Supreme Court allows seizure officer to demand additional security if risk increases during execution.

Pannessaan täytäntöön turkiseläimiä koskevaa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 2 §:n nojalla annettua takavarikkopäätöstä ulosottomies oli hyväksynyt vakuudeksi hakijan toimittaman markkamääräisesti rajoitetun pankkitakauksen. Turvaamistoimen voimassaoloajan jatkuessa ja siitä aiheutuvan vahingonvaaran kasvaessa ulosottomiehellä oli oikeus vaatia hakijalta lisävakuus uhalla, ettei täytäntöönpanoa jatketa.

OK 7 luku 2 §

UL 7 luku 16 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Turvaamistoimiasian aikaisempi käsittely

Kokkolan käräjäoikeuden annettua A Ky:n hakemuksesta 18.4.2000 päätöksen väliaikaisesta turvaamistoimesta ulosottomies oli 18.4.2000 pannut takavarikkoon 350 B Oy:n soopelia ja hyväksynyt ulosottolain 7 luvun 16 §:n tarkoittamaksi vakuudeksi 150 000 markan pankkitakauksen.

Käräjäoikeuden määrättyä 25.7.2000 antamallaan turvaamistoimipäätöksellä pantavaksi takavarikkoon noin 500 soopelia, 80 soopelinnahkaa ja takavarikon aikana syntyneet tai syntyvät poikaset ulosottomies oli 6.9.2000 pannut päätöksen täytäntöön. Vakuudeksi ulosottomies oli hyväksynyt jo annetun 150000 markan pankkitakauksen. Päätökseen oli annettu valitusosoitus.

Ulosottomies oli tämän jälkeen 7.11.2000 tekemällään päätöksellä määrännyt, että täytäntöönpanon jatkamiseksi hakijan A Ky:n oli 30.11.2000 ja 31.5.2001 väliseksi ajaksi asetettava 150 000 markan pankkitakauksen lisäksi 200 000 markan määräinen hyväksyttävä vakuus uhalla, että takavarikko muutoin raukeaa.

Ulosottovalitus Vaasan käräjäoikeudessa

A Ky valitti ulosottomiehen päätöksestä ja vaati, että käräjäoikeus hylkää vaatimuksen lisävakuuden asettamisesta tai joka tapauksessa alentaa vaadittavan lisävakuuden 50 000 markkaan.

Perusteluinaan A Ky lausui, että vaatimus lisävakuudesta oli lakiin perustumaton. Ulosottomies ei voinut turvaamistoimen ollessa jo pantuna täytäntöön vaatia lisävakuutta, vaan hänen oli jo turvaamistoimipäätöstä täytäntöönpannessaan vaadittava riittävä vakuus.

Olosuhteet eivät olleet turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanon jälkeen muuttuneet. Jo asetettu 150 000 markan vakuus oli riittävä.

Ulosottomies voi määrätä turvaamistoimen toimeenpanon raukeamaan vain ulosottolain 7 luvun 13 §:stä ilmenevistä syistä. Uhka turvaamistoimen täytäntöönpanon raukeamisesta oli lakiin perustumaton.

Käräjäoikeus ei pyytänyt B Oy:ltä vastausta. Lausunnossaan ulosottomies totesi, että lisävakuus oli välttämätön, koska pääasiaa koskeva riita oli edelleen vireillä käräjäoikeudessa ja koska alunperin vaadittu hakijavakuus oli takavarikon voimassaoloajan jatkuessa käynyt riittämättömäksi.

Käräjäoikeuden päätös 29.11.2000

Nyt kysymyksessä oleva turvaamistoimi oli laadultaan sellainen, että sen mahdollisesti aiheuttaman vahingon määrää oli vaikea arvioida. Ulosottomiehen vaatimaa 200 000 markan lisävakuutta ei ollut pidettävä kohtuuttomana eikä ulosottomies ollut vaatimansa lisävakuuden määrää arvioidessaan ylittänyt harkintavaltaansa.

Ulosottolain 7 luvun 16 §:n kieltoa panna turvaamistoimea täytäntöön ilman vakuutta voitiin tulkita siten, että myös jo toimeenpannun turvaamistoimen täytäntöönpano voitiin määrätä lakkaamaan, mikäli hakija ei asettanut ulosottomiehen edellyttämää lisävakuutta.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Harri Kurkinen.

Vaasan hovioikeuden päätös 9.1.2001

Hovioikeus, jonne A Ky valitti, totesi, että oikeudenkäymiskaaressa ja ulosottolaissa oli säännökset vakuuden asettamisesta turvaamistoimipäätöstä täytäntöönpantaessa. Ulosottolain 7 luvun 16 §:n mukaan turvaamistoimipäätöstä ei saa panna täytäntöön, ellei hakija aseta ulosottomiehelle panttia tai takausta vahingosta, mikä sellaisesta toimenpiteestä voi syntyä vastapuolelle. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 7 §:n mukaan tuomioistuin voi eräissä tapauksissa vapauttaa hakijan tällaisen vakuuden asettamisesta. Ulosottolain 3 luvun 20 §:n mukaan ulosottomiehen on arvioitava pantti tai takaus (vakuus), joka jonkun on asetettava ja jota vastapuoli ei ole hyväksynyt.

Laissa ei ollut säännöksiä lisävakuuden asettamisvelvollisuudesta sellaisten tilanteiden varalta, että asetettu vakuus sittemmin havaitaan riittämättömäksi tai että se käy riittämättömäksi muuttuneiden olosuhteiden johdosta esimerkiksi vakuuden arvon alenemisen tai vahingon vaaran lisääntymisen vuoksi. Säännöksiä ei ollut siitä, millaisin edellytyksin lisävakuutta voitaisiin vaatia ja millaisessa menettelyssä tämä tapahtuisi. Tällaisten säännösten puuttuminen kokonaan tuki sellaista tulkintaa, ettei ulosottomies voinut antaa määräystä lisävakuuden asettamisesta. Tätä lähtökohtaa tuki myös se, että voimassa olevat säännökset olivat varsin uusia ja niissä oli riittävän vakuuden asettaminen säädetty turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanon ehdottomaksi edellytykseksi.

Myöskään alan keskeisessä oikeuskirjallisuudessa ei ollut tarkasteltu sellaista mahdollisuutta, että lisävakuutta ylipäätään voitaisiin vaatia eikä tällaisen vaatimuksen edellytyksiä. Kirjallisuudessa oli sen sijaan korostettu vakuuden riittävyyden huolellista arvioimista ennen kuin turvaamistoimen täytäntöönpanoon suostutaan. Tuota arvioita tehtäessä oli otettava huomioon muun muassa oikeudenkäynnin kesto, turvaamistoimen täytäntöönpanosta todennäköisesti aiheutuvat, ennakoitavissa olevat vahingot, tarjotun vakuuden laatu ja muut tällaiset seikat.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei tarkasteltavana olevassa tapauksessa ollut kysymys sellaisesta lainsäädännössä olevasta aukosta, joka voitaisiin tulkinnallisin keinoin täyttää. Ulosottomies ei voinut voimassa olevien säännösten nojalla vaatia lisävakuuden asettamista.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden ja kihlakunnanvoudin päätökset.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalervo Auerma, Jorma Latvala ja Juhani Palmu. Esittelijä Tomi Vistilä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B Oy vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja ulosottomiehen sekä käräjäoikeuden päätökset pysytetään.

A Ky antoi vastauksen ja vaati valituksen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Asian yhteydessä tehdyt turvaamistoimipäätökset

Korkein oikeus on viran puolesta hankkinut Vaasan hovioikeudelta Kokkolan käräjäoikeuden 30.3.2001 pääasiassa antaman kanteet hylkäävän tuomion. Sen mukaan turvaamistoimi on määrätty peruuntumaan tuomion saadessa lainvoiman. Pääasia on valitusten johdosta vireillä hovioikeudessa. Lausuman pyytäminen asianosaisilta mainitun hankitun aineiston johdosta on ilmeisen tarpeetonta.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Ulosottolain 7 luvun 16 §:n mukaan turvaamistoimipäätöstä ei saa panna täytäntöön, ellei hakija aseta ulosottomiehelle panttia tai takausta vahingosta, mikä sellaisesta toimenpiteestä voi syntyä vastapuolelle. Mahdollisuudesta vapautua vakuuden asettamisesta on säädetty oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 7 §:ssä.

Turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanoa koskeva sääntely lähtee siten siitä, että pääsääntöisesti kysymyksen vakuuden riittävyydestä ratkaisee ulosottomies. Tämä ilmenee paitsi mainitusta ulosottolain 7 luvun 16 §:stä myös lain 3 luvun 20 §:stä. Ulosottolain 7 luvun 16 §:stä ei ilmene, voiko ulosottomies muuttaa turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanoon ryhtyessään vakuuden riittävyydestä tekemäänsä ratkaisua ja vaatia hakijaa asettamaan lisävakuuden, jos alunperin vaadittu vakuus myöhemmin olosuhteiden muuttuessa osoittautuu riittämättömäksi, vai sitooko vakuuden määrää koskeva ratkaisu ulosottomiestä.

Turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanemiseksi hakijalta vaadittavan vakuuden tarkoituksena on turvata vastapuolen oikeus saada korvaus vahingosta, joka aiheettomasta turvaamistoimesta voi vastapuolelle syntyä. Ulosottomies joutuu tekemään päätöksen vakuuden riittävyydestä usein tilanteessa, jossa on epävarmaa, kuinka kauan turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpano tulee kestämään, ja tapahtuuko niissä olosuhteissa, joiden vallitessa hän tekee vakuuden määrää koskevan ratkaisun, täytäntöönpanon aikana muutoksia. Ulosottomies joutuu perustamaan vakuuden määrää koskevan ratkaisunsa arvioon mahdollisen vahingon määrästä.

Ulosottolain 7 luvun 16 §:n tulkitseminen siten, että ulosottomies olisi olosuhteiden muuttumisesta aiheutuvasta edellä tarkoitetun vahingon vaaran lisääntymisestä huolimatta sidottu aikanaan vakuuden määrästä tekemäänsä ratkaisuun, olisi ristiriidassa kerrotun sääntelyn tarkoituksen kanssa. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, että ulosottomiehellä on aikaisemman vakuuden määrää koskevan ratkaisunsa estämättä oikeus vaatia lisävakuutta, jos täytäntöönpanoon liittyvissä olosuhteissa tapahtuu sitä edellyttävä muutos.

Täytäntöönpanoperusteena on parempaa oikeutta turkiseläimiin koskeva takavarikkopäätös. Takavarikon voimassaolon pitkittyminen ja eläinten hoito-olosuhteiden muutokset ovat ulosottomiehen selvityksen mukaan lisänneet turvaamistoimesta aiheutuvia kustannuksia ja vahingonvaaraa. Ulosottomies on näissä olosuhteissa toiminut oikein vaatiessaan hakijalta lisävakuuden uhalla, ettei takavarikon täytäntöönpanoa muuten jatketa. Vaaditun lisävakuuden määrää ei ole osoitettu virheelliseksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia jää käräjäoikeuden päätöksen ja siten ulosottomiehen 7.11.2000 tekemän päätöksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Markku Arponen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Kari Vesanen.

---

[SV]

I samband med verkställighet av ett kvarstadsbeslut som gällde pälsdjur, utfärdat med stöd av 7 kap. 2 § utsökningslagen, hade utmätningsmannen som säkerhet godtagit en bankgaranti som sökanden överlämnat och som var begränsad till ett angivet belopp. Sedan säkringsåtgärden fortsatte att vara i kraft och skaderisken därmed ökade hade utsökningsmannen rätt att kräva extra säkerhet av sökanden vid äventyr av att verkställigheten inte skulle fortsätta.

RB 7 kap 2 §

UL 7 kap 16 §