Real estate agent's failure to disclose railway plans to buyer found causally linked to price drop and stamp duty.

Kiinteistönvälittäjä oli saanut asunto-osakeyhtiön isännöitsijältä tiedon, jonka mukaan välitettävänä olleen asunnon välittömään läheisyyteen ryhdyttäisiin rakentamaan rautatietä. Välittäjä oli tiedustellut asiaa kaavoitusviranomaiselta, joka oli ilmoittanut, ettei alueella ollut vireillä kaavamuutosta. Välittäjä ei ollut ilmoittanut ostajalle rautatiesuunnitelmasta saamastaan tiedosta. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla välittäjän katsottiin laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa ostajalle. (Ään.)

Saatuaan kaupan jälkeen tietää rautatiesuunnitelmasta ostaja oli myynyt asunnon edelleen ostohintaa halvemmalla hinnalla. Kysymys kauppahintojen erotuksen sekä ostajan kaupan johdosta maksaman leimaveron ja omistusajaltaan maksamien yhtiövastikkeiden syy-yhteydestä kiinteistönvälittäjän laiminlyöntiin.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asian tausta ja riidattomat seikat

B ja C olivat 10.5.1995 päivätyllä kauppakirjalla ostaneet 410000 markan kauppahinnalla osakkeet, jotka oikeuttivat hallitsemaan noin 118 neliömetrin suuruista huoneistoa Vantaalla. Kaupan oli välittänyt X Oy ja yhtiön välittäjänä kaupassa oli toiminut A. B ja C olivat kaupan jälkeen saaneet tietää, että asunnon välittömään läheisyyteen suunniteltiin rautatietä. Tämän vuoksi he olivat myyneet osakkeet edelleen 16.10.1995 päivätyllä kauppakirjalla 370000 markan hinnasta. Myöhemmän myynnin oli välittänyt X Oy korvauksetta. Myöhemmässä kaupassa asunnon läheisyyteen rakennettavaa rautatietä koskeva suunnitelma oli ollut tiedossa.

B oli ennen kaupantekoa ja välittäjän kanssa käydyn keskustelun jälkeen käynyt kaavatoimistossa tutustumassa kaavoitustilanteeseen ja pyytämässä tietoja.

Välittäjä oli ensimmäisen kaupan yhteydessä tehnyt asunnon myyntiesitteeseen kohtaan "kaava" käsin merkinnän "muutos 1995 syksy". Merkintä oli ollut B:n ja C:n asiamiehen käytössä ennen kauppakirjan allekirjoitusta. Sitä ei ollut ollut esittelytilaisuudessa jaetussa esitteessä.

B ja C olivat neuvotelleet saantomiehiensä kanssa ensin mainitun kaupan purkamisesta. Kaupan purkuun ei ollut suostuttu.

B ja C olivat maksaneet leimaveron ensimmäisestä kaupasta sekä yhtiövastikkeet omistusajaltaan. Määrät olivat riidattomia.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 31.12.1998

B:n ja C:n X Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta käräjäoikeus lausui muun ohella seuraavaa:

Välittäjän tiedossa olleet seikat

Käräjäoikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla selvitetyksi, että B ja C olivat edellyttäneet kaupan kohteelta rauhallista sijaintia.

A:n oman kertomuksen perusteella oli näytetty, että hän oli saanut kaavoitusviranomaisilta ja myytävän kohteen taloyhtiön isännöitsijältä rautatiehankkeesta ristiriitaista tietoa.

Kaavoitusviranomaisten antaman tiedon mukaan alueelle ei ollut ollut vireillä kaavaa koskevaa muutossuunnitelmaa. Isännöitsijän antaman tiedon mukaan rautatietä koskevat suunnitelmat olisivat olleet jo pitkällä. A oli pitänyt isännöitsijän antamaa tietoa epäluotettavana. A:n kertomuksesta ei kuitenkaan ilmennyt, oliko hän tiedustellut isännöitsijältä, mistä tämän tiedot olivat olleet peräisin. A oli kertonut menneensä isännöitsijän kanssa käymänsä keskustelun jälkeen uudelleen kaavatoimistoon ja kysyneensä ratahankkeesta. Vastauksena oli ollut, että virallista suunnitelmaa radasta ei ollut olemassa. B:lle hankkeen olemassaolo oli samassa viranomaisessa kuitenkin pian kaupanteon jälkeen myönnetty. Rautatietä koskevasta hankkeesta oli otettu maininta myös X Oy:n välittämään myöhempään kauppaan ennen kuin kaavamuutosta koskeva suunnitelma oli tullut julkiseksi.

Rautatien linjausta kaupan kohteen välittömään läheisyyteen koskeva suunnitelma oli epävirallisenakin kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain 8§:n 1 momentissa tarkoitettu tieto, jonka välittäjän pitäisi tietää vaikuttavan kaupasta päättämiseen. Sellainen se oli ollut erityisesti B:n ja C:n ostopäätöstä arvioitaessa. Kaavoitusviranomaisten ja kohteen isännöitsijän antamien tietojen välillä vallinnut ristiriita oli sellainen seikka, josta välittäjän olisi tullut ostajille mainitun lain 8 §:n ja 9 §:n säännösten valossa kertoa. Kun tätä ristiriitaa ei ollut ostajille kerrottu, välittäjän suorituksessa oli ollut lain 13 §:ssä tarkoitettu virhe.

Ostajien kärsimä vahinko

B:n kertomuksesta ilmeni, että B ja C eivät olisi ostaneet puheena olevaa asuntoa, mikäli he olisivat olleet tietoisia rautatietä koskevasta suunnitelmasta. B ja C olivat perustelleet kantaansa sillä, että he olivat olleet etsimässä itselleen lopullista asuntoa. Todistajan kertomuksesta oli pääteltävissä, että tähän ja asunnon rauhallisen sijainnin vaatimukseen olivat olleet syynä B:n ja C:n terveydelliset ongelmat.

Välittäjän virhe oli koskenut ostopäätökseen vaikuttavan tiedon antamista. B:n ja C:n saantomiehet eivät olleet suostuneet purkamaan kauppaa. Kun ostopäätös oli tehty puutteellisin tiedoin, oli B:n ja C:n pyrkimys myydä asunto edelleen ollut perusteltu ja hyväksyttävä.

X Oy oli korvauksetta välittänyt puheena olevan asunnon myynnin noin viisi kuukautta B:n ja C:n tekemän kaupan jälkeen. Myyntihintojen erotus kaupoissa oli ollut 40000 markkaa.

X Oy oli esittänyt selvitystä siitä, että myyntihintojen erotus oli johtunut asuntojen hintatason laskusta. Kun välittäjän tuottamus oli koskenut ostopäätöksen edellytyksiä, oli ostajan taloudellisen aseman huonontuminen se taloudellinen vahinko, joka välittäjän oli korvattava. B:n ja C:n ei ollut väitetty aiheettomasti viivytelleen asian selvittelyssä ja asunnon myymisessä. Heidän ei voitu myöskään kohtuudella olettaa odottavan määräämätöntä aikaa paremman hintakehityksen toivossa. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, että asunnon hintojen erotus oli B:lle ja C:lle korvattavaa vahinkoa.

Asunnon kaupasta johtuva leimavero ja asunnon yhtiövastikkeet B:n ja C:n omistusajalta olivat niin ikään korvattavaa vahinkoa.

Vahingonkorvauksen sovittelu

Mainitsemillaan perusteilla käräjäoikeus harkitsi kohtuulliseksi sovitella vahingonkorvausta 10 000 markalla.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus velvoitti X Oy:n suorittamaan B:lle ja C:lle yhteisesti korvaukseksi:

1) kauppahintojen erotuksesta aiheutuneesta vahingosta 30 000 markkaa;

2) B:n ja C:n maksamista yhtiövastikkeista aiheutuneesta vahingosta 4500 markkaa;

3) B:n ja C:n suorittamasta leimaverosta aiheutuneesta vahingosta 6560 markkaa;

kaikki määrät korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Matti Palojärvi.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.9.2000

X Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti (eri mieltä), Anja Antila ja Esa Hakala. Esittelijä Sari Rissanen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Uoti katsoi selvitetyksi, että X Oy oli antanut alueen kaavoitussuunnitelmista B:lle ja C:lle asianomaisilta kaavoitusviranomaisilta saamansa ja siis lähtökohtaisesti oikeat tiedot. Yhtiö oli vielä ohjannut B:n ja C:n itsensä kääntymään suoraan kaavoitusviranomaisten puoleen tietojen kontrolloimiseksi. Yhtiön tiedonantovelvollisuus ei ollut voinut ulottua varsin pitkän tähtäimen täsmentämättömään hankkeeseen, josta kaavoitusviranomaiset eivät olleet yhtiölle ilmoittaneet ja josta yhtiön ei ollut näytetty tienneen. Sen vuoksi Uoti kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

X Oy:lle myönnettiin valituslupa. Yhtiö vaati valituksessaan hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioiden kumoamista ja kanteen hylkäämistä. Yhtiö vaati toissijaisesti vahingonkorvauksen sovittelemista siten, että suoritettava määrä jää selvästi alle 5000 markan.

B ja C vastasivat yhteisesti valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Pääasiaratkaisun perustelut

1. Kiinteistönvälittäjän menettelyn arviointi

1.1 Tosiseikasto

Kysymyksessä olevan välitystehtävän suorittanut X Oy:n palveluksessa ollut kiinteistönvälittäjä oli myyntitoimeksiannon saatuaan ottanut yhteyttä kaavoitusviranomaiseen alueen kaavoitustilanteen selvittämiseksi. Kaavoitusviranomaiselta tuolloin saadun tiedon mukaan alueella oli voimassa rakennuskaava eikä vireillä ollut kaavamuutoksia. Tämän jälkeen kiinteistönvälittäjä oli kuullut kyseisen asunto-osakeyhtiön isännöitsijältä, että alueelle olisi vahvistettu asemakaava ja että asunnon välittömään läheisyyteen ryhdyttäisiin seuraavana syksynä rakentamaan rautatietä. Kiinteistönvälittäjä oli ottanut tämän johdosta uudelleen yhteyttä kaavoitusviranomaiseen tarkistaakseen asian. Kaavoitusviranomainen oli ilmoittanut, ettei ainakaan kevään 1995 aikana ollut kaavamuutosesitystä vireillä.

Välitettävää huoneistoa koskevassa esitteessä on alun perin ollut viittaus voimassa olleeseen rakennuskaavaan ja kaavoitusviranomaisen puhelinnumero. B:n ja C:n edustajan käytössä ennen kauppaa olleessa esitteessä on lisäksi ollut kaavoitustilannetta koskevien tietojen yhteydessä maininta "muutos 1995 syksy". Huoneiston esittelyn yhteydessä kiinteistönvälittäjä oli ilmoittanut B:lle ja C:lle, että alueelle oli tulossa kaavamuutos, mutta hänellä ei ollut tietoa sen sisällöstä. Sen vuoksi hän oli kehottanut näitä ottamaan yhteyttä kaavoitusviranomaiseen ja ottamaan selvää muutoksista. Kiinteistönvälittäjä ei ollut ilmoittanut B:lle ja C:lle isännöitsijän kertoneen hänelle, että kohteen läheisyyteen tulisi rautatie.

1.2 Sovellettavat säännökset

Kiinteistönvälittäjän menettelyä on arvioitava tapahtuma-aikaan voimassa olleen kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain (686/1988) säännösten perusteella. Lain 6 §:n 1 momentin mukaan kiinteistönvälittäjän on suoritettava välitystehtävä ammattitaitoisesti ja huolellisesti ottaen huomioon myös toimeksiantajan vastapuolen edut. Lain 8 §:n 1 momentin (21/1994) mukaan kiinteistönvälittäjän on tarjotessaan välitettävää kohdetta ostettavaksi annettava ostajalle kaikki ne tiedot, joiden välittäjä tietää tai hänen pitäisi tietää vaikuttavan kaupasta päättämiseen.

Viimeksi mainitussa lainkohdassa on lisäksi viitattu asetuksella säädettäviin asuntoa markkinoitaessa annettaviin tietoihin. Tapahtuma-aikaan on ollut voimassa asetus asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista (847/1983). Sen 3 §:n 2 momentin mukaan myytävää asuntoa koskevassa esitteessä on mainittava muun ohella asuinalueen kaavoitustilanne ja viranomainen, jolta voi saada siitä lisätietoja, jollei näiden mainitsemista voida asunnon sijainti huomioon ottaen pitää tarpeettomana.

Jos kiinteistönvälittäjällä on aihetta epäillä, että hänen saamansa lain 8 §:ssä mainitut tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia, hänen on lain 9 §:n mukaan varmistuttava tiedon oikeellisuudesta ja oikaistava mahdollinen virheellinen tai puutteellinen tieto. Jos tiedon oikeellisuuden varmistaminen ei ole mahdollista ilman kohtuutonta vaivaa, välittäjän on ilmoitettava toimeksiantajan vastapuolelle, ettei tietoa ole voitu tarkistaa.

1.3 Yleistä kiinteistönvälittäjän selonotto- ja tiedonantovelvollisuudesta kaavoitustilanteen suhteen

Asuntoa välittäessään kiinteistönvälittäjän tulee yleensä selvittää kaavoitusviranomaiselta asuinalueella voimassa oleva kaavoitustilanne ja vireillä olevat kaavamuutokset sekä antaa näitä koskevat tiedot ostajalle. Lähtökohtaisesti kiinteistönvälittäjällä ei ole tämän pidemmälle menevää velvollisuutta selvittää asuinympäristöön mahdollisesti tulevia muutoksia koskevien suunnitelmien sisältöä.

1.4 Arviointi selonottovelvollisuuden täyttämisestä

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kiinteistönvälittäjä oli saanut asunto-osakeyhtiön isännöitsijältä alueen kaavoitustilannetta ja rautatiesuunnitelmaa koskevia tietoja, jotka olivat ristiriidassa kaavoitusviranomaisen kaavoitustilanteesta antamien tietojen kanssa. Tämän perusteella kiinteistönvälittäjällä on ollut aihetta epäillä, että hänen kaavoitusviranomaiselta saamansa tiedot olivat virheellisiä tai puutteellisia. Tällöin hänen on mainitun lain 9 §:n mukaan tullut varmistua tiedon oikeellisuudesta ja oikaista mahdollinen virheellinen tai puutteellinen tieto.

Kiinteistönvälittäjä olikin ottanut uudelleen yhteyttä kaavoitusviranomaiseen ja saanut tietää, että isännöitsijän antamat tiedot alueelle jo vahvistetusta asemakaavasta ja seuraavana syksynä aloitettavasta rautatien rakentamisesta eivät sellaisinaan pitäneet paikkaansa. Varmistuessaan tällä tavoin kaavoitusviranomaiselta alun perin saamiensa alueen kaavoitustilannetta koskevien tietojen oikeellisuudesta kiinteistönvälittäjä on täyttänyt mainitussa lainkohdassa tarkoitetun selonottovelvollisuutensa.

1.5 Arviointi tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä

Lisäksi on harkittava, onko kiinteistönvälittäjä ollut velvollinen ilmoittamaan B:lle ja C:lle isännöitsijältä saamistaan rautatiesuunnitelmaa koskevista tiedoista.

Tällaisen tiedonantovelvollisuuden olemassaoloa harkittaessa on keskeinen merkitys sillä, että asunnon välittömään läheisyyteen rakennettavalla rautatiellä olisi olennainen vaikutus asumisviihtyvyyteen. Pelkkä riski asumisviihtyvyyteen näin olennaisella tavalla vaikuttavasta hankkeesta on sellainen kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu tieto, jonka välittäjän olisi pitänyt tietää vaikuttavan kaupasta päättämiseen.

Tiedonantovelvollisuuden olemassaoloa vastaan sinänsä puhuu se, että kiinteistönvälittäjän suorittaman tarkistuksen perusteella oli osoittautunut, että isännöitsijän antamat tiedot alueelle jo vahvistetusta asemakaavasta ja seuraavana syksynä aloitettavasta rautatien rakentamisesta eivät sellaisinaan pitäneet paikkaansa. Toisaalta on kuitenkin otettava huomioon, että kiinteistönvälittäjän kaavoitusviranomaiselta saamat tiedot eivät ole sulkeneet pois sitä mahdollisuutta, että isännöitsijän kertomuksesta ilmennein tavoin rautatietä suunnitellaan välitettävänä olevan kohteen viereen. Päinvastoin, kaavoitusviranomainenkin oli ilmoittanut kiinteistönvälittäjälle, että alueen kaavoitukseen oli tulossa muutoksia. Tässä tilanteessa pelkästään se seikka, että isännöitsijältä saadut tiedot rautatiesuunnitelman vaiheesta ja toteutumisesta jo lähitulevaisuudessa eivät ole pitäneet paikkaansa, ei ole oikeuttanut kiinteistönvälittäjää jättämään ilmoittamatta B:lle ja C:lle rautatiesuunnitelmasta saamistaan tiedoista.

Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kiinteistönvälittäjä on ollut velvollinen antamaan B:lle ja C:lle rautatiesuunnitelmasta eri tahoilta saamansa tiedot. Tällöin nämä olisivat voineet itse hankkia tarpeellisiksi katsomansa lisäselvitykset rautatiesuunnitelman vaiheesta ja sen toteutumisen todennäköisyydestä sekä tehdä sen perusteella ostopäätöksensä. Riittävänä ei voida pitää sitä, että kiinteistönvälittäjä on ilmoittanut B:lle ja C:lle alueelle mahdollisesti tulossa olevasta kaavamuutoksesta ja ohjannut nämä hankkimaan lisätiedot siitä suoraan kaavoitusviranomaiselta, kun hän ei ollut samalla kiinnittänyt näiden huomiota siihen, että erityisesti kysymystä rautatietä koskevasta suunnitelmasta saattoi olla tarpeen selvittää.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kiinteistönvälittäjä on laiminlyönyt kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain 8 §:ssä tarkoitetun tiedonantovelvollisuutensa ostajalle jättäessään antamatta B:lle ja C:lle tiedon siitä, että kohteen viereen mahdollisesti suunniteltiin rautatietä. Kiinteistönvälittäjän suorituksessa on siten ollut virhe.

Kuluttajansuojasta kiinteistönvälityksessä annetun lain 13 §:n mukaan toimeksiantajan vastapuolella on oikeus saada kiinteistönvälittäjältä korvausta vahingosta, jonka välittäjän suorituksessa oleva virhe on hänelle aiheuttanut. X Oy on siten vastuussa työntekijänsä virheestä aiheutuneesta vahingosta.

2. Vahingon syy-yhteys kiinteistönvälittäjän menettelyyn

B ja C ovat saatuaan kaupan jälkeen tiedon rautatiesuunnitelmasta myyneet asunnon tappiolla edelleen. He ovat vaatineet, että X Oy velvoitetaan suorittamaan heille korvaukseksi osto- ja myyntihintojen erotus sekä kaupasta maksamansa leimaveron ja omistusaikanaan maksamiensa yhtiövastikkeiden määrät.

Kiinteistönvälittäjän korvausvelvollisuus perustuu tässä tapauksessa laiminlyöntiin ilmoittaa asunnon ostajille kohteen ympäristön suunnittelua koskevasta seikasta, joka merkitsee mahdollista riskitekijää kaupan kohteen tulevan asumisviihtyvyyden kannalta. Tällaisen laiminlyönnin perusteella korvattavana vahinkona voidaan pitää sitä kielteistä vaikutusta, joka kyseisen, tulevaisuudessa kenties toteutuvan riskin olemassaololla on asunnon arvoon. Vahinko, joka ostajille on aiheutunut sen vuoksi, että he ovat kyseisen riskin vuoksi päättäneet luopua asunnosta myymällä sen pois, ei sitä vastoin ole korvausvelvollisuuden perustavassa syy-yhteydessä sanottuun kiinteistönvälittäjän laiminlyöntiin.

Asunnon edelleen myymisestä aiheutunut tappio ei siten sellaisenaan osoita kiinteistönvälittäjän suorituksessa olleesta virheestä aiheutuneen vahingon määrää. Virheestä aiheutuneeksi vahingoksi Korkein oikeus katsoo sen määrän, jonka verran B:n ja C:n asunnosta maksama kauppahinta on ollut asunnon arvoa suurempi sen vuoksi, että he eivät ole tienneet rautatiesuunnitelmaan liittyvästä riskistä.

Kiinteistönvälittäjän suorituksessa olleesta virheestä aiheutuneen vahingon määrää arvioitaessa on otettava huomioon yhtäältä, että rautatien rakentamisella asunnon välittömään läheisyyteen olisi olennainen merkitys asumisviihtyvyyden kannalta. Toisaalta on otettava huomioon, että asiassa esitetyn Vantaan kaupungininsinöörin 15.12.1998 antaman selvityksen mukaan kysymys on pitkän tähtäimen suunnitelmasta, jonka toteuttamisesta ei ole tehty päätöstä. Asunnosta on tosin sitä edelleen myytäessä saatu 40 000 markkaa B:n ja C:n maksamaa kauppahintaa alempi kauppahinta. Rautatiesuunnitelma on ollut ostajan tiedossa. Ottaen huomioon käräjäoikeuden tuomiossa mainittu selvitys asuntojen hintatason laskusta kauppojen välisenä aikana ei kuitenkaan voida pitää selvitettynä, että kauppahintojen erotus olisi kokonaan johtunut rautatiesuunnitelmaa koskevasta tiedosta. Mainittujen seikkojen perusteella Korkein oikeus arvioi kiinteistönvälittäjän suorituksessa olleesta virheestä aiheutuneen vahingon määräksi 20 000 markkaa.

Se seikka, että B:n ja C:n kaupan yhteydessä maksama leimavero sekä omistusajalta maksamat yhtiövastikkeet ovat olleet heille hyödytöntä menoa, on johtunut heidän omasta päätöksestään myydä asunto edelleen. Kyseiset vahingot eivät ole syy-yhteydessä edellä todettuun kiinteistönvälittäjän laiminlyöntiin.

3. Sovittelu

Perusteita korvausvastuun sovittelemiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti.

Kohdan 1 osalta X Oy:n maksuvelvollisuus alennetaan 20 000 markkaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevine korkoineen.

Kohtien 2 ja 3 osalta kanne hylätään. X Oy vapautetaan näiltä osin tuomitusta maksuvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale (eri mieltä), Kari Raulos (eri mieltä), Gustaf Möller, Kari Kitunen ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Tuomo Antila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi kumota alempien oikeuksien tuomiot ja kanteen hyläten vapauttaa X Oy:n kaikesta korvausvelvollisuudesta B:lle ja C:lle.

Siltä osin kuin olen äänestyksen tuloksen johdosta velvollinen lausumaan asiasta enemmälti, ilmoitan olevani samalla kannalla kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Taipale: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Raulos.

---

[SV]

En fastighetsmäklare hade av bostadsaktiebolagets disponent fått en uppgift om att man skulle börja anlägga en järnväg i omedelbar närhet av den bostad i fråga om vilken mäklaren hade ett förmedlingsuppdrag. Mäklaren hade gjort en förfrågan hos planeringsmyndigheten, som meddelat att någon planändring inte var anhängig beträffande området. Mäklaren hade inte meddelat köparen den uppgift hon fått angående planerna på en järnväg. På de grunder som framgår av Högsta domstolens dom ansågs fastighetsmäklaren ha försummat sin upplysningsplikt gentemot köparen. (Omröstn.)

Sedan köparen efter köpet fått vetskap om planerna på en järnväg hade han sålt bostaden vidare till ett pris som var lägre än inköpspriset. Fråga om orsakssammanhanget mellan fastighetsmäklarens försummelse och prisskillnaden samt den stämpelskatt som köparen betalat på grund av köpet och de bolagsvederlag som han erlagt för den tid bostaden varit i hans ägo.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.