mukaan vastaajalle Helsingin käräjäoikeudessa 19.12.1997 tuomittu, tuolloin lainvoimaa vailla ollut seitsemän vuoden vankeusrangaistus oli riittävä seuraamus A:n syyksi 2.6.1999 luetuista kahdesta törkeästä petoksesta ja törkeästä väärennyksestä. A:lle tuomittu aikaisempi rangaistus oli kuitenkin Helsingin hovioikeudessa 29.6.2000 alennettu viideksi vuodeksi vankeutta. Kun rangaistus oli muuttunut olennaisesti, syyttäjä katsoi, ettei sitä enää voitu pitää riittävänä seuraamuksena A:n syyksi 2.6.1999 luetuista rikoksista.

A on vastustanut purkuhakemusta, koska tuomittu rangaistus ei ollut muuttunut hovioikeudessa olennaisesti. Vastauksessa on lisäksi huomautettu, että rikosasiat on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä ja että purkuhakemukseen suostuminen voisi johtaa ristiriitaan perustuslain 21 §:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan säännösten kanssa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Korkeimman oikeuden päätöksen perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 a §:n mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan purkaa, jos siinä rangaistusta määrättäessä on rikoslain 7 luvun 6 §:ssä säädetyin tavoin otettu huomioon toinen rangaistus ja viimeksi mainittu rangaistus on sittemmin poistettu taikka sen perustana ollut syyte on kokonaan tai osittain hylätty tai rangaistus on muuten olennaisesti muuttunut. Säännös liittyy siten rikoslain 7 luvun 6 §:n perusteella tapahtuvaan rangaistuksen kohtuullistamiseen. Sen nojalla on mahdollista saattaa rangaistus uudelleen harkittavaksi kohtuullistamisen perustana olleen aikaisemman tuomion muututtua ylemmässä oikeudessa. Kysymys on erityisestä, laajennetusta tuomionpurkumahdollisuudesta, jota on pidetty tarpeellisena tapauksissa, joissa rangaistusta on kohtuullistettu vielä lainvoimaa vailla olevan aikaisemman tuomion pohjalta.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 a §:n erityispiirteet tulee ottaa huomioon purkamisen edellytyksiä yksittäistapauksissa harkittaessa. Kohtuullistetun vankeusrangaistuksen tulee perustua oikeille edellytyksille. Merkitystä on kuitenkin myös sillä, ettei tuomion pysyvyyttä horjuteta silloin, kun edellytysten muutokset eivät ole olleet olennaisia. Asiaa on aiheellista tarkastella myös lopputuloksen kannalta. Purkuhakemus tulee hylätä, jos perustellussa arviossa päädytään siihen, ettei tuomio uudessa harkinnassa ilmeisesti muuttuisi tai että muutos jäisi epäolennaiseksi.

A:lle 19.12.1997 tuomittu rangaistus on lieventynyt seitsemän vuoden enimmäisrangaistuksesta viiteen vuoteen vankeutta. Hovioikeus on hylännyt useita seuraamusarvioinnin kannalta keskeisiäkin syytekohtia, minkä ohella muutoinkin liian ankarana pidettyä rangaistusta on alennettu.

Korkein oikeus pitää rangaistuksen muutosta olennaisena. Sen merkitys ei ole ilmeisesti vähäinen kohtuullistetun rangaistuksen kannalta, kun otetaan huomioon myös tuomiossa 2.6.1999 käsiteltyjen rikosten laatu.

Purettavaksi pyydetyssä tuomiossa huomioon otettu A:lle aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistus on tullut lainvoimaiseksi Korkeimman oikeuden päätettyä olla myöntämättä valituslupaa 9.3.2001. Purkuhakemus on saapunut Korkeimpaan oikeuteen 23.5.2001 eli oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 10 §:ssä säädetyssä yhden vuoden määräajassa siitä, kun syyttäjä on saanut tiedon hakemuksen perusteena olevasta seikasta. Purettavaksi pyydetyn tuomion antamisesta ei tuolloin ollut kulunut vielä kahta vuottakaan. Rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan A:n syyksi tuomiossa luettujen rikosten vanhentumisaika on kymmenen vuotta. Näin ollen A olisi rikoslain säännösten mukaan voitu haastaa vastaamaan niistä vielä vuoden 2004 alkupuolella. Tämä osoittaa tekojen vakavuutta. A:n vastauksessaan esittämä lainkäytön joutuisuusvaatimus ei siten ole esteenä tuomion purkamiselle ja rangaistuksen uudelleen määräämiselle.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Korkein oikeus purkaa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 a §:n nojalla Helsingin käräjäoikeuden tuomion 2.6.1999 nro 2931 siinä A:lle määrätyn rangaistusseuraamuksen osalta. Asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee virallisen syyttäjän kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen antamisesta tekemästä vaatimuksesta ottaa asia rangaistusseuraamuksen osalta uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos (eri mieltä), Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Markku Arponen ja Pasi Aarnio. Esittelijä Yrjö Vannela.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 a §:ssä mainittu huomioon otettu toinen rangaistus on tässä asiassa Helsingin käräjäoikeuden 19.12.1997 tuomitsema 7 vuoden vankeusrangaistus. Tällä käräjäoikeuden tuomiolla A:n syyksi oli luettu 41 rikosta, joihin ankarimmin lain mukaan rangaistavina kuului 16 törkeää petosta. Helsingin hovioikeus on tuomiollaan 29.6.2000 alentanut rangaistuksen 5 vuodeksi vankeutta. Muutos on johtunut osaksi siitä, että syyte on eräiden rikosten, kuten 5 törkeän petoksen, osalta hylätty, ja osaksi siitä, että hovioikeus on arvioinut käräjäoikeuden määräämän rangaistuksen muutoinkin liian ankaraksi. Hovioikeuden tuomiolla A:n syyksi on vielä luettu 35 rikosta, joista 11 on ollut törkeitä petoksia.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 a §:ssä tarkoitettu ja nyt siis purettavaksi pyydetty huomioon ottava rangaistustuomio on saman käräjäoikeuden tuomio 2.6.1999, jolla A:n syyksi on luettu 2 törkeää petosta ja törkeä väärennys ja samalla määrätty, että käräjäoikeuden 19.12.1997 määräämä rangaistus on katsottava riittäväksi seuraamukseksi myös näistä rikoksista.

Hovioikeuden edellä kerrotuista syistä tekemä rangaistuksen alentaminen on sinänsä ollut olennainen muutos. Asiakirjoihin sisältyvien teonkuvausten ja muiden tietojen perusteella arvioin tilanteen kuitenkin siten, ettei rangaistusten mittaamista koskevien rikoslain säännösten nojalla olisi ollut perusteltua määrätä A:lle 5 vuotta olennaisesti korkeampaa rangaistusta siinäkään tapauksessa, että sekä hovioikeuden 29.6.2000 antamalla tuomiolla A:n syyksi luetut rikokset että hänen syykseen käräjäoikeuden tuomiolla 2.6.1999 luetut törkeät petokset ja törkeä väärennys olisi saatettu samalla kertaa tuomioistuimen käsiteltäviksi. Sen vuoksi harkitsen oikeaksi hylätä hakemuksen.

---

[SV]

En laga kraft vunnen dom återbröts på yrkande av åklagaren med stöd av 31 kap. 9 a § rättegångsbalken till den del den gällde straffpåföljden, eftersom ett tidigare fängelsestraff som inte hade vunnit laga kraft och som beaktats i domen hade blivit avsevärt lindrigare till följd av hovrättens avgörande efter att domen hade getts. Saken återförvisades till tingsrätten för bestämmande av nytt straff. (Omröstn.)

RB 31 kap 9 a §