Supreme Court dismisses appeal to set aside final judgment after enforcement assets were already distributed to creditors.

Kun irtaimen omaisuuden pakkohuutokaupasta kertyneet varat oli jo jaettu ja lähetetty velkojille, jätettiin ulosmittausta koskeva purkuhakemus tutkimatta Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla. (Ään.)

OK 31 luku 7 § 1 mom 4 kohta

UL 10 luku 1 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Kokkolan kihlakunnanviraston avustava ulosottomies ulosmittasi 18.11.1998 K:n nimissä olleen meijerimaidon viitemäärän eli niin sanotun maitokiintiön.

Vaasan käräjäoikeus, jonne A valitti ulosmittauksesta vaatien sen kumoamista, hylkäsi valituksen päätöksellään 13.1.1999. Vaasan hovioikeus hylkäsi A:n valituksen käräjäoikeuden päätöksestä tuomiollaan 19.5.1999.

Ulosottomies myi pakkohuutokaupalla 30.6.1999 A:lta ulosmitatun meijerimaidon viitemäärän sekä jakoi ja tilitti pakkohuutokaupassa kertyneet varat 30 000 markkaa velkojille 29.3.2000.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A vaati, että hovioikeuden tuomio puretaan ja meijerimaidon viitemäärän ulosmittaus kumotaan tai asiassa määrätään, että pakkohuutokaupalla myydyn viitemäärän kauppahinnasta palautetaan hänelle 25 000 markkaa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.11.2001

Asiassa ei ole ilmennyt A:n purkuhakemuksen perusteella tai muutoinkaan sellaisia seikkoja, joiden johdosta mahdollisuutta purkaa ratkaisu olisi arvioitava toisin.

Tämän vuoksi Korkein oikeus jättää hakemuksen tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen sekä oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Mikael Krogerus (eri mieltä) ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Kari Vesanen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen esittelijäneuvos Vesanen esitti, että pääasian osalta lausuttaisiin seuraavaa:

Ulosottolain 10 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan sen jälkeen kun kertyneiden rahavarojen lopputilitys on tehty ja varat lähetetty hakijalle, voidaan valittaa ainoastaan lopputilityksessä olevasta virheestä. Säännös rajoittaa sen tarkoittamassa tilanteessa varsinaista muutoksenhakua täytäntöönpanotoimeen tai ulosottomiehen päätökseen ulosottoasiassa. Sen sijaan säännös ei sanamuotonsa mukaan koske ylimääräistä muutoksenhakua.

Asiassa on tältä osin kysymys siitä, estääkö kertyneiden rahavarojen tilitys ja varojen lähettäminen ulosottolain 10 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin velkojille tosiasiallisesti tutkimasta myös lainvoiman saaneen tuomion purkamista tarkoittavan hakemuksen.

Sen vaihtoehdon puolesta, että lainvoiman saaneen tuomion purkamista koskevaa hakemusta ei voitaisi mainitussa tilanteessa tutkia, puhuisivat lähtökohtaisesti samat seikat, jotka koskevat valituksen jättämistä tutkimatta samassa tilanteessa. Keskeisenä perusteena hakemuksen tutkimatta jättämiselle olisi siten se, että koska velkojille tilitettyjä varoja ei olisi mahdollista saada takaisin ulosotto-oikeudellisin keinoin, myöskään lainvoiman saaneen tuomion purkamista ulosotto-oikeudellisella perusteella ei olisi tarpeen sallia.

Sen vaihtoehdon puolesta, että hakemus lainvoiman saaneen tuomion purkamiseksi voitaisiin tutkia, vaikka valitus olisi vastaavassa tilanteessa jätettävä tutkimatta, puhuisi erityisesti se, että voimassa olevaan lakiin ei sisälly ylimääräisen muutoksenhaun osalta ulosottolain 10 luvun 1 §:n 2 momenttia vastaavaa säännöstä.

Hakemuksen tutkimista puoltaisi myös se, että varsinaisen ja ylimääräisen muutoksenhaun soveltamistilanteet ovat erilaiset. Varsinainen muutoksenhaku tulee kyseeseen säännönmukaisena reagointitapana eikä siihen turvautuminen periaatteessa vaadi mitään erityisedellytyksiä. Sen sijaan ylimääräisessä muutoksenhaussa on aina kysymys poikkeuksellisesta tapahtumasta ja ne perusteet, joilla lainvoiman saaneeseen tuomioon voidaan puuttua, on laissa nimenomaisesti säännelty. Myös se, onko asiassa käsillä laissa tarkoitettu purkuperuste, ja onko hakemus tästä syystä jätettävä tutkittavaksi ottamatta, ratkeaa lähtökohtaisesti erillään siitä, voidaanko hakemuksen kohteena oleva ratkaisu purkaa.

Korkein oikeus on aikaisemmassa oikeuskäytännössään eräissä tapauksissa (esimerkiksi KKO 1931 II 271 ja KKO 1963 II 25) katsonut, että täytäntöönpanotoimi voidaan purkaa sen lainvoimaisuudesta riippumatta. Niin ikään Korkein oikeus on katsonut, että ulosottolain 10 luvun 1 §:n 2 momentin säännöksen estämättä myös valitus voidaan tutkia eräissä tapauksissa silloinkin, kun kertyneet varat on jo tilitetty velkojille. Siten ratkaisussa KKO 2001:71 on katsottu, että velallisella oli viitatun säännöksen estämättä oikeus valittaa ulosmittauksesta siltä osin kuin maksukielto koski vastaisuudessa maksettavia palkkaeriä tai häneltä mahdollisesti jo ulosmitattuja, mutta velkojille tilittämättä olevia varoja. Niissä tilanteissa, joissa valitus voitaisiin tapahtuneen tilityksen estämättä tutkia, lienee selvää, että myöskään lainvoiman saaneen tuomion purkamista koskevaa hakemusta ei voitaisi jättää tällä perusteella tutkimatta.

Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, että A:n hakemus voidaan tutkia.

Tutkiessaan hakemuksen Korkein oikeus katsonee, ettei A ole esittänyt hakemuksensa tueksi sellaisia perusteita, joiden johdosta hovioikeuden tuomio olisi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla purettava. Sen vuoksi Korkein oikeus hylännee hakemuksen.

Oikeusneuvos Krogerus: Esittelijän mietinnöstä ilmenevillä perusteilla olen valmis tutkimaan hakemuksen.

---

[SV]

Då medel som influtit vid exekutiv auktion på lösöre redan hade delats och sänts till borgenärerna lämnades, på de grunder som framgår av Högsta domstolens beslut, en ansökan om återbrytande av utmätningen utan prövning. (Omröstn.)

RB 31 kap 7 § 1 mom 4 punkten

UL 10 kap 1 § 2 mom