Supreme Court reverses appeal court for ordering offset of state compensation for unlawful detention against criminal damages without request.

Hovioikeus katsoi, että vastaajilla oli sinänsä oikeus saada valtion varoista korvausta laittoman vangitsemisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä, mutta määräsi nuo korvaukset käytettäviksi vastaajien rikoksen johdosta valtiolle maksettavien vahingonkorvausten vähennykseksi. Hovioikeuden todettiin menetelleen virheellisesti määrätessään kuittauksen suoritettavaksi ilman, että sellaista oli vaadittu. Koska kärsimyksestä suoritettavat korvaukset on ulosottolain 4 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan jätettävä ulosmittaamatta, ei niitä olisi saanut käyttää kuittaukseen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 8.4.1998

Käräjäoikeus tuomitsi virallisen syyttäjän ja asianomistajan syytteestä vastaajat heidän syykseen luetuista rikoksista vankeusrangaistukseen katsoen kummankin osalta heidän vapaudenmenetysaikansa rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Käräjäoikeus hylkäsi valtion asianomistajana rikoksen johdosta tekemän vahingonkorvausvaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Esa Vuorenalho sekä lautamiehet X, Y ja Z.

Helsingin hovioikeuden tuomio 7.9.1999

Valtio ja vastaajat hakivat muutosta. Vastaajat vaativat muun ohessa valtion velvoittamista suorittamaan heille korvausta laittoman vapaudenmenetyksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota ja velvoitti vastaajat suorittamaan valtiolle vahingonkorvausta sille rikoksen johdosta aiheutuneesta vahingosta.

Vapaudenmenetyksen johdosta tehtyjen vaatimusten osalta hovioikeus totesi, ettei vastaajia olisi saanut pitää vangittuina syytteen nostamiselle alun perin määrätyn päivän jälkeen. Tästä syystä heillä oli sinänsä oikeus saada valtiolta korvaus kyseisen päivän jälkeisen laittoman vapaudenmenetyksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Hovioikeus vahvisti tuomiossaan korvauksen määrän kummankin vastaajan osalta, mutta määräsi, että sanotut korvaukset oli luettava vastaajien valtiolle maksettavien vahingonkorvausten vähennykseksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti, Mats Wiklund ja Juha Paimela. Esittelijä Matti Matikka.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin hovioikeuden suorittaman kuittauksen osalta.

A ja B vaativat valituksissaan, että niitä korvauksia, jotka heillä hovioikeuden tuomion perustelujen mukaan on oikeus saada valtion varoista laittoman vangitsemisen johdosta, ei lueta valtiolle maksettavien vahingonkorvausten vähennykseksi.

Virallinen syyttäjä ja tullihallitus vastasivat muutoksenhakemuksiin.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Hovioikeus on A:n ja B:n siellä tekemien vaatimusten johdosta todennut, että A:lla ja B:llä on sinänsä oikeus saada valtiolta korvaus siitä kärsimyksestä, jonka laiton 24 päivän vapaudenmenetys on heille aiheuttanut, eli 800 markan mukaan päivältä laskettuna 19 200 markkaa, B:n osalta lisäksi vaadittuine korkoineen. Edelleen hovioikeus on, velvoittamatta valtiota suorittamaan sanottuja määriä A:lle ja B:lle, määrännyt tuomiossaan, että korvaukset on luettava niiden vahingonkorvausten vähennykseksi, jotka A:n ja B:n on rikoksensa perusteella maksettava valtiolle.

Hovioikeus on määrännyt saatavat edellä kerrotulla tavalla kuitattaviksi ilman, että kukaan asianosaisista olisi esittänyt sitä tarkoittavaa vaatimusta. Hovioikeus on menetellyt virheellisesti määrätessään kuittaamisesta omasta aloitteestaan.

Kuittausta koskevan hovioikeuden lausuman johdosta Korkein oikeus toteaa, että ulosottolain 4 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan ulosmittaamatta on jätettävä muun muassa korvaus, joka suoritetaan kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä. Perusteena niille korvauksille, jotka A:lla ja B:llä on hovioikeuden tuomion mukaan oikeus saada valtiolta, on vapauden loukkaamisesta aiheutunut kärsimys. Koska sanotunlaista korvausta ei saa ulosmitata, ei sitä olisi saanut käyttää myöskään kuittaukseen.

Suoritetun kuittauksen takia hovioikeus ei ole tuomiolauselmassa velvoittanut valtiota suorittamaan A:lle ja B:lle niitä korvauksia, joihin heillä on katsottu olevan oikeus. Koska asia on selvä, Korkein oikeus ratkaisee asian välittömästi myös tältä osalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Lausuma siitä, että A:n ja B:n valtiolle vahingonkorvauksena rikoksen johdosta maksettavaksi tuomitun määrän vähennykseksi on kummankin osalta luettava valtion varoista kummallekin maksettava korvaus laittomasta vangitsemisesta, poistetaan.

Valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle korvauksena laittomasta vangitsemisesta kummallekin 19 200 markkaa, B:n osalta korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 7.6.1998 lukien.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Riitta Suhonen, Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Markku Vuorela.

---

[SV]

Hovrätten fann att svarandena hade rätt att av statens medel få ersättning för psykiskt lidande på grund av olaglig häktning, men förordnade att dessa ersättningar skulle avdras från det skadestånd som svarandena hade ålagts att erlägga staten med anledning av de brott de begått. Hovrätten konstaterades ha förfarit felaktigt då den förordnat om kvittning utan att något yrkande därom framställts. Eftersom ersättning för psykiskt lidande enligt 4 kap. 7 § 3 mom. utsökningslagen skall undantas från utmätning hade en sådan ersättning inte fått användas till kvittning.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.