Supreme Court allows appeal where deceased heir's will does not waive criminal prosecution rights.

Kuolleen asianomistajan B:n veli A oli haastehakemuksessaan väittänyt C:n syyllistyneen B:tä kohtaan lainvastaisiin tekoihin, joista B ei ollut ollut tietoinen tai joissa oli käytetty hyväksi B:n heikentynyttä mielenterveyttä. Näihin väitteisiin nähden yksinomaan sen seikan, että B oli testamentannut omaisuutensa C:lle ja että testamentti oli lainvoimainen, ei voitu katsoa osoittavan, että B oli tahtonut jättää saattamatta C:n rikosvastuuseen kerrotuista teoista. Alempien oikeuksien tuomiot, joilla kanne oli jätetty haastetta antamatta tutkimatta, kumottiin ja asia palautettiin käräjäoikeuteen.

ROL 1 luku 17 § 2 mom

ROL 7 luku 5 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Espoon käräjäoikeudessa

C oli toiminut A:n veljen B:n uskottuna miehenä, määrättynä hoitamaan tämän taloudellisia ja oikeudellisia asioita. B kuoli lapsettomana 8.6.1992. A katsoi C:n toimessaan syyllistyneen rikoksiin, jotka olivat kaikki kohdistuneet B:n omaisuuteen.

A teki tutkintapyynnön C:stä. Virallinen syyttäjä teki asiassa 30.9.1996 päätöksen jättää C syyttämättä, koska näyttöä C:n syyllistymisestä väitettyihin rikoksiin ei ollut.

A vaati käräjäoikeudessa rangaistusta C:lle törkeästä kavalluksesta, törkeästä petoksesta uskottuna miehenä, luottamusaseman väärinkäytöstä ja törkeästä väärennöksestä. Lisäksi A vaati vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Käräjäoikeuden tuomio 6.10.1999

Käräjäoikeus jätti A:n kanteen tutkimatta haastetta antamatta.

Käräjäoikeus totesi olevansa velvollinen viran puolesta tutkimaan, onko kantajalla asiassa puhevaltaa.

Haasteessa mainitut teot olivat koskeneet B:n omaisuutta ja siihen liittyviä toimia. B oli ollut tekojen varsinainen asianomistaja.

B oli tehnyt yleistestamentin C:n hyväksi. A oli moittinut testamenttia, mutta moitekanne oli hylätty sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa. A ei näin ollen ollut B:n oikeudenomistaja.

Käräjäoikeuden pyydettyä A:ta täydentämään haastehakemustaan ja ilmoittamaan, millä perusteella hän katsoo olevansa asianomistaja asiassa, A oli ilmoittanut katsovansa olevansa asianomistajan asemassa rikoslain 8 luvun 6 §:n perusteella, koska hän oli kuolleen asianomistajan veli.

Rikoslain 8 luvun 6 § koski sellaisia rikoksia, joissa syyttäjä ei saanut nostaa syytettä ilman asianomistajan syyttämispyyntöä. Ne rikokset, joista A vaati C:lle rangaistusta olivat yleisen syytteen alaisia rikoksia.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 17 §:n 2 momentissa säädettiin, että mikäli asianomistaja oli kuollut, oli muiden muassa hänen sisaruksillaan sama oikeus esittää rikoksen johdosta syyttämispyyntö sekä nostaa syyte ja ajaa sitä kuin asianomistajalla olisi ollut, paitsi jos asianomistaja oli tahtonut, ettei syyttämispyyntöä esitetä eikä syytettä nosteta. Hallituksen esityksessä rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamiseksi alioikeudessa (HE 82/1995 s.47) ei edellytetty kuolleen asianomistajan tahdonilmaisulle mitään tiettyä muotoa. Tämän lainkohdan mukaan A:lla olisi syyteoikeus, mikäli ei katsottaisi, ettei B olisi tahtonut syytettä C:tä vastaan nostaa.

Asiakirjoista, erityisesti syyttämättäjättämispäätöksestä, saatavan selvityksen perusteella oli käynyt ilmi, että C:n uskotun miehen määräyksestä huolimatta B oli kuolemaansa saakka hoitanut omia taloudellisia asioitaan ja ollut tietoinen pankkitileistään ja muusta omaisuudestaan. B oli 26.11.1991 tehnyt yleistestamentin C:n hyväksi. Testamentti oli lainvoimainen. B:n tahto oli ollut, että C sai kaiken B:n omaisuuden. Nyt puheena olevat rikokset olisivat kohdistuneet B:n omaisuuteen. Koska B oli määrännyt kaiken omaisuutensa menemään C:lle, käräjäoikeus katsoi tämän tahdonilmaisun sisältävän myös sen, että B oli tahtonut, ettei syytettä C:tä vastaan nosteta hänen mahdollisesti tekemistään tähän omaisuuteen kohdistuvista rikoksista.

A:lla ei näin ollen ollut oikeutta nostaa syytettä asiassa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Susanne Möller.

Helsingin hovioikeuden tuomio 24.8.2000

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Torsti Hyrkäs, Markus Nikolainen ja Heli Tamminen, joka myös esitteli asian.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A toisti valituksessaan käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset. C vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on vaatinut C:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä kavalluksesta, törkeästä petoksesta, luottamusaseman väärinkäytöstä ja törkeästä väärennyksestä, jotka rikokset ovat kohdistuneet A:n 8.6.1992 kuolleeseen veljeen B:hen. Lisäksi A on vaatinut C:n velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvausta ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Käräjäoikeus on katsonut B:n C:n hyväksi 26.11.1991 tekemällään testamentilla ilmaisseen tahtonsa olevan, ettei syytettä nostettaisi C:tä vastaan. Kun A:lla ei siten ole ollut oikeutta nostaa syytettä asiassa, käräjäoikeus on haastetta antamatta jättänyt kanteen tutkimatta.

Kun asianomistaja on kuollut eikä hänellä ole lapsia eikä leskeä, oikeus nostaa syyte ja ajaa sitä kuuluu oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 17 §:n 2 momentin mukaan kuolleen asianomistajan vanhemmille ja sisaruksille. Syyteoikeutta ei kuitenkaan ole silloin, kun asianomistaja on tahtonut, ettei syyttämispyyntöä esitetä eikä syytettä nosteta. Ennen lainkohdan voimaantuloa 1.10.1997 sisarusten syyteoikeuteen sovellettiin rikoslain 8 luvun 6 §:ää, joka vastasi viimeksi mainitulta osin nyt voimassa olevaa sääntelyä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvokset Gustaf Möller, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki ja Pertti Välimäki. Esittelijä Hannu Kiuru.

---

[SV]

Den avlidne målsäganden B:s bror A hade i sin stämningsansökan påstått att C gjort sig skyldig till lagstridiga handlingar mot B, vilka B inte varit medveten om eller vid vilka B:s försvagade sinnestillstånd utnyttjats. Med hänsyn till dessa invändningar ansågs enbart den omständigheten att A testamenterat sin egendom till C och att testamentet vunnit laga kraft inte utvisa att B hade velat att C inte skulle ställas till straffrättsligt ansvar för dessa gärningar. De lägre domstolarnas domar, genom vilka talan avvisats utan utfärdande av stämning, upphävdes och målet återförvisades till tingsrätten.

L om rättegång i brottmål 1_kap_17_§_2_mom, 7_kap_5_§_1_mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.