Supreme Court holds that partial appeal on joint sentence requires assessing all charged crimes for proportionality.

Muutoksenhaku kohdistui vain osaan vastaajan syyksi luetuista rikoksista, joista oli määrätty yhteinen rangaistus. Mitattaessa yhteistä rangaistusta muutoksenhaun johdosta oli rikoslain 7 luvun 5 §:ssä säädettyjen yhteisen rangaistuksen mittaamisperusteiden mukaisesti arvioitava kaikkiin samalla kertaa syyksiluettuihin rikoksiin liittyviä seikkoja.

RL 7 luku 5 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kajaanin käräjäoikeuden tuomio 22.12.1999

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli Kajaanissa syyllistynyt seuraaviin rikoksiin:

Kohta 1: A oli rikkonut X Oy:n omistamasta asuinhuoneistosta kolminkertaisen 68x120 cm:n suuruisen lämpölasin, mistä oli aiheutunut yhtiölle 767,87 mk:n vahinko.

Kohta 2: A oli kadulla lyönyt B:tä nyrkillä kerran vasempaan ohimoon aiheuttaen tälle kipua ja silmälasien rikkoutumisen. Käräjäoikeus totesi pahoinpitelyn tapahtuneen yleisellä paikalla ja kohdistuneen ilman syytä tuntemattomaan henkilöön.

Kohta 3: A oli yhdessä toisen syytetyn kanssa eräässä pizzeriassa lyömällä C:tä ja D:tä nyrkein eri puolille vartaloa sekä A potkimalla maassa makaavaa D:tä aiheuttanut C:lle ja D:lle muun muassa mustelmia, kuhmuja ja turvotusta.

Kohta 4: A oli yhdessä toisen syytetyn H:n kanssa eräässä puistossa henkilöön käyvää väkivaltaa käyttäen anastanut E:ltä ja F:ltä 4 pulloa olutta. Syytetyt olivat ensin tulleet puiston penkillä istuneiden heille ennestään tuntemattomien E:n ja F:n luo ja vaatineet näiltä oluita ja asianomistajien kieltäydyttyä käyneet heidän kimppuunsa. A oli lyönyt E:tä nyrkillä kasvoihin ja kaatanut hänet maahan sekä hakannut häntä nyrkein ja potkinut päähän sekä ylävartaloon useita kertoja ja hyppinyt tajuttomana maassa makaavan E:n keskivartalon päälle. Tämän jälkeen H oli lyömällä ja potkimalla pahoinpidellyt F:ää, jolloin tämä oli kaatunut maahan ja menettänyt tajuntansa.

Saatuaan oluet matkaansa A ja H olivat poistuneet paikalta potkittuaan vielä maassa tiedottomina makaavia asianomistajia.

Ryöstön seurauksena E oli saanut ruhjevammoja, mustelmia, kipua, verenvuotoa, turvotusta ja verenpurkaumia kasvoihin ja rintakehälle, aivotärähdyksen sekä vasempaan korvaan ompeleilla suljettavan haavan. E:lle oli lisäksi aiheutunut vasemman käden lievä hermovamma ja sen seurauksena lievä toiminnanvajavuus ja kömpelyys sekä tasapainohäiriöitä. F oli saanut ryöstön seurauksena kipua vasemmalle solisluun seutuun ja selkään, nirhaumaa vasemmalle alavatsalle, verenvuotoa nenästä, verenpurkauman oikeaan silmäkulmaan, turvotusta kasvoihin ja nenäluun murtuman.

Käräjäoikeuden mukaan pääasiallinen toimija oli ollut A. A:n käyttämä väkivalta oli ollut kovaa ja järjetöntä.

Kohta 5: A oli kohdassa 4 tarkoitetun ryöstön yhteydessä heittänyt F:n matkapuhelimen jokeen, mistä oli aiheutunut F:lle 880 mk:n vahinko.

Kohta 6: A oli yhdessä toisen syytetyn kanssa laittomasti pitänyt hallussaan 27 kpl huumausaineeksi luokiteltavaa oksatsepaamia sekä yrittänyt kaupata sitä kohdassa 4 mainituille E:lle ja F:lle.

Kohta 8: A oli yhdessä toisen syytetyn kanssa kaatanut G:n maahan sekä potkinut ja lyönyt tätä eri puolille vartaloa aiheuttaen G:lle kasvoihin ihorikkoutumia, mustelmia ja turvotusta.

Kohta 13: A oli anastanut Y Ky:n omistamalta huoltamolta bensiiniä 43,47 litraa tankkaamalla sen autoon ja jättämällä sen maksamatta aiheuttaen Y Ky:lle 277,34 mk:n vahingon.

Kohta 14: A oli kuljettanut yleisellä tiellä henkilöautoa, vaikka hänellä ei ollut ajo-oikeutta.

Kohta 16: A oli vahingoittanut Z Oy:n omistamaa asuinhuoneistoa rikkomalla potkaisemalla terassille vievän oven lasin.

Kohta 17: A oli vahingoittanut Z Oy:n omistamaa asuinhuoneistoa rikkomalla olohuoneen ikkunan kaksi ulointa ruutua metalliputkella lyömällä. Kohdista 16 ja 17 oli aiheutunut Z Oy:lle 1239 mk:n vahinko.

Kohta 19: A oli eräässä ravintolassa lyönyt I:tä nyrkein ja ryhtynyt tappelemaan tämän kanssa.

Kohta 21: A oli kohdassa 19 mainitun teon jälkeen toisessa ravintolassa pistänyt puukolla I:tä kolme kertaa vasempaan kylkeen rintakehän alueelle aiheuttaen tälle kolme noin 2 senttimetrin syvyistä pistohaavaa. Käräjäoikeus ei katsonut tilanteen olleen A:n väittämä hätävarjelutilanne, koska A oli nimenomaan etsinyt I:tä voidakseen tapella hänen kanssaan. Tilannetta oli edeltänyt I:n suorittamat kaksi lyöntiä puisella biljardikepillä A:n hartianseutuun.

Käräjäoikeus ei pitänyt A:n tekoa kokonaisarvostelun perusteella törkeänä, koska I:n haavat olivat suhteellisen pinnallisia ja tilannetta oli edeltänyt molemminpuolinen nujakointi. A:n ja I:n välillä oli tapahtumailtana ollut yhteydenottoja, joissa molemmilla osapuolilla oli ollut tappelunhalu.

Kohta 22: A oli kohdassa 21 kuvatun tilanteen jälkeen yhdessä toisen syytetyn kanssa potkinut maassa makaavaa J:tä eri puolille vartaloa aiheuttaen tälle kipua.

Kohta 25: A oli lyönyt kadulla K:ta kerran nyrkillä kasvoihin aiheuttaen tälle verenvuotoa nenästä, aristusta nenärustoon, turvotusta ja verenvuotoa vasempaan silmäkulmaan sekä oikeaan kyynärvarteen ja ranteeseen, oikeaan olkapäähän, selkään ja reiteen pienen mustelman.

Kohta 28: A oli lyönyt L:ää nyrkillä ja potkinut tätä eri puolille kehoa aiheuttaen tälle silmien alapuolelle mustelman ja ruhjetta, silmään sidekalvon alaisen verenpurkauman, reiän tärykalvoon, yläetuhampaan lohkeaman, alahuuleen haavan ja kahden kämmenluun murtuman.

Rangaistuksen osalta käräjäoikeus lausui, että vakavimmat rikokset ovat kohdan 4 ryöstö, jossa anastetun omaisuuden arvo on ollut vähäinen, mutta jossa on käytetty järjetöntä väkivaltaa ja kohdan 21 teräasetta käyttäen tehty pahoinpitely. Pahoinpitelyistä useissa on potkittu maassa makaavaa uhria: näin on tehty 3 kohdan, 8 kohdan, 22 kohdan, 23 kohdan ja 28 kohdan pahoinpitelyissä. Rikokset oli tehty runsaan puolen vuoden aikana. Käräjäoikeus katsoi, että A oli tuomittava yllä luetelluista teoista vankeusrangaistukseen. Vuoden 1999 alussa 18 vuotta täyttäneellä A:lla ei ollut merkintöjä rikosrekisterissä.

Käräjäoikeus totesi, että ensikertalaisena A olisi ollut tuomittava ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jota tehostamaan olisi voitu määrätä tuntuva oheissakko. Ehdollinen vankeusrangaistus ei kuitenkaan ollut tässä tapauksessa riittävä ottaen huomioon tekojen luonne - järjetön väkivallan käyttö - ja tekojen lukuisuus. Tuntuvan oheissakon käyttöä rajoitti se, ettei A:lla ollut lainkaan tuloja. Yleinen lainkuuliaisuus edellytti tässä tapauksessa ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista. A:sta, joka oli antanut suostumuksensa yhdyskuntapalveluun, tehdyn yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksen mukaan hän soveltui yhdyskuntapalveluun tukitoimin.

Käräjäoikeus luki syyksi seuraavat rikokset:

1) Vahingonteko 5.4.1999

2) Pahoinpitely 15.5.1999

3) Kaksi pahoinpitelyä 3.6.1999

4) Ryöstö 31.7.1999

5) Vahingonteko 31.7.1999

6) Huumausainerikos 31.7.1999

8) Pahoinpitely 28.8.1999

13) Näpistys 25.9.1999

14) Ajo-oikeudetta ajo 25.9.1999

16) Vahingonteko 26.9.1999

17) Vahingonteko 1.10.1999

19) Lievä pahoinpitely 7.10.1999

21) Pahoinpitely 7.10.1999

22) Pahoinpitely 7.10.1999

25) Pahoinpitely 25.10.1999

28) Pahoinpitely 13.11.1999

A tuomittiin edellä mainituista rikoksista yhteiseen 8 kuukauden vankeusrangaistukseen, jonka sijasta rikoslain 3 luvun 11 §:n vähennys huomioon ottaen määrättiin yhdyskuntapalvelua 176 tuntia.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Petra Nurmela sekä lautamiehet Osmo Toivanen, Tapani Falin ja Mirja Rusanen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 21.9.2000

Kohdassa 4 mainitun ryöstön asianomistajat E ja F valittivat hovioikeuteen ja pyysivät, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan olennaisesti ottaen huomioon A:n rikosten vakavuus.

Hovioikeus katsoi, ottaen huomioon erityisesti A:n syyksi luettujen väkivaltarikosten tekotavan ja niissä käytetyn väkivallan laadun, ettei A:lle tuomittu rangaistus ollut hänen nuoresta iästään ja ensikertalaisuudestaan huolimatta oikeudenmukaisessa suhteessa hänen syykseen luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksista ilmenevään A:n syyllisyyteen. Tämän vuoksi hovioikeus korotti A:lle hänen syykseen luetuista rikoksista tuomitun rangaistuksen 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet hovioikeudenlaamanni Jorma Lumiala, hovioikeudenneuvos Matti Hakkarainen ja määräaikainen hovioikeudenneuvos Jukka Soininen. Esittelijä Eero Antikainen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A pyysi, että hänelle tuomittu vankeusrangaistus lievennetään käräjäoikeuden tuomitsemaksi yhdyskuntapalvelurangaistukseksi.

E ja F yhteisesti antoivat heiltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.10.2001

Perustelut

Siltä osin kuin valituksessa on väitetty, että A:lle tuomittua rangaistusta on merkittävästi korotettu A:ta kuulematta, Korkein oikeus toteaa, että A:lla, jota on hovioikeudessa avustanut asianajaja, on ollut tilaisuus lausua yhteisen rangaistuksen mittaamisessa huomioon otettavista seikoista valitukseen hovioikeudessa vastatessaan.

A:n syyksi on luettu seitsemäntoista rikosta, joista hänelle on käräjäoikeudessa tuomittu yhteinen vankeusrangaistus ja sen sijasta yhdyskuntapalvelua. Kohdissa 4 ja 5 mainittujen rikosten asianomistajat ovat yksin vaatineet hovioikeudessa A:lle tuomitun rangaistuksen korottamista.

Asiassa on kysymys rangaistuksen mittaamisen ohella siitä, onko hovioikeus voinut korottaa yhteistä vankeusrangaistusta ottamalla huomioon myös yhteisen rangaistuksen perusteena olevien muiden väkivaltaa sisältäneiden rikosten tekotavan ja noissa rikoksissa käytetyn väkivallan laadun.

Rikoslain 7 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan yhteisen rangaistuksen mittaamisessa noudatetaan soveltuvin osin 6 luvun säännöksiä. Rikoslain 6 luvun 1 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Jos jokin 6 luvussa tarkoitettu rangaistuksen koventamis- tai lieventämisperuste taikka luvussa mainittu muu seikka koskee vain jotakin tai joitakin samalla kertaa tuomittavista rikoksista, se on kohtuullisessa määrin otettava huomioon yhteistä rangaistusta mitattaessa.

Muutoksenhaun kohdistuessa yhteiseen rangaistukseen tuomio-istuimen on, katsoessaan, että korotettavaksi vaadittu yhteinen rangaistus on liian alhainen, rikoslain 7 luvun 5 §:n säännöstä noudattaen muodostettava uusi yhteinen rangaistus, vaikka muutoksenhaku koskisi vain jotakin tai joitakin niistä rikoksista, joista yhteinen rangaistus määrätään. Siten tällöinkin on arvioitava kaikkien samalla kertaa syyksi luettujen rikosten lukumäärää, vakavuutta ja keskinäistä yhteyttä.

Näillä ja hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden A:lle tuomitsema yhteinen vankeusrangaistus on rikoslain 7 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

---

[SV]

Endast en del av de brott som tillräknats den åtalade och legat till grund för ett gemensamt straff var föremål för ändringssökande. Vid utmätning av ett gemensamt straff med anledning av ändringssökandet skulle hänsyn tas till omständigheterna i anslutning till alla de brott som på samma gång tillräknats den åtalade i enlighet med de grunder för utmätning av ett gemensamt straff som anges i 7 kap. 5 § strafflagen.

SL 7 kap 5 §